Taas yksi mies ilmoitti, ettei tapailu jatku. Masentavaa
Olen ollut 3 vuotta sinkku ja kaikki jutut yhtä lukuun ottamatta ovat päättyneet niin että mies on päättänyt ne. Mua alkaa oikeasti masentaa. Kolme sellaista on ollut keneen olin tosi ihastunut, ja noista kaksi sellaisia kenen kanssa olisi voinut kuvitellakin parisuhdetta.
Ihan vitun perseestä suoraan sanottuna. En tajua. Tämän viimeisimmän kanssa meillä on tosi kivaa, ollaan tunnettu jo kauan ja nyt viime aikoina alettiin viritellä juttua. Mun mielestä ollaan samalla aaltopituudella ja ehdin tosissani ihastua. Nyt sitten mies sanoi, että parempi kun ei jatketa. No voi kun kiva.
Vähemmästäkin alkaa miettiä, että mikä mussa on vikana. Miksi minä olen yleensä aina se, joka kiinnostuu, mutta miehet eivät kiinnostu? En ole mikään hullu takertuja, en kuvittele että seurustellaan heti, en painosta sitoutumaan. Olen kivan näköinen, fiksu ja mulla on elämä hallinnassa kaikin puolin. En ole mikään juoppo tms.
Kaipa sitten olen vain luonteeltani niin perseestä, ettei kukaan jaksa kiinnostua sen enempää. Ei oikein innosta enää ryhtyä mihinkään, kun lopputulos on aina sama. Pahiten riipaisee nyt tämä viimeisin, koska mies oli ihan yhtä mukana jutussa kuin minä :(
Kommentit (329)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota joku sellanen, jolla ei ole paljoa valinnanvaraa. Ei siis mitään juoppoa vaan kiltti, ujo ja kaveriton mies
No tää vois olla, tosin sekin varmaan sanoisi ettei nappaa vaan on mieluummin yksin. Ja pitäishän sitä kipinääkin olla, en halua ketään vain siksi että on joku.
Olisi vaan niin hemmetin kiva, että joku välittäisi minustakin. Etten joka kerta tekisi itsestäni idioottia ihastumalla, samalla kun toinen miettii että eipä kummonen muija.
Tuskin sanoisi. En usko, että niin viallinen olisit. Et kai tosissasi mieti jotain kipinöitä, jos vastaan tulee kiltti ja hyvä mies?
Eli sä näköjään kuulut niihin ihmisiin jotka on jonkun kanssa yhdessä vaan sen takia että kunhan on joku?
Tapailin aikanaan sellaista peruskivaa ja kunnollista miestä, jossa ei paperilla ollut mitään vikaa ja meillä oli samanlaisia kiinnostuksenkohteita yms., mutta.. ei vaan napannut.
Sen sijaan nykyinen mieheni on myös kiva ja kunnollinen, mutta hänen kanssaan kolahti heti. Heti. Yhdessä ollaan oltu kahdeksan vuotta ja toivottavasti ollaan koko loppuelämä.
Tän takia en oo ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanoo, että kipinä ei oo tärkeetä. Ilmeisesti he eivät itse ole koskaan kokeneet kipinöitä, koska eivät sellaisia kaipaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikeesti tajua tota tapailua. Itse olen ainakin ihastunut heti kuin puulla päähän lyöty ja kuin paita peppu oltu yhdessä niin kauan kuin sitä milloinkin on kestänyt.
Sama juttu ja niin on muuten ihan jokaisella tuttavapariskunnallakin. Yksikään pari ei varsinaisesti ole deittaillut, varsinkaan useampia tyyppejä samaan aikaan, vaan molemminpuolinen kiinnostus on ollut ihan alusta asti selvää.
Eiköhän se ole niin, että jos kaikkea pitää arpoa ja säätää niin hommasta ei tule koskaan mitään kunnon parisuhdetta.
Juuri näin se on mennyt omassakin kaveripiirissä. Siis näillä jotka ovat päätyneet avo/avioliittoon asti ja perheellisiksi. Ei tietenkään yhteen ole kukaan ekalta tapaamiselta muuttanut, mutta kyllä nämä on ihan alusta saakka olleet pari ja tosissaan toistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota joku sellanen, jolla ei ole paljoa valinnanvaraa. Ei siis mitään juoppoa vaan kiltti, ujo ja kaveriton mies
No tää vois olla, tosin sekin varmaan sanoisi ettei nappaa vaan on mieluummin yksin. Ja pitäishän sitä kipinääkin olla, en halua ketään vain siksi että on joku.
Olisi vaan niin hemmetin kiva, että joku välittäisi minustakin. Etten joka kerta tekisi itsestäni idioottia ihastumalla, samalla kun toinen miettii että eipä kummonen muija.
Tuskin sanoisi. En usko, että niin viallinen olisit. Et kai tosissasi mieti jotain kipinöitä, jos vastaan tulee kiltti ja hyvä mies?
Eli sä näköjään kuulut niihin ihmisiin jotka on jonkun kanssa yhdessä vaan sen takia että kunhan on joku?
Tapailin aikanaan sellaista peruskivaa ja kunnollista miestä, jossa ei paperilla ollut mitään vikaa ja meillä oli samanlaisia kiinnostuksenkohteita yms., mutta.. ei vaan napannut.
Sen sijaan nykyinen mieheni on myös kiva ja kunnollinen, mutta hänen kanssaan kolahti heti. Heti. Yhdessä ollaan oltu kahdeksan vuotta ja toivottavasti ollaan koko loppuelämä.
Tän takia en oo ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanoo, että kipinä ei oo tärkeetä. Ilmeisesti he eivät itse ole koskaan kokeneet kipinöitä, koska eivät sellaisia kaipaa?
Väärin, on mullakin kriteereitä ja suht paljon onkin. Joku random kipinä ei vaan kuulu niihin
Näitä juttuja on todella ikävä lukea, mutta toisaalta myös hämmentävää, koska itse ihastun äärimmäisen harvoin. Sekin on ikävää, kun olisi mukava kokea niitä tunteita, mutta ei niitä vain synny. Tämä ei siis tarkoita sitä, että minuun ihastuttaisiin. Kaipaisin tunnetta, jota ei vaan tule. Tämän vuoksi en oikein jaksa aktiivisesti kohdata ihmisiä ja deittailla. Minulla ei ole enää intoa tehdä tapaamisen eteen mitään, vaikka jollain tasolla toivoisinkin miehen vielä löytyvän.
Nimim. ihastunut viimeksi vuonna 2011
No nyt menee kyllä vaikeaksi, sillä itse en varmasti pystyisi sellaiseen suhteeseen, jossa jo ensimmäisestä sekunnista alkaen tiedetään, että tuo toinen on juuri se oikea.
En minä ainakaan ole koskaan kokenut niin, vaikka useamman vuoden seurusteluita ja yksi avioliittokin on takana.
Kai siihen toiseen ihmiseen nyt kuitenkin saa ihan rauhassa ensin tutustua, ja olisi ihan suotavaakin näin tehdä ensin?? Vai eikö?
Ja jos tuntuu ettei toinen nappaa, niin kai senkin voi ihan suoraan kertoa? Niin miehet kuin naisetkin?
T. Nainen
On vaan niin vaikea uskoa että löytyy ketään, joka haluaisi juuri minut ja toisin päin. Tuntuu tosi pahalta, että joku kenen suhteen olet uskaltanut toivoa jotain, lyökin märän rätin vasten kasvoja ilmoittamalla että kiitti mut ei kiitti.
Todella inhottavaa toisen tunteilla leikkimistä, että ensin ollaan niin kiinnostuneita ja sitten ei muka ollakaan. Ei ne aidot kiinnostuksen tunteet noin vain yhtäkkiä häviä, etenkään kun ikinä ei ole tapahtunut mitään yhtäkkistä vaan miehet ovat vain mielessään ajatelleet, että tää loppuu nyt.
Vierailija kirjoitti:
Juu no en todellakaan tiedä missä sellaiset miehet lymyilevät, jotka ovat valmiita heti muuhunkin kuin tapailuun. Ei oo näkynyt. Tosin tykkään itsekin edetä hissuksiin mutta kuitenkin niin, että molemmat osoittavat olevansa kiinnostuneita eikä ole mitään turhia pelailuja. Eikä miehille voi edes ilmaista että on tosi ihastunut heti, karkuunhan ne juoksevat.
En ole saanut mitään syitä. Tai no joo "en halua nyt seurustella" tuli yhdeltä - parin kuukauden päästä hän seurusteli. Veikkaan ettei kukaan vaan ole riittävän ihastunut minuun, mikä on tosi masentavaa koska itse olen ihastunut kunnolla nuo pari kertaa.
Tämän viimeisimmänkin jutun aloitti tuo mies ja hän alkoi piirittää minua. Ollaan tosiaan tuttuja jo pidemmältä ajalta ja varmasti tiesi millainen olen. Mutta ei niin ei.
Itkettääää.
Ap
No minä ainakin olen tuollainen, mutta naiset eivät halua tapailla. Tuurilla lähtevät kerran treffeille, mutta sen jälkeen tulee kiitosmuttaeikiitosta
Se epätoivoinen "haluan perustaa perheen" -juttu vain tyrköittää vähänkään fiksumpaa miestä todella paljon. Ei tuohon lankaan lankea kuin täysin vajaakanttinen ja epätoivoinen mies ilman mitään itsekunnioitusta. Tavallaan se on julman oikeudenmukaista, että tällainen nainen joka haluaa perheen lähes ihan minkä tahansa miehen kanssa, sitten myös sellaisen saa ja sen kaiken muun siinä mukana. Näin vakka saa kantensa, sitä vanhaa sanontaa mukaellen. Se homman tavoite ei ole se "perhe", vaan se on se mies. Se perhe seuraa sitten siinä mukana jos seuraa. Se joka tätä ei ymmärrä, niin... no, hänelle käy vain ennemmin tai myöhemmin vähän huonosti. Ne tyhmemmät pistävät senkin sitten sen miehen syyksi. Edelleen: sitä saa mitä tilaa.
Mieti tilannetta toisin päin: mies hakisi hyvää "vaimoa ja ruuanlaittajaa ja äitiä lapsille"... kai älyäisit ottaa jalat allesi vielä kun kerkiät ? Miksi luulet fiksujen miesten jäävän tuohon samaan tilanteeseen ? Siksikö että ne ovat kuitenkin jotenkin vähän tyhmempiä tai jotain ? Niinpä.
Kirjoitin tämän ihan ystävällisessä mielessä, joten älä ota tätä itseesi, vaan mieti ennemminkin niitä syvempiä tarkoitusperiäsi sen miehen haluamisessa. Kyllä siihen on jokin vissi syy, jos ja kun mies lähtee.
Nro 30 lisää, että tarkoitus oli sanoa, että kai sen ettei toinen nappaa voi ihan suoraan sanoa ja mieluiten heti, kun siltä tuntuu.
Kuka siis oikeasti kokee näitä "rakkautta ensi silmäyksellä" -juttuja?
Ihan hyvä jos joku joskus, mutta eivät ne nyt varmaan niin valtaisan yleisiä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota joku sellanen, jolla ei ole paljoa valinnanvaraa. Ei siis mitään juoppoa vaan kiltti, ujo ja kaveriton mies
No tää vois olla, tosin sekin varmaan sanoisi ettei nappaa vaan on mieluummin yksin. Ja pitäishän sitä kipinääkin olla, en halua ketään vain siksi että on joku.
Olisi vaan niin hemmetin kiva, että joku välittäisi minustakin. Etten joka kerta tekisi itsestäni idioottia ihastumalla, samalla kun toinen miettii että eipä kummonen muija.
Tuskin sanoisi. En usko, että niin viallinen olisit. Et kai tosissasi mieti jotain kipinöitä, jos vastaan tulee kiltti ja hyvä mies?
Kilttejä ja hyviä miehiä minä ainakin olen tapaillutkin ja silti lopputulos on se, että mies ei joko olekaan kiltti eikä hyvä tai sitten miestä ei puheistaan huolimatta kiinnostakaan mikään vakavampi. Ei ainakaan minun kanssani.
Kurkotit nyt liian makeita omenia puusta ja rätkähdit perseelles.
Vierailija kirjoitti:
Nro 30 lisää, että tarkoitus oli sanoa, että kai sen ettei toinen nappaa voi ihan suoraan sanoa ja mieluiten heti, kun siltä tuntuu.
Kuka siis oikeasti kokee näitä "rakkautta ensi silmäyksellä" -juttuja?
Ihan hyvä jos joku joskus, mutta eivät ne nyt varmaan niin valtaisan yleisiä ole.
Ei nyt ehkä "rakkautta" ensi silmäyksellä mutta molemminpuolista kiinnostusta kyllä ja sitä että haluaa ihan oikeasti tutustua vain siihen yhteen ihmiseen ilman että samaan aikaan säätää muutaman muunkin kanssa. Tutustuu ja seurustelee tositarkoituksella.
Näin ne tuttavapiirin parit on toimineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on niin syvältä joo.
En yhtään tajua, että miksi niiden miesten pitää sitten esittää niin valtavan ihastunutta ja maireata, jos kerran oikeasti koko ajan päässään miettivät, että tuleekohan tästä mitään. Juuri tämä on mulle se suurin ongelma.
Eli ei siinä mitään, jos koko ajan tietäisi, että toinen vielä kelailee että haluaako mitään sen vakavampaa (minä ainakin näytän tällaiset tuntemukset toiselle). Mutta kun yleensä nämä miehet nimenomaan näyttävät ja kuulostavat niin kauhean ihastuneilta, eivätkä yritä sitä yhtään peitellä.
On tullut sellainen olo, ettei mihinkään voi enää uskoa tai luottaa.
T. Ties kuinka mones saman kokenut nainen
Näin juuri.. Yhtä miestä tapailin kolme kuukautta eikä hän missään vaiheessa ilmaissut, että ei ole jutusta varma. No sitten eräänä päivänä hän ilmoitti, ettei vaan "tunnu siltä", ja näin oli kuulemma ollut alusta asti. Kysyin, että miksei sanonut sitä heti aluksi, niin kuulemma se olisi ollut töykeää. Mitä helkuttia? Toisen kusettaminenko sitten ei ole töykeää?
Ihmiset ympärillä sen kun pariutuu ja itse en törmää keneenkään, joka edes ihastuisi minuun..
Kolme kuukautta on tietysti aika pitkä aika, mutta monet ovat hitaasti lämpiäviä ja tarvitsevat aika paljon aikaa päättääkseen, kannattaako suhdetta viritellä vai ei. Tämä aiheuttaa joskus aika pahoja väärinkäsitystilanteita, ja kaksi ihmistä voivat olla toisilleen epäyhteensopivat ihan vain sillä perusteella, että toinen lämpiää hitaasti ja toinen tietää aina heti, tuleeko jutusta mitään.
Minä olin eräästä suhteestani epävarma paljon pitempään kuin kolme kuukautta, ja se suhde oli lopulta oikein hyvä ja kesti melkein kymmenen vuotta.
ihmissuhdeasiantuntija
Vierailija kirjoitti:
Se epätoivoinen "haluan perustaa perheen" -juttu vain tyrköittää vähänkään fiksumpaa miestä todella paljon. Ei tuohon lankaan lankea kuin täysin vajaakanttinen ja epätoivoinen mies ilman mitään itsekunnioitusta. Tavallaan se on julman oikeudenmukaista, että tällainen nainen joka haluaa perheen lähes ihan minkä tahansa miehen kanssa, sitten myös sellaisen saa ja sen kaiken muun siinä mukana. Näin vakka saa kantensa, sitä vanhaa sanontaa mukaellen. Se homman tavoite ei ole se "perhe", vaan se on se mies. Se perhe seuraa sitten siinä mukana jos seuraa. Se joka tätä ei ymmärrä, niin... no, hänelle käy vain ennemmin tai myöhemmin vähän huonosti. Ne tyhmemmät pistävät senkin sitten sen miehen syyksi. Edelleen: sitä saa mitä tilaa.
Mieti tilannetta toisin päin: mies hakisi hyvää "vaimoa ja ruuanlaittajaa ja äitiä lapsille"... kai älyäisit ottaa jalat allesi vielä kun kerkiät ? Miksi luulet fiksujen miesten jäävän tuohon samaan tilanteeseen ? Siksikö että ne ovat kuitenkin jotenkin vähän tyhmempiä tai jotain ? Niinpä.
Kirjoitin tämän ihan ystävällisessä mielessä, joten älä ota tätä itseesi, vaan mieti ennemminkin niitä syvempiä tarkoitusperiäsi sen miehen haluamisessa. Kyllä siihen on jokin vissi syy, jos ja kun mies lähtee.
Anteeksi, mutta en ymmärrä miten tämä liittyy minuun. En ole lainkaan varma haluanko lapsia, saati että puhuisin lapsenteosta miehelle. Mulla ei ole mikään hoppu muuttaa edes yhteen. En millään pysty uskomaan että olisin liian painostava. Etsin kumppania, en kotiorjaa tai lapsille isää. Ap
Vierailija kirjoitti:
No nyt menee kyllä vaikeaksi, sillä itse en varmasti pystyisi sellaiseen suhteeseen, jossa jo ensimmäisestä sekunnista alkaen tiedetään, että tuo toinen on juuri se oikea.
En minä ainakaan ole koskaan kokenut niin, vaikka useamman vuoden seurusteluita ja yksi avioliittokin on takana.
Kai siihen toiseen ihmiseen nyt kuitenkin saa ihan rauhassa ensin tutustua, ja olisi ihan suotavaakin näin tehdä ensin?? Vai eikö?
Ja jos tuntuu ettei toinen nappaa, niin kai senkin voi ihan suoraan kertoa? Niin miehet kuin naisetkin?
T. Nainen
No totta kai pitääkin tutustua, mutta ei niin että samaan aikaan vilkuilee ja tapailee muitakin. Miksi enää ei voi keskittyä siihen yhteen kerrallaan vaan tapailu on kepeää ja pinnallista kun pitää viritellä niitä kuvioita oikealle ja vasemmalle? Siinähän se sitten selviää tuleeko jutusta mitään kun kumpikin on sillä tavalla tosissaan ettei toinen ole vain yksi säätö muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Oot liian "ruma". Eikö vaan että ne miehet jotka sinuun ihastuvat, ovat sinusta taas rumia?
Se että ok-näköinen, sosiaalisesti normaali, ja kiva mies haluaa sitoutua tavalliseen naiseen, on melko epätodennäköistä.
Mitä ihmettä, näitä tällaisia parejahan näkee ihan kokoajan. Ja kyllä nämä melkoisen sitoutuneilta vaikuttaa kun ovat ihan perheenkin keskenään perustaneet. Tavallisilla ja normaaleilla miehillä on tietenkin ihan tavallisia ja normaaleja naisia.
Minulle kävi noin sen verran monta kertaa putkeen, että luovutin 25-vuotiaana miesten suhteen :D Huomasin olevani onnellisempi ja tyytyväisempi itseeni sinkkuna ilman tapailuja, koska viimeisissä tapailuissa pelkäsin jatkuvasti koska mies jättää. Ei siihen voi vaan luottaa kun mies sanoo, että haluaa tutustua paremmin/viettää aikaa yhdessä/on tunteita/esittelee perheelleen. Nope, senkin jälkeen voi ilman mitään ennakkovaroitusta mies ilmoittaa "että ei tää toimi" ja parin kk päästä kuulee miten mies on jo uudessa suhteessa.
Ihmisen tulisi toki olla itsevarma ja kestää pettymyksiä, mutta ne torjunnat horjuttavat todella, todella paljon itseluottamusta. Jokainen voi itse miettiä miltä se tuntuisi omalle kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Todella inhottavaa toisen tunteilla leikkimistä, että ensin ollaan niin kiinnostuneita ja sitten ei muka ollakaan. Ei ne aidot kiinnostuksen tunteet noin vain yhtäkkiä häviä, etenkään kun ikinä ei ole tapahtunut mitään yhtäkkistä vaan miehet ovat vain mielessään ajatelleet, että tää loppuu nyt.
Niin, aluksi ollaan kiinnostuneita toisesta ja halutaan tutustua romanttisesti. Sitten tapailun myötä selviää, onko jutussa aineksia parisuhteeksi, ja kiinnostus joko kehittyy rakkaudeksi tai ei kehity. Näinhän seurustelu juuri toimii.
ihmissuhdeasiantuntija
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut paljon kullikarusellin kyydissä?
No mitäs sinä täällä palstalla teet, varsinkin näin perjantai-iltana? Mene hyvä ihminen pyörittämään sitä karuselliasi. Hopi hopi!
Jos aloittaja olisi mies, olisi palstamammojen vastaukset luokkaa "mikropenislassukkaperäkammaripoika".
Yhyy.