Kasari/ysärinuori! Oletko katkera, kun nuoruudessasi ei vielä ollut sosiaalista mediaa?
Ei ollut facebookia, instagramia tai whatsappi ajatusten vaihtoon tai deitin löytämiseen. Tunnetko olevasi jäänyt jostakin paitsi?
Kommentit (77)
Luojan kiitos ei ollut! Tiedot katsottiin kirjaston kirjoista, ja sosiaalisuus ei ollut 24/7 sai olla ihan rauhassa omassa kotona jos halusi. Lankapuhelimessa oli se jännitys kun ei tiennyt kuka soittaa, mutta toisaalta, luurin sai lyötyä dramaattisesti korvaan :)
En todellakaan ole katkera. Päin vastoin. Kyllä arvostan sitä että kuljin pari kilometriä kaverille soittamaan ovikelloo, "voiks olla" ja sitten mentiin. Oli kyllä lankapuhelin ja saihan tuota käyttää mutta jotenkin se vaan oli normaalia kävellä kysymään.
Ja kirjeitä, tähän sydän,( mun läppäristä ei löydy :) ) Niitä kirjoiteltiin kavereille ja pojille, tietenkiin! Voi että tulikin hyviä muistoja tästä :)
Tai kun sovittiin että nähdään silloin ja silloin jossain, se todellakin piti kutinsa. Jotain olisi oikeasti ollut tapahtunut mikäli kaveri ei tule paikalle koska ei ollut kännyköitä jolla perua tapaaminen pari minuuttia ennen. Sopimukset sovittiin etukäteen ja niistä pidettiin kiinni.
Innoissani ajattelin lukiossa että kunpa joskus pääsisin lentokoneella ulkomaille. Oli tavoittamattoman oloinen haave (köyhähkö perhe). 17v sitten olin lomalla Kreikassa ekaa kertaa. Oma lapseni on matkaillut jo pikku lapsesta. Aiheuttaako tämä tunteiden latistumista? Ei liity somern mutta pohdituttaa. Vain laivalta sai tiettyjä karkkeja, nyt myytävänä joka puolella. Jne
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Olen! Silloin olisi ollut kova tarve palstalle, jossa anonyyminä purkaa ahdistustaan.
Mulla on kyllä paljon sellaista kirjoitettuna päiväkirjoihin, en ymmärrä, miksi olisi tarvinnut somea. Eikä voinut kukaan haukkua, kun kirjoitti vain itselle.
Olen pitänyt katkeamatonta päiväkirjaa vuodesta 2005 alkaen, mutta nuorena siihen ei ollut kärsivällisyyttä ja pelkäsin jonkun saavan selville. Suurempi puute on kuitenkin, että päiväkirja ei vastaa kun sinne kirjoittaa.
Miten siitä olis katkera? Olen hyvilläni ja tunnen saaneeni elää jotenkin suojatumpaa elämää, viimeisiä inhimillisiä aikoja. Kiitollisuutta pikemmin herättää. Eipä tarvinnut laittaa keskeneräisenä ihmisen raakileena tyhmiä itsensäkorostamiskuvia kaikkien nähtäville nettiin. Ei tarvinnut tulla kiusatuksi netissä. Ei tarvinnut saada pervojen viestejä. Ei tarvinnut kilpailla suosiosta ja tykkäyksistä. Toivon että koko some poistuu siihen mennessä kun lapseni on teini.
Päinvastoin, olen iloinen ja helpottunut asiasta!
Ei paljon uskalla nykyään kotoa poistua kun joka nurkalla ollaan kamerat pystyssä. Pelkään todella paljon nykymaailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut facebookia, instagramia tai whatsappi ajatusten vaihtoon tai deitin löytämiseen. Tunnetko olevasi jäänyt jostakin paitsi?
En ole jäänyt mistään paitsi. Oikeasti toivon että mainitsemasi keksinnöt olisivat jääneet syntymättä. En käytä niitä vieläkään.
Kasarinuori.
Meillä oli teinarit penaalissa, mihin funtsia juttuja.
http://2.bp.blogspot.com/-klKWuEiDEBw/Ugux5BrtZ4I/AAAAAAAAAik/gooO0s9OM…
Päin vastoin. Olen onnellinen siitä, ettei maailma ollut tälläinen kuin nykyään. Some-maailmassa on niin paljon vahingoittavia lieve-ilmiöitä. Jotenkin tuntuu, että kiusaaminen on nyt helpompaa ja levittäytyneempää.
Olen ihan hemmetin tyytyväinen, kun somea ei silloin ollut. Koulukiusattuna mulla olisi oikeasti ollut tukalaa. Nettiä opin käyttämään vasta aikuisena ja siitäkin olen iloinen. Lapsena ja nuorena vapaa-aika kului ulkona pyörien, hyviä romaaneja lukien ja taideharrastuksen parissa. Olisin varmasti paljon pahemmin häiriintynyt, jos netti ja some olisi olleet iso osa mun elämääni. Olisin varmaan ajautunut joksikin kouluampujien ihannoijaksi tai vastaavaksi.
Kännykkääkään mulla ei ollut. Kavereille soitettiin lankapuhelimella tai mentiin vaan oven taakse. Tai sovittiin aikaisemmin tapaamisista ja se oli sitten lyöty lukkoon. En oikein vieläkään pidä kännyköistä. Älypuhelinta en halua missään nimessä. Lankapuhelinaikaan kukaan ei ihmetellyt, jos ei vastaa puhelimeen.
Olen syntynyt -93 eikä minunkaan lapsuudessa ollut vielä somea. Olen siitä ikuisesti kiitollinen. Muistaakseni liityin Facebookkiin ensimmäisen kerran 2010, lukiossa ollessani. Sittemmin olen sieltä poistunut. Tinderiä en ikinä ole käyttänyt, Instagramiin lisään kuvia silloin tällöin. Whatsapp on mielestäni hyvä appi vaikka tietenkin ilmankin pärjäisin.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -93 eikä minunkaan lapsuudessa ollut vielä somea. Olen siitä ikuisesti kiitollinen. Muistaakseni liityin Facebookkiin ensimmäisen kerran 2010, lukiossa ollessani. Sittemmin olen sieltä poistunut. Tinderiä en ikinä ole käyttänyt, Instagramiin lisään kuvia silloin tällöin. Whatsapp on mielestäni hyvä appi vaikka tietenkin ilmankin pärjäisin.
Jatkan.. Olihan meilläkin IRC-Galleria, ii2 ja Habbo Hotelli. Sekä tietenkin MSN Messengeri. Meinasin puhua mitä sattuu. :')
En yhtään. 80-luku oli hyvä aika olla nuori, silloin nousukauden aikaan. Siitä, olimmeko me silloin jotenkin fiksumpia ilman somea, en tiedä. Tai oikeastaan: enpä usko että olimme. Nykynuoret on fiksuja, yleisesti ottaen.
Ei harmita yhtään! Hävettäisi vaan kun olisi jokaisen ihanan tärkeän teiniajatuksensa kirjoittanut eetteriin. Eikä omista teinikänneistä löydy kuvia tai videota netistä vuosien jälkeen.
No en. Elämä oli silloin unplugged, rentouttavasti vailla vaatimuksia olla jatkuvasti kaikessa mukana. Matkakohteissa kuvattiin kauniita maisemia eikä omaa nassukkaa. Teinidiskot, kotibileet, sydänsurut, veganismi, maailmantuska, hash browniet ja pillifarkut oli jo keksitty, en koe menettäneeni mitään.
-79
Onneksi ei ollut.
Oikeastaan mua vähän säälittää nykynuoret. Siis kun periaatteessa sitä somea on pakko käyttää, ettei kokonaan tipu teinipiireistä. Kuitenkin siinä on niin paljon negatiivisia puolia, somehölmöilyt tulee vastaan tulevaisuudessa, eikä nuorilla se filtteri ja järki aina paljon pelitä. Netin kautta kiusaaminen on myös saanut ihan uusia ulottuvuuksia
Voin vain sanoa, että luojan kiitos omia sen ajan aivopieruja, teinisekoiluja jne ei ole tallennettu mihinkään tai vuotanut julkisesti näkyviin.
Olisihan se ollut hauska tavallaan kokea mutta mielummin näin. Asun pienessä kaupungissa ja meidän koulussa kiusaajat oli just niitä jotka ei suoraan tulleet sanomaan mitään vaan levittelivät itse keksimiään juoruja ja jos keskustaan sattui samaan aikaan huutivat kaverilauman keskeltä mahdollisimman kaukaa niin saatiin oikeen kunnolla nolattua. Voin vain kuvitella mitä olisi tässä ajassa heidän touhu. Nykyisin kun kaikki kuvataan ja laitetaan nettiin ei olisi kovin kivaa löytää vielä vuosienkin jälkeen kaikkea sitä törkyä itsestään. Pihaleikit olivat ihan parasta ja niitä leikittiin vielä 15 vuotiainakin ja leikeissä oli mukana meidän omakotitalo alueen kaikki kakarat :)
Olen kiitollinen, ettei ollut sosiaalista mediaa. Eikä internetiä.
Ei ollut jatkuvaa itsensä toisiin vertaamista, itsensä esille tuomisen pakkoa, itsensä jatkuvaa valokuvaamisen pakkoa, nettikiusaamista.
Nope. Elämä oli kodin ulkopuolella, siellä missä oli ihmisiä. Ei somessa.