Nyt mielipiteitä kehiin tästä...
Eli tilanne seuraava: Meillä reilu 1v lapsi... miehen kanssa riidellään miltei koko ajan ja tunteet kadonnut suhteesta melkeen kokonaan. mielenkiinto alkaa lopahtaa molemmilta... mies hakemassa toiselle paikkakunnalle kouluun (joka alkaisi todennäköisesti vielä tämän vuoden puolella jos sinne pääsee..) ja eroakin mietitty vakavissamme...
noh... tässäpä tämä pulma: sain tietää olevani raskaana ja nyt olen ehkä jollain 9+viikoilla... Kaavintaan on aika oikeestaan jo varattuna, mutta mieli on meinannut muuttua vieläkin vaikka päätös olikin jo mietitty kolmen viikon ajan " valmiiksi" .
Kauhea tilanne (vaikkakin itse aiheutettu, ja olisi voitu välttää, tiedän)
pelkään että en teekään oikeaa ratkaisua ja kadun päätöstäni jälkeenpäin...
Noh... sainpas nyt vuodatettua asiaa ja toivoisin asiallisia kommentteja... :/
Kommentit (17)
pidä se. Vaikka sitten yksin, kyllä noita yksinhuoltajia on täällä talot väärällään, eikä se kaukana ole meilläkään ollut.
Ensimmäinen ei todellakaan helppo tapaus. Niin kovapäinen kun voi olla jo tämän ikäisenä että välillä oikeasti ihan hirvittää ja tekis mieli lyödä hanskat tiskiin...
Ja tämän vuoksi mietinkin mitä sitten kun on vielä toinen ihan pieni vauva siinä mukana... (siis yksinhuoltajan näkökulmasta)
-ap
Pärjäisitkö yksin kahden kanssa?
Vaikka jäisit yksinhuoltajaksi, voisi 2 lasta olla jopa parempi kuin yksi. Esikoisesi ei olisi siten isätön JA sisarukseton. Kun vauva kasvaa, sisaruksista olisi paljon iloa ja turvaa toisilleen.
Meillä on kaksi lasta, ja olin käytännössä(mies yrittäjä, aina pois) yksinhuoltaja kuopuksen ensimmäisen elinvuoden. Vuosi oli rankka, mutta kun näen nämä kaksi yhdessä kikattamassa lattialla, en voi olla muuta kuin onnellinen heidän puolestaan. Sisarus on lapselle iso lahja!!
Jos vain mitenkään uskot, että sinulla olisi voimia yksinään kaksi lasta hoitaa, kannattaa tämän lapsen antaa syntyä. Mutta olen myös ollut väsynyt, ja ymmärrän senkin, että jos koet, että sinulla ei olisi voimia hoitaa kahta lasta yksin, silloin abortti on ehkäpä parempi vaihtoehto :(
Vaikea on tilanteesi. Voimia!
kuitenkin
Ja kun olisivat pienellä ikäerolla löytyisi yhteisiä leikkejäkin helpommin?
murhaan, jos teetät abortin. Sisälläsi ON JO elävä lapsi. Vai väittääkö joku, että alkio ja sikiö eivät ole eläviä?
Lapsi tuo sinulle paljon iloa ja merkitystä elämään. Tulet pärjäämään paremmin yksinhuoltajana kuin huonossa liitossa! Ole urhea ja anna itsesi nauttia tästä mahdollisuudesta! Et varmasti tule katumaan päätöstäsi, kun lapsi on sylissäsi!
Miksi ette hakeudu parisuhdeterapiaan?
Ja meillä parisuhteessa suurin piirtein sama tilanne kuin teillä nyt, ero oli jo aika lailla puhuttu selväksi ja varmaksi. Mies oli ehdottomasti abortin kannalla. Minä epäröin, joka toinen päivä olin varma että abortti on oikea ratkaisu ja joka toinen päivä haaveilin siitä pienestä vauvasta...
Meillä on nyt tilanne se, että loppuraskaus on meneillään. Mies otti toisella paikkakunnalla (joskin ihan vieressä olevalla) työn vastaan, joka loppuu vasta ensi syyskuussa. Me ei kuitenkaan haettu eroa, vaan päätettiin vielä yrittää. Syyskuuhun asti mies asuu eri osoitteessa. Me käydään terapiassa ja yritetään saada suhteemme toimimaan. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Mies on viikonloput minun ja lapsen luona, joskus viikollakin ajelee 100 km tänne yhdeksi yöksi, ja aamulla aikaisin töihin.
Käytännöllisesti katsoen minä olen yksinhuoltaja ensi syyskuuhun asti, ja kyllähän se pelottaa, miten selviää. Meillä esikoinen on tosi temperamenttinen ja vilkas tapaus. Tunnen suurta huolta siitä, miten aika riittää esikoiselle, saanko nukkua riittävästi, jaksanko, onko vauva koliikkitapaus, heräileekö paljon öisin, riittääkö maito, ehdinkö imettää kun esikoistakin pitää vahtia samalla jne. Lista huolenaiheista on loputon.
Olen kuitenkin melko varma että olen tehnyt oikean päätöksen. En osaa kuvitellakaan, etten toista lasta nyt saisi. Itse asiassa pelottaa ajatuskin siitä, että menettäisin tämän lapsen, jota nyt odotan. Eli uskon siis tehneeni oikean ratkaisun, parempi näin kuin että olisin tehnyt abortin. Toisaalta, se raskain aika kestää kuitenkin vain sen 6 kk. Ja taas 1 vuoden iässä helpottaa lisää. Ja usko mua, nyt kun mun tyttö on 1,5 -vuotias, niin on jo oikeestaan aika helppoa sen kanssa kotona päivät touhuilla :)
Tsemppiä päätöksen tekoon!
toisaalta olisi ehkä hyvä jos pojalla olisi suht saman ikäinen leikkikaveri, varsinkin sitten jos ero tulee...
muttamutta...paljon on asioita jotka pelottaa näin etukäteen...
...Sitä miettii että onko järkeä synnyttää uutta lasta tähän elämäntilanteeseen...
Eli on viikonloppuisin apuna, antaa mun nukkua ja hoitaa lapsia. Mutta kyllähän ne viikot on varmasti rankkoja kahden pienen kanssa yksin!
Vierailija:
En ole fanaatikko, mutta syyllistyt..
murhaan, jos teetät abortin. Sisälläsi ON JO elävä lapsi. Vai väittääkö joku, että alkio ja sikiö eivät ole eläviä?
Puhumattakaan, että olisi vielä toinen lapsi.
Mutta, immeiset ovat erilaisia ja minä ilmeisesti heikko. Toisaalta, ehkä sitä jaksaa kun on pakko. En tiedä, itse sinä tiedät parhaiten mitä jaksat mitä et - tuota ei oikeastaan täällä kannattaisi kysellä, tulee sitten vaan paha olo, päätit mitä hyvänsä.
mutta miten voikaan olla mieli näin muuttuvainen ja oikeesti tuntuu etten saa mitään päätöksiä aikaan. joka toinen päivä abortin kannalla enkä muuta mietikään, mutta sitten taas alankin miettimään toista puolta asiassa...
Oon kyllä sen luontoinen että tuntuu etten jaksaisi kahden kanssa. ja esikoisellakin ehkä pahin uhmäikä juuri silloin...
ap
Vaikka eroaisitte, olisi ekalla lapsella aina sisarus tukena. Esim, jos avioidut uudelleen ja saat lisää lapsia, kokee eka lapsesi syrjäytymistä. Sillä olisi tasa-arvoinen veli perheessä hyvä tuki. Enemmän kadut aborttia.
se oli ainut oikea ratkaisu. Esikoinen oli kahden vanha ja ja toinen oli muutaman kuukauden ja kolmas olisi syntynyt samalle vuodelle kuin toinenkin. en olisi todellakaan jaksanut sellaista... Olen ollut monesti helpottunut siitä että tein sen vaikean päätöksen vaikka itkin monta monituista iltaa... Luulen että olen ollut parempi ja jaksavampi äiti näille kahdelle!
ja toinen valvotti niin PALJON, tosin oli vain parin kuukauden ikäinen. ja olin todella väsynyt silloin, ajattelin samalla että miten mulla on aikaa olla esikoisen ja sen toisen lapsen kanssa. Ajattelin että se toinen ei saa omaa huomiotaan ollenkaan kun sen aina pitää jakaa huomio useamman sisaruksen kanssa.
kyllä kahden kanssa selviää aina. t- 4n yh