Miten saan mieheni rakastumaan minuun?

Kahden keskistä aikaa, kehumista, elokuvailta, hyvää ruokaa, naurua, huumoria, läheisyyttä... Jos ne ei auta, niin sitten en osaa neuvoa.

Ei auta aika kaksin.. Tai no, ei sitä hirveästi ole. Mutta välillä on päästy yöksi jonnekin kaksin. Seksiä on silloin, mutta mies haluaa juoda ja viilettää pitkin kaupunkeja/ tehdä jotain. Ei suostu esimerkiksi olemaan vaan huvikseen hotellin sängyssä. Niinpä sitten vaan tehdään jotain.. Ja olen ihan väsynyt kun mies haluaa olla neljään juhlimassa. Mökillä mies kalastaa ja minä luen. Ei ole hetkiä, että "tutustuttaisiin" toisiimme.

Ap

Eiköhän se ollut siinä, parempi onni ensi kerralla.

Yhteinen harrastus? Kielikurssi, savityökurssi tai jooga? Lapset mummolaan tai MLL:n hoitaja siksi aikaa. Yhteinen puhuminen helpottaisi tutustumista ja harrastuksista sitä saisi.

Joskus katsotaan yhdessä elokuva, mutta makumme on niin eri, että yleensä toinen ottaa puhelimen. Jos pidän päätä miehen sylissä, se kuulemma painaa. Ennen hän silitti hiuksiani. Mies ei myöskään enää tule syliini makaamaan, mitä hän teki vielä pari vuotta sitten. Tämä suhde on mulle hyvin tärkeä, ja haluaisin saada hänet vielä kiinnostumaan.

Ap

Kuulostaa kyllä siltä, että peli on jo menetetty 😐

Ei miestä kiinnosta mitkään taidekurssit. Fyysisesti hän on paljon vahvempi kuin minä niin joku seinäkiipeily olisi varmasti turhauttavaa, kun hidastelisin. Hän on joskus halunnut ratsastaa, mutta jaksaako hevonen kantaa 98kg/188cm miestä?

Ap

Onko oikeasti näin epätoivoinen tilanne? Kun kysyn rakastaako hän, niin vastaa että joojoo. Kun kysyn haluaisiko erota, niin sanoo, että älä kysele tyhmiä, että haluaisinko minä vai miksi kyselen. Kuitenkin hän vaikuttaa onnettomalta. Pitäisikö silti kertoa, että rakastan vai ahdistuuko hän vain?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti näin epätoivoinen tilanne? Kun kysyn rakastaako hän, niin vastaa että joojoo. Kun kysyn haluaisiko erota, niin sanoo, että älä kysele tyhmiä, että haluaisinko minä vai miksi kyselen. Kuitenkin hän vaikuttaa onnettomalta. Pitäisikö silti kertoa, että rakastan vai ahdistuuko hän vain?

Ap

No eihän teillä ole ilmeisesti mitään yhteyttä toisiinne, ette tunne toisianne ja olette kaiken lisäksi ihan erilaisia ihmisiä. Miten te olette oikein yhteen päätyneet?

Samaa meilläkin, on ollut jo vuosia. Välillä on parempia aikoja, jotka saavat taas hymyn huulille ja peiton alle vipinää, välillä ollaan hyvin kaukana toisistaan ja syvällä arjessa. Olemme muutaman kerran olleet hyvin lähellä eroamista, mutta silloin mieskin on alkanut puhumaan ja olemme päättäneet jatkaa. Kaikkea olen yrittänyt, mutta niin kauan kun arkiolo on ihan ok eikä ahdista, niin silloin jaksan sen läpi ihan mukavasti vanhoja mietiskellessä ja tulevaa parempia hetkiä odotellen. En aseta enää miehen suuntaan liikaa vaatimuksia, vaan tylsempinä aikoina pidän itseni tyytyväisenä muilla tavoin, vaikka sitten käymällä kampaajalla ja tekemällä lasten tai ystävieni kanssa sellaista, mistä me tykkäämme. Mieskin yleensä aikanaan liittyy seuraamme. Emme ole samanlaisia kuin 20 vuotta sitten, emmekä enää samanlaisiksi tule, joten en mieti kovin historiallisia juttuja ja vertaa nykyistä elämää siihen.

Yritä siis sinäkin tehdä itsesi tyytyväiseksi ensin. Kun sinä olet tyytyväinen oloosi, niin lähellesi on helpompi päästä.

Rakkaus ei ole sanoja vaan tekoja. Tiedät itsekin ettei hän sinua enää rakasta. Game over. Älä huoli, et ole ongelmasi kanssa yksin.

Oltiin nuorempia ja iloisia, mutta ei meillä ikinä ollut mitään syvällistä. Kerrottiin kokemistamme ikävistäkin jutuista avoimesti ja naurettiin paljon. Oltiin hirveästi ulkona ja ihan vaan vaikka piknikillä tunteja. Mentiin samaan aikaan nukkumaan ja mies herätti mut usein aamupalalle.

En tiedä koska tuo loppui. Vielä esikoisen jälkeen olimme onnellisia.

Ap

Haluaisin niin paljon vielä miestäni! Hän on edelleen mielestäni todella komea ja halutessaan herttainen ja hauska. Nykyään hän on välillä sanoissaan julma, ja tuntuu ettei arvosta minua yhtään.. Suuttuu vaan jos puhun tästä. Itse olisin valmis kuulemaan kritiikkiä itsestäni..

Kannattaako kokeilla parisuhdeterapiaa?

Ap

Mitä teitte ennen yhdessä? Löytyisikö sieltä jotain mikä kiinnostaisi molempia?

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti näin epätoivoinen tilanne? Kun kysyn rakastaako hän, niin vastaa että joojoo. Kun kysyn haluaisiko erota, niin sanoo, että älä kysele tyhmiä, että haluaisinko minä vai miksi kyselen. Kuitenkin hän vaikuttaa onnettomalta. Pitäisikö silti kertoa, että rakastan vai ahdistuuko hän vain?

Ap

Ahdistat miehesi nurkkaan kyselemisilläsi ja rakkauden tunnustuksillasi. Anna niiden olla ja kerro rakkaudestasi vain silloin kun sinusta oikeasti siltä tuntuu, mutta älä jankuta. Elä omaa elämääsi enemmän ja ajattele vähemmän turhuuksia niin kaikki ovat tyytyväisiä. Vaikka nukkumaan mennessä voit ottaa jonkun pienen välittämisrituaalin teidän välillenne, vaikka jonkun tietyn kosketuksen, josta mies tietää sinulla olevan kaikki ihan kunnossa ja että haluat osoittaa hänen olevan sinulle tärkeä. Mies sitä oppii vähitellen odottamaan ja jo tällainen pieni kosketus saattaa lähentää teitä ja tuomaan kosketuksen uudelleen välillenne.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin niin paljon vielä miestäni! Hän on edelleen mielestäni todella komea ja halutessaan herttainen ja hauska. Nykyään hän on välillä sanoissaan julma, ja tuntuu ettei arvosta minua yhtään.. Suuttuu vaan jos puhun tästä. Itse olisin valmis kuulemaan kritiikkiä itsestäni..

Kannattaako kokeilla parisuhdeterapiaa?

Ap

Älä siis jankuta, älä vaadi vastauksia, älä pärpätä jatkuvasti suhteenne huonoista asioista ja valita. Ja älä hyväksy mieheltä asiatonta julmuutta sanoissa tai teoissa, vaan pysäytä hänet heti kun jotakin alkaa tulemaan. Sanot suoraan miestä silmiin katsoen, että et halua kuunnella tuollaista. Et vastaa julmaan käytökseen samalla tapaa, vaan lopetat sen alkuunsa. Arvostus tulee kynnet hyväksy kaikkea ja käyttäydyt aikuismaisesti. Mutta vielä kerran: älä jankuta!!