Poikani on päiväkotikiusattu. =(
4-vuotias poikani aloitti päiväkodin pari kuukautta sitten. Alku oli todella raskas ja poika jäi aina itkemään, kun lähdin.
Sitten hän alkoi valittamaan, kun " matti" tönii. Ensin ajattelin, että ainahan noita tarhassa sattuu, mutta sitten huomasin pojassani ison haavan ja kyselyn päätteeksi selvisi, että " matti" oli töninyt.
Puhuin heti hoidossa asiasta, mutta huoltani vähäteltiin ja sanottiin, " ettei me voida kaikkea nähdä" . Pari kertaa olen törmännyt tilanteeseen, että pari poikaa tönii lastani, kun olen viemässä tai hakemassa lastani. Näihin tilanteisiin olen itse puuttunut ja kertonut tilanteista myös hoitajille. Poikani on myös jatkuvan ivailun kohde ja häntä mollataan useimmiten heti, kun vien hänet hoitoon. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Hoitajat vähättelee ja poikaa ahdistaa.
Meillä on opetettu, ettei lyöminen ole mikään ratkaisu, mutta koska hoitajatkaan ei mihinkään puutu, niin pitäisikö antaa lapselle ns. vapaat kädet? Mitä te tekisitte?
Kommentit (22)
mun poikia ei kiusata! ainakaan noin systemaattisesti
Älä hyväksy asiaa vaan pidä lapsesi puolta; hän on niin pieni, ettei kukaan muukaan sitä tee! Itsetunto laskee kiusamisen myötä ja kiusaamisen jatkuminen vaikuttaa lapsesi koko tulevaisuuten. anna pojallesi tunne, että hän on sinulle niin arvokas, ettet salli että häntä satutetaan! Ota yhteyttä tarhan johtajaan ja alueen erityislastentarhanopettajaan asian tutkimiseksi. Hyvä itsetunto on paras lahja mitä ihminen voi elämänsä matkalle saada, älä anna kenenkään viedä sitä lapseltasi!
Nyt puutut lopullisesti asiaan, sanot että asia menee korkeammalle tasolle jos kiusaaminen ei lopu tähän sekuntiin. Pyydä itsellesi sairaslomaa siksi ajaksi että saat asian hoitoon. Ajattelepas jos itsesi pitäisi mennä joka päivä töihin peläten että matti tai maija tönii?
ihan hirveetä, jos lapsellesi jää traumoja!!!!!Puhuisin ,kuten edellä mainittu sanoi , johdolle ja sen jälk. vaihtaisin tarhaa, jos ei auta!
Mutta tee asialle jotain, ennen kuin jää pysyviä traumoja :(
Harmittaa vain, kun keskustelu käytiin hetki sitten ja ilmaisin jo silloin huoleni. Minulle vakuutettiin, että kyllä se siitä lähtee sujumaan ja että se on vain alkukankeutta. Inhottaa myös, että olen ilmeisesti saanut " hankalan äidin" leiman, koska haluan puuttua asiaan ennen kuin se on edennyt liian pitkälle. Ja en todella ole mikään pikkuasioihin puuttuja (kuten onko kauluri oikein vai väärinpäin).
Ja kukapa muu sitä omaa lasta puolustaisi, kuin äiti tai isä. Ap.
Eikö kaikissa kunnissa ole joku päivähoidosta vastaava henkilö. Toimi heti, sillä ei ole todellakaan aikaa odotella, että tilanne korjautuisi itsestään. On kyse sinun lapsesi elämästä ja tulevaisuudesta.
Toivon todellakin, että saat asian hoidetuksi.
Mikä ihme siinä on, että lasten pitää kiusata toisia lapsia ja ottaa joku mollauksen kohteeksijo ihan pienestä alkaen? Miksi ihmiset eivät osaa elää sovussa keskenään. kaikkien kanssa ei tarvitse olla paras kaveri eikä kaikista varmasti voi pitää, mutta kaikkien kanssa pitäisi voida elää asiallisissa ja ystävällisissä väleissä.
Mutta eihän niin käyttäydy aikuisetkaan, miten sitten pienet lapset...
Surullista!
Eli poikasi on voitava luottaa siihen, että sinä (vanhemmat) hoitavat tällaiset asiat. Muuten alkaa pian järkkymään pojan luottamus vanhempiinsa ja aikuisiin ylipäätään.
Jokaisella kunnon päiväkodilla tulee olla suunnitelma miten toimitaan, jos lasta kiusataan. Yleensä nämä suunnitelmat sisältävät ainakin sen, että kiusaaja ja kiusattu istuvat alas ja keskustelevat ohjatusti tilanteesta. Samoin molempien lasten vanhempien yhteinen tapaaminen kuuluu asiaan ja mahdollisesti myös kaikki lapset ja vanhemmat kokoontuvat yhdessä. Ja nämä tapaamiset koordinoi päiväkodin henkilökunta ja he ovat myös kaikissa tapaamisissa läsnä ja ohjaavat keskustelua.
Kysy siis päiväkodin kiusaamisen vastustusstrategiaa päiväkodin johtajalta.
Mua sitten ärsyttää, että keksitään syitä kiusaamiselle! Sille ei ole mitään hyväksyttävää syytä. Tuntuu, että hoitajat ovat vain laiskoja, eivätkä jaksa puuttua asiaan...
Mua henk koht **tuttaa, että kiusaamista pidetään jotenkin normaalina juttuna (tai melkein syyllistetään uhria, kun ei ole vielä " sopeutunut joukkoon" )
Mietin jo tuotakin vaihtoehtoa, että jäisin pois töistä, mutta voinko millään välttää poikaani myöhemminkään kiusaamiselta? Hän kun on hieman arka ja hänellä on jo valmiiksi jostain syystä huono itsetunto. Luonteeltaan hän on on kiltti ja hirveätä huomata, mutta hän on " lapsellisempi" kuin muut ikätoverinsa. Järkyttää, kun tuon ikäisetkään ei saisi olla rauhassa lapsia... Ap.
Lue vaikkapa kirja
Liisa Keltikangas-Järvinen: Hyvä itsetunto
Kirjailija on arvostettu psykologian professori. Saat kirjasta ehkä ajatuksia, ja opit auttamaan poikaasi kohottamaan itsetuntoaan. Maalaisjärjelläkin pärjää pitkälle, mutta ei pieni opiskelu voi mitenkään haitatakaan.
Vierailija:
Lue vaikkapa kirjaLiisa Keltikangas-Järvinen: Hyvä itsetunto
Kirjailija on arvostettu psykologian professori. Saat kirjasta ehkä ajatuksia, ja opit auttamaan poikaasi kohottamaan itsetuntoaan. Maalaisjärjelläkin pärjää pitkälle, mutta ei pieni opiskelu voi mitenkään haitatakaan.
Sitäkin olen pohtinut, että miksi lapsen itsetunto on huono, vaikka häntä on kannustettu aina eikä vähätelty ollenkaan? Ap.
Yleensä kiusaajat valitsevat ns. helpon uhrin joka ei uskalla puolustaa itseään. Eli ne usein on näitä hiljaisia ja arkoja lapsia :/
Minä ottaisin tuossa tilanteessa yhteyttä päiväkodinjohtajaan ja jos ei häneltäkään löydy kykyä puuttua asiaan, niin sitten vaihtaa lapsi toiseen päiväkotiin. Jossain muussa tarhassa saattaisi olla työntekijöitä jotka puuttuvat kiusaamiseen ja pojallasi olisi parempi olla.
on virkamies joka on hoitajien esimies, häneen yhteys ellei asia hoidu omassa hoitopaikassa.
Ensin keskustelu hoitajien kanssa, seuraavaksi päiväkodin johtajan kanssa ja viimeisenä tuo esimies.
Yksi mahdollisuus on että keskustelet kiusaajan/kiusaajien vanhempien kanssa asiasta. Tällaisia sovittelutapaamisia voi päiväkoti järjestää jossa lapset ja vanhemmat ja hoitajat ovat läsnä.
Asiaa voi myös lähestyä niin että yrittää saada kaverin päiväkotiryhmästä ja pyytää omaan kotiin ja pyrkii luomaan ystävyyssuhteen lasten välille.
Oletko kysynyt lapseltasi mikä on hänen rooli näissä tilanteissa, onko hän tehnyt mitään.
Joskus lapset ovat kovin erilaisia hoitopaikassa kuin kotona.
Ikävä tilanne joka täytyy ratkaista pikaisesti.
Onko miehesi jo töissä? Jos, niin jää kotiin, niin voit hoitaa lapsesi itse, eikä häntä kiusata. Nyt hänelle jää lähtemättömät traumat moisesta. Toimi heti!!
Ihminen on vain eläin, vieläpä sosiaalinen sellainen. Ja jo 2-vuotiaat valitsevat kavereita sillä perusteella, kuka on kiva, kuka vain mököttää jne. Eli kyllä meidän laumasieluiseen elinkulttuuriimme kuuluu, että laumassa on aina sorrettuja ja syntipukkeja. Toki aikuiset voivat kasvattaa lapsen itsetuntoa ja rohkeutta, mutta se on aloitettava jo ennenkuin lapsi täyttää vuoden.
Kolmivuotias on jo niin sosiaalinen olento, että hän pyrkii etsimään paikkansa hierarkiassa, paikan, jossa on hyvä olla ja jossa hän viihtyy, jos lapsi on ottanut nyhverö-roolin, ei sitä varmastikaan saa enää pois kitkettyä, lapsi itse vastustaa sitä, kun ei ole rohkeutta. Ja kyllä, meidän 2-vuotiaalle on opetettu että omia tavaroita ja kavereita pitää puolustaa. Lyöminen ei ole kiellettyä, jos toinen tulee ottamaan omasi.
Valitettavasti elämä on tätä, eläimiä me vain olemme, vahvimmat pärjää, sanokoon hyssyttelijätädit mitä haluaa.
Vierailija:
Ihminen on vain eläin, vieläpä sosiaalinen sellainen. Ja jo 2-vuotiaat valitsevat kavereita sillä perusteella, kuka on kiva, kuka vain mököttää jne. Eli kyllä meidän laumasieluiseen elinkulttuuriimme kuuluu, että laumassa on aina sorrettuja ja syntipukkeja. Toki aikuiset voivat kasvattaa lapsen itsetuntoa ja rohkeutta, mutta se on aloitettava jo ennenkuin lapsi täyttää vuoden.Kolmivuotias on jo niin sosiaalinen olento, että hän pyrkii etsimään paikkansa hierarkiassa, paikan, jossa on hyvä olla ja jossa hän viihtyy, jos lapsi on ottanut nyhverö-roolin, ei sitä varmastikaan saa enää pois kitkettyä, lapsi itse vastustaa sitä, kun ei ole rohkeutta. Ja kyllä, meidän 2-vuotiaalle on opetettu että omia tavaroita ja kavereita pitää puolustaa. Lyöminen ei ole kiellettyä, jos toinen tulee ottamaan omasi.
Valitettavasti elämä on tätä, eläimiä me vain olemme, vahvimmat pärjää, sanokoon hyssyttelijätädit mitä haluaa.
Jos sinä ja lapsesi olette eläimiä, niin tervemenoa eläintarhaan vain. Me tullaan sitten teitä kesäpäivänä kattomaan (:
...että saa LYÖDÄ, jos joku ottaa mussukaltas lapion??? Uskomatonta kasvatusta...
Vierailija:
Ihminen on vain eläin, vieläpä sosiaalinen sellainen. Ja jo 2-vuotiaat valitsevat kavereita sillä perusteella, kuka on kiva, kuka vain mököttää jne. Eli kyllä meidän laumasieluiseen elinkulttuuriimme kuuluu, että laumassa on aina sorrettuja ja syntipukkeja. Toki aikuiset voivat kasvattaa lapsen itsetuntoa ja rohkeutta, mutta se on aloitettava jo ennenkuin lapsi täyttää vuoden.Kolmivuotias on jo niin sosiaalinen olento, että hän pyrkii etsimään paikkansa hierarkiassa, paikan, jossa on hyvä olla ja jossa hän viihtyy, jos lapsi on ottanut nyhverö-roolin, ei sitä varmastikaan saa enää pois kitkettyä, lapsi itse vastustaa sitä, kun ei ole rohkeutta. Ja kyllä, meidän 2-vuotiaalle on opetettu että omia tavaroita ja kavereita pitää puolustaa. Lyöminen ei ole kiellettyä, jos toinen tulee ottamaan omasi.
Valitettavasti elämä on tätä, eläimiä me vain olemme, vahvimmat pärjää, sanokoon hyssyttelijätädit mitä haluaa.
Mä oon sitä mieltä, että kiusaamista esiintyy juuri näiden asioiden takia. Jo kotona hyväksytään väkivalta ja ei jakseta yrittää kannustaa puhumalla selvittämään asioita. Ja kylläpäs hepposesti lapsesi saa lyödä jos kädestä ottaminen on jo tarvittava syy.
yleensä jokin syy löytyy kyllä. esim. meillä oma poikani valitti aina kotona se ja se tönii, kiusaa, ei ota leikkiin jne.. no kun asiaa ruvettiin selvittelemään huomattiin että myös oma poika oli ns. syyllinen. halus aina leikiä itse yksin joillain tietyillä leluilla, ei ottanut / halunnut muita mukaan hommiinsa. saattoi valita kenen viereen menee istumaan jne. ehkä tiedostamattaan " syrji" muutamaa lasta ja kierre oli valmis.
Vierailija:
on virkamies joka on hoitajien esimies, häneen yhteys ellei asia hoidu omassa hoitopaikassa.Ensin keskustelu hoitajien kanssa, seuraavaksi päiväkodin johtajan kanssa ja viimeisenä tuo esimies.
Yksi mahdollisuus on että keskustelet kiusaajan/kiusaajien vanhempien kanssa asiasta. Tällaisia sovittelutapaamisia voi päiväkoti järjestää jossa lapset ja vanhemmat ja hoitajat ovat läsnä.
Asiaa voi myös lähestyä niin että yrittää saada kaverin päiväkotiryhmästä ja pyytää omaan kotiin ja pyrkii luomaan ystävyyssuhteen lasten välille.
Oletko kysynyt lapseltasi mikä on hänen rooli näissä tilanteissa, onko hän tehnyt mitään.
Joskus lapset ovat kovin erilaisia hoitopaikassa kuin kotona.
Ikävä tilanne joka täytyy ratkaista pikaisesti.
Olen kysynyt lapsen roolista sekä lapselta, että hoitajilta. Hoitajat, kun eivät ole mitään huomanneet, he ei myöskään mitään osaa sanoa. Kiusaaminen tapahtuu usein joukolla ja esim. vessassa, jossa ei ole valvontaa. (itse näin esim. tämän vessatilanteen) Mieheni näki hakiessaan poikaamme, että kaksi poikaa juoksi poikamme kimppuun tönien häntä aitoihin. Näissä tilanteissa ei pojallamme ollut osuutta asiaan. Ja ei, en pidä lastamme pulmusena, mutta uskon hänen ahdistuksensa olevan todellista. Uskon myös, kun hän sanoo, ettei itse ole kahinoihin osallistunut.
Se on ehkä sellainen äidin vaisto. =) Toisen lapseni kohdalla en olisi yhtä varma, koska on luonteeltaan lähinnä vastakohta tälle kiusatulle lapselleni, onneksi ei ole vielä kuulunut negatiivista palautetta päiväkodista. Ja jos sellaista tulee, puutun varmasti asiaan mahdollisimman järein keinoin. Ap.
Vaikka ymmärränkin, että alle kouluikäisten meno voi olla välillä kuin eläintarhassa, ei sitä voi vaan suvaita, että poikasi kärsii suhteettomasti hoidossa. Ei se oma puolustaminen voi olla pelkästään lapsen vastuulla. Järjestä kunnon keskustelu päiväkodin henkilökunnan kanssa ja tee selväksi, mitä hoidossa tapahtuu ja miten tilanne voidaan ratkaista.