Mitä teen 1.5-vuotiaan kanssa joka ei ole syönyt 4 päivään?!
On ihan normaali oma itsensä, ei mitenkään kipeä tms, ei hampaitakaan vaikuttaisi olevan tulossa.
Kieltäytyy vain syömästä, pari mukia maitoa juo, ei muuta. Ei edes tunnu yhtään nälkäiseltä, pudistaa vaan pontevasti päätään ja kääntää pän pois kun yritän syöttää. Itse ei suostu syömään vaan leikkii vaan lusikalla.
Meillä ei voi syödä kaikki yhteisen ruokapöydän ääressä, koska lapsi saa hepulit jos laittaa syöttötuoliin, tulee siitä joko pöydälle tai päälleen lattialle ja valjaissa kirkuu ja huutaa ja sätkii niin kauan kun pääsee pois. Jos pidän sylissä ja oma lautasenikin on siinä, lapsi vaan yrittää sabotoida (sotkea ympäriinsä) minun annokseni eikä koskekaan omaansa.
Lisäksi lapsi on laiha, koska ei ole koskaan syönyt hyvin, syömisessä on ollut huonoja ja hyviä kausia, mutta tällaista totaalisyömättömyyttä ei ole ennen ollut.
Lapsi alkaa varmaan kärsiä pian jostain puutoksistakin.
Olen ihan pulassa tämän syömisruljanssin kanssa. Mitä pitäisi tehdä jotta saisin lapsen syömään? Nyt tarvisi siis alkuun saada hänet syömään edes jotain, kun ei tosiaan ole moneen päivään syönyt juuri yhtään mitään.
Kommentit (17)
meillä tosiaan lapsi saattaa nakertaa omenanviipaletta tai leivänpalaa, mutta eipä niistäkään kovin paljon ravintoa saa, mutta onhan sekin tyhjää parempi. Mutta aiheuttaako se vaan pahemman kierteen, jos lapselle jatkuvasti tarjoaa tuollaista sormiruokaa, oppii siihen että pöydän ääressä tai sylissä tai tuolilla ei tarvitse syödä vaan voi samalla juosta leipäpalan kanssa ja leikkiä? :0 Toisaalta pakkohan tuon on jotain ravintoa saada.
Jotenkin tuo yhdistelmä syliin istumaan --> lautanen ja lusikka/haarukka eteen aiheuttaa nykyään ihan kamalan hepulin ja lusikka vaan työnnetään syrjään ja lähdetään pois niin pian kuin vain pääsee.
Tätä taistelua syömisen kanssa on tosiaan käyty lähes siitä asti kun alkoi kiinteitä syömään, on kyllä tosi rasittavaa. Koko ajan sitä vaan ajattelee että tämän TÄYTYY mennä pian ohi ja lapsi alkaa syödä paremmin, mutta koko ajan vaan hullummaksi tuntuu menevän.
Ehkä tämä tästä kuitenkin JOSKUS helpottaa.
Ap
Näin me tehtiin kun syöttötuoli meni hankalaksi kun poika oli just siinä 1,5-v iässä. Vaikka pöytä on vähän korkea, ei se haittaa.
Meidän tyttö 1v10kk on ollu eilisen ja tämän aamun syömättä. Tossa jo " lounas" pöydässä vetäsin kauheat kilarit ja yritin väkisin syöttää lasta, mutta, kiitoksia neuvosta, annanpa olla ja toivon, että se nälkäkin jossain vaiheessa tulee! Kiitoksia tiedosta ja ohjeista ja neuvoista!
kokeiltu.
Lapsi on kyllä tosi kiinnostunut itse käyttämään lusikkaa, mutta kun se ruoka ei mene suuhun, vaan levittelee ruokaa lusikalla ja siirtelee sitä pöydälle ja lattialle. Osaisi kyllä syödä itse, mutta ei mitään kiinnostusta laittaa ruokaa suuhun. :( yritetty myös niin että itse samaan aikaan koitan syöttää toisella lusikalla, onnistui ennen jotenkuten mutta ei nykyään enää ollenkaan.
Ap
jos tripptrapp tms. niin kokeilkaa turvakaaren poisottamista.
Itse en ainakaan koe, että tuo napostelu ja ruoan tarjolla olo olisi vaikuttanut sen kummemmin ruokailurytmeihin ja rutiineihin myöhemmin. Ajattelen niin, että lapsen täytyy ensin_oppia_syömään, sitten vasta aletaan harjoittelemaan rutiineja ja pöytätapoja. Hyväruokaisille lapsille kannattaa tottakai nämä aloittaa samaan aikaan, mutta kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Meillä kun lapsi oli ensin " oppinut syömään" , siis nakerteli omassa tahdissaa, kävi koko perheen kanssa ruokailuun siirtyminen täysin kivutta. Vähitellen naposteltavat jäivät pois, ja taapero alkoi syömään samaan aikaan muun perheen kanssa. Teimme siis niin, että taapero sai naposteltavaa pitkin päivää, ja kun muu perhe ruokaili, laitoin esim. kurkunpalasia tai omenan palasia ja vähän varsinaista ruokaa pöydälle, ja me muut aloimme syödä. Tarjosin tottakai taaperolle, jos kelpasi, niin kelpasi, jos ei niin ei. Mulla itselläni oli kuitenkin parempi olo ja maltoin olla tuputtamatta ja stressaamatta asiasta, kun tiesin, että hän on sentään jotain saanut aikaisemmin.
t.2
En nimittäin tiedä/tunne ketään jolla olisi näin huonosti syövä lapsi. Kaikki vaan päivittelee että voi voi kun se ei syö mitään, neuvolastakin ollaan saatu vaan tosi hyvä neuvo, että " yrittäkää vaan syöttää lisää ruokaa" kun ei paino nouse, mrrr...
Ap
Anna/tee vain ruokaa, jota taapero voi syödä sormilla. Tiedän, on ärsyttävää ja tulee sotkua, mutta ainakin meillä tämä toimi tosi hyvin. Taapero söi enemmän ja mieluummin, kun sai syödä sormilla, ja leikkiminen jäi paljon vähemmälle. Makaronit ja pasta menevät hyvin sormilla, samaten lihapullat, perunat ym. Jos teet sellaista ruokaa muulle perheelle, mitä taapero ei voi syödä sormilla, niin tee vaikka pakastimeen lihapullia tms. joita voit sulattaa näinä päivinä taaperolle.
Yksi takuuvarma sormiruoka meillä oli uuniranskalaiset, niistä hän tykkäsi, ja kun ei laita suolaa ja paistaa siis uunissa ilman mitään lisärasvoja, niin niissähän on tosi vähän rasvaakin.
juuri eilen koitin laittaa lapselle ranskalaisia ja lihapullia, laitoin lautasen pöydälle niin että lapsi sai siitä käydä hakemassa, tuloksena oli se, että nakersi siitä yhden pienen ranskanperunan ja loput sitten nyppi ja pudotteli lattialle :(
Mitä mieltä olet 2 siitä, että pitäisikö ruuan tilalla tarjota edes maitoa? Sitä lapsi suostuisi juomaan enemmänkin, mutta olen yrittänyt sitä juurikin vähentää, kun on ollut aina sellainen maidonlitkijä. Eli sitä kyllä varmaan menisi reilusti enemmän, mutta se varmaan vaan pahentaa tätä syömisen opettelua, jos annan maitoa mikä täyttää mahan?
Ap
Eli pistän pojan istumaan tiskipöydälle ja annan auttaa ruuanlaitossa ja leipomisessa. Suutuu oikein jos ei heti päässe mukaan kokkailemaan.
Siinä sitten istuessaan usein maistelee kaikkea.
Ja meillä kyllä istutaan kaikki pöydän ääressä ja syödään yhtäaikaa sillä se on auttanut huomattavasti taaperon syömisiä. Annan siis pojalle ruokaa lautaselle ja oman lusikan. Syö siinä sitten itse (lusikalla tai käsin, en piittaa sotkuista) ja mä syötän samalla toisella lusikalla ja jos sanoo " ei" niin en tyrkytä vaan pistän lusikan syrjään ja syön omaa ruokaani kaikessa rauhassa. Kehun myös poikaa kun saa jotain syötyä ja jos ei syö paljon mitään niin en tee siitä numeroa vaan nostan lautasen pois ja poika saa mennä leikkimään. Välillä nousee pois syöttötuolista ja kiipeilee keittiön patterin päällä, mutta en kiinnitä siihenkään kauheasti huomiota. Jos kiipeää pöydälle niin käsken pois. Ja tahallaan ei tietenkään saa ruualla sotkea, mutta tutkia saa.
Sen jälkeen kun lakkasin stressaamasta ja tyrkyttämästä on poika alkanut syömään paremmin.
Olisi kiva tietää vaikuttaako kasvuun. Meillä 2v joka nyt vasta on alkanut syömään melko hyvin. Painaa n. reilu 11kg ja n. 88cm.
1.5v, paino 8.9kg ja pituus 76cm.
Veljensä olivat tuossa iässä 5 cm pidempiä ja 2 kg painavampia.
Meillä samanikäinen taapero, joka on myös aina ollut aika huono (ajoittain todella huono, välissä oli pitkä jakso jolloin söi vain aamu- ja iltapuuron, ei mitään muuta) syömään. Oli syntyessään reilusti yli nelikiloinen, nyt reilu puolitoistavuotiaana n. 10 kg eli ei ole kauheasti kerännyt massaa ensimmäisten 18 elinkuukautensa aikana. Tiedän tasan tarkkaan, miten hermoja repivää tuollainen syömättömyys voi olla, joten lähetän sinulle kovasti voimia. Kuten joku edellä totesikin, mitä vähemmän asiaan kiinnittää huomiota, sitä todennäköisemmin tilanne paranee, pikkuhiljaa. Toisaalta jos nyt tullut äkillinen syömisstoppi, kannattaisikohan teidän varmuuden vuoksi käydä tarkistuttamassa korvat? Olen kuullut että joskus korvatulehdus ei oireile mitenkään muuten kuin että päälisin puolin terve lapsi kieltäytyy kokonaan syömästä.
Vierailija:
Yksi takuuvarma sormiruoka meillä oli uuniranskalaiset, niistä hän tykkäsi, ja kun ei laita suolaa ja paistaa siis uunissa ilman mitään lisärasvoja, niin niissähän on tosi vähän rasvaakin.
No varsinkaan huonosti syövien kanssa sitä rasvaa ei tarvitse välttää... ja muutenkin, lapsi tarvitsee oikeasti kasvaakseen ja aivojen kehitykseen rasvaakin.
Vierailija:
Yksi takuuvarma sormiruoka meillä oli uuniranskalaiset, niistä hän tykkäsi, ja kun ei laita suolaa ja paistaa siis uunissa ilman mitään lisärasvoja, niin niissähän on tosi vähän rasvaakin.
No varsinkaan huonosti syövien kanssa sitä rasvaa ei tarvitse välttää... ja muutenkin, lapsi tarvitsee oikeasti kasvaakseen ja aivojen kehitykseen rasvaakin.
) käynti saa kolme lastani hyvin nälkäisiksi. Nuorin lapsistani juuri kuvaamasi vähäruokainen lapsi, laihakin on. Yhtäkkiä tulee kuitankin päiviä, että hän ottaa lisää useita kertoja. Sanasoli tms. kannattaa antaa säännöllisesti (sitä ei voi lapsi päättää haluaako, vaan vanhemman on se annettava). Hyvää jatkoa.
Nyt reilu 2v., aloitti just päiväkodissa ja nyt vasta alkaa helpottamaan. Tosin vieläkin tosi vähäruokaisia päiviä ja kausia.
Ensimmäinen neuvoni on, että kiinnitä asiaan MAHDOLLISIMMAN vähän huomiota taaperon nähden/kuullen. Puhukaa vaikka englantia tai jotain muuta kieltä miehen tai muun läsnäolevan aikuisen kanssa, jos puhutte taaperon kuullen ruokailuongelmista. Tuon ikäinen tajuaa jo, että tässä on nyt joku kumma juttu, ja alkaa panttaamaan syömistää entistä enemmän. Älä houkuttele, maanittele, vaadi tai muutenkaan anele lasta syömään. Tiedän, vaikea olla neutraalisti kun lapsi ei ole moneen päivään syönyt yhtään mitään ja on jo tosi huolestunut olo, mutta se tekee tilanteen entistä pahemmaksi. Usko pois, jossain vaiheessa hän kyllä syö.
Älä mene sille linjalle, että alkaisit tuputtamaan herkkuja tai makeaa hänelle, että edes jotain söisi, koska siltä tieltä on aika vaikea palata. Mutta sen verran voit antaa tilapäisesti periksi periaatteissa, että jätä pöytään tai missä hän nyt syökään myös ruokailun jälkeen kulho, jossa vaikka kurkunpaloja, täysjyvämuroja, omppuviipaleita, rusinoita tms, jospa hän kävisi napsimassa päivän mittaan jotain siitä. Omalla kokemuksella tiedän, että tämä toimii sen takia, että kun lapsi on usean päivän ajan " paastonnut" , niin ei hänellä ole enää nälkäkään. Sen takia on hyvä, että hän joskus syö jotakin vaikka vähän varkain, että näläntunne palaa.
Meillä annoin myös tyynesti Nestlen valmispuurojauhoista tekemääni paksua " puurovelliä" joko tuttipullosta, jonka reiän olin leikannut isoksi tai kupista. Tämä puurovelli starttasi joskus syömisen, ja saipa ainakin jotain vitamiineja ja kuituja sisuksiinsa.