Jos ystavapiirissa on seka " lapsellisia" etta tahattomasti lapsettomia, miksi vain lapsettomia taytyy ymmartaa niin paljon ettei omaa onneaan uskalla nayttaa?
Kommentit (3)
en tietenkään jaksa 24/7-hehkutusta,kuinka meidän pekka on niiiin ihana vauva,mutta eipä sitä varmaan kestäisi moni muukaan;) mutta kyllä minä " lapsellisten" ystävieni kanssa puhun heidän lapsistaan mielelläni:) vastaavasti hekin sitten kuuntelevat lapsettomuus-juttujamme:) siis esim. kuinka hoidot ja tutkimukset edistyvät. ja joskus valitettavasti myös masentunutta tilitystä:)
Lapseton on useimmiten vähemmistössä, mikä tarkoittaa sitä, että myötäonnea pitäisi kokea joka suuntaan. Miksi raskaaksitulleen olisi vaikea kokea empatiaa lapsettoman tuskasta, sitä sympatiaa tuskin tarvitsee jaella ihan ympäriinsä. Esimerkkinä: koska kukaan raskaana oleva olisi vaivaksi asti joutunut kuuntelemaan vaikka työpaikalla lapsettomien joukon hössötystä hoidoista, kiertopäivistä ja muusta vastaavasta? Lapsettomalle päivittäiset äitiyspakkaus- ja ultrakuulumiset voivat olla kurjaa kuunneltavaa.
Me lapsettomat olemme empatiaan kykeneviä ihmisiä, mutta hienotunteisuus meitä kohtan ei olisi pahitteeksi. Rikki emme mene, mutta älkää vaatiko meiltä haltioitumista, kun hehkutatte ensiyrityksellä tärpännyttä vauvauutisistanne. Lapsensaanti on aina valinta, lapsettomuus ei sitä ole.
Meillä taas ei voi juuri edes vauvoista puhua parin ihmisen läsnäollessa :(
ap