Te joita pettäminen "ei haittaa"?

Vierailija kirjoitti:

En, vaan että se ei ole minulta pois jos kumppani on muidenkin kanssa.

Miten muka se ei ole sinulta pois? 

Minä olen sitä mieltä että jos se ei haittaa, ei suhteessa ole rakkautta, korkeintaan ystävyyttä, ihan sama kuin asuisi jonkun sukulaisen kanssa. Jos seksi ei ole suhteen liima, on kumppani väärä.

ANUSTAPPI PERSEESSÄ KULLINIMENTÄÄ SPERMAT SUUSSA HOMOILUA JEEJEE

Ei se että pääsee yli pettämiskriisistä parisuhteessa tarkoita "avointa liittoa". Se tarkoitti meillä suhteen rakentamista uudestaan ja kyllä aluksi syy oli perheen koossa pitäminen eikä sen uhraaminen pettämisen takia. En ole katunut päätöstä, olemme hyvä pari ja hyvä perhe. Taloudellisesti kumpikin olisi voinut kasvattaa lapset yksin mutta henkisesti ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei se että pääsee yli pettämiskriisistä parisuhteessa tarkoita "avointa liittoa". Se tarkoitti meillä suhteen rakentamista uudestaan ja kyllä aluksi syy oli perheen koossa pitäminen eikä sen uhraaminen pettämisen takia. En ole katunut päätöstä, olemme hyvä pari ja hyvä perhe. Taloudellisesti kumpikin olisi voinut kasvattaa lapset yksin mutta henkisesti ei.

Ja pystytkö sanomaan että "ei se haittaa vaikka pettää/petti" jos kerran aviokriisikin seurasi. Kyllähän se pettäminen on haitannut, jos kerran on pitänyt rakentaa uusiksi koko suhde kriisin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ne joita se 'ei haittaa', ovat itse niitä pettäjiä ja itserakkaudessaan aivan varmoja siitä, että puoliso ei voisi hritä koskaan pettää. Jos kävisi ilmi, että puoliso pettääkin, niin raivostuisivat.

Nimim sivusta seuraan parhaillaan tällaista keissiä. Alkuperäinen pettäjä ei ole edes myöntänyt puolisolle pettävänsä vaikka kaikki tutut yietävät ja heille kertoo avoimesti panoistaan. Mutta kun sai tietää, että myös puoliso pettää häntä, niin palkkasi yksityisetsivän hankkimaan todisteita ja laittoi erohakemuksen ja haastoi vieläpä jostain mitättömästä ihme tikusta asiaa periaatteesta oikeuteen.

Älä puhu paskaa. Yrität todistella ennakkoluulojasi tosiksi.

Koeta nyt vaan hyväksyä se, että sun ajattelutapasi ei ole - onneksi - ainoa oikea.

Meillä on avoin suhde, ja nimenomaan mun miehellä on muitakin seksisuhteita. Mulla on ollut 19 vuoden aikana yksi satunnaispano. Mua ei pätkääkään haittaa miehen sivusuhteet, kun ollaan kumminkin sovittu pelisäännöistä. Emme harrasta noita "kotipiirissä" eli toistemme sukulaisten tai kaverien kanssa. Emme uppoa liian syvälle noihin, tunnetasolla ollaan sitouduttu toisiimme 100-prosenttisesti. Ja ehkäisystä huolehditaan hyvin aina.

Ja homma toimii. Miehellä on suuremmat seksihalut, se saa ne tyydytettyä noin. Mä koen, että seksi on kuin herkkuateria, toisilla on suurempi tarve mässäillä kuin toisilla. Miehen "mässäily" ei ole multa pois.

Kyllä minä tiedän pari pariskuntaa, joilla se avoin suhde toimii. Kyseessä on muutenkin hieman enemmän tuolla kinkypiireissä viihtyviä ihmisiä.

Suurimmalla osalla kuitenkin se "avoin" suhde on hyvin yksipuolisesti sellaiseksi muokattu. Toinen on hyväksyvinään, vaikka kaikki eleet ja sanomiset viittaa katkeruuteen. Tai se suhde on "avoin" tasan niin kauan kun vain se toinen juoksee vieraissa, mutta kas kun se hiljaisempi puolisko kerran harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, niin johan on helvetti irti.

Äkkiseltään sanoisin että prosentilla se avoin suhde toimii ja 99 prosentilla toinen osapuoli on katkeroitunut tai alisteisessa asemassa.

Sille miehelle, ketä rakastan, soisin mitä hyvänsä seksiä (paitsi vahingollista hänelle), kunhan hän rakastaisi minua, En tiedä, miten itseni hänen kanssaan kävisi, haluaisinko koskaan ketään muuta.

Sille miehelle, kenen kanssa olen ystävä, haluaisin kaikkea mahdollista hyvää ja joukon keskellä kiihottavan anonyymin panon hänen kanssaan. Ystävyydestämme ei tietäisi kukaan siinä tilanteessa. Paitsi tietysti rakkauteni.

Olen todella mustasukkainen, mutta vain silloin, kun joku kohtelee minua ovimattona. Asiat voi hoitaa niin monella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

No haittaa se mutta parisuhteessa on niin paljon muuta kuin monogamia. Sitä ei kaikki tajua.

Mitä nämä muut, ilmeisesti uskottomuutta kompensoivat asiat ovat? Its en sellaisia pysty kuvittelemaan, joten kysyn ihan asiallisessa hengessä.

Vierailija kirjoitti:

Sille miehelle, ketä rakastan, soisin mitä hyvänsä seksiä (paitsi vahingollista hänelle), kunhan hän rakastaisi minua, En tiedä, miten itseni hänen kanssaan kävisi, haluaisinko koskaan ketään muuta.

Sille miehelle, kenen kanssa olen ystävä, haluaisin kaikkea mahdollista hyvää ja joukon keskellä kiihottavan anonyymin panon hänen kanssaan. Ystävyydestämme ei tietäisi kukaan siinä tilanteessa. Paitsi tietysti rakkauteni.

Olen todella mustasukkainen, mutta vain silloin, kun joku kohtelee minua ovimattona. Asiat voi hoitaa niin monella tavalla.

Häh? En tajunnut tuosta tektistäsi mitään.

Kaikki käy, kunhan mies vain rakastaa sinua? Kuulostaa epätoivoiselta ripustautumiselta, ei tasa-arvoiselta parisuhteelta.

Pako ystävän kanssa keskellä joukkoa?

Onko sinua siis kohdeltu ovimattona?

Olen onnellinen, saan riittävästi seksiä ja huomiota ja yhteistä aikaa ja koen olevani rakastettu. Se että puoliso harrastaa seksiä tai viettää aikaa muiden kanssa, ei ole minulta pois. Samalla tavalla ajattelen, ettei se että käy töissä, näkee ystäviä tai harrastaa ole minulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen, saan riittävästi seksiä ja huomiota ja yhteistä aikaa ja koen olevani rakastettu. Se että puoliso harrastaa seksiä tai viettää aikaa muiden kanssa, ei ole minulta pois. Samalla tavalla ajattelen, ettei se että käy töissä, näkee ystäviä tai harrastaa ole minulta pois.

Tämä siis vastauksena kysymykselle, että miten niin "pettäminen ei ole minulta pois".

On puhuttu että mukamas yhteiset arvot yms. mutta sitten sanoo että jos pettäisin niin ei se häntä haittaisi? Varmaan luulisi ettei minuakaan vastaavassa tilanteessa?

Eikö tuo ole yhdenlaista pettämistä, että ensin sanoo että ollaan samaa mieltä että pettäminen on väärin mutta sitten onkin toisin, eli tilanne on aivan se ja sama.