Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Taas yksi mies ilmoitti, ettei tapailu jatku. Masentavaa

Vierailija
07.10.2016 |

Olen ollut 3 vuotta sinkku ja kaikki jutut yhtä lukuun ottamatta ovat päättyneet niin että mies on päättänyt ne. Mua alkaa oikeasti masentaa. Kolme sellaista on ollut keneen olin tosi ihastunut, ja noista kaksi sellaisia kenen kanssa olisi voinut kuvitellakin parisuhdetta.

Ihan vitun perseestä suoraan sanottuna. En tajua. Tämän viimeisimmän kanssa meillä on tosi kivaa, ollaan tunnettu jo kauan ja nyt viime aikoina alettiin viritellä juttua. Mun mielestä ollaan samalla aaltopituudella ja ehdin tosissani ihastua. Nyt sitten mies sanoi, että parempi kun ei jatketa. No voi kun kiva.

Vähemmästäkin alkaa miettiä, että mikä mussa on vikana. Miksi minä olen yleensä aina se, joka kiinnostuu, mutta miehet eivät kiinnostu? En ole mikään hullu takertuja, en kuvittele että seurustellaan heti, en painosta sitoutumaan. Olen kivan näköinen, fiksu ja mulla on elämä hallinnassa kaikin puolin. En ole mikään juoppo tms.

Kaipa sitten olen vain luonteeltani niin perseestä, ettei kukaan jaksa kiinnostua sen enempää. Ei oikein innosta enää ryhtyä mihinkään, kun lopputulos on aina sama. Pahiten riipaisee nyt tämä viimeisin, koska mies oli ihan yhtä mukana jutussa kuin minä :(

Kommentit (329)

Vierailija
81/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 3 vuotta sinkku ja kaikki jutut yhtä lukuun ottamatta ovat päättyneet niin että mies on päättänyt ne. Mua alkaa oikeasti masentaa. Kolme sellaista on ollut keneen olin tosi ihastunut, ja noista kaksi sellaisia kenen kanssa olisi voinut kuvitellakin parisuhdetta.

Ihan vitun perseestä suoraan sanottuna. En tajua. Tämän viimeisimmän kanssa meillä on tosi kivaa, ollaan tunnettu jo kauan ja nyt viime aikoina alettiin viritellä juttua. Mun mielestä ollaan samalla aaltopituudella ja ehdin tosissani ihastua. Nyt sitten mies sanoi, että parempi kun ei jatketa. No voi kun kiva.

Vähemmästäkin alkaa miettiä, että mikä mussa on vikana. Miksi minä olen yleensä aina se, joka kiinnostuu, mutta miehet eivät kiinnostu? En ole mikään hullu takertuja, en kuvittele että seurustellaan heti, en painosta sitoutumaan. Olen kivan näköinen, fiksu ja mulla on elämä hallinnassa kaikin puolin. En ole mikään juoppo tms.

Kaipa sitten olen vain luonteeltani niin perseestä, ettei kukaan jaksa kiinnostua sen enempää. Ei oikein innosta enää ryhtyä mihinkään, kun lopputulos on aina sama. Pahiten riipaisee nyt tämä viimeisin, koska mies oli ihan yhtä mukana jutussa kuin minä :(

En voi olla varma, mutta minulle tulee tuosta ainakin kuva että ne miehet on ehkä löytäneet jonkun toisen, joka taas viittaa siihen että he ovat jännämiehiä, eli miehekkäitä ja lihaksikkaita miehiä, jotka saavat kenet tahansa naisen.

Se saattaa olla ongelmasi. Jos he ovat olleet jännämiehiä niin kokeile tavallisempaa miestä. Ehkä hän ei vaihda sinua toiseen naiseen.

M29

Vierailija
82/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo aloitus olisi voinut olla mun kirjoittama muutama vuosi sitten, sympatiat on täysin ap:n puolella..! Ihmeitä kuitenkin tapahtuu - löytyi kuin löytyikin mies, jonka kanssa nykyään olen onnellisesti naimisissa. Että ei kannata toivoaan heittää ihan vielä kuitenkaan :)

Entä jos ei löydy? Ajatus, että tunteet olisivat molemminpuolisia tuntuu ihmettäkin harvinaisemmalta, lottovoitolta.

Niinpä. Ja kuinka monta kertaa pitää vielä pettyä? En jaksa enää. Tuntuu tosi pahalta. Oli kerrankin mies, jonka kanssa oli turvallinen olo, sellainen ettei se heti karkaa jonkin tekosyyn varjolla. Ja kuinkas sitten kävikään... Tunnen oloni niin tyhmäksi, kun annoin itseni uskoa johonkin mitä ei selvästi ollut.

Kerta kerralta hajottaa enemmän ja toisaalta myös turruttaa, koska näinhän siinä aina käy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota joku sellanen, jolla ei ole paljoa valinnanvaraa. Ei siis mitään juoppoa vaan kiltti, ujo ja kaveriton mies

No tää vois olla, tosin sekin varmaan sanoisi ettei nappaa vaan on mieluummin yksin. Ja pitäishän sitä kipinääkin olla, en halua ketään vain siksi että on joku.

Olisi vaan niin hemmetin kiva, että joku välittäisi minustakin. Etten joka kerta tekisi itsestäni idioottia ihastumalla, samalla kun toinen miettii että eipä kummonen muija.

Kerro vähän tarkemmin, eli mitä sitten vaadit siihen että kipinää voi löytyä? Lihaksia, miehekkyyttä, komeutta ja pituutta?  Ne on todella pinnallisia asioita ja sellaiset ominaisuudet omaavat miehet saa huomiota kaikilta naisilta, ja se on ongelma-

Vierailija
84/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 3 vuotta sinkku ja kaikki jutut yhtä lukuun ottamatta ovat päättyneet niin että mies on päättänyt ne. Mua alkaa oikeasti masentaa. Kolme sellaista on ollut keneen olin tosi ihastunut, ja noista kaksi sellaisia kenen kanssa olisi voinut kuvitellakin parisuhdetta.

Ihan vitun perseestä suoraan sanottuna. En tajua. Tämän viimeisimmän kanssa meillä on tosi kivaa, ollaan tunnettu jo kauan ja nyt viime aikoina alettiin viritellä juttua. Mun mielestä ollaan samalla aaltopituudella ja ehdin tosissani ihastua. Nyt sitten mies sanoi, että parempi kun ei jatketa. No voi kun kiva.

Vähemmästäkin alkaa miettiä, että mikä mussa on vikana. Miksi minä olen yleensä aina se, joka kiinnostuu, mutta miehet eivät kiinnostu? En ole mikään hullu takertuja, en kuvittele että seurustellaan heti, en painosta sitoutumaan. Olen kivan näköinen, fiksu ja mulla on elämä hallinnassa kaikin puolin. En ole mikään juoppo tms.

Kaipa sitten olen vain luonteeltani niin perseestä, ettei kukaan jaksa kiinnostua sen enempää. Ei oikein innosta enää ryhtyä mihinkään, kun lopputulos on aina sama. Pahiten riipaisee nyt tämä viimeisin, koska mies oli ihan yhtä mukana jutussa kuin minä :(

En voi olla varma, mutta minulle tulee tuosta ainakin kuva että ne miehet on ehkä löytäneet jonkun toisen, joka taas viittaa siihen että he ovat jännämiehiä, eli miehekkäitä ja lihaksikkaita miehiä, jotka saavat kenet tahansa naisen.

Se saattaa olla ongelmasi. Jos he ovat olleet jännämiehiä niin kokeile tavallisempaa miestä. Ehkä hän ei vaihda sinua toiseen naiseen.

M29

Noista 3 vuoden aikana tapaamistani tasan yksi on ns. jännämies. Häneen ihastuin kyllä mutta en missään vaiheessa kuvitellut sen enempää, koska olemme niin erilaisia. Loput ovat olleet ihan tavallisia, ei erityisen komeita tai sellaisia jotka pyörittäisivät useita naisia (kai). Ihan normaaleja miehiä, joilla oli samankaltainen elämäntilanne ja elämäntyyli kuin minulla.

Vierailija
85/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo aloitus olisi voinut olla mun kirjoittama muutama vuosi sitten, sympatiat on täysin ap:n puolella..! Ihmeitä kuitenkin tapahtuu - löytyi kuin löytyikin mies, jonka kanssa nykyään olen onnellisesti naimisissa. Että ei kannata toivoaan heittää ihan vielä kuitenkaan :)

Entä jos ei löydy? Ajatus, että tunteet olisivat molemminpuolisia tuntuu ihmettäkin harvinaisemmalta, lottovoitolta.

Niinpä. Ja kuinka monta kertaa pitää vielä pettyä? En jaksa enää. Tuntuu tosi pahalta. Oli kerrankin mies, jonka kanssa oli turvallinen olo, sellainen ettei se heti karkaa jonkin tekosyyn varjolla. Ja kuinkas sitten kävikään... Tunnen oloni niin tyhmäksi, kun annoin itseni uskoa johonkin mitä ei selvästi ollut.

Kerta kerralta hajottaa enemmän ja toisaalta myös turruttaa, koska näinhän siinä aina käy.

Live-pettymysten ja miehiin horjuvan luoton päälle vielä nettikommentit, joiden mukaan tästä kärsivät naiset deittailisivat jotain lihaksikkaita ja haluttuja miehiä :/ Minun tuota tehneet miehet ovat olleet pääasiassa laihoja ja ujoja nörttimiehiä, jotka ovat sanojensa mukaan etsineet parisuhdetta.

Olen ennen pitänyt itseäni potentiaalisena hyvänä tyttöystävämateriaalina jollekin mukavalle kaltaiselleni miehelle, mutta en tiedä mikä minussa on vialla kun en saa koskaan mitään suoraa syytä sille miksi minuun ei ihastuta. Miehet vaan häipyvät ilman sanomisia tai sitten saan kuulla, että tunteita ei vain ole.

Vierailija
86/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä enemmän mies vannoo ihastustaan ja kertoo olevansa tositarkoituksella liikenteessä, sitä vähemmän tätä kannattaa uskoa. 99% noin puhuvat vain ne, jotka valehtelevat- tuo on nimenomaan sitä pelimiespuhetta. Oikeasti ihastunut ja suhdetta haluava mies harvoin kokee tarvetta todistella asiaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän mies vannoo ihastustaan ja kertoo olevansa tositarkoituksella liikenteessä, sitä vähemmän tätä kannattaa uskoa. 99% noin puhuvat vain ne, jotka valehtelevat- tuo on nimenomaan sitä pelimiespuhetta. Oikeasti ihastunut ja suhdetta haluava mies harvoin kokee tarvetta todistella asiaa.

Tässähän se ongelma onkin, että miksi meille osalle naisista tuollaisten miesten löytäminen näyttää olevan niin vaikeaa. Ajatus, että mies tapailisi juuri minua vakavissaan tuntuu tässä vaiheessa jo absurdilta.

Vierailija
88/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo aloitus olisi voinut olla mun kirjoittama muutama vuosi sitten, sympatiat on täysin ap:n puolella..! Ihmeitä kuitenkin tapahtuu - löytyi kuin löytyikin mies, jonka kanssa nykyään olen onnellisesti naimisissa. Että ei kannata toivoaan heittää ihan vielä kuitenkaan :)

Entä jos ei löydy? Ajatus, että tunteet olisivat molemminpuolisia tuntuu ihmettäkin harvinaisemmalta, lottovoitolta.

Niinpä. Ja kuinka monta kertaa pitää vielä pettyä? En jaksa enää. Tuntuu tosi pahalta. Oli kerrankin mies, jonka kanssa oli turvallinen olo, sellainen ettei se heti karkaa jonkin tekosyyn varjolla. Ja kuinkas sitten kävikään... Tunnen oloni niin tyhmäksi, kun annoin itseni uskoa johonkin mitä ei selvästi ollut.

Kerta kerralta hajottaa enemmän ja toisaalta myös turruttaa, koska näinhän siinä aina käy.

Live-pettymysten ja miehiin horjuvan luoton päälle vielä nettikommentit, joiden mukaan tästä kärsivät naiset deittailisivat jotain lihaksikkaita ja haluttuja miehiä :/ Minun tuota tehneet miehet ovat olleet pääasiassa laihoja ja ujoja nörttimiehiä, jotka ovat sanojensa mukaan etsineet parisuhdetta.

Olen ennen pitänyt itseäni potentiaalisena hyvänä tyttöystävämateriaalina jollekin mukavalle kaltaiselleni miehelle, mutta en tiedä mikä minussa on vialla kun en saa koskaan mitään suoraa syytä sille miksi minuun ei ihastuta. Miehet vaan häipyvät ilman sanomisia tai sitten saan kuulla, että tunteita ei vain ole.

Näin juuri... Vielä pahemmalta se torjunta tuntuu jonkun ns tavismiehen tekemänä. Selkeän pelimiehen kanssa se ei yllätä eikä sellaisen kanssa yleensä tule luotua mitään kuvitelmia. Mutta tavallisen, mukavan miehen kohdalla tulee helposti ajateltua, että olisikohan hän erilainen kuin muut ja oikeasti välittäisi minusta. Ja pieleen menee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
89/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä tapailin 6kk yhtä miestä, suhteemme alkoi miehen aloitteesta. Mies oli se joka sanoi että enhän tapaile muita enään. Mies oli se joka puhui tulevaisuudesta. Mies oli se joka halusi alkaa suunnittelemaan reissua ulkomaille ensi keväälle. Mies oli myös se joka laittoin eräs kaunis aamu viestiä kun olin menossa töihin että pitäisikö meidän olla vain ystäviä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kyllä, tekstarilla.

Vierailija
90/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tässä eräs mies. Tällä hetkellä suhteessa joka on kriisissä. Tuntuu että ne loppuu aina vaikka kuinka rakastaisi. Tämäkin todennäköisesti, vaikka kovasti koitin puhua että ei kai nyt heti ensimmäisenä mietitä eroa, vaikka puoliso tuntee olonsa ahdistuneeksi, masentuneeksi, ja haluisi olla yksin. Tämä siis tuli aivan yhtäkkiä. Itse rakastan edelleen, myönnän että arki on vienyt terän meidän suhteesta pienen lapsen myötä, ja itsekin olisin voinut tehdä monta asiaa toisin tai paremmin. Mutta että aivan yhtäkkiä toinen sanoo ettei enää tunne samoin ja ajattelee eroa. Vaikea ymmärtää ja miksi ero olisi heti se ensimmäinen vaihtoehto? No ilmeisesti nyt katsellaan saadaanko muutosta aikaan mutta en tiedä. "Hienoa" kuulla ettei toinen tunnekaan enää sellaista. Kohta kuusi vuotta ollaan oltu yhdessä ja reilu kolmevuotias lapsi. Miksei yhtään aiemmin voinut ottaa tunteitaan puheeksi? Sattuu.

Miehillä on usein tämä sama ongelma, luullaan että tunteet riittää , siis se että sanoo rakastavansa tms. Ei ne riitä, ei varsinkaan sitten kun on lapsiakin, pitää olla myös läsnä, osallistuva jne. tai ne naisen tunteet on aika äkkiä hävinneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
91/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo aloitus olisi voinut olla mun kirjoittama muutama vuosi sitten, sympatiat on täysin ap:n puolella..! Ihmeitä kuitenkin tapahtuu - löytyi kuin löytyikin mies, jonka kanssa nykyään olen onnellisesti naimisissa. Että ei kannata toivoaan heittää ihan vielä kuitenkaan :)

Entä jos ei löydy? Ajatus, että tunteet olisivat molemminpuolisia tuntuu ihmettäkin harvinaisemmalta, lottovoitolta.

Niinpä. Ja kuinka monta kertaa pitää vielä pettyä? En jaksa enää. Tuntuu tosi pahalta. Oli kerrankin mies, jonka kanssa oli turvallinen olo, sellainen ettei se heti karkaa jonkin tekosyyn varjolla. Ja kuinkas sitten kävikään... Tunnen oloni niin tyhmäksi, kun annoin itseni uskoa johonkin mitä ei selvästi ollut.

Kerta kerralta hajottaa enemmän ja toisaalta myös turruttaa, koska näinhän siinä aina käy.

No sitä ei tietenkään kukaan voi tietää, löytyykö lopulta vai ei... Niin paljon todellakin tuurista riippuu, valitettavasti. Yritin tuolla kommentillani vain luoda vähän toivoa ja positiivisuutta synkkien mietteiden keskelle. Tiedän kyllä kokemuksesta, ettei se varmaan paljon lämmitä pettynyttä ja epätoivoista ihmistä, mutta kuitenkin...

Vierailija
92/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitäisi oikeasti nähdä kuvia näistä "tavallisista" miehistä, koska omassa lähipiirissäni tuollainen pelailu on tavismiehille ihan täyttä utopiaa. Sori nyt vaan naiset. Pitäisi lisäksi tietää tarkemmin se konteksti mihin nämä miehet sijoittuvat, sillä he voivat olla sinun lähipiirissäsi tai ammattialallasi hyvinkin haluttuja yksilöitä jonkin asian vuoksi. Et ehkä itse tietoisesti tätä havaitse, koska kaikki viiteryhmäsi naiset ajattelevat samalla tavalla ja pitävät tätä ominaisuutta itsestään selvyytenä tai jonkilaisena kynnyskysymyksenä pariutumista ajatellen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
93/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ne miehet on tuttuja ja olette hyvissä väleissä, kysykää, mihin tapailu kaatui. Vastauksesta saattaa olla apua.

Vierailija
94/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi oikeasti nähdä kuvia näistä "tavallisista" miehistä, koska omassa lähipiirissäni tuollainen pelailu on tavismiehille ihan täyttä utopiaa. Sori nyt vaan naiset. Pitäisi lisäksi tietää tarkemmin se konteksti mihin nämä miehet sijoittuvat, sillä he voivat olla sinun lähipiirissäsi tai ammattialallasi hyvinkin haluttuja yksilöitä jonkin asian vuoksi. Et ehkä itse tietoisesti tätä havaitse, koska kaikki viiteryhmäsi naiset ajattelevat samalla tavalla ja pitävät tätä ominaisuutta itsestään selvyytenä tai jonkilaisena kynnyskysymyksenä pariutumista ajatellen.

Jep, tästä tulikin mieleen eräs tuore tapaus. Naispuolinen kaverini valitti miten mies olikin paska ja ei olisi koskaan uskonut, koska kyseessä "niin tavalliselta vaikuttava mies". Jooh tyyppi on miesmallin näköinen, suhteellisen varakas, hyvässä työssä ja kouluttautunut :D tavallinen mies joo

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
95/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi oikeasti nähdä kuvia näistä "tavallisista" miehistä, koska omassa lähipiirissäni tuollainen pelailu on tavismiehille ihan täyttä utopiaa. Sori nyt vaan naiset. Pitäisi lisäksi tietää tarkemmin se konteksti mihin nämä miehet sijoittuvat, sillä he voivat olla sinun lähipiirissäsi tai ammattialallasi hyvinkin haluttuja yksilöitä jonkin asian vuoksi. Et ehkä itse tietoisesti tätä havaitse, koska kaikki viiteryhmäsi naiset ajattelevat samalla tavalla ja pitävät tätä ominaisuutta itsestään selvyytenä tai jonkilaisena kynnyskysymyksenä pariutumista ajatellen.

Juuri näin.

Naisen "tavallinen" mies voi todellisuudessa aivan hyvin olla top10% mies.

Ihmettelen ihan hirveästi näitä naisten tarinoita että miehet ovat jättäneet tai vaihtaneet lennosta toiseen. Oikeasti ei tavismiehellä ole todellakaan mahdollisuuksia käyttäytyä noin. Oikeasti tavismies pitäisi kiinni siitä naisesta minkä saa kynsin ja hampain.

Vierailija
96/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pääsivät tavoitteeseen jonkun vaikeammin lämpenevän naisen kanssa. Niin monta rautaa tulessa, että hyvä kun nimet muistavat. Tarkemmaksi sitä silmää nyt, vika ei ollut sinussa.

Vierailija
97/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi oikeasti nähdä kuvia näistä "tavallisista" miehistä, koska omassa lähipiirissäni tuollainen pelailu on tavismiehille ihan täyttä utopiaa. Sori nyt vaan naiset. Pitäisi lisäksi tietää tarkemmin se konteksti mihin nämä miehet sijoittuvat, sillä he voivat olla sinun lähipiirissäsi tai ammattialallasi hyvinkin haluttuja yksilöitä jonkin asian vuoksi. Et ehkä itse tietoisesti tätä havaitse, koska kaikki viiteryhmäsi naiset ajattelevat samalla tavalla ja pitävät tätä ominaisuutta itsestään selvyytenä tai jonkilaisena kynnyskysymyksenä pariutumista ajatellen.

Juuri näin.

Naisen "tavallinen" mies voi todellisuudessa aivan hyvin olla top10% mies.

Ihmettelen ihan hirveästi näitä naisten tarinoita että miehet ovat jättäneet tai vaihtaneet lennosta toiseen. Oikeasti ei tavismiehellä ole todellakaan mahdollisuuksia käyttäytyä noin. Oikeasti tavismies pitäisi kiinni siitä naisesta minkä saa kynsin ja hampain.

Tavismiehellä on ihan hyvät saumat, jos olet lukenut ketjun kauheimmista treffikokemuksista niin tajuat tämän. Mies, jos ymmärrät edes pestä hampaasi, käydä suihkussa ja omistat edes vähän tyylikkäitä vaatteita, sekä osaat keskustella niitä näitä normaalisti, niin sinulla on kaikki tarvittava.

Vierailija
98/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta ongelma voi ollakin juuri siinä, että itse pelaa avoimin kortein. Jos itse himmailee, kiertelee, välttelee, jne, saa toisessa metsästysvietin heräämään. Itse olen huomannut, että jos käyttäydyn kuin totaalibitch, miehet tykkää ja haluaa enemmän. Jos taas olen oma itseni, eli avoin ja helposti haavoittuva, miehet juoksee karkuun. Uskoisin sen johtuvan siitä, että moni mies on todella epävarma eikä tavallaan valmis olemaan turvallinen kumppani kenellekään. Etsitään jotain ajankulua ja hoivaajaa, ei samalla tavalla tarvitsevaa ja ja epävarmaa ihmistä kuin itse on.

Vierailija
99/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nykyajan deittailussa on vain asennoiduttava uudelleen. Se ei ole enää niin yksinkertaista, että tavataan joku mukava ja sitten 'ollaan kimpassa'. Vapaan tapailun rajat ovat venyneet niin leveiksi ettei enää mikään ole varmaan ennen papin aamenta.

Torjunnat ja yllätyslemppaukset tekevät sinusta paremman puolison jollekin paremmalle henkilölle.

Näin koitan itse tsempata.

Vierailija
100/329 |
08.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota joku sellanen, jolla ei ole paljoa valinnanvaraa. Ei siis mitään juoppoa vaan kiltti, ujo ja kaveriton mies

No tää vois olla, tosin sekin varmaan sanoisi ettei nappaa vaan on mieluummin yksin. Ja pitäishän sitä kipinääkin olla, en halua ketään vain siksi että on joku.

Olisi vaan niin hemmetin kiva, että joku välittäisi minustakin. Etten joka kerta tekisi itsestäni idioottia ihastumalla, samalla kun toinen miettii että eipä kummonen muija.

Tuskin sanoisi. En usko, että niin viallinen olisit. Et kai tosissasi mieti jotain kipinöitä, jos vastaan tulee kiltti ja hyvä mies?

Mutta kun se vetovoima pitää olla siinä, vaikka toinen olisi kuinka kiltti ja hyvä! Mikä tässä on niin helvetin vaikeaa tajuta? Eikö tämänkaltaiset ihmiset ole ikinä itse ihastuneet ja kokeneet vastustamatonta vetoa keneenkään, kun kuvittelevat että ansioluetteloiden yhteensopivuus riittää? Ei jumalauta. Sitä kun nyt vaan ei voi päättää, keneen rakastuu. Uskokaa jo.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän kuusi