Sivut

Kommentit (56)

Vierailija

Yksi asia, joka näissä keskusteluissa usein jää ääneen lausumatta, on se että lapset kaikessa ihanuudessaan usein nakertavat parisuhdetta. Eivät kuitenkaan välttämättä lopullisesti.

Omilla vanhemmillani oli välillä aika kylmät välit. Jopa odotin, että he eroaisivat lasten muutettua kotoa. Mutta menivätkin rakastumaan uudelleen toisiinsa.

Eli vanhemmuusliittokin oli vain vaihe.

Vierailija

Jossain lehdessä oli aika hiljattain juttua, että 50-60 -vuotiaat eroavat nykyisin herkemmin kuin ennen. Kun rakkauden kuoltua on oltu yhdessä vain lasten vuoksi, niin lasten lennettyä pesästä parisuhde käy tarpeettomaksi. 

Vierailija

Olen ehdottomasti vanhemmuusliiton kannattaja silloin kun se tuntuu hyvältä ratkaisulta molempien vanhempien taholta.

Me pohdimme lasten isän kanssa erotessa mallia, jossa olisimme hankkineet toisen asunnon ja vuorotelleet vanhassa kodissa ja vanhempien kimppakämpässä. Meidän kohdalla arjen pyörittämiseen liittyvät erot olisivat tehneet järjestelyn mahdottomaksi ja toisaalta pelkäsimme, että "lasten koti" olisi lopulta ollut vain lasten koti eikä oikea koti kaikille perheenjäsenille. Oman tilan ja tavan tarve arjessa oli suuri.

Meillä on edelleen lasten isän kanssa erittäin vahva vanhemmuuskumppanuus ja asumme naapureina. Silloin on helppo jakaa lapsiarkea joustavasti. Lapset tykkäävät kun molempia vanhempia voi nähdä joka päivä ja toinen vanhempi on aina tervetullut lapsia tapaamaan toiseen kotiin. Teemme edelleen asioita yhdessä perheenä kuten yhteisiä lomareissuja. Viimeksi matkalla oli mukana lasten isän uusi kumppanikin.

Mielestäni olemme pystyneet pitämään perheen ehjänä siitä huolimatta, että parisuhde kariutui. Kaikki perheenjäsenet voivat paremmin kun suhteet ovat toimivat eikä huono parisuhde kuormita arkea tai heijastu lapsiin. Omat haasteensa tähänkin elämään kuuluvat kuten elämään yleensäkin.

Vierailija

Mutta kun ei se eron syy usein ole se, ettei enää rakasta vaan se, että arkea ei pysty elämään yhdessä saman katon alla. Ei vanhemmuusluitto ole ratkaisu, jos arki on jatkuvaa riitelyä ja ahdistusta. Ratkaisuna on fyysinen ero.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
25 vuotta kylmässä avioliitossa,,,lähden heti kun nuorin poikani pääsee opiskelun jälkeen työelämään,,,

Tää mua hämmästyttää aina uudelleen ja uudelleen.

Miksi kuvittellaan että lapset eivät huomaa kuinka huono se oma parisuhde on? Minkälaisen parisuhde mallin lapset saavat kylmästä avioliitosta?
"olipa ihanaa kun vanhemmat eivät kokoajan riidellet, olipa mukava joulu/loma/mökkireissu/serkun häät"

Mutta ennenkaikkea: eniten valehdellaan itselle että kukaan ei huomaa että voin huonosti tässä liitossa mutta kun on lapset niin ero ei ole vaihtoehto.  Ei vaan oteta vastuuta omasta elämästä vaan ulkoistetaan "kun on ne lapset".

Vierailija

Tää on mielenkiintoinen. Luvallista uskottomuutta / moniavioisuutta. Ollaan naimisissa muttei olla. 
Mulla oli tämmöinen mies. Ensin tosin sanoi että ovat eronneet. Myöhemmin selvisi että eivät koska "lapset" (29v + 33v) niin liitossa ollaan mutta asutaan erillään, vietetään yhteiset lomat etc äitien/isänpäivät.

Mulle se ei käynyt. Olin niin itsekäs että kaikki tai ei mitään. Koska olin olemassa mutta en ollut olemassa.

Vierailija

No mikäs siinä, jos molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä ja se sivusuhde-elämä osataan pitää sivussa siten, että lapset eivät siitä kärsi missään vaiheessa.

Vierailija

Toi on niin paha, että kun lapset on muuttaneet.
Voin kertoa että lapsena oli todella raastavaa oottaa koska vanhemmat saavat erottua.
Pakoilua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
25 vuotta kylmässä avioliitossa,,,lähden heti kun nuorin poikani pääsee opiskelun jälkeen työelämään,,,

... kohti uutta ja vielä kylmempää liittoa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kaipaavat jotain ohikiitävää ihastumisen tunnetta eivätkä huomaa jo rakastavansa puolisoaan.

Tämä näkyy psykoterapeuttien vastaanotolla, jossa kadutaan syvästi ihastuksissa tehtyjä päätöksiä. Luultiin, että se hurvittelu on kivaa ja että uusi kumppani on parempi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jossain lehdessä oli aika hiljattain juttua, että 50-60 -vuotiaat eroavat nykyisin herkemmin kuin ennen. Kun rakkauden kuoltua on oltu yhdessä vain lasten vuoksi, niin lasten lennettyä pesästä parisuhde käy tarpeettomaksi. 

Tuossa on järkeä. Saadaan yksi projekti loppuun ja sitten mennään eteenpäin. Onhan hassua ajatella, että kahden ihmisen, jotka ovat sattumalta joskus kohdanneet, pitäisi elää koko loppuelämä yhdessä. Tietysti lähteä voisi ennemminkin, mutta toisaalta on kunnioitettavaa hoitaa lapset tiiviisti yhdessä ja yhdessä asumalla se onnistuu helpoiten. Tarvitaan kuitenkin vanhemmilta hienoa luonnetta, jotta jaksaa ilman isompia ongelmia elää ihmisen kanssa, jota ei enää rakasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
25 vuotta kylmässä avioliitossa,,,lähden heti kun nuorin poikani pääsee opiskelun jälkeen työelämään,,,

... kohti uutta ja vielä kylmempää liittoa.

Mitä tarkoitat? Entä yksin eläminen? Varteenotettava vaihtoehto.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat