Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Taas yksi mies ilmoitti, ettei tapailu jatku. Masentavaa

Vierailija
07.10.2016 |

Olen ollut 3 vuotta sinkku ja kaikki jutut yhtä lukuun ottamatta ovat päättyneet niin että mies on päättänyt ne. Mua alkaa oikeasti masentaa. Kolme sellaista on ollut keneen olin tosi ihastunut, ja noista kaksi sellaisia kenen kanssa olisi voinut kuvitellakin parisuhdetta.

Ihan vitun perseestä suoraan sanottuna. En tajua. Tämän viimeisimmän kanssa meillä on tosi kivaa, ollaan tunnettu jo kauan ja nyt viime aikoina alettiin viritellä juttua. Mun mielestä ollaan samalla aaltopituudella ja ehdin tosissani ihastua. Nyt sitten mies sanoi, että parempi kun ei jatketa. No voi kun kiva.

Vähemmästäkin alkaa miettiä, että mikä mussa on vikana. Miksi minä olen yleensä aina se, joka kiinnostuu, mutta miehet eivät kiinnostu? En ole mikään hullu takertuja, en kuvittele että seurustellaan heti, en painosta sitoutumaan. Olen kivan näköinen, fiksu ja mulla on elämä hallinnassa kaikin puolin. En ole mikään juoppo tms.

Kaipa sitten olen vain luonteeltani niin perseestä, ettei kukaan jaksa kiinnostua sen enempää. Ei oikein innosta enää ryhtyä mihinkään, kun lopputulos on aina sama. Pahiten riipaisee nyt tämä viimeisin, koska mies oli ihan yhtä mukana jutussa kuin minä :(

Kommentit (329)

Vierailija
321/329 |
11.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me ei seurusteltu ollenkaan muutettiin vain yhteen. Olimme entisiä työtovereita, ois menny vain aikaa hukkaan.  Tulin heti raskaaksi kun kierukka poistettiin. Ollaan ihan onnellisia, ei se pitkä seurustelu mitään takaa. Ei edes riidellä koskaan, olemme kai tuttujen mielestä melko nopeita muissakin päätöksissä. Jos toinen valehtelee alussa, voihan sitä kieroilua jatkaa vaikka vuosia ja tavallaan pitää toista löysässä hirressä.

Vierailija
322/329 |
12.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
323/329 |
12.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että itse olen erittäin valikoiva (nainen) ja jokainen mies johon olen ihastunut, on kanssani täysin tosissaan. Monia näitä ei ole elämään mahtunut, koska suhteista tulee yleensä hyvin pitkiä. Mutta tämän ketjun ongelmat ovat minulle ihan vieraita.

Ihastutteko te miehiin pettyneet usein ja helposti? Siltä ainakin vaikuttaa, kun kerrotte ties kuinka monennen ihastuksenne taas lopettaneen tapailun. Itse olen ihastunut kunnolla noin 4 kertaa elämässäni ja olen kohta 40 v. Voisiko näillä asioilla olla jotain syy-yhteyttä? Jospa naisen valikoivuus viestittää miehelle siitä, että nainen on aidosti kiinnostunut juuri hänestä ja tämä luo tiiviimpää yhteenkuuluvuuden tunnetta, jolloin miestä kiinnostaa olla enemmän tosissaan? Vs. nainen, joka vilkuilee joka toista miestä sillä silmällä?

Olen myös hyvin harvoin ihastuva tyyppi. Ikää 40 v. Takana pitkä liitto, nämä pohjatiedoksi.

Ymmärrän, että on helppoa ajatella itse ns. ansainneensa asiat, joihin sattuma on vaikuttanut paljon. Mitä, jos et olisi tavannut noita miehiä tai he olisivat tulleet elämääsi väärään aikaan?

Kun on hyvää säkää, muiden huono säkä on helppoa nähdä heistä johtavana. Paljon helpompaa kuin elämän sattumanvaraisuuden hyväksyminen.

En osaa sanoa, mitä mieltä olisin, jos en olisi tavannut näistä miehistä ainuttakaan. Varmaan olisin sitten joidenkuiden toisten kirjoittajien tavoin lähtenyt suhteisiin sellaisten kanssa, joihin olisin jotenkin vähemmän ihastunut, koska minulla ei olisi vertailukohtaa. En siis tietäisi, että on mahdollista olla myös ihan täysillä ihastunut. 

Ajoitus puolestaan on kyllä ollut "väärä". Kolmella kerralla neljästä. Ensimmäisellä kerralla olimme molemmat tahoillamme suhteissa. En petä enkä osallistu pettämisiin, mutta tiesin heti että tuo mies oli elämäni ensimmäinen todellinen rakkaus. Vuoden kuluttua, kun tunteeni eivät olleet hiipuneet, jätin silloisen mieheni. Siitä vuoden kuluttua ihastukseni erosi tyttöystävästään ja siitä vuoden kuluttua aloimme seurustella. Koko tänä aikana en katsellut muita miehiä ollenkaan.

Toisella kerralla mies oli myös varattu, itse en ollut. Tunteet olivat välittömästi molemminpuolisia, mutta ajoitus väärä. Olisin varmasti silloinkin antanut ajan kulua ihan rauhassa, sivuille vilkuilematta, mutta satuin tapaamaan aika nopeasti toisen miehen joka vei myös jalat alta ihan kunnolla ja tunne oli molemminpuolinen siinäkin. Siinä siis se yksi ja ainoa "oikea" ajoitus, joka kohdalleni on osunut. (Samoihin aikoihin tuo edellinenkin mies oli jättänyt silloisen kumppaninsa ja olisi halunnut kanssani suhteen. Meistä tuli lopulta hyviä ystäviä.)

Nykyisessä tapailussa olen jälleen täysin varma, että siinä on minun tuleva mieheni. Miestä kuitenkin pelottaa monetkin asiat tilanteessa ja hän haluaa ottaa rauhallisesti, ja tapailla muitakin naisia. Minun ei tarvitse tapailla muita eikä minua juurikaan huoleta se, että hän tekee niin. Hänellä menee se aika mikä menee, mutta uskon että lopulta hänkin ymmärtää kenen kanssa hän oikeasti kuuluu yhteen. "Väärä" ajoitus siis tässäkin tapauksessa, mutta koska minä tiedän erittäin hyvin, mitä haluan, en lähde tempoilemaan sinne tänne vaan annan tilanteen kehittyä rauhassa.

En mielestäni koe "ansainneeni" mitään, yritin vain analysoida sitä mitä tulen tehneeksi eri tavalla kuin nämä kirjoittajat, joille miehen sitoutumattomuus on ongelma. En tee näitä asioita mitenkään tarkoituksella eikä kyseessä ole peli tai yritys vaikuttaa miesten käytökseen. Tällainen tyyli nyt vain sattuu sopimaan minulle parhaiten (en kestäisi säätää liian monien kanssa enkä varsinkaan halua yrittää mitään jonkun kanssa jos olen samalla ihastunut toiseen). Toistaiseksi en ole tätä mainittua ongelmaa kohdannut - liittyivätpä nämä asiat toisiinsa tai eivät.

t. 297

Se on hyvin jalat maassa -suhtautumista, jos et katso tekeväsi välttämättä mitään sen enempää oikein. Pointtini oli aika lailla se, että sinkuksi jääneiden tai "jääneiden" redusointi heistä johtuviin syihin on aika hölmöä. Maailma ei ole ihan niin simppeli. 

Itselläni on ollut myös tilanne, jossa tiesin, että eräs mies olisi ollut minulle suuri rakkaus, tämä siis jo 20 vuotta sitten. No, aika oli aina väärä, päädyimme hyviksi ystäviksi tietäen sen, että toisissa olosuhteissa olisi voinut käydä toisin. Mihinkään pettämiskuvioihin ei ole aikeita ryhtyä. No, ainahan voi olla, että se oikea aika tulee vaikka eläkkeellä, mutta en halua jäädä roikkumaan sellaisiin kuvitelmiin. :)

Minusta kiinnostutaan helposti ja usein, koska olen luonteeltani sosiaalinen ja ihan nätti. Se ei takaa suhdetta tai vakavaa kiinnostusta kummankaan puolelta. Jos juuri oikeanlaista (=ihastumme tosissamme) miestä ei tule vastaan, sitten olen yksin, en tarvitse parisuhdetta niin paljon että alkaisin siihen vain, jotta olisi joku. Kriteerini miehelle ovat hyvin maanläheiset ja painotan kaikkea muuta kuin ulkonäköä ja tuloja (toisin kuin täällä usein kuvitellaan, ei liity suoraan tähän keskustelun juonteeseen). Kun kaikesta sosiaalisuudesta ja avoimuudesta huolimatta ihastun harvoin ja sekään ei takaa mitään, niin näillä mennään.

Koko elämän mittakaavassa sinulla on kyllä ollut käsittämättömän hyvää säkää, kun näytätä tapaavan niitä juuri oikeanlaisia ihmisiä noin helposti. Myös minulta loppuu heti muiden tapailu, jos oikeasti kiinnostava ihminen tulee vastaan. Eipä ole tullut viimeiseen kolmeen vuoteen, sitä ennen olen ollut koko aikuisikäni suhteessa ihan samalla tavalla kuin sinä - se kiinnostava ihminen tuli vastaan. Nyt ei ole tullut. Ei sen tarvitse olla sen ihmeellisempi syy. Toivoisin, että useampi ihminen miettisi tätä, ennen kuin vaipuisi itseinhoon. 

Vierailija
324/329 |
12.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Innostut vääristä miehistä. Todennäköisesti kyse on suheellisen menestyvistä, sujuvasanaisista, itsevarmoista ja vähintään kohtuullisennäköisistä miehistä? Sellaisista, joista kaikki naiset tykkää ja ne miehet valitettavan usein tietää sen. Liikkuvat treffimarkkinoilla kuin karkkikaupassa. En nyt luokittelisi pelimiehiksi, mutta kuitenkin sellaisiksi, jotka eivät tyydy tavalliseen, koska on saatavilla niin paljon naisia.

Mulla on pari fiksua ja muutenkin nättiä + mukavaa kaveria, joilla on se ongelma, että takertuvat (roikkumatta mitenkään rasittavasti) juuri semmoisiin miehiin, että on hyvin epätodennäköistä, että siitä tulisi mitään.

Valitettavasti tilanne on se, että hyvillä miehillä on valinnanvaraa. Nuorena naiset valitsee, mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän miehet valitsee.

Vierailija
325/329 |
12.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Innostut vääristä miehistä. Todennäköisesti kyse on suheellisen menestyvistä, sujuvasanaisista, itsevarmoista ja vähintään kohtuullisennäköisistä miehistä? Sellaisista, joista kaikki naiset tykkää ja ne miehet valitettavan usein tietää sen. Liikkuvat treffimarkkinoilla kuin karkkikaupassa. En nyt luokittelisi pelimiehiksi, mutta kuitenkin sellaisiksi, jotka eivät tyydy tavalliseen, koska on saatavilla niin paljon naisia.

Mulla on pari fiksua ja muutenkin nättiä + mukavaa kaveria, joilla on se ongelma, että takertuvat (roikkumatta mitenkään rasittavasti) juuri semmoisiin miehiin, että on hyvin epätodennäköistä, että siitä tulisi mitään.

Valitettavasti tilanne on se, että hyvillä miehillä on valinnanvaraa. Nuorena naiset valitsee, mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän miehet valitsee.

Tämä on varmasti osalla syynä, itse tiedän tosin vain yhden tähän "sortuvan" naisen. Ei se takaa yhteensopivuuttaa, että kiinnostuu niistä ei-supliikeista taviksista, jotka eivät ole tosi itsevarmoja.

t. 324   jne.

Vierailija
326/329 |
12.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Innostut vääristä miehistä. Todennäköisesti kyse on suheellisen menestyvistä, sujuvasanaisista, itsevarmoista ja vähintään kohtuullisennäköisistä miehistä? Sellaisista, joista kaikki naiset tykkää ja ne miehet valitettavan usein tietää sen. Liikkuvat treffimarkkinoilla kuin karkkikaupassa. En nyt luokittelisi pelimiehiksi, mutta kuitenkin sellaisiksi, jotka eivät tyydy tavalliseen, koska on saatavilla niin paljon naisia.

Mulla on pari fiksua ja muutenkin nättiä + mukavaa kaveria, joilla on se ongelma, että takertuvat (roikkumatta mitenkään rasittavasti) juuri semmoisiin miehiin, että on hyvin epätodennäköistä, että siitä tulisi mitään.

Valitettavasti tilanne on se, että hyvillä miehillä on valinnanvaraa. Nuorena naiset valitsee, mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän miehet valitsee.

Tämä on varmasti osalla syynä, itse tiedän tosin vain yhden tähän "sortuvan" naisen. Ei se takaa yhteensopivuuttaa, että kiinnostuu niistä ei-supliikeista taviksista, jotka eivät ole tosi itsevarmoja.

t. 324   jne.

Oho, taisinkin olla 331. :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
327/329 |
01.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ihmiset arvotatte kaiken pelkästään ihmissuhteen kautta? Eikö ihminen voi olla tyytyväinen itseensä, vaikka ei vielä ole löytänyt sitä oikeaa? Kaikille sitä ei ehkä edes löydy..Kannattaako elää koko elämänsä etsien miestä, ja sitten kuolinvuoteella tajuaa miten paljon arvokasta aikaa on tuhlannut?

Mistä päättelet että ihmiset KAIKEN arvottavat ihmissuhteen kautta? Ihminen voi olla tyytyväinen itseensä ja samalla etsiä lisää iloa ja onnea elämäänsä parisuhteesta ja toisen ihmisen kanssa jaetusta rakkaudesta. Ei sitä välttämättä löydy, mutta yrittämättä vielä vähemmän? Miksi pitää olla niin mustavalkoinen? Eikä se koko aika miehen etsimiseen mene, hyvänen aika, kyllä tässä elämässä muutakin ehtii tehdä ennen kuolinvuodetta :D 

Mietihän tarkemmin. Kuinka monia tunteja ja hetkiä ihmiset selailevat nettisaitteja tai tinderiä. Kuinka paljon aikaa kuluu tuntemattomien kanssa chättäämiseen, sitten ehkä jonkun kanssa sovitaan treffit. Sanotaan vaikka että juttu etenee deittailuun asti, sitten 3kk jälkeen kaatuu. Aletaan deittailemaan jotain uutta ihmistä 3kk ajan, jonka kanssa on ensin tekstaillut ja chättäillyt, noh, ei sekään toimi. Etsitään uusi, selaillaan kuvia läpi ja mietitään kuka olisi sopiva, kirjoitellaan monen kanssa, kunnes osuu taas kohdilleen treffit ja homma jatkuu. Mutta potentiaalista PUOLISOA ei löydy. Mitä luulet, kuinka paljon aikaa on mennyt hukkaan, kun olisi vaan voinut nauttia OMASTA elämästä ja antaa ihmisten tulla vastaan IRL.  Harmi vaan, moni ei luota siihen että oikeassa arjessa tulisi joku kiinnostava ihminen vastaan, vaan pitää ahdistukseen asti metsästää miestä/naista netissä. Sori, mutta en tajua.

Miksi tämä olisi joko tai -kysymys? Nettideittailu ei estä ihmisten kohtaamista myös sattumalta livenä ja toisaalta se oikea tyyppi saattaa kuin saattaakin löytyä sieltä netistä. Sitä tapahtuu enemmän ja enemmän. Loppujen lopuksihan se on ihan puhdasta matematiikkaa, mitä enemmän ehdokkaita tulee vastaan, sitä suuremmalla todennäköisyydella se oikea löytyy. Ihan sama, että mitä kanavaa pitkin se sitten natsaa, kunhan on ihmisten kanssa tekemisissä. Pelkästään odottelemalla tuskin mitään tapahtuu.

328/329 |
01.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että se lifestyle on kallion hipsterielämää. Käydään Flow'ssa ja kruisaillaan laatikköpyörällä Alepan ja kodin väliä ykköset päällä. Ehkä pidetään blogia.

Ap olet varmaan mukava, mutta ehkä lapsellinen? Mies tahtoo naisen jonka elämä ei pyöri muodin ja juhlien ympärillä..:/

Puhu vain omasta puolestasi. Minusta nainen, joka ymmärtää kauneuden ja hauskanpidon päälle, on ensiluokkaista parisuhdemateriaalia. Muoti ja juhliminen eivät toki yksinään riitä, mutta ne ovat paremmasta päästä niitä asioita, joihin lyhyen aikansa tällä planeetalla voi käyttää.

ihmissuhdeasiantuntija

Sisältö jatkuu mainoksen alla
329/329 |
01.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No, itse en kuitenkaan ole saanut minkäänlaista selitystä tapailujen lopettamisista, mikä on masentavaa ja itsetuntoa laskevaa, kun aina uusilla deiteillä pohtii, olenko liian sitä tai tätä.

Syy on aina se, ettet ollut tarpeeksi kiinnostava ja sopiva. Se, kenestä viehättyy ja kenestä ei, tai kenellä on tai ei ole niitä ominaisuuksia, joita toisessa etsii, ei ole omassa päätösvallassa. Ei kannata miettiä, miten voisi paremmin mukautua toisen mieltymyksiin, vaan kannattaa olla avoimesti ja jämäkästi sitä, mitä on. Näin toisenkin on helpompi arvioida, oletko hänelle sopiva.

Tämä ohje on erityisen tärkeä miehille, jotka helpommin käyttäytyvät tarvitsevasti ja yrittävät muuttaa itseään kelvatakseen, piilottelevat joitakin puolia itsestään, mielistelevät ja odottavat emotionaalisista peleistään palkintoa. Tuollainen ei ole viehättävää kenenkään mielestä.

ihmissuhdeasiantuntija

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän kuusi