Lue keskustelun säännöt.
17v raskaana?
27.08.2016 |
Olen 17v tyttö, ja epäilen olevani raskaana. Syön pillereitä, enkä ole unohtanut koskaan yhtäkään, ja aina olen ottanut ne samaan aikaan. Olen ollut poikaystäväni kanssa vuoden yhdessä, emmekä ole valmiita pitämään mahdollista lasta opiskelujen yms. takia. Olen oksennellut viikon, ja tänään tein raskaustestin joka näytti positiivista. Onko raskaustesti täysin varma? Hirveä shokki ja paniikki, miten kerromme asiasta vanhemmille (todella hyvät välit vanhempiin), ilman että vanhemmat suuttuisivat.. Se olisi viimeinen asia mikä tästä puuttuisi..
Kommentit (24)
Abortti. Lapsia ehdit saada sittenkin kun et ole enää lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele vanhempiesi kanssa. Saatat yllättyä miten innoissaan ovat tulevasta lapsenlapsesta
Mietin itsekin aborttia, mutta minua pelottaa kuinka se tehdään? Sattuuko tms??
Yli 90% kokee kipua ja puolet tarvitsee kipulääkkeen (käypä hoito ). Toinen asia on sitten runsas verenvuoto
Vierailija kirjoitti:
Mietin itsekin aborttia, mutta minua pelottaa kuinka se tehdään? Sattuuko tms??
Abortti on lääkärin tekemä toimenpide jolloin olet nukutettuna. Menkkojen kaltainen tilanne jälkeenpäin.
Mitä aikaisemmin menet lääkäriin sen parempi, 3kk on maksimiaika jolloin abortin voi vielä tehdä.
Itse tein 17 vuotiaana, enkä ole katunut. Tottakai se tilanne silloin oli että olisin halunnut vauvan pitää mutta minulla ei ollut ammattia, ei työtä, poikakaverin kanssa vasta puoli vuotta yhdessä, ei kunnollista vauvan kestävää kotia. Mietin, millä kustannan pelkän vaipat ja maidot muusta elämästä puhumattakaan. Ja kuinka paljon alkaa potuttamaan myöhemmin kolmen neljän vuoden päästä kun ikäkaverit matkustelee ja tekee ilman vastuita toisesta ihmisestä asioita vaikka olisi ollutkin tukiverkot kunnossa mutta eihän sitä 24/7 halua toisten huollettavaksi lastaan antaa.
Tsemppiä, tee oma päätös kaikesta huolimatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilaat lääkäriajan ja ne tutkii kuinka pitkällä raskaus on, pillerit on epävarma ehkäisytapa.
T: 4 vuotiaan pilleritytön äiti.
Minun ei tarvinnut miettiä aborttia, olin niin pitkällä. Hyvä niin, loistotyttö syntyi.
Suurin osa aborteista tehdään nykyisin lääkkeellisesti. Potilas on hereillä ja näkee mitä "synnyttää"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi opiskeluaikana toimii, sillä sit kun työelämä alkaa on ne lapset tehty. Hoitoon ja alat vaan aikuiseksi
Vierailija kirjoitti:
Lapsi opiskeluaikana toimii, sillä sit kun työelämä alkaa on ne lapset tehty. Hoitoon ja alat vaan aikuiseksi
17v on liian nuori. Mitään omaa elämää ole vielä ehtinyt elämään saatikka ajattelemaan. No, omapa on valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion tehdä abortin, ja raskaus on tällä hetkellä kestänyt maks. 8vk, kesäkuun lopussa tein testin viimeksi kun menkat jäivät viipymään. Miten se tehdään lääkkeellisesti? Tuleeko silloin niin paljon kipua?
Ap
Lääkkeet saavat aikaan kohdun supistelun, jolloin sikiö poistuu samalla tavoin kuin keskenmenossa. Alle 9vko käsittääkseni voi tehdä ihan kotona, mutta ainakin yli 12vko menee suoraan sairaalassa. Onhan se kivuliasta, kun kohtu supistelee, mutta kipulääkettä saa kyllä vahvempanakin. Ei tarvitse mennä normi panadoleilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikella rakkaudella: tee abortti.
Se on armollisin vaihtoehto kaikille, etenkin sille "tulevalle lapselle".
Terv. 18-vuotiaana lapsen saanut
Olet tehnyt kaiken oikein ja huolehtinut ehkäisystä.Vanhemmilla ei ole syytä olla sinulle äkäisiä.Nyt terkkarille/äitiysneuvolaan niin pääset eteenpäin asiassa,mitä aiotkin tehdä.Juttele äitisi kanssa ensin..äidit on aika viisaita yleensä.Älä anna kenenkään painostaa sua mihinkään.Onnea lapsesta,vauvat on ihania ja elämä ei missään nimessä pilalla!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee aborttia.Lapsella on oikeus elämään.Olet saanut lahjan.
Vierailija kirjoitti:
Olet tehnyt kaiken oikein ja huolehtinut ehkäisystä.Vanhemmilla ei ole syytä olla sinulle äkäisiä.Nyt terkkarille/äitiysneuvolaan niin pääset eteenpäin asiassa,mitä aiotkin tehdä.Juttele äitisi kanssa ensin..äidit on aika viisaita yleensä.Älä anna kenenkään painostaa sua mihinkään.Onnea lapsesta,vauvat on ihania ja elämä ei missään nimessä pilalla!!!
Muuten olen samaa mieltä kanssasi, mutta lasta ei kannata pitää. Ei ole oikein synnyttää lasta tilanteeseen, jossa ei ole takuita siitä, että pärjäät. Saatat olla hyvin fiksu tyttö, mutta vauva-arki ei ole mitään oikeasti ihanaa. Kyllä se kasvattamisen vastuu on vaan niin suuri, ettei niin kovin monelta onnistu vanhempanakaan! Mieti nyt ennenkaikkea lapsen etua.
Sain 17v lapsen ja ainakin omasta mielestäni oon hoitanu asiat hyvin... Tosin poikaystävä ei asiasta hätkähtäny edelleen ollaan yhessä, lapsi nyt 1,5v kummatkin ollaan saatu töitä ja vielä vakkari paikalla vaikka ei kummallakaan peruskoulun jälkeisiä koulutuksia. Suhteilla saa ja pääsee pitkälle :D ja sekä omalla asenteella
Riippuu vähän oletko valmis luopumaan nuoruudestasi kokonaan? minä kadun että sain lapsen 18-vuotiaana, vaikka vanhempani hoitivatkin lasta aika ajoin ja auttoivat. En ole viettänyt nuoren vapaata elämää, en ole matkustellut enkä opiskellut haluamaani ammattia. Olen nyt aikuisena jotenkin hukassa ja katkera. Mieti tarkkaan mitä haluat elämältä, oletko esim. Valmis siihen, että lapsi ei olekkaan terve tai eroat poikaystäväsi jossain vaiheessa? Oletko valmis valvomaan yöt, miettimään toisen tarpeita aina ennen omiasi ja menettämään vapauden mennä ja tulla niinkuin haluat?
Ei se vielä mikään vauva ole, vaan solurykelmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi opiskeluaikana toimii, sillä sit kun työelämä alkaa on ne lapset tehty. Hoitoon ja alat vaan aikuiseksi
17v on liian nuori. Mitään omaa elämää ole vielä ehtinyt elämään saatikka ajattelemaan. No, omapa on valintasi.
Kuka on, kuka ei. Pääsin tuon ikäisenä ammattikoulusta, joten raskaus ei ollut hirveä shokki - enhän esim. juonut, tupakoinut tai haaveillut muusta kuin normaalista elämästä.
Sen sitten onnistuinkin saamaan. ( Lamavuosina oli sentään tarkotus elämälle, kun en vain lojunut työttömänä ).
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän oletko valmis luopumaan nuoruudestasi kokonaan? minä kadun että sain lapsen 18-vuotiaana, vaikka vanhempani hoitivatkin lasta aika ajoin ja auttoivat. En ole viettänyt nuoren vapaata elämää, en ole matkustellut enkä opiskellut haluamaani ammattia. Olen nyt aikuisena jotenkin hukassa ja katkera. Mieti tarkkaan mitä haluat elämältä, oletko esim. Valmis siihen, että lapsi ei olekkaan terve tai eroat poikaystäväsi jossain vaiheessa? Oletko valmis valvomaan yöt, miettimään toisen tarpeita aina ennen omiasi ja menettämään vapauden mennä ja tulla niinkuin haluat?
Ei se vielä mikään vauva ole, vaan solurykelmä.
Tuntuu siltä, ettet olisi ollut valmis missään iässä. Eihän kukaan koko ajan biletä tai matkustele. Ammatit tulee ja menee, opiskelua voi jatkaa sopivassa kohdassa elämää. Onko elämänhallintasi muutenkin hakusessa?
Minulla oli välillä rankkaa mutta antoisaa, kuten kenellä tahansa. Jaksoin miltei paremmin kuin 10 v myöhemmin, kun toinen poika syntyi paljon parempaan suhteeseenkin. Vanhempi lapsi oli muutenkin helppo tapaus.
Kulta pieni. Ei tuossa ole mitään hätää. Synnytät vauvan, pidät äitiysloman ja jatkat sitten opiskeluja. Vauva voi mennä päiväkotiin ja vanhempasi varmasti auttavat hoidossa.