Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Useamman lapsen vanhemmilla on helpompaa, koska he voivat komentaa lapset leikkimään keskenään. Yhden lapsen vanhemmat joutuvat viihdyttämään lastaan koko ajan.

Olen todella kyllästynyt tällaisiin amerikkalaisiin listauksiin, joita Vauvalla ja Ilta-Sanomilla tuntuu olevan tuutin täydeltä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Useamman lapsen vanhemmilla on helpompaa, koska he voivat komentaa lapset leikkimään keskenään. Yhden lapsen vanhemmat joutuvat viihdyttämään lastaan koko ajan.

Olen todella kyllästynyt tällaisiin amerikkalaisiin listauksiin, joita Vauvalla ja Ilta-Sanomilla tuntuu olevan tuutin täydeltä.

Lapset on yksilöllisiä. Kun meillä oli vain yksi lapsi, hän leikki paljon yksin. Ei häntä erityisesti tarvinnut viihdyttää. Nyt kun lapsia on kaksi niin ei kyllä todellakaan tule komennettua leikkimään keskenään, vaan jos jotain niin päivittäin on pakko ohjata heidät leikkimään välillä eri leikkejä eri huoneisiin kun muuten menee vaan riitelyksi. Meillä näin, jollain toisella varmasti ihan toisin.

Vierailija

Miksi teillä on vain yksi lapsi? Sanon, että enpä ole itsekään saanut Nobelia, joten sen saaminen on minun lapsillekin epätodennäköistä. Miksi siis monistaa tavallisia ihmisiä. Loppuu kyselyt!

Vierailija

7.kohta on surullisesti totta. Liian raskas taakka yksin kannettavaksi. En näe mitään syytä jättää dementoituvat vanhemmat heittelle, kun on ollut läheiset välit lapsuudesta lähtien.

Jos tekisin lapset, yritetään saada 2 tai jättää lapset tekemättä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sitten kun sinusta aika jättää, niin lapsesi joutuu selvittämään kaiken yksin, kun ei ole sisaruksia.

Kun äitini kuoli, selvitin asiat pitkälti isäni kanssa, en siskoni kanssa, vaikka hänkin toki oli mukana tekemässä päätöksiä. Varsinaiseen asioiden selvitykseen hän ei juuri osallistunut ja se oli ihan ok. Vaikka olisi sisaruksia se ei tarkoita sitä, että nämä osaisivat tai haluaisivat selvittää lakiasioita.
Toisekseen suurin osa lapsista on aikuisia kun vanhemmat kuolevat. Heillä on jo omat tukiverkostonsa, esim. puoliso tai sellaisia ystäviä jotka voivat auttaa ja tukea.
Ei lapsia tehdä siksi että joku hoitaa asiat sitten kun itse kuolee.

Vierailija

Kyllä minusta voi puhua siitä, mitä eroja on olla ainoa lapsi vs. muutama sisarus, tietenkään niitä nyt tarvitse suunapäänä aina olla yhden lapsen vanhemmille kertomassa.
Mutta tottakai se ainokaisuus vaikuttaa lapseen, voi olla vaikeampi jakaa leluja/huomiota, tietyllä tapaa on hemmotellumpi, koskaa saa huomattavasti enemmän huomiota kuin sellainen, joka jakaa vanhempien huomion sisarustensa kanssa. Päiväkodissa tämän huomaa siitä, että usein ainoat lapset ovat enemmän kiinni aikuisissa ja heillä voi olla vaikeuksia lähteä muiden leikkeihin mukaan, usein heillä ei ole niin laaja kaveriipiri kuin sellaisella joilla on sisaruksia. Aina ei tietenkään ole näin, mutta useammin kuitenkin, kuin useamman lapsen perheissä kasvavilla.
Mutta ihan yhtä menestyneitä ne ainoat lapsetkin voivat olla, en usko että niin paljoa elämään vaikuttaa ja on siinä varmasti etunsakkin, että on enemmän vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa. Turha tässä mitään selvää viivaa on lähteä vetämään, että kumpi on parempi.

Vierailija

Mistä nää on revitty? Usein vaikea jakaa ja usein vähemmän kavereita? Itse sanoisin että ne ainoat lapset nimenomaan osaa jakaa kun ei ole oppinut tappelemaan asioista sisarusten kanssa. Ja ainoat lapset ovat taitavampia haalimaan kavereita koska ei ole sisaruksia jotka pysyvät oli kuinka ilkeä hyvänsä.

Vierailija

Ja vielä yksi: mitä väliä? 

Siis välittääkö joku oikeasti siitä montako penikkaa joku pusertaa tähän maailmaan? Aika pieni elämänpiiri, jos muulla ei ole väliä. Sama joku raskausmahan kosketteleminen. Kyllä se vauva on ihan todellinen, vaikka itse ei mahaa kädellään kokeile.

Ihmiskunta on läpensä idioottia porukkaa, mutta se nyt ei ole uutinen...

Vierailija

Joskus sitä toista, kolmatta tai vielä useampia lapsia ei vain saa, vaikka mitä yritettäisiin ja miten toivottaisiin. Ei se siis aina ole oma päätös. Tällaisessakin tapauksessa kaikenlaiset lapsilukuun liittyvät kommentit lähinnä satuttavat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mistä nää on revitty? Usein vaikea jakaa ja usein vähemmän kavereita? Itse sanoisin että ne ainoat lapset nimenomaan osaa jakaa kun ei ole oppinut tappelemaan asioista sisarusten kanssa. Ja ainoat lapset ovat taitavampia haalimaan kavereita koska ei ole sisaruksia jotka pysyvät oli kuinka ilkeä hyvänsä.

Usein vaikea jakaa todellakin on totta yksilapsisessa perheessä. Hänhän on tottunut saamaan jakamattoman huomion ja esim. karkkipäivänä saa sen oman yhden karkkipussin. Siitä ei tarvitse antaa muille. Sisarukset luonnostaan oppivat huomioimaan sen sisaruksen ja karkkipäivänä haetaan pussi yhdessä. Kärjistetty esimerkki mutta näin se vaan toimii. Tunnen liian monta itsekkääksi oppinutta ainoaa lasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä nää on revitty? Usein vaikea jakaa ja usein vähemmän kavereita? Itse sanoisin että ne ainoat lapset nimenomaan osaa jakaa kun ei ole oppinut tappelemaan asioista sisarusten kanssa. Ja ainoat lapset ovat taitavampia haalimaan kavereita koska ei ole sisaruksia jotka pysyvät oli kuinka ilkeä hyvänsä.

Usein vaikea jakaa todellakin on totta yksilapsisessa perheessä. Hänhän on tottunut saamaan jakamattoman huomion ja esim. karkkipäivänä saa sen oman yhden karkkipussin. Siitä ei tarvitse antaa muille. Sisarukset luonnostaan oppivat huomioimaan sen sisaruksen ja karkkipäivänä haetaan pussi yhdessä. Kärjistetty esimerkki mutta näin se vaan toimii. Tunnen liian monta itsekkääksi oppinutta ainoaa lasta.

Haetaan=jaetaan

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä nää on revitty? Usein vaikea jakaa ja usein vähemmän kavereita? Itse sanoisin että ne ainoat lapset nimenomaan osaa jakaa kun ei ole oppinut tappelemaan asioista sisarusten kanssa. Ja ainoat lapset ovat taitavampia haalimaan kavereita koska ei ole sisaruksia jotka pysyvät oli kuinka ilkeä hyvänsä.

Usein vaikea jakaa todellakin on totta yksilapsisessa perheessä. Hänhän on tottunut saamaan jakamattoman huomion ja esim. karkkipäivänä saa sen oman yhden karkkipussin. Siitä ei tarvitse antaa muille. Sisarukset luonnostaan oppivat huomioimaan sen sisaruksen ja karkkipäivänä haetaan pussi yhdessä. Kärjistetty esimerkki mutta näin se vaan toimii. Tunnen liian monta itsekkääksi oppinutta ainoaa lasta.

Se on kiinni kasvatuksesta miten osaa jakaa, ei sisarusten määrästä tai puutteesta. Meillä ainakin kolmevuotias osaa kysyä muilta paikallaolijoilta, että haluaako joku muukin karkkia tms. Lelujen jakamisessa ei ole mitään ongelmaa vaan kaverit saavat aina leikkiä niillä. Kaverini kolmevuotias lapsi, jolla on kaksi pienempää sisarusta, on äärettömän huono jakamaan omastaan ja rasittavan itsekäs joka asiassa. Että ei ne sisarukset jalosta lasta sen paremmaksi, jos vanhemmat antavat koko porukan vaan kasvaa omalla painollaan eikä jaksa panostaa kasvatukseen. Muutenkin toivoisin, että näistä ainoiden lasten typeristä stigmoista päästäisiin pikkuhiljaa eroon. En usko, että näitä juttuja laukovat oikeasti tuntevat juurikaan yksilapsisia perheitä. Itse tunnen montakin, eikä yksikään mene tuohon ainoan lapsen stereotypiaan. Ennemmin sanoisin(mulla on tosin aika pieni otanta tähän, ehkä 5perhettä), että pienellä ikäerolla tehdyt sisarukset ovat niitä itsekkäimpiä ja huonompia jakamaan.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat