Lue keskustelun säännöt.
Poikani on päiväkotikiusattu. =(
05.03.2006 |
4-vuotias poikani aloitti päiväkodin pari kuukautta sitten. Alku oli todella raskas ja poika jäi aina itkemään, kun lähdin.
Sitten hän alkoi valittamaan, kun " matti" tönii. Ensin ajattelin, että ainahan noita tarhassa sattuu, mutta sitten huomasin pojassani ison haavan ja kyselyn päätteeksi selvisi, että " matti" oli töninyt.
Puhuin heti hoidossa asiasta, mutta huoltani vähäteltiin ja sanottiin, " ettei me voida kaikkea nähdä" . Pari kertaa olen törmännyt tilanteeseen, että pari poikaa tönii lastani, kun olen viemässä tai hakemassa lastani. Näihin tilanteisiin olen itse puuttunut ja kertonut tilanteista myös hoitajille. Poikani on myös jatkuvan ivailun kohde ja häntä mollataan useimmiten heti, kun vien hänet hoitoon. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Hoitajat vähättelee ja poikaa ahdistaa.
Meillä on opetettu, ettei lyöminen ole mikään ratkaisu, mutta koska hoitajatkaan ei mihinkään puutu, niin pitäisikö antaa lapselle ns. vapaat kädet? Mitä te tekisitte?
Kommentit (22)
Vierailija:
Kun aloittaa keskustelun pitää olla valmis näkemään vikaa myös omassa lapsessaan ja hänen käyttäytymisessä. Tällä en tarkoita sitä että syy olisi kiusatun, missään nimessä en hyväksy kiusaamista missään muodossa. On vaan niin helppoa lähteä tiikeriäidin tavoin liikkeelle ja nähdä vika vaan muissa ja ajatella että lapseni voi tehdä itse mitä lystää. Tuo edellinen kommentti, missä oli pohditu myös oman lapsen käyttäytymistä on tervettä ja samalla on mahdollisuus kasvattaa myös omaa lasta oikeanlaiseen käyttäytymiseen suhteessa muihin. Mutta tässä tilanteessa pitäisi kyllä henkilökunnan ottaa tuo asia vakavasti käsittelyyn ja ryhtyä selvittämään asia perinpohjin. Kamalaa jos kiusaamisen kierre alkaa jo noin pienenä ja nyt jos milloin voi yrittää vaikuttaa ettei se tule jatkumaan.
Kuten sanottu, uskon ettei lapseni näihin tilanteisiin osallistu. En kuitenkaan sulje sitä vaihtoehtoa pois. Olen tiikeriäiti jos vaaditaan, mutta osaan olla myös realisti, enkä katso omaa lastani ruusunpunaisien lasien läpi.
Vaikeahan tässä on vakuuttaa, kun ette lastani tunne. ;) Oikeastaan meillä oli aavistus tuosta kiusatuksi joutumisesta jo ennen tarhan alkua, koska lapsi on aina ollut vähän huono puolustamaan itseään. No, nyt tämä meni ihan puolustuskannalle, vaikka toki ymmärrän mitä tarkoitat. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aloittaa keskustelun pitää olla valmis näkemään vikaa myös omassa lapsessaan ja hänen käyttäytymisessä. Tällä en tarkoita sitä että syy olisi kiusatun, missään nimessä en hyväksy kiusaamista missään muodossa. On vaan niin helppoa lähteä tiikeriäidin tavoin liikkeelle ja nähdä vika vaan muissa ja ajatella että lapseni voi tehdä itse mitä lystää. Tuo edellinen kommentti, missä oli pohditu myös oman lapsen käyttäytymistä on tervettä ja samalla on mahdollisuus kasvattaa myös omaa lasta oikeanlaiseen käyttäytymiseen suhteessa muihin. Mutta tässä tilanteessa pitäisi kyllä henkilökunnan ottaa tuo asia vakavasti käsittelyyn ja ryhtyä selvittämään asia perinpohjin. Kamalaa jos kiusaamisen kierre alkaa jo noin pienenä ja nyt jos milloin voi yrittää vaikuttaa ettei se tule jatkumaan.