Äiti miettii ennen joulua: Missä menee valehtelun raja?

Kuva: iStockphoto

Tontuilla kiristäminen jättää Veera Visapäälle epämukavan olon. Mutta jos tontuilla huijaaminen tuntuu väärältä, onko joulupukinkaan todeksi väittäminen oikein?Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (25)

Nina Nieminen

Joulupukki on vähän kuin jumala eli uskonasia. Eräs uskovainen suuttui minulle, kun olin kertonut lapsille ettei joulupukkia ole olemassa. En voinut ostaa paljon joululahjoja ja en tykännyt ihmisistä, jotka pelottelevat lapsia joulupukilla. Eräs sanoi, että jos lapset syövät karkit joulukalenterista etukäteen, he eivät saa joululahjoja.

Ihanturhavastatamulle

Valehteleehan vanhemmat jatkuvasti lapsilleen, jopa tietämättä itse, silti valhettaan tiukasti vartioiden ja puolustaen! Toistetaan 99% muilta kuultua tarkistamatonta tietoa, jota myös koulussa jatkuvasti pakotetaan uskomaan totena. Tottakai tämä jatkuva valehtelu ja etenkin aikuisten välinpitämättömyys sitä kohtaan mitä heille sepitetään esim. tiede ja historia puolella on erittäin traumatisoivaa lapselle. Älkää nyt hyvät aikuiset ihmiset ikinä valehdelko lapsillenne! Muilta kuultu "fakta" EI ole faktaa, lapsikin sen tajuaa. Olisi oikeudenmukaisempaa sanoa esim että TIETYT IHMISET VÄITTÄVÄT ETTÄ ASIA ON NÄIN, MUTTA EMME OLE VARMISTANEET SITÄ ITSE, JOTEN KUKAAN EI VOI TIETÄÄ ONKO ASIA NIIN, KOSKA IHMISET VALEHTELEVAT, SELLAISIA NE IHMISET OVAT, PAITSI MEIDÄN PERHE! Noniin olipa taas vaikeata. Reheliisyydellä tämäkin valehtelemis-syndrooma saatiin kuriin!

asiapuhetta

hienoa!! vihdoin joku uskaltaa sanoa asiat kuten ne ovat. miten on mahdollista tässä nyky-yhteiskunnassa, että lapsille valehtelua tai alkuperältään kyseenalaisen tiedon eteenpäin levittämistä (esim. ne vuodesta toiseen samat kuluneet keskiaikaiset koulun oppikirjat ja toisiaan apinoivat lehdistö ja media.) ei lasketa rääkkäämiseksi? jos aikuinen ihminen pakotettaisiin uskomaan ja toistamaan muillekin robottina jotain mistä ei voi pakottajakaan tietää oikeasti, niin varmasti täyttäisi henkisen pahoinpitelyn kriteerit, mutta kun se tehdään omalle/muiden lapselle niin homma on niinkin OK, että siitä voi olla erilaisia mielipiteitä miten sen parissa tulisi toimia? HYHHYH !!! Leave 'em kids alone !!!

bipolarattention93

Muistan, kun 10-vuotiaana tytsynä kirjoitin taikauskoisena (huijattuna) lahjalistaa, ja äiti sekä isä raivostui.
"sinä kirjoitat hirveän lahjalistan joulupukille, etkö sinä ymmärrä, että joulupukki menee vararikkoon". Minua *tutti, kun äiti kertoi nyt vasta tarinaa joulupukista jossa itse oli 14-vuotiaana pettynyt, kun englannin kielen opettaja oli kertonut tälle että joulupukki on vain satuhahmo. Katsoin vieressä vuotta nuorempaa veljeäni ja 1-vuotiasta pikkuveljeä säälien. Ihmettelin miksi ihmeessä vanhemmat osallistuu joulutouhuun, jos lahjoja ei saa toivoa, tajuaahan lapsi itsekin että teoriassa voit toivoa miljoona euroa tilille vaan saatkin alle murto-osan, ellei vanhemmat ole seksityöläisiä. Nykyään en itse vietä joulua, kun muutin 19-vuotiaana pois, vaan pidän askeettisen paaston joulun yli. En osta kenellekään lahjaa enkä mielellään vastaanotakaan niitä.

Kolmen äippä

Kuten jutussa mainitaan...
On satuhahmoja vaikka minkälaisia tässä maailmassa! Jokainen uskoo mihin uskoo. Lapsen mielikuvitukselle ja onnelliseen lapsuuden kuuluu mielikuvitushahmot ja sadut.
Ei ole väärin, kun 5-vuotis leikkii prinsessaa. Vai onko? Ei ole väärin kun toinen 5-vuotias leikkii supermiestä tai batmäniä. Eihän nekään ole totta. Lapsella on melko köyhä lapsuus jos mihinkään ”ei saa uskoa”. Sääliksi käy jos pienestä asti pitää näyttää ja joka välissä osoittaa, että maailma on kylmä ja kova paikka eikä täällä ole tilaa saduille tai taikauskolle. On paljon aikuisia, jotka uskovat kaiken maailman taikauskoon, uskonlahkoihin jne.
Aika paljon kiinni siitä, saako lapsi itse määritellä isompana mikä on totta ja mikä ei ja onko pakko uskoa näin. Annetaan vapaus valita sillon kun lapsi on siihen valmis.

Vierailija

Me olemme olleet lapsellemme rehellisiä ja koskaan ei ole uskoteltu, että joulupukkia on olemassa. Lahjat saa niiden antajilta eikä tontuilla pelotella.

En usko, että lapselle valehteleminen on oikein. Joulupukki on iso asia lapselle.

Vierailija

Onko joulun satu ja siihen mukaan lähteminen valehtelua? Lapseni keksi itse ajat sitten, että joulun alla kaupoissa ym. liikkuvat pukit eivät voi olla Korvatunturin joulupukki.
Jouluun kuuluu pieni salamyhkäisyys.

Vierailija

Satuun mukaan meneminen on satua vain, jos kaikki osapuolet myös se lapsi tietää, että on kyse sadusta eikä todesta. Jos muut leikkivät satua ja yksi uskoo totena, niin se on valehtelun puhtaaksi pesemistä, eikä valhe muutu oikeaksi millään.

Miten lapsi voi luottaa että vanhemmat puhuvat totta, jos kuukauden ajan joka vuosi puhutaan lööperiä? Ja sitten odotetaan koska lapsi itse keksii, että hänelle on valehdeltu?

Vierailija

Jotenkin ärsyttää, kun kuulee vanhempien puhuvan pienille lapsilleen tosissaan tonttujen kurkkimisesta. Tapa on viime vuosina levinnyt laajalle. Muistaisin että joskus omassa lapsuudessa, 70-80-luvuilla se oli lähinnä huumoria jota ei yritettykään uskoa.
Siihen asti oli peloteltu suoraan joulupukilla, jota sitäkin pidettiin vanhanaikaisena ja tuomittavana.
Miksi tällainen tyhmyys täytyy kaivaa uudelleen jostain historian roska-astiasta?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko joulun satu ja siihen mukaan lähteminen valehtelua? Lapseni keksi itse ajat sitten, että joulun alla kaupoissa ym. liikkuvat pukit eivät voi olla Korvatunturin joulupukki.
Jouluun kuuluu pieni salamyhkäisyys.

Onhan se, ja aika lapsellista sellaista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Me olemme olleet lapsellemme rehellisiä ja koskaan ei ole uskoteltu, että joulupukkia on olemassa. Lahjat saa niiden antajilta eikä tontuilla pelotella.

En usko, että lapselle valehteleminen on oikein. Joulupukki on iso asia lapselle.


Tein vanhemman kanssa ihan samoin. Nuorempi lapsi on eri suhteesta, ja heille ( miehen suvulle) pukki on kuulunut lasten joulun viettoon. Niinpä siihen sai uskoa tai olla uskomatta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme olleet lapsellemme rehellisiä ja koskaan ei ole uskoteltu, että joulupukkia on olemassa. Lahjat saa niiden antajilta eikä tontuilla pelotella.

En usko, että lapselle valehteleminen on oikein. Joulupukki on iso asia lapselle.


Tein vanhemman kanssa ihan samoin. Nuorempi lapsi on eri suhteesta, ja heille ( miehen suvulle) pukki on kuulunut lasten joulun viettoon. Niinpä siihen sai uskoa tai olla uskomatta.

Lisäksi minulla oli tapana kertoa, että kyseessä on jouluiset naamiaiset, kun lasta jossain vaiheessa pelotti. Ei se hänen uskoaan tuhonnut, lopulta alettiin isompana vihjailla että huomasitko pukin jaloissa sukulaisen kengät.
Isomman kanssa vietettiin kerran pukkijoulu, ja kyllä hän nautti siitä vaikkei uskonutkaan satuolentoon.

Vierailija

Joulu on kerskakulutuksen alttari. Hirveä hössötys ja touhotus kaupoissa ravaamisineen, siivouksineen ja pinnan kiristyksineen. Itse menen jouluiksi Unkariin Budapestiin kylpylään, ei kiristä eikä purista mistään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ärsyttää, kun kuulee vanhempien puhuvan pienille lapsilleen tosissaan tonttujen kurkkimisesta. Tapa on viime vuosina levinnyt laajalle. Muistaisin että joskus omassa lapsuudessa, 70-80-luvuilla se oli lähinnä huumoria jota ei yritettykään uskoa.
Siihen asti oli peloteltu suoraan joulupukilla, jota sitäkin pidettiin vanhanaikaisena ja tuomittavana.
Miksi tällainen tyhmyys täytyy kaivaa uudelleen jostain historian roska-astiasta?

Viime joulun alla näin tuttava jääkaapin ovessa listan, jossa oli perheen lasten nimet ja alla sarakkeet "kiltti" ja "tuhma", joihin voi merkitä rasteja. Taulukon yllä oli joku kirje joulupukilta kiltisti olemisesta ja siitä tuleeko pukki käymään. Olin aika tyrmistynyt.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat