Taas yksi mies ilmoitti, ettei tapailu jatku. Masentavaa
Olen ollut 3 vuotta sinkku ja kaikki jutut yhtä lukuun ottamatta ovat päättyneet niin että mies on päättänyt ne. Mua alkaa oikeasti masentaa. Kolme sellaista on ollut keneen olin tosi ihastunut, ja noista kaksi sellaisia kenen kanssa olisi voinut kuvitellakin parisuhdetta.
Ihan vitun perseestä suoraan sanottuna. En tajua. Tämän viimeisimmän kanssa meillä on tosi kivaa, ollaan tunnettu jo kauan ja nyt viime aikoina alettiin viritellä juttua. Mun mielestä ollaan samalla aaltopituudella ja ehdin tosissani ihastua. Nyt sitten mies sanoi, että parempi kun ei jatketa. No voi kun kiva.
Vähemmästäkin alkaa miettiä, että mikä mussa on vikana. Miksi minä olen yleensä aina se, joka kiinnostuu, mutta miehet eivät kiinnostu? En ole mikään hullu takertuja, en kuvittele että seurustellaan heti, en painosta sitoutumaan. Olen kivan näköinen, fiksu ja mulla on elämä hallinnassa kaikin puolin. En ole mikään juoppo tms.
Kaipa sitten olen vain luonteeltani niin perseestä, ettei kukaan jaksa kiinnostua sen enempää. Ei oikein innosta enää ryhtyä mihinkään, kun lopputulos on aina sama. Pahiten riipaisee nyt tämä viimeisin, koska mies oli ihan yhtä mukana jutussa kuin minä :(
Kommentit (329)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot liian "ruma". Eikö vaan että ne miehet jotka sinuun ihastuvat, ovat sinusta taas rumia?
Se että ok-näköinen, sosiaalisesti normaali, ja kiva mies haluaa sitoutua tavalliseen naiseen, on melko epätodennäköistä.
Mitä ihmettä, näitä tällaisia parejahan näkee ihan kokoajan. Ja kyllä nämä melkoisen sitoutuneilta vaikuttaa kun ovat ihan perheenkin keskenään perustaneet. Tavallisilla ja normaaleilla miehillä on tietenkin ihan tavallisia ja normaaleja naisia.
Niin tietenkin yleensä on, mutta APn kaltaisten naisten mielestä "normaali" mies onkin huippumies, siis eliittimies.
Oisko AP siinä kolmenkympin paikkeilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot liian "ruma". Eikö vaan että ne miehet jotka sinuun ihastuvat, ovat sinusta taas rumia?
Se että ok-näköinen, sosiaalisesti normaali, ja kiva mies haluaa sitoutua tavalliseen naiseen, on melko epätodennäköistä.
Mitä ihmettä, näitä tällaisia parejahan näkee ihan kokoajan. Ja kyllä nämä melkoisen sitoutuneilta vaikuttaa kun ovat ihan perheenkin keskenään perustaneet. Tavallisilla ja normaaleilla miehillä on tietenkin ihan tavallisia ja normaaleja naisia.
Turha selittää trolleille, eivät ne käy kaupoissa tai muutoinkaan ihmisten ilmoilla. Mt-ongelmaisia (tutkitusti) luusereita ne ovat :)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata pyöriä jännämiesten kul likarusellissä.
Ja toinen. Miksi sinäkään et pyöritä sitä kuuluisaa karuselliasi näin pe-iltana vaan päivystät täällä palstalla?
Summa summarum: Tuntuu latistavalta, että edelleen näin aikuisenakin homman nimi on sama kuin teininä. Eli se, että tytöillä on unelmia ja toiveita rakkaudesta ja tytöt ihastuvat, kun taas pojat vain kokeilevat ja pitävät monta rautaa tulessa. Tai sitten ovat muuten vain haluttomia sitoutumaan.
Enkä minä puhu mistään jännämiehistä vaan ihan tavallisista, 25-30-vuotiaista miehistä. Ilmeisesti kaikki hyvät on jo varattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut paljon kullikarusellin kyydissä?
No mitäs sinä täällä palstalla teet, varsinkin näin perjantai-iltana? Mene hyvä ihminen pyörittämään sitä karuselliasi. Hopi hopi!
Ei tuo niitä pyöritä, sen takia se on täällä. Mahdollisesti oli jossain vaiheessa sitä aviomiesmateriaalia, mutta nykyään on katkera, kun on nähnyt miten naiset oikeasti käyttäytyvät (Karusellista parikymppisenä suhdekyvyttömyyteen kolmekymppisenä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt menee kyllä vaikeaksi, sillä itse en varmasti pystyisi sellaiseen suhteeseen, jossa jo ensimmäisestä sekunnista alkaen tiedetään, että tuo toinen on juuri se oikea.
En minä ainakaan ole koskaan kokenut niin, vaikka useamman vuoden seurusteluita ja yksi avioliittokin on takana.
Kai siihen toiseen ihmiseen nyt kuitenkin saa ihan rauhassa ensin tutustua, ja olisi ihan suotavaakin näin tehdä ensin?? Vai eikö?
Ja jos tuntuu ettei toinen nappaa, niin kai senkin voi ihan suoraan kertoa? Niin miehet kuin naisetkin?
T. Nainen
No totta kai pitääkin tutustua, mutta ei niin että samaan aikaan vilkuilee ja tapailee muitakin. Miksi enää ei voi keskittyä siihen yhteen kerrallaan vaan tapailu on kepeää ja pinnallista kun pitää viritellä niitä kuvioita oikealle ja vasemmalle? Siinähän se sitten selviää tuleeko jutusta mitään kun kumpikin on sillä tavalla tosissaan ettei toinen ole vain yksi säätö muiden joukossa.
Tätä sanomaa saisi kyllä levittää oikein kunnolla joka tuutista. En tosiaan ymmärrä miten se ei ole itsestäänselvää, mutta nyky-kulttuurissa se on tyystin unohdettu. Ainakin tuntuu siltä, pelkkää säätöä ja kilpajuoksua, ei yhtään aitoja, molemminpuoleisia kohtaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum: Tuntuu latistavalta, että edelleen näin aikuisenakin homman nimi on sama kuin teininä. Eli se, että tytöillä on unelmia ja toiveita rakkaudesta ja tytöt ihastuvat, kun taas pojat vain kokeilevat ja pitävät monta rautaa tulessa. Tai sitten ovat muuten vain haluttomia sitoutumaan.
Enkä minä puhu mistään jännämiehistä vaan ihan tavallisista, 25-30-vuotiaista miehistä. Ilmeisesti kaikki hyvät on jo varattu.
Hohhoijaa. Jos vaikka lähestyisitte niitä sitoutumishaluisia miehiä tai edes lähtisitte treffeille, kun semmonen tulee kysymään
Vierailija kirjoitti:
Ap, tässä todennäköisiä syitä. Miehet ovat löytäneet paremman tai huomasivat tapaillessanne ettet olekaan niin kiinnostava enää. Aluksi olit, mutta tilanteen edetessä ehkä et.. yks syy on kans sellanen että olet huono seksissä.
Miten oikein voisi muuttua paremmaksi naiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota joku sellanen, jolla ei ole paljoa valinnanvaraa. Ei siis mitään juoppoa vaan kiltti, ujo ja kaveriton mies
No tää vois olla, tosin sekin varmaan sanoisi ettei nappaa vaan on mieluummin yksin. Ja pitäishän sitä kipinääkin olla, en halua ketään vain siksi että on joku.
Olisi vaan niin hemmetin kiva, että joku välittäisi minustakin. Etten joka kerta tekisi itsestäni idioottia ihastumalla, samalla kun toinen miettii että eipä kummonen muija.
Tuskin sanoisi. En usko, että niin viallinen olisit. Et kai tosissasi mieti jotain kipinöitä, jos vastaan tulee kiltti ja hyvä mies?
Eli sä näköjään kuulut niihin ihmisiin jotka on jonkun kanssa yhdessä vaan sen takia että kunhan on joku?
Tapailin aikanaan sellaista peruskivaa ja kunnollista miestä, jossa ei paperilla ollut mitään vikaa ja meillä oli samanlaisia kiinnostuksenkohteita yms., mutta.. ei vaan napannut.
Sen sijaan nykyinen mieheni on myös kiva ja kunnollinen, mutta hänen kanssaan kolahti heti. Heti. Yhdessä ollaan oltu kahdeksan vuotta ja toivottavasti ollaan koko loppuelämä.
Tän takia en oo ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanoo, että kipinä ei oo tärkeetä. Ilmeisesti he eivät itse ole koskaan kokeneet kipinöitä, koska eivät sellaisia kaipaa?
Väärin, on mullakin kriteereitä ja suht paljon onkin. Joku random kipinä ei vaan kuulu niihin
Eli taidat olla sellainen ihminen kuin mikä tämänkin keskustelun aiheena on? Voit aloittaa tapailun ja suhteen, kestää kuukausia tai jopa vuosiakin, mutta loppujen lopuksi voit lopettaa koko homman kertomalla ettet ole oikeastaan koko aikana tuntenut yhtään mitään?
Se kipinä, kemia tai millä nimellä kutsutaankaan on sitä ihastumista ja halua siihen nimenomaiseen ihmiseen. Sen puute on sitä että joku on ihan kiva ja paperilla ok, joten voisi kai sitä paremman puutteessa sen kanssa olla kun ei nyt muutakaan tekemistä tällä hetkellä ole.
Alueella paljon naisia = paljon sitoutumatonta seksiä = sitoutumishaluttomat "parisuhdekelpoiset" miehet.
Tietyillä alueilla on sukupuolten määrissä liikaa eroja ja se vaikuttaa miesten käytökseen. New York on parisuhteille aika paska kaupunki verrattuna piilaaksoon jossa on miesten ylitarjonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum: Tuntuu latistavalta, että edelleen näin aikuisenakin homman nimi on sama kuin teininä. Eli se, että tytöillä on unelmia ja toiveita rakkaudesta ja tytöt ihastuvat, kun taas pojat vain kokeilevat ja pitävät monta rautaa tulessa. Tai sitten ovat muuten vain haluttomia sitoutumaan.
Enkä minä puhu mistään jännämiehistä vaan ihan tavallisista, 25-30-vuotiaista miehistä. Ilmeisesti kaikki hyvät on jo varattu.
Hohhoijaa. Jos vaikka lähestyisitte niitä sitoutumishaluisia miehiä tai edes lähtisitte treffeille, kun semmonen tulee kysymään
Ja vielä kun kerrot, mistä tunnistaa sitoutumishaluisen miehen, niin lähdetään testaamaan. Luuletko tosiaan, että treffeille pyytävät pelimiehet kertovat heti kättelyssä olevansa pelimiehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot liian "ruma". Eikö vaan että ne miehet jotka sinuun ihastuvat, ovat sinusta taas rumia?
Se että ok-näköinen, sosiaalisesti normaali, ja kiva mies haluaa sitoutua tavalliseen naiseen, on melko epätodennäköistä.
Mitä ihmettä, näitä tällaisia parejahan näkee ihan kokoajan. Ja kyllä nämä melkoisen sitoutuneilta vaikuttaa kun ovat ihan perheenkin keskenään perustaneet. Tavallisilla ja normaaleilla miehillä on tietenkin ihan tavallisia ja normaaleja naisia.
Niin tietenkin yleensä on, mutta APn kaltaisten naisten mielestä "normaali" mies onkin huippumies, siis eliittimies.
Oisko AP siinä kolmenkympin paikkeilla?
Ap:sta en tiedä, mutta ainakin minä haluan juurikin tuollaisen normaalin ja tavallisen miehen, sellaisen mitä suurin osa miehistä on. Sellaista miestä en halua mitä suurin osa sinkkumiehistä on, enkä myöskään mitään "eliittiyksilöä" koska en itsekään ole sellainen vaan normaali ja tavallinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 3 vuotta sinkku ja kaikki jutut yhtä lukuun ottamatta ovat päättyneet niin että mies on päättänyt ne. Mua alkaa oikeasti masentaa. Kolme sellaista on ollut keneen olin tosi ihastunut, ja noista kaksi sellaisia kenen kanssa olisi voinut kuvitellakin parisuhdetta.
Ihan vitun perseestä suoraan sanottuna. En tajua. Tämän viimeisimmän kanssa meillä on tosi kivaa, ollaan tunnettu jo kauan ja nyt viime aikoina alettiin viritellä juttua. Mun mielestä ollaan samalla aaltopituudella ja ehdin tosissani ihastua. Nyt sitten mies sanoi, että parempi kun ei jatketa. No voi kun kiva.
Vähemmästäkin alkaa miettiä, että mikä mussa on vikana. Miksi minä olen yleensä aina se, joka kiinnostuu, mutta miehet eivät kiinnostu? En ole mikään hullu takertuja, en kuvittele että seurustellaan heti, en painosta sitoutumaan. Olen kivan näköinen, fiksu ja mulla on elämä hallinnassa kaikin puolin. En ole mikään juoppo tms.
Kaipa sitten olen vain luonteeltani niin perseestä, ettei kukaan jaksa kiinnostua sen enempää. Ei oikein innosta enää ryhtyä mihinkään, kun lopputulos on aina sama. Pahiten riipaisee nyt tämä viimeisin, koska mies oli ihan yhtä mukana jutussa kuin minä :(
Valitset vääränlaisia tai väärässä elämänvaiheessa olevia miehiä tai sitten olet tosiaankin ärsyttävä ihminen.
Tässä eräs mies. Tällä hetkellä suhteessa joka on kriisissä. Tuntuu että ne loppuu aina vaikka kuinka rakastaisi. Tämäkin todennäköisesti, vaikka kovasti koitin puhua että ei kai nyt heti ensimmäisenä mietitä eroa, vaikka puoliso tuntee olonsa ahdistuneeksi, masentuneeksi, ja haluisi olla yksin. Tämä siis tuli aivan yhtäkkiä. Itse rakastan edelleen, myönnän että arki on vienyt terän meidän suhteesta pienen lapsen myötä, ja itsekin olisin voinut tehdä monta asiaa toisin tai paremmin. Mutta että aivan yhtäkkiä toinen sanoo ettei enää tunne samoin ja ajattelee eroa. Vaikea ymmärtää ja miksi ero olisi heti se ensimmäinen vaihtoehto? No ilmeisesti nyt katsellaan saadaanko muutosta aikaan mutta en tiedä. "Hienoa" kuulla ettei toinen tunnekaan enää sellaista. Kohta kuusi vuotta ollaan oltu yhdessä ja reilu kolmevuotias lapsi. Miksei yhtään aiemmin voinut ottaa tunteitaan puheeksi? Sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum: Tuntuu latistavalta, että edelleen näin aikuisenakin homman nimi on sama kuin teininä. Eli se, että tytöillä on unelmia ja toiveita rakkaudesta ja tytöt ihastuvat, kun taas pojat vain kokeilevat ja pitävät monta rautaa tulessa. Tai sitten ovat muuten vain haluttomia sitoutumaan.
Enkä minä puhu mistään jännämiehistä vaan ihan tavallisista, 25-30-vuotiaista miehistä. Ilmeisesti kaikki hyvät on jo varattu.Hohhoijaa. Jos vaikka lähestyisitte niitä sitoutumishaluisia miehiä tai edes lähtisitte treffeille, kun semmonen tulee kysymään
Ja vielä kun kerrot, mistä tunnistaa sitoutumishaluisen miehen, niin lähdetään testaamaan. Luuletko tosiaan, että treffeille pyytävät pelimiehet kertovat heti kättelyssä olevansa pelimiehiä?
Kyllä jonkinlaisen pelimiestutkan pitäisi kehittyä. Kokeile ensi kerralla seurata baarissa, jos ujon oloinen nörtti vilkuilee suhun päin mutta kääntää katseensa pois, kun huomaat tämän. Lähesty tätä tyyppiä, siinä tuskin on pelimies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota joku sellanen, jolla ei ole paljoa valinnanvaraa. Ei siis mitään juoppoa vaan kiltti, ujo ja kaveriton mies
No tää vois olla, tosin sekin varmaan sanoisi ettei nappaa vaan on mieluummin yksin. Ja pitäishän sitä kipinääkin olla, en halua ketään vain siksi että on joku.
Olisi vaan niin hemmetin kiva, että joku välittäisi minustakin. Etten joka kerta tekisi itsestäni idioottia ihastumalla, samalla kun toinen miettii että eipä kummonen muija.
Tuskin sanoisi. En usko, että niin viallinen olisit. Et kai tosissasi mieti jotain kipinöitä, jos vastaan tulee kiltti ja hyvä mies?
Eli sä näköjään kuulut niihin ihmisiin jotka on jonkun kanssa yhdessä vaan sen takia että kunhan on joku?
Tapailin aikanaan sellaista peruskivaa ja kunnollista miestä, jossa ei paperilla ollut mitään vikaa ja meillä oli samanlaisia kiinnostuksenkohteita yms., mutta.. ei vaan napannut.
Sen sijaan nykyinen mieheni on myös kiva ja kunnollinen, mutta hänen kanssaan kolahti heti. Heti. Yhdessä ollaan oltu kahdeksan vuotta ja toivottavasti ollaan koko loppuelämä.
Tän takia en oo ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanoo, että kipinä ei oo tärkeetä. Ilmeisesti he eivät itse ole koskaan kokeneet kipinöitä, koska eivät sellaisia kaipaa?
Väärin, on mullakin kriteereitä ja suht paljon onkin. Joku random kipinä ei vaan kuulu niihin
Eli taidat olla sellainen ihminen kuin mikä tämänkin keskustelun aiheena on? Voit aloittaa tapailun ja suhteen, kestää kuukausia tai jopa vuosiakin, mutta loppujen lopuksi voit lopettaa koko homman kertomalla ettet ole oikeastaan koko aikana tuntenut yhtään mitään?
Se kipinä, kemia tai millä nimellä kutsutaankaan on sitä ihastumista ja halua siihen nimenomaiseen ihmiseen. Sen puute on sitä että joku on ihan kiva ja paperilla ok, joten voisi kai sitä paremman puutteessa sen kanssa olla kun ei nyt muutakaan tekemistä tällä hetkellä ole.
Entä sitten kun kipinä sammuu? Tulee ero? Eikö ahdista tilanne, jossa kaikki on kiinni jostain mystisestä tunnereaktiosta ja ero voi tulla sen takia, vaikka suhteessa ei olisi vikaa ja olisi yhtä hyvä tyyppi kuin alussa
Vierailija kirjoitti:
Todella inhottavaa toisen tunteilla leikkimistä, että ensin ollaan niin kiinnostuneita ja sitten ei muka ollakaan. Ei ne aidot kiinnostuksen tunteet noin vain yhtäkkiä häviä, etenkään kun ikinä ei ole tapahtunut mitään yhtäkkistä vaan miehet ovat vain mielessään ajatelleet, että tää loppuu nyt.
Aito ihastus häviää, kun mies tutustuu sinuun ja huomaa, ettei kyse ole kahden tasaveroisen ihmisen vapaaehtoisesta seurustelusta, vaan sinun oikeudestasi ja miehen velvollisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum: Tuntuu latistavalta, että edelleen näin aikuisenakin homman nimi on sama kuin teininä. Eli se, että tytöillä on unelmia ja toiveita rakkaudesta ja tytöt ihastuvat, kun taas pojat vain kokeilevat ja pitävät monta rautaa tulessa. Tai sitten ovat muuten vain haluttomia sitoutumaan.
Enkä minä puhu mistään jännämiehistä vaan ihan tavallisista, 25-30-vuotiaista miehistä. Ilmeisesti kaikki hyvät on jo varattu.Hohhoijaa. Jos vaikka lähestyisitte niitä sitoutumishaluisia miehiä tai edes lähtisitte treffeille, kun semmonen tulee kysymään
Ja vielä kun kerrot, mistä tunnistaa sitoutumishaluisen miehen, niin lähdetään testaamaan. Luuletko tosiaan, että treffeille pyytävät pelimiehet kertovat heti kättelyssä olevansa pelimiehiä?
No itseasiassa sellainen saattaakin sen suoraan sanoa ettei ole hakemassa kuin seksiä. Toisin on näiden tavismiesten kanssa jotka esittävät kiinnostunutta ja ihastunutta ainoastaan saadakseen seksiä. Ja ei, eivät tosiaankaan ole luonteeltaan mitään supliikkeja naistennaurattajia tai ulkonäöltään hunkseja vaan niin perusmiehiä kuin olla ja voi. Sellaisia joita näkee viikonloppuisin perheineen vaikkapa Jumbossa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä eräs mies. Tällä hetkellä suhteessa joka on kriisissä. Tuntuu että ne loppuu aina vaikka kuinka rakastaisi. Tämäkin todennäköisesti, vaikka kovasti koitin puhua että ei kai nyt heti ensimmäisenä mietitä eroa, vaikka puoliso tuntee olonsa ahdistuneeksi, masentuneeksi, ja haluisi olla yksin. Tämä siis tuli aivan yhtäkkiä. Itse rakastan edelleen, myönnän että arki on vienyt terän meidän suhteesta pienen lapsen myötä, ja itsekin olisin voinut tehdä monta asiaa toisin tai paremmin. Mutta että aivan yhtäkkiä toinen sanoo ettei enää tunne samoin ja ajattelee eroa. Vaikea ymmärtää ja miksi ero olisi heti se ensimmäinen vaihtoehto? No ilmeisesti nyt katsellaan saadaanko muutosta aikaan mutta en tiedä. "Hienoa" kuulla ettei toinen tunnekaan enää sellaista. Kohta kuusi vuotta ollaan oltu yhdessä ja reilu kolmevuotias lapsi. Miksei yhtään aiemmin voinut ottaa tunteitaan puheeksi? Sattuu.
Miehille ero tulee aina yllärinä vaikka nainen on suhteen epäkohtia ottanut puheeksi päivästä ja viikosta toiseen. Mitään ei ole tapahtunut, et ole muuttunut.
Ap, tässä todennäköisiä syitä. Miehet ovat löytäneet paremman tai huomasivat tapaillessanne ettet olekaan niin kiinnostava enää. Aluksi olit, mutta tilanteen edetessä ehkä et.. yks syy on kans sellanen että olet huono seksissä.