Kun mikään ei tunnu miltään..?
Uskotko että voi tulla 3-kympin kriisi?!?
Täytin viime syksynä 30 vuotta. Muutamaa kuukautta myöhemmin irtisanoin itseni (huonosta tosin) vakituisesta työpaikasta ja ajelehtinut siitä asti määräaikaisesta työsuhteesta toiseen. Yhä useammin huomaan pohtivani samaa lausetta mielessäni; kun mikään ei tunnu oikeasti miltään.
Maanantaina alkaa taas uusi duuni ja olen ollut ahdistunut senkin suhteen, ei huvittaisi tippaakaan.
Onko tää vain jotain oman itseni kehittämää ikäkriisiä vai pitäiskö jo huolestua?
Kommentit (3)
nukun hyvin öisin, päivälläkin voisin nukkua mutta lasta ei aina saa huijattua päikkäreille (niin on kyllä aina ollut että päivälläkin uni maistuisi). Muisti pelaa yhtä huonosti kuin ennenkin ja päätökset sujuu.
Töitä kyllä riittää mutta kaipa tää "yleinen tyytymättömyys" johtuu siitäkin etten vielä tähän ikään mennessä ole löytänyt sitä unelma-alaa missä voisin eläkeikään asti olla töissä.
Mieskin välillä kyllästyttää, ärsyttää suorastaan ja ruoho aidan toisella puolella näyttää paljon vihreämmältä vaikka mitään virityksiä ei olekaan menossa.
Mutta kun silti tulee tunne että tässäkö tää nyt on? Eikö ole mitään jännitystä elämässä? Mieli tekee jotain mutta kun ei itsekään tiedä että mitä..
*ap*
kolmikymppisenä ja sit nelikymppisenä miettii elettyä elämää ja tuliko tehtyä se, mitä aiemmin haaveiltiin. Loppuelämä puntarissa ja silleen. Itse kriisiydyin 27 v. Erottiin avoliitosta, kämppä jakoon, ammatillisesti ei mitään uutta.
En tiedä, mihin olisin joutunut jos olis lapsia ollut silloin, olin itseni kanssa jokseenkin hukassa.
Pointti kuitenkin oli, että silloin ei ollut lapsia, enkä voinut ajatella, että niitä nykyiseen suhteeseen olisin voinut tehdä. Elämän ankkuri oli silloin työ ja sen tekeminen...
Mut jos sulla usein masentava olo ja mikään ei tunnu miltään, suosittelisin terapiaa. Voit olla masentunut. Onko univaikeuksia, muistiongelmia, päätöksenteko vaikeuksia...?