Onneksi nämä joulunpyhät ja lomat loppuvat vihdoin. Pääsee töihin lepäämään.

Olen pitänyt välipäivät talvilomaa ja ajattelin että saan touhuta mitä haluan, nukkua, katsoa telkkua, lukea, ulkoilla rauhassa koirien kanssa. Ja lasten kanssa oleskelua ilman kiirettä.
Ja katin kontit. Tämä meidän koti on kuin rautatieasema, ihmisiä tulee ovista ja ikkunoista, koko ajan. Joo ihanaa nähdä ihmisiä ja ihanaa viettää heidän kanssaan aikaa, mutta..... Mä en vieläkään ole saanut viettää yhtään "omaa lomapäivää", koko ajan siivoan ja laitan tarjottavia, samalla miettien perheen ruokailut.
Meillä ei ole ollut yhtään päivää etteikö täällä olisi joku vieras. Eivät onneksi yöksi jää, mutta silti.

Meidän ruokailut venyvät jonnekin iltaan kun yhtäkkiä ihmisiä tulee käymään ja en silloin ala mitään ruokaa perheelle laittamaan. Keitän kahvit / glögit, jotain pientä naposteltavaa ym. Ja kun vieraat vihdoin lähtevät, on jo ilta ja lapsilla kauhea nälkä ja ovat kiukkuisia, mä alan laittaa ruokaa ja syömme sitten iltamyöhällä ja sitten nukkumaan.
Ja aamulla taas joku seisoo oven takana kun tuli "piipahtamaan kun sulla on nyt aikaa". Jep.
Äsken soitti taas yhdet ihmiset, tuovat meille sitä ja tätä ja tota. Aha, kiitos. En sitten tänäänkään saa hetkeäkään olla rauhassa. Ja huomenna luonnollisesti jo ajat sitten sovitut vieraat.
Mä olen ihan poikki. Ilta menee sitten ruokia laitellessa ja huomisia tarjottavia valmistellessa.