Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Joskus itsemurha on ainoa ratkaisu ongelmiin

Vierailija
13.09.2016 |

En pysty pitämään elämääni elämisen arvoisena. En vain pysty. En millään. Olen sairas enkä voisi koskaan tehdä mitään työtä. Läheisiä on vain vanhemmat jotka ei jo vanhoja. Olen just se josta tuo naapurikyttääjä kirjoittaa, ihminen joka on yksin kotona päivästä toiseen eikä ikinä käy missään eikä tee mitään. Jaksaisitko itse tällaista elämää ja jos niin miksi ihmeessä?

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
13.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaksaisin. Olen jaksanutkin. Käytännössä elin 3 vuotta siten, että ainoa sosiaalinen kontakti oli kaupan kassa. Aina sitä jossain päin päätänsä mietti ja leikki, että jos asiat olisi toisin ja minne sitä voisi yltää. Joskus se masensi enemmän ja toisinaan sitä vain suuttui itselleen, että miksi on päästänyt tilanteen tähän. Lopulta sitten jotain rasahti ja tajusin, ettei minulla ole muita ongelmia kuin oma pääni, jonka sisällä velloo masennus ja ahdistus. Sieltä ne somaattiset lisää masentavat säryt tulivat. Se minua piti mökkihöperönä. Heräsi joku vietti taistella ja nykyisin jaksamisten äärirajoilla mennessä suutun ja potkin äärirajat kauemmas. En enää eläessäni anna epäitsevarmuuksieni nousta muuriksi maailman ja minun väliin. Maailmassa on liikaa kiehtovia ihmisiä, tarinoita ja typeriä ja pointittomia asioita tekemättä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla