Lue keskustelun säännöt.
Töitä pakoilevat työttömät
06.10.2016 |
Onko näitä meissä nuorissa enemmän kuin vanhemmissa? Tiedän, että saan tästä paskamyrskyn aikaan, mutta tiedän kolme ikäistäni, jotka ihan ääneen ovat myöntäneet välttelevänsä työllistymistä "kun ei kiinnosta" ja kertovat naureskellen miten välttävät karenssin laittamalla tahallaan huonoja hakemuksia. Ollaan hyvin kranttuja, työn täytyy olla juuri siltä kentältä mitä halutaan, palkan täytyy olla hyvä ja työpaikan tulisi sijaita suunnilleen naapurissa.
Eräs kertoi juuri tällä viikolla, kuinka oli saanut juuri preciis täydellisestä paikasta tarjouksen, juuri siltä alansa kentältä, josta töitä haluaa, mutta oli tahallaan lyönyt läskiksi koko homman, koska työmatka olisi ollut 30 km (auto käytössä, palkka hyvä eli en bensaraha ongelmia) ja työpaikka "jossain persiissä korvessa hyi". Kertoi nauraen kuinka huonon hakemuksen oli taas pistänyt menemään, ettei tuonne tarvitsisi mennä.
Toisella taas olisi töitä pääkaupunkiseudulla, mutta ei halua muuttaa sinne edes vuodeksi, vaikka lapseton ja sinkku. Ei siis edes siksi aikaa, että saisi ensimmäisen työkokemuksensa.
Samaan aikaan omasta tuttavapiiristä löytyy myös raivokkaasti ahkeria ja "yes we can"-ihmisiä. Vuoden työttömyysjaksonsa aikana ensimmäinen tapaus laittoi menemään yli 120 hakemusta aivan ympäri Suomea ja oli valmis lähtemään keikkailemaan, vaikka aviomiehellä työt olikin vakiopaikassa, lisäksi kouluttautui avoimessa. Saikin sitten unelmatyön ja hoitaa sen hyvin.
Toinen taas käy töissä Turusta Helsingissä, vaikka mies ja eläimiä, etsii koko ajan töitä Turusta. Kolmas taas teki ensin hyvin huonostipalkattua harjoittelua saadakseen työkokemusta ja jousti tämän vuoksi elintasostaan, mutta keräsi harjoittelun aikana hyviä kontakteja ja kuuli piilotyöpaikasta. Neljäs taas lähti 300 km päähän töihin ja asuu viikot tässä kaupungissa ja tulee viikonlopuksi vaimonsa luo sekä pyrkii sumplimaan useimmat perjantaista vapaaksi.
Olen siis nähnyt suuren eron työnhakemisen välillä ja nostan hattua näillä, jotka raivokkaasti hakevat töitä ja ovat valmiita väliaikaisesti joustamaan työn eteen. Tiedän, ettei näin saisi täällä sanoa.
Kommentit (87)
No miksi tarvitsisi muuttaa persereikään nimeltä Helsinki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työn pakoilu on äärimmäisen harvinaista. Olen nimittäin hakenut töitä mm. kaikista S-ryhmän toimipisteistä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa, Kirkkonummella, Keravalla, Järvenpäässä ja Sipoossa. Jos töitä välteltäisiin, luulisi nyt että jostain noista toimipaikoista olisi sitten saanut töitä.
Vierailija kirjoitti:
No miksi tarvitsisi muuttaa persereikään nimeltä Helsinki
Etkö olisi valmis lähtemään edes vuodeksi? Jos saisit hyvän työpaikan.
En tarkoita aloituksesta tätä, että kaikki pakoilevat töitä. Itsekin tiedä kertoa kolme työpakoilevaa versus neljä erittäin motivoituneesti työtä hakevaa. Itse myös hyvin raivoisasti töitä hakeneena ja myös väliaikaisesti hyvinkin paljon joustaneena voin sanoa, että välillä ärsyttää kuunnella tekosyitä, miksi joku tarjottu työ ei kelpaa. Taustalla ei siis perhe, lapset, sairaus yms, vaan suoraan kerrottu, että ei huvita.
Ap
Itse elän mieluummin stressittömästi ja keskityn henkiseen hyvinvointiin. Uskon olevani onnellisempi kuin työssäkäyvät. Saan sossusta tarpeeksi rahaa ja siihen minulla on oikeus, en kaipaa enempää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kokonaan mutta kyllä. Työ ei ole elämäni. Olen lapseton ja sinkku mutta en todellakaan muuta vain työn vuoksi. En halua paskaduuneihin. Palkan täytyy olla tarpeeksi hyvä. Työn täytyy olla mieluista.
Mutta asiasta ei kannata hermostua, koska luultavasti löytyy paljon työttömiä jotka tekevät innoissaan paskaduunejakin, koska tuntevat ihmisarvonsa murenevan työttömänä tai jotain sinne päin. Kyllä Suomessa siis riittää työntekijöitä, toisin kuin työpaikkoja. Jos jokin firma ei työntekijöitä löydä, syy ei ole työttömissä, vaan firmassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse elän mieluummin stressittömästi ja keskityn henkiseen hyvinvointiin. Uskon olevani onnellisempi kuin työssäkäyvät. Saan sossusta tarpeeksi rahaa ja siihen minulla on oikeus, en kaipaa enempää!
No ainakin myönnät tämän ääneen. Uskon että kaltaisiasi on muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita aloituksesta tätä, että kaikki pakoilevat töitä. Itsekin tiedä kertoa kolme työpakoilevaa versus neljä erittäin motivoituneesti työtä hakevaa. Itse myös hyvin raivoisasti töitä hakeneena ja myös väliaikaisesti hyvinkin paljon joustaneena voin sanoa, että välillä ärsyttää kuunnella tekosyitä, miksi joku tarjottu työ ei kelpaa. Taustalla ei siis perhe, lapset, sairaus yms, vaan suoraan kerrottu, että ei huvita.
Ap
Työstä saa tietyn summan rahaa kuten saa myös valtiolta. Jos joku haluaa parantaa elintasoaan tekemällä töitä, be my guest. Minulle riittää tämä elintaso jonka saan: 600 työttömyyskorvausta, 500 asumistukea Helsingissä, 300-400 kuussa toimeentulotukea. Yhteensä noin 1500 kuussa, ei hassummin.
Vierailija kirjoitti:
Onko näitä meissä nuorissa enemmän kuin vanhemmissa? Tiedän, että saan tästä paskamyrskyn aikaan, mutta tiedän kolme ikäistäni, jotka ihan ääneen ovat myöntäneet välttelevänsä työllistymistä "kun ei kiinnosta" ja kertovat naureskellen miten välttävät karenssin laittamalla tahallaan huonoja hakemuksia. Ollaan hyvin kranttuja, työn täytyy olla juuri siltä kentältä mitä halutaan, palkan täytyy olla hyvä ja työpaikan tulisi sijaita suunnilleen naapurissa.
Eräs kertoi juuri tällä viikolla, kuinka oli saanut juuri preciis täydellisestä paikasta tarjouksen, juuri siltä alansa kentältä, josta töitä haluaa, mutta oli tahallaan lyönyt läskiksi koko homman, koska työmatka olisi ollut 30 km (auto käytössä, palkka hyvä eli en bensaraha ongelmia) ja työpaikka "jossain persiissä korvessa hyi". Kertoi nauraen kuinka huonon hakemuksen oli taas pistänyt menemään, ettei tuonne tarvitsisi mennä.
Toisella taas olisi töitä pääkaupunkiseudulla, mutta ei halua muuttaa sinne edes vuodeksi, vaikka lapseton ja sinkku. Ei siis edes siksi aikaa, että saisi ensimmäisen työkokemuksensa.
Samaan aikaan omasta tuttavapiiristä löytyy myös raivokkaasti ahkeria ja "yes we can"-ihmisiä. Vuoden työttömyysjaksonsa aikana ensimmäinen tapaus laittoi menemään yli 120 hakemusta aivan ympäri Suomea ja oli valmis lähtemään keikkailemaan, vaikka aviomiehellä työt olikin vakiopaikassa, lisäksi kouluttautui avoimessa. Saikin sitten unelmatyön ja hoitaa sen hyvin.
Toinen taas käy töissä Turusta Helsingissä, vaikka mies ja eläimiä, etsii koko ajan töitä Turusta. Kolmas taas teki ensin hyvin huonostipalkattua harjoittelua saadakseen työkokemusta ja jousti tämän vuoksi elintasostaan, mutta keräsi harjoittelun aikana hyviä kontakteja ja kuuli piilotyöpaikasta. Neljäs taas lähti 300 km päähän töihin ja asuu viikot tässä kaupungissa ja tulee viikonlopuksi vaimonsa luo sekä pyrkii sumplimaan useimmat perjantaista vapaaksi.
Olen siis nähnyt suuren eron työnhakemisen välillä ja nostan hattua näillä, jotka raivokkaasti hakevat töitä ja ovat valmiita väliaikaisesti joustamaan työn eteen. Tiedän, ettei näin saisi täällä sanoa.
Sinulle on ap sellainen ongelma, että luulet että kaikki ovat samanlaisia ihmisiä kuin sinä. Näet vain sinun kanttisi maailmasta.
Katsos kun, kaikki eivät ole sinunlaisiasi ihmisiä. Ei se ystäväkään, joka olisi saanut työn pääkaupunkiseudulta. Kaikki ihmiset eivät halua samaa kuin sinä, eivätkä he ole sen tyylisiä ihmisiä, että lähestyisivät elämää kuten sinä.
Itse olen muuttanut 2 vuotta sitten eri paikkakunnalle työn perässä, ja hampaat irvessä siellä ollut. Tämän kahden vuoden aikana psyykkinen vointini on mennyt huomattavasti alaspäin. Jo se pelkkä tieto, että asun kaupungissa jossa en haluaisi muuten asua, vain työni vuoksi, on lannistava ja masentava. Minulla oli täällä pari ystävää, mutta ei kokonaista sosiaalista elämää voi kahden ystävän varaan rakentaa. Iltani ovat yksinäisiä ja elän vain ja ainoastaan työlleni.. Seurustelukumppanini asuu myös eri paikkakunnalla. Näiden kahden vuoden aikana olen joutunut antamaan periksi juuri tuolla asenteelle, mitä ap edustat. Ajattelin aikaisemmin kuin sinä. Koettuani kuitenkin totaalista juurettomuuden tunnetta, tunnetta siitä etten ole oikeassa paikassa ja en viihdy asuinkaupungissani, yksinäisyyttä.. En voi ajatella enää niin kuin sinä.
Luulen että vain ihminen, joka ei itse kärsi siitä että uhraa muun elämänsä työnsä vuoksi, voi ajatella kuten ap. Ja jos on sellainen ihminen, joka voi pahoin uhratessaan itsensä ja elämänsä työlleen.. ei sitä silloin vain voi tehdä!
Itse valitin omasta tilanteestani lähes kahden vuoden ajan, mitä asuin uudella paikkakunnalla. Ja kyllä, lopetin valittamisen ja olen irtisanoutunut ja työttömyys odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita aloituksesta tätä, että kaikki pakoilevat töitä. Itsekin tiedä kertoa kolme työpakoilevaa versus neljä erittäin motivoituneesti työtä hakevaa. Itse myös hyvin raivoisasti töitä hakeneena ja myös väliaikaisesti hyvinkin paljon joustaneena voin sanoa, että välillä ärsyttää kuunnella tekosyitä, miksi joku tarjottu työ ei kelpaa. Taustalla ei siis perhe, lapset, sairaus yms, vaan suoraan kerrottu, että ei huvita.
Ap
Tämän viestisi perusteella otsikoit aloituksesi harhaanjohtavasti, provosoiden, että työtä pakoilevia työttömiä olisi erityisen paljon. Miksi? Ei näillä pakoilijoilla ole tällä hetkellä mitään merkitystä, tuskin paikat täyttämättä jäi, hyvä vaan, että menivät tod.näk. motivoituneille.
Vihapuheen eliminoinnin tulisi ulottua tasapuolisesti kaikkiin. Aivan samanlainen heterogeeninen (kuten itsekin jo todistit) ryhmä työttömät on, kuin vaikkapa turvapaikanhakijat.
Mitä jos sinäkin tuon kapitalistin peesailun sijaan opiskelisit sitä varten, että voit auttaa luokattoman yhteiskunnan luomisessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi tarvitsisi muuttaa persereikään nimeltä Helsinki
Etkö olisi valmis lähtemään edes vuodeksi? Jos saisit hyvän työpaikan.
En todellakaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näitä meissä nuorissa enemmän kuin vanhemmissa? Tiedän, että saan tästä paskamyrskyn aikaan, mutta tiedän kolme ikäistäni, jotka ihan ääneen ovat myöntäneet välttelevänsä työllistymistä "kun ei kiinnosta" ja kertovat naureskellen miten välttävät karenssin laittamalla tahallaan huonoja hakemuksia. Ollaan hyvin kranttuja, työn täytyy olla juuri siltä kentältä mitä halutaan, palkan täytyy olla hyvä ja työpaikan tulisi sijaita suunnilleen naapurissa.
Eräs kertoi juuri tällä viikolla, kuinka oli saanut juuri preciis täydellisestä paikasta tarjouksen, juuri siltä alansa kentältä, josta töitä haluaa, mutta oli tahallaan lyönyt läskiksi koko homman, koska työmatka olisi ollut 30 km (auto käytössä, palkka hyvä eli en bensaraha ongelmia) ja työpaikka "jossain persiissä korvessa hyi". Kertoi nauraen kuinka huonon hakemuksen oli taas pistänyt menemään, ettei tuonne tarvitsisi mennä.
Toisella taas olisi töitä pääkaupunkiseudulla, mutta ei halua muuttaa sinne edes vuodeksi, vaikka lapseton ja sinkku. Ei siis edes siksi aikaa, että saisi ensimmäisen työkokemuksensa.
Samaan aikaan omasta tuttavapiiristä löytyy myös raivokkaasti ahkeria ja "yes we can"-ihmisiä. Vuoden työttömyysjaksonsa aikana ensimmäinen tapaus laittoi menemään yli 120 hakemusta aivan ympäri Suomea ja oli valmis lähtemään keikkailemaan, vaikka aviomiehellä työt olikin vakiopaikassa, lisäksi kouluttautui avoimessa. Saikin sitten unelmatyön ja hoitaa sen hyvin.
Toinen taas käy töissä Turusta Helsingissä, vaikka mies ja eläimiä, etsii koko ajan töitä Turusta. Kolmas taas teki ensin hyvin huonostipalkattua harjoittelua saadakseen työkokemusta ja jousti tämän vuoksi elintasostaan, mutta keräsi harjoittelun aikana hyviä kontakteja ja kuuli piilotyöpaikasta. Neljäs taas lähti 300 km päähän töihin ja asuu viikot tässä kaupungissa ja tulee viikonlopuksi vaimonsa luo sekä pyrkii sumplimaan useimmat perjantaista vapaaksi.
Olen siis nähnyt suuren eron työnhakemisen välillä ja nostan hattua näillä, jotka raivokkaasti hakevat töitä ja ovat valmiita väliaikaisesti joustamaan työn eteen. Tiedän, ettei näin saisi täällä sanoa.
Sinulle on ap sellainen ongelma, että luulet että kaikki ovat samanlaisia ihmisiä kuin sinä. Näet vain sinun kanttisi maailmasta.
Katsos kun, kaikki eivät ole sinunlaisiasi ihmisiä. Ei se ystäväkään, joka olisi saanut työn pääkaupunkiseudulta. Kaikki ihmiset eivät halua samaa kuin sinä, eivätkä he ole sen tyylisiä ihmisiä, että lähestyisivät elämää kuten sinä.
Itse olen muuttanut 2 vuotta sitten eri paikkakunnalle työn perässä, ja hampaat irvessä siellä ollut. Tämän kahden vuoden aikana psyykkinen vointini on mennyt huomattavasti alaspäin. Jo se pelkkä tieto, että asun kaupungissa jossa en haluaisi muuten asua, vain työni vuoksi, on lannistava ja masentava. Minulla oli täällä pari ystävää, mutta ei kokonaista sosiaalista elämää voi kahden ystävän varaan rakentaa. Iltani ovat yksinäisiä ja elän vain ja ainoastaan työlleni.. Seurustelukumppanini asuu myös eri paikkakunnalla. Näiden kahden vuoden aikana olen joutunut antamaan periksi juuri tuolla asenteelle, mitä ap edustat. Ajattelin aikaisemmin kuin sinä. Koettuani kuitenkin totaalista juurettomuuden tunnetta, tunnetta siitä etten ole oikeassa paikassa ja en viihdy asuinkaupungissani, yksinäisyyttä.. En voi ajatella enää niin kuin sinä.
Luulen että vain ihminen, joka ei itse kärsi siitä että uhraa muun elämänsä työnsä vuoksi, voi ajatella kuten ap. Ja jos on sellainen ihminen, joka voi pahoin uhratessaan itsensä ja elämänsä työlleen.. ei sitä silloin vain voi tehdä!
Itse valitin omasta tilanteestani lähes kahden vuoden ajan, mitä asuin uudella paikkakunnalla. Ja kyllä, lopetin valittamisen ja olen irtisanoutunut ja työttömyys odottaa.
Koetko, että työnsaantimahdollisuutesi on huonompi vai parempi, jos teit oman alan töitä, nuo kaksi vuotta toisella paikkakunnalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse elän mieluummin stressittömästi ja keskityn henkiseen hyvinvointiin. Uskon olevani onnellisempi kuin työssäkäyvät. Saan sossusta tarpeeksi rahaa ja siihen minulla on oikeus, en kaipaa enempää!
Tämä on oikea asenne! Itsekin suhtaudun elämään nykyään näin :) mielummin köyhä ja onnellinen ja läheisten kanssa samassa kaupungissa, kuin onneton työssäkäyvä. - se 2 vuotta eri paikkakunnalla kärsinyt
Minkä helvetin takia täytyisi suostua kaukana sijaitsevaan, tylsään ja huonosti palkattuun työhön, jossa pahimmillaan on tuollaisilla puitteilla vielä huono työilmapiiri? Ennestään pieniä palkkoja lisäksi ajetaan koko ajan vain pienemmiksi. :D (Samaan aikaan kun poliitikot itse nostavat melkein kymppitonnin kuukausipalkkaa paskan jauhamisesta ja moralisoivat paskatöistä kieltäytyviä ihmisiä.)
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos sinäkin tuon kapitalistin peesailun sijaan opiskelisit sitä varten, että voit auttaa luokattoman yhteiskunnan luomisessa?
En usko kommunismiinkaan, kerroin tässä vain omia kokemuksia.
Olen positiivisesti yllättynyt vastausten tasosta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos sinäkin tuon kapitalistin peesailun sijaan opiskelisit sitä varten, että voit auttaa luokattoman yhteiskunnan luomisessa?
En usko kommunismiinkaan, kerroin tässä vain omia kokemuksia.
Olen positiivisesti yllättynyt vastausten tasosta.
Ap
Luojan kiitos tässä asiassa ei sentään olla sinun uskomuksesi varassa. Noh, toivon silti että pidät mielesi avoimena ja kaikkea hyvää jatkoon.
Minä ainakin olen töitä pakoileva työtön. Valtiohan vain säästää kun maksaa minulle sen reilu 600e/kk. Pidän lapset kotona eli heistä ei tule kuluja päivähoitomaksun muodossa. Ja työpaikan saa joku motivoituneempi. Tiedän, että omalla alallani kilpailu työpaikoista on kovaa vaikka onkin ns. paskaduuni kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita aloituksesta tätä, että kaikki pakoilevat töitä. Itsekin tiedä kertoa kolme työpakoilevaa versus neljä erittäin motivoituneesti työtä hakevaa. Itse myös hyvin raivoisasti töitä hakeneena ja myös väliaikaisesti hyvinkin paljon joustaneena voin sanoa, että välillä ärsyttää kuunnella tekosyitä, miksi joku tarjottu työ ei kelpaa. Taustalla ei siis perhe, lapset, sairaus yms, vaan suoraan kerrottu, että ei huvita.
Ap
Tämän viestisi perusteella otsikoit aloituksesi harhaanjohtavasti, provosoiden, että työtä pakoilevia työttömiä olisi erityisen paljon. Miksi? Ei näillä pakoilijoilla ole tällä hetkellä mitään merkitystä, tuskin paikat täyttämättä jäi, hyvä vaan, että menivät tod.näk. motivoituneille.
Vihapuheen eliminoinnin tulisi ulottua tasapuolisesti kaikkiin. Aivan samanlainen heterogeeninen (kuten itsekin jo todistit) ryhmä työttömät on, kuin vaikkapa turvapaikanhakijat.
Toivon, että ihmiset jaksavat lukea myös aloitusviestin ennen vastaamista. Rasismilla, rodulla, pakolaisuudella tai vihapuheella ei nyt ole minkäänlaista tekemistä tämän asian kanssa, jos niistä haluat jauhaa, niin ole hyvä ja tee oma ketju.
Ap
Aha