toisesta ketjusta tuli mieleen että miksi ihmeessä äiti joutuu synnyttämään kuolleen lapsen alakautta?
uskoisin leikkauksen olevan henkisesti huomattavasti helpompaa.
kamalaa, toivottavasti ei ikinä osu omalle kohdalle :(
Kommentit (20)
mutta haluaisin todella itsekin tietää, että miksi/miten on turvallisempaa. Vai onko se vaan sitä samaa, et leikkaus on aina leikkaus. Olen kuullut mtös perusteltavan, että on henkisesti parempi niin, mutta en ymmärrä kyllä tätäkään.. Tietäisikö joku?
eikä leikata pois kuten joku kasvain tms. Ja tietysti terveydelliset syyt puoltavat synnytystä, kipulääkitystähän saa niin paljon kun tahtoo.
Leikkausarvet ja haavat muistuttavat pitkän aikaa.
Varmasti kaikin tavoin helpompaa synnyttää lapsi. Minusta se on ihan kaunis ajatus että synnyttää oman lapsensa ja saa sen mahdollisesti nähdä jos haluaa ja pitää sylissä.
Eihän se sektio varmasti sen helpompi ole henkisesti. Siinä on menettänyt lapsensa ihan yhtä paljon. Luulisin ettei se sitä tuskaa mitenkään lievitä että vauva otetaan leikkaamalla pois.
Ja jälkeenpäin ei jäänyt mitään näkyvää arpea.
yhtä lailla sun perustelus vois kääntää toisin päin ja väittää, että nimenomaan leikkaamalla poisotettu on etäisempi tapa ja sillä tavoin edesauttaa luopumista ja tekee sen helpommaksi.
myös alatiesynnytys voi aiheuttaa sellaisia komplikaatioita ettei voi enää koskaan saada lapsia.
Tottahan toi henkinen puolikin huomioidaan mutta se miksi kuollut lapsi yleensä joudutaan synnyttämään alakautta on se tosiasia, että harvoin tiedetään miksi lapsi on kuollut kohtuun. Jos kuoleman on aiheuttanut esim. joku bakteeri tms. on leikkauksessa liian suuri riski äidille saada kyseinen bakteeri omaan verenkiertoon.
Mä en osaa tätä asiaa tarkalleen selittää, mutta kun vauva kuolee kohtuun, se vaikuttaa mm. äidin veren hyytymistekijöihin. Riski sektiossa tapahtuviin komplikaatioihin on siis suurempi, jos vauva on kuollut, kuin jos vauva on elävä. Alakautta synnyttäminen on todettu huomattavasti turvallisemmaksi kuolleen vauvan kohdalla, kuin sektio.
Tätini synnytti rv 40+ kuolleen tytön, edellisenä päivänä loppui liikkeet, seuraavana päivänä pääsi synnyttämään.
Synnytyksestä toivuin fyysisesti lähes välittömästi ja olen kiitollinen ettei leikattu.
ja yksi lisää on se, että jokainen keisarinleikkaus heikentää kohtulihasta (joka tottakai arven kohdalta repeää helpommin) ja on näin riski mahdollisille tuleville raskauksille/synnytyksille.
Vierailija:
ja yksi lisää on se, että jokainen keisarinleikkaus heikentää kohtulihasta (joka tottakai arven kohdalta repeää helpommin) ja on näin riski mahdollisille tuleville raskauksille/synnytyksille.
Vierailija:
Leikkauksessa on suuri riski, että kuolleen vauvan bakteerit aiheuttavat äidille tulehduksen tms.
Aivan bullshittiä!
uskomatonta mitä pöljiä voikaan olla
ja kun sit aavistukseni kävi toteen, että pienokaiseni oli menehtynyt kohtuuni rv 39, niin en halunnut leikkausta...
Ja sit kun kyselin siitä vaikka en sitä halunnutkaan, niin minulle sanottiin, että alatiesynnytys on ehdottomasti turvallisempi.
Ja tässä eräs syy.
Kun sikiö on kuollut kohtuun, niin vereen alkaa kehityä ns. verenohennushormoonia. Samalla lailaa kuin Marevan-potilaiden kohdalla.
Äidillä on suuri riski vuotaa ja sektiossa se on moninkertainen. Minullekkin tehtiin ennen synnytystä ns. vuotoaikatesti. Ihoon tehtiin haava ja kellon kanssa katsottiin, että milloin vuoto loppuu...
Veret ym. oli valmiina odottamassa alatiesynnytyksestä huolimatta.
Ja vaikka kuolleen vauvan synnytinkin, koin, että se oli yhtä arvokas kuin aikaisemmatkin synnytykset. Kivunlievityksessähän ei enää tarvi ottaa vauvaa huomioon, joten senkin kannalta alatiesynnytys on helpompi jälkikäteen ajatellen (sektoihaava, mahd. arpikudot ym.) . Tietysti joidenkin kohdalla on niin, että haluavat leikkauksen ja se suotakoon heille. Jokainen on yksilö ja kokee vastaavassa tilanteessa omalla tavallaan.
Minulle alatiesynnytys oli ehdottomasti parempi.
Ja noin lääketieteellisestikin (ainakin mitä minulle asiaa valaistiin) turvallisempi.
riippumatta siitä millä tavalla se synnytetään. Kohtu voi revetä myös raskauden loppusuoralla, ei vain synnytyksessä.
Sektioita ei välttämättä voi tehdä kovin monta, joten kuolleen lapsen sektioiminen saattaa vaikuttaa siihen, ettei nainen enää voi saada yhtään elävää lasta tai ainakin lapsiluku on rajoitettu.
Lapseni sydän löi vielä torstaina, perjantai-aamuksi sovittiin käynnistys. Jälkeenpäin, uskomatonta mutta totta, alatiesynnytys oli ihan oikea vaihtoehto. Istukka ei syntynyt itsekseen joten jouduin kaavintaan. Kaavinnan jälkeen vaan kerrottiin mitä tapahtui, mutta syntymän koin ihan itse. Tiedän varmuudella, että lapsi poistui minusta. Mutta minä olin rvkolla 20+6 kun lapsi syntyi, eli oli kovin pieni. Jos lapsi olisi isompi, olisi ollut varmasti fyysisesti kovempi asia. Minulle ei vauvan syntymästä jäänyt mitään fyysistä " vauriota" . Jälkivuoto tietenkin kestänee parisen viikkoa.
Kipulääkkeitä sai niin paljon kuin halusi ottaa.
Sektio myös lisää vauvan kohtukuoleman riskiä seuraavissa raskauksissa.
Sektio on loistava tapa ehkäistä äidin tai vauvan kuolema joissain tilanteissa, mutta ensisijaiseksi synnytysmuodoksi se ei ole kelvollinen.
Arpinen kohtu ei ole koskaan enää entisensä.
Vierailija:
yhtä lailla sun perustelus vois kääntää toisin päin ja väittää, että nimenomaan leikkaamalla poisotettu on etäisempi tapa ja sillä tavoin edesauttaa luopumista ja tekee sen helpommaksi.
myös alatiesynnytys voi aiheuttaa sellaisia komplikaatioita ettei voi enää koskaan saada lapsia.
Alakautta synnytys on siis ihan turvallisuussyistä, vaikka onkin varmasti henkisesti paljon raskaampaa kuin leikkaus.