Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lastensuojeluasiakkuus kun ei ole ketään tukena?

Vierailija
05.07.2008 |

Meillä asiat "vielä" hyvin, lapset on terveitä ja voivat hyvin, mutta me aikuiset olemme jo pitkään olleet ihan lopussa. Meillä ei ole ketään, ei siis ketään joihin voisimme tukeutua. Ei siis vanhempia, ei veljiä, siskoja, tätejä, enoja jne. Muutama perhetuttu on ja työkaverit mutta ei heiltä oikein saa sellaista tukea mitä tarvitsisimme. Eli joskus ihan omaa aikaa hengähtää. Arkea kuormittaa myös vanhempien sairaudet.



Voiko ls-asiakkuus auttaa saamaan perheelle tukiperhettä tai jotain muuta tukea arkeen?



Itseäni arveluttaa, koska olen itse sos. alan koulutuksen saanut ja mahdollisesti vielä joskus hakeudun alalle töihin, onko se toiveajattelua?



Kaikesta kokemuksesta ja neuovosta kiitollinen!



Nimim. Tosi raskasta on

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
05.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos saisitte sitä kautta perhetyöntekijän auttamaan arjessa. Tai soita mannerheimin lastensuojeluliittoon ja pyydä sieltä hoitajaa lapsille ja menkää miehen kanssa johonkin kahdestaan rentoutuun! Kyllä apua aina saa kun osaa pyytää. Edellä mainitut eivät juuri maksakaan.

Vierailija
2/13 |
05.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ottakaa ihmeessä heti maanantaina yhteys omaan sossuunne. Sieltä on mahdollista saada tukiperhettä, perhetyöntekijä, leirejä yms. tukea ja apua. On hienoa, että ihminen uskaltaa myöntää oman tarpeensa apuun.



Aurinkoa ja voimia :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
05.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tiedäthän sen jo koulutuksesikin puolesta. Rohkeasti vaan apua hakemaan, parempi ennemin kuin aivan viime hetkillä :)

Vierailija
4/13 |
05.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on aika ensi viikolle, soitin viime viikolla kun tuntui ettei vaan jaksa kohta enää.. Täytyy toivoa, että arki helpottuu! Sos. työntekijän kanssa puhuimme myös siitä, että jos pääsisimme perheneuvolaan juttelemaan kun tuntuu, että parisuhdekin on vähän retuperällä, kun voimat on vähissä.



ap

Vierailija
5/13 |
05.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me ollaan 2 kertaa saatu niin erikoinen hoitaja (kerran hoitaja perui viime tingassa), että siihen ei voida luottaa. Me maksaisimme kunnon palkkaa jos saisimme kunnon ihmisen. Kunnon ihmisen löytäminen näillä voimavaroilla on vain työlästä. Ehkä sos. palvelusta osataan auttaa tässäkin. Lapsia on 2 ja ei enää vaippaikäisiä.



ap

Vierailija
6/13 |
05.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Usein siihen ei resurssit riitä kunnolla, ja kun varhaista tukea ei ole tarjolla, joudutaan etenemään huostaanottoon asti. Eli totta kai kannattaa itse olla yhteydessä ja ottaa vastaaan kaikki mahdollinen saatavilla oleva tuki, ennen kuin asiat mahdollisesti kasaantuvat tai menevät muuten huonompaan suuntaan.



Ja sos. alan töihin saat varmasti paljon "kokemusta" ja ymmärrystä oman tilanteesi kautta. Ensin vain on osattava auttaa itseään ennen kuin voi auttaa muita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
06.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että teillä ei ole lapsiperheystäviä, joiden kanssa jakaa asioita niin monilla seurakunnilla ja järjestöillä on sellasia avoimia keskusteluiltoja. Niissä on usein myös lastenhoitomahdollisuus. Eikä niissä jeesustella häiritsevästi :) Kannattaa koittaa josko sieltä löytyisi kaveripariskunta.

Vierailija
8/13 |
06.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

lähipiirissäni on tämmöinen tapaus, vaikka tukea onkin, välimatkat on vaan niin suuret.

perhetyöntekijä voi hoitaa lapsia tai kotia, päästää äidin ja isän välillä hengähtämään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
06.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

"on jo aiemmin ollut lastensuojelun asiakkaana".

t. psykiatrian alalla työssä ollut

Vierailija
10/13 |
06.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

miksi ette jaksa ? jos lahdet tasta purkamaan tilannetta eteenpain ja miettimaan helpotusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
06.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että meillä ei ole kunnollisia tukiverkostoja (vanhemmat kuolleet toiselta puolelta ja toisen suku taas asuu kaukana). Ensin otti päähän, mietimme että turhaan sotkeutuvat asioihin. No, nyt meillä on mahdollisuus omaankin aikaan kerran viikossa parin tunnin ajan, kiitos kotipalvelun. :)

Vierailija
12/13 |
06.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivottavasti mekin saamme tukea. 2 tuntia jo kuussa parisuhteelle olisi luksusta jos vielä viikottain niin olisi mahtavaa kyllä!



Joku kysyi mikä on vialla, miksi emme jaksa? Kummallakin vanhemmalla on äskettäin puhjennut voimavaroja vievä sairaus, molemmilla lapsilla lievä erityisvaikeus heidän hoitonsa vaatii hieman tavallista enemmän.



Monet ihmisistä on yksin. Se että me olemme perheenä yksinäisiä, vaikka lapsilla ja meillä perheenä muutama kaveri/kaveriperhe onkin. On niin raskasta henkisesti kun heillä ei ole sukua mihin kuulua. Toivottavasti lapsetkin saisivat lisää turvallisia aikuissuhteita tätä reittiä pitkin.

Jos jollain lisää kokemuksia tai neuvoja otan kiitollisena vastaan!

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
06.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Syynä se, että molemmat vanhemmat opiskelivat ja tekivät töitä, myös kotona. Itse tein lopputyötä ja olimme molemmat aivan lopussa. Lasta ei voitu laittaa päivähoitoon, siitä syystä, että kotihoidontuki oli palkkojemme pienuudesta johtuen pääasiallinen tulomme. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoa esim. toiset isovanhemmat työelämässä eivätkä jaksa hoitaa lasta, ja toiset sairaseläkkeellä eivätkä kykene.



Sellainen huomio vielä, että tällaisesta avusta EI TULE LASTENSUOJELUMERKINTÄÄ. Kysyin sitä perhetyöntekijältä, joka myönsi meille hoitajan. Ihan sen takia, että vaikuttaako tulevaisuudessa päiväkodin kanssa asioidessa, jos toivotaan adoptiolasta tms. Perhetyöntekijä korosti, että kyseessä ei ole lastensuojelu vaan perhetyö, eikä mitään merkintöjä tule.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kaksi neljä