Kuinka pitkään sinulla kesti gradun tekeminen?

3 kuukautta, alana oikeustiede, arvosana eximia. Tein ohessa oman alan töitä osa-aikaisesti.

Onhan tuo jo 10 vuotta ollut pöytälaatikossa tekeillä.

3 kk. Kokoaikaisesti. DI

Olisiko ollut reilu 2 kuukautta. Olin samaan aikaan jo täyspäiväisessä työssä. Helsingin oikeustieteellisestä vuonna 1993, arvosana taisi olla 9/10 (?)

Ei sitä voi tarkkaan sanoa - idea virisi pikku hiljaa jossain vaiheessa opintoja. Tein ensin kandidaatintutkielman aiheesta, ja elin sitä aihetta sitten vuoden päässäni, vaikka en vielä kirjoittanut gradua. Keräsin kuitenkin kirjallisuutta ja kirjasin ajatuksiani ylös. Graduseminaariin menin kutenkin heti seuraavana vuonna kandiseminaarista, mutta sitten tein taas vuoden toisen alan opintoja. Sinäkin aikana aihe hautui. Mutta vasta sen vuoden jälkeen pääsin keräämään aineistoa, jossa menikin sitten vuosi - edelleen muiden opintojen ohessa. Jotain kirjoittelin silloin tällöin, mutta lopulta itse kirjoitustyön tein 2-3 viikossa.

En nyt sitten tiedä, pitäisikö sanoa, että graduun meni kolme ja puoli vuotta eli kandidaatintutkinnosta maisteriksi valmistumiseen, vai että siihen meni kaksi vuotta (kirjallisuuden keruuseen ja muistiinpanoihin vuosi, aineiston keräämiseen ja kirjoittamiseen toinen vuosi muiden opintojen ohessa), vai että siihen meni 2-3 viikkoa (varsinaisen gradutekstin kirjoittaminen, päätoimisesti vain tätä eikä muita opintoja ohessa).

Mä oon parhaillaan tekemässä. Tammikuussa sain aiheen ja toukokuussa esitin tutkimussuunnitelman. Varsinaisen gradun _tekemisen_ aloitin kesäkuussa ja tähän mennessä aineisto on melkein kokonaan perattu muistiinpanoineen. Työn runko ja aihe ovat konkretisoituneet sen verran, että voin siirtyä kirjoitusprosessiin ja siinä matkan varrella käydä läpi lopun aineiston läpi... ja marraskuussa ajattelin palauttaa.

Yliopiston tukipalveluista on turha mussuttaa, sillä Hesarin esimerkin kaltasille löytyy kyllä apua omasta pääaineesta, yleisestä opiskelijakeskuksesta ja YTHS:ltä. Löytyy keskustelutuokioita, psykologin gradu- ja opinto-ohjausta ja erillisiä poikkitieteellisiä graduryhmiä väliinputoajille. Esimerkki vaikutti aloitekyvyttömältä ja jotenkin.. noh, aikaansaamattomalta. Harvinaistahan tuollainen on. Omassa kaveripiirissä graduja on tehty 2-3 vuotta pisimmillään - töiden ohella useimmiten, kuitenkin selkeä tavoite valmistumisesta mielessä.

Huh hu! Onpa muut olleet nopeita. Minulla meni 2,5 vuotta. Töiden ohella kirjoitin. Valmistuin 27-vuotiaana. Valmistumista hidasti kyllä tarkastajien hitaus. Lukivat jokaista versiota kuukauden.

En muista tarkalleen. Graduseminaari alkoi syksyllä ja jatkui keväällä. Mulla oli sama aihe kuin kandissa ja kai mä sitä syksyllä aloittelin. Keväällä kirjoitin enemmän ja syksyllä se piti puristaa lopullisesti. Eli reilu vuosi ja tein muutakin siinä, oli kursseja ihan normaalisti lukukausina. Se tekoaika oli joku x määrä kuukausia. Humanistiksi valmistuin.

 Gradu voi kyllä roikkua, jos siihen jää sellaiseen kohtaan, että ei osaa ratkaista itse jotain asiaa, tehdä vaikka järkevää rajausta. Että kyllä siinä on hyvä, jos on hyvä ohjaaja ja tuki, sekin auttaa, jos aihe ei ole liian hankala. Ilmeisesti tuolla mielipidekirjoituksen henkilöllä on ollut tällaisia ongelmia ja sekin, että ei ole ehkä voinut keskittyä graduunsa.

5 kuukautta. Olin täysipäiväisesti töissä ja kotona kaksi alle kouluikäistä. Aamuisin on hyvin aikaa 04-07... paljoakaan en muista noista viidestä kuukaudesta 😂

Aloitin lukemisen ja kirjoittamisen keväällä ja gradu oli luovutuskunnossa saman vuoden joulukuussa. Tein kirjallisuudesta gradun aikoinaan ja oli noin 80 sivua eli aika lyhyt siihen aikaan eli 90-luvun puolivälissä.

2 kuukautta. Aine kansantaloustiede. Arvosana cum laude.

Kaksi kuukautta, ruotsiksi, yrittäjänä työskentelin samaan aikaan. Mies teki myös työn ohella diplomityön.

Minulla oliis lähtenyt kilometritehtaalle tuollainen "mies" jo 6,5 vuotta sitten...

5 kk ja 3 kk, tein äitiyslomilla molemmat graduni eri tutkintoihin

Graduun meni neljä kuukautta. Lieventävänä asianhaarana tähän hitauteen tarjoan sitä, että tein tuon talven aikana 27 opintoviikon arvosta muitakin kursseja.

Vierailija kirjoitti:

Yliopiston tukipalveluista on turha mussuttaa, sillä Hesarin esimerkin kaltasille löytyy kyllä apua omasta pääaineesta, yleisestä opiskelijakeskuksesta ja YTHS:ltä. Löytyy keskustelutuokioita, psykologin gradu- ja opinto-ohjausta ja erillisiä poikkitieteellisiä graduryhmiä väliinputoajille. Esimerkki vaikutti aloitekyvyttömältä ja jotenkin.. noh, aikaansaamattomalta. Harvinaistahan tuollainen on. Omassa kaveripiirissä graduja on tehty 2-3 vuotta pisimmillään - töiden ohella useimmiten, kuitenkin selkeä tavoite valmistumisesta mielessä.

Nykyään noita on paljon enemmän, mutta niihin on alettu panostaa aivan viime vuosina. Kenties tämä tyyppi ei ole vielä kokeillut kaikkea ja jos aikanaan oman ohjaajan kanssa ei homma sujunut, niin musta sekin on ymmärrettävää. Kyllä huomattavasti yleisempää on se, että ne, joilla gradu roikkunut pitkään, on aikakaudelta, jolloin ohjaus ei välttämättä todellakaan tukenut gradun tekoa. Viime vuosien parempi suunta on hyvä asia.

20v ja edelleen kesken...

ok, ei se taida enää olla kesken kun en ole edes opiskelija ollut pitkiin aikoihin mutta ainakin se on tekemättä

Vierailija kirjoitti:

Huh hu! Onpa muut olleet nopeita. Minulla meni 2,5 vuotta. Töiden ohella kirjoitin. Valmistuin 27-vuotiaana. Valmistumista hidasti kyllä tarkastajien hitaus. Lukivat jokaista versiota kuukauden.

Mitä sekoilet? Gradun tarkastaja lukee sen gradun tasan yhden kerran kun se on jätetty. Ohjaaja saattaa lukea alustavia versioita, mutta jos niitä toimittaa vähän väliä, niin ei varmasti viitsi tai ehdi kovin nopeasti lukea jos ollenkaan. Yhdellä professorilla oli periaate, että luki kaksi alustavaa versiota/opiskelija. Ohjattavia voi olla 10-20 ja tietysti paljon muuta työtä, miksi kuvittelet, että sinun tekeleesi olisi ensimmäinen prioriteetti?

Huvittaa tuo että "yhteiskunta menettää pätevän ja ammattitaitoisen työntekijän". Aikuistenoikeasti, jos ei gradua saa 7 vuodessa valmiiksi, ei siinä juuri pätevyydellä voi kehua!

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kuukautta, ruotsiksi, yrittäjänä työskentelin samaan aikaan. Mies teki myös työn ohella diplomityön.

Minulla oliis lähtenyt kilometritehtaalle tuollainen "mies" jo 6,5 vuotta sitten...

Viittaatko miehellä siihen mielipidekirjoitukseen? Jos niin, mistä päättelit, että on mies? Minä nimittäin lukiessani ajattelin, että tämä vetkuttaja on nainen, jos on tyytynyt pätkätöihin ja sijaisuuksiin.

Ap:n kysymykseen vastatakseni, minulta meni graduun yksi lukuvuosi, kun kursseja oli samaan aikaan ja toimin 8-16 vakituisessa työssäni ja lisänä vielä kahden lapsen tuottamat jutut ja hommat. Toki sekin hidasti vähän, että tein gradun vieraalla kielellä.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa tuo että "yhteiskunta menettää pätevän ja ammattitaitoisen työntekijän". Aikuistenoikeasti, jos ei gradua saa 7 vuodessa valmiiksi, ei siinä juuri pätevyydellä voi kehua!

No joo, muodollista pätevyyttä ei ole. Mutta monissa ammateissa, joissa muodollinen pätevyysvaatimus on yliopistotutkinto, varsinainen työ ei ole kovin teoreettista, vaan raakaa käytännönläheistä duunia ihmisten parissa. Kirjoittaja varmasti tarkoitti kyvykkyyttä tehdä juuri tuota käytännön duunia hyvin. Se voi olla usein vastakkaista sille, mitä gradun tekemiseen vaaditaan.