Te joita pettäminen "ei haittaa"?

En, vaan että se ei ole minulta pois jos kumppani on muidenkin kanssa.

Joillakin on avoin suhde, eli seksiä saa harrastaa muidenkin kanssa suhteen ulkopuolella.

Ei se silloin ole pettämistä, jos se on ok ja asiasta puhuttu puolin ja toisin. Luottamus ei rikkoonnu.

Ei se haittaa kun toinen silloin tekee ratkaisunsa ja teoilla näyttää missä mennään, en märise perään.

Eikä se myöskään haittaa jos ollaan yhdessä sovittu että tässä ainoassa elämässä voi vähän irroitellakkin kun vaeltaa tomumajassaan, mitäs joku seksi siinä painaisi kun toinen haluaa olla elämänkumppani ja paras ystäväni?

Minulla on aika rautainen itsetunto ja ajattelen suoraviivaisen realistisesti, jopa kylmästi.

Meillä on avoin suhde, eli seksi muiden (tuntemattomien) kanssa ei ole pettämistä. Pettämiseksi lasketaan, jos mukaan tulee tunteet tai se kolmas osapuoli on tuttu. Tosiasia on, että vaikka rakastamme toisiamme, emme omista toisiamme ja kun luottamus pelaa niin molemmat tekevät mitä omatunto antaa periksi.

Avoimessa suhteessa ei petetä.

Ei ole avointa suhdetta, eikä varmaa tietoa pettämisestä, kuitenkin olen sen jo mielessäni hiljaa hyväksynyt.. En tiedä mistä johtuu.. Rakkaudesta, halusta pitää toinen, realismista, vai ehkä sittenkin tunteiden jonkinlaisesta kylmenemisestä vaikka kuitenkin haluaa pysyä yhdessä..

Vierailija kirjoitti:

Ei se haittaa kun toinen silloin tekee ratkaisunsa ja teoilla näyttää missä mennään, en märise perään.

Eikä se myöskään haittaa jos ollaan yhdessä sovittu että tässä ainoassa elämässä voi vähän irroitellakkin kun vaeltaa tomumajassaan, mitäs joku seksi siinä painaisi kun toinen haluaa olla elämänkumppani ja paras ystäväni?

Minulla on aika rautainen itsetunto ja ajattelen suoraviivaisen realistisesti, jopa kylmästi.

Tämä on aika lailla minunkin tapani ajatella. Minulle seksi on aika yhdentekevä asia, eikä sillä välttämättä todellakaan ole tekemistä rakkauden kanssa. Tuo aika kylmä ja realistinen ajattelutapa on minullekin melko luontevaa. En ole romanttinen ja rakkauden perään haikaileva nainen. Mieheltä kaipaan kumppanuutta ja ystävyyttä. Haluan olla miehelleni kaikkein tärkein, ja hän on minulle. En vaan koe että seksillä on juuri mitään tekemistä tämän tärkeyden kanssa. Seksiä meillä toki on ja siitä nautin, mutta rakkauteni ei ole siitä kiinni. Joillekin seksi saattaa olla parisuhteen liima, minulle ei.

En aiemmin ymmärtänyt miten kukaan voi sietää avointa suhdetta. Olin kuitenkin keskustellut asiasta sellaista harrastavan kanssa. Hän puhui asioiden laittamisesta lokeroihin. Seksi kuului täysin eri lokeroon kuin rakkaus, niillä ei ollut tekemistä keskenään. En tuolloinkaan vielä ymmärtänyt. Sitten "löysin" miehen jota halusin enemmän kuin ketään koskaan. En kuitenkaan rakastanut tuota miestä, en edes rakastunut. Tunne oli vain fyysistä vetovoimaa. Rakkauteni mieheeni ei vähentynyt. En tehnyt mitään tuolle halulleni koska mieheni ei ole halukas avoimeen suhteeseen, enkä halua häntä loukata ja riskeerata hyvää parisuhdettani. Nyt kuitenkin ymmärrän asian, kun se tuli omalle kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin on avoin suhde, eli seksiä saa harrastaa muidenkin kanssa suhteen ulkopuolella.

Sehän ei ole sama asia kuin pettäminen.

Pettämistä se on sitten, kun kumppani ei hyväksy sitä että harrastetaan seksiä muiden kanssa. On erittäin törkeää loukata kumppania kun tietää että esimerkiksi se seksi ulkopuolisen kanssa satuttaa. Sitä ei voi mitätöidä sanomalla "eihän se oo kuin seksiä", kun kyseessä on luottamuksen tarkoituksellinen rikkominen. Jos haluaa oikeasti avoimen suhteen, täytyy etsiä kumppani joka hyväksyy avoimen suhteen.

Meillä puoliso on useamman kerran pettänyt luottamukseni muulla tavalla kuin syrjähypyllä.

Elämää kokeneena ja nähneenä luottoni siihen, että joku on täydellinen on mennyt. Uskon et suurin osa yrittää parhaansa kykyjensä mukaan.

Pitkässä suhteessa voisi olla hyväksikin kokea jotain muuta.

Puolisolle ei tunnu seksi olevan maailma tärkein asia.

Ne joita se 'ei haittaa', ovat itse niitä pettäjiä ja itserakkaudessaan aivan varmoja siitä, että puoliso ei voisi hritä koskaan pettää. Jos kävisi ilmi, että puoliso pettääkin, niin raivostuisivat.

Nimim sivusta seuraan parhaillaan tällaista keissiä. Alkuperäinen pettäjä ei ole edes myöntänyt puolisolle pettävänsä vaikka kaikki tutut yietävät ja heille kertoo avoimesti panoistaan. Mutta kun sai tietää, että myös puoliso pettää häntä, niin palkkasi yksityisetsivän hankkimaan todisteita ja laittoi erohakemuksen ja haastoi vieläpä jostain mitättömästä ihme tikusta asiaa periaatteesta oikeuteen.

Mies nyt on osottautunut jo muutenkin niin halveksuttavaksi paskiaiseksi, että minulle on pitkälti aivan sama, mitä hän tekee tai on tekemättä, kunhan pitää nyrkkinsä irti minusta ja muista perheenjäsenistä. Luotettavuus tai uskollisuus eivät ole se asia, miksi minä tässä suhteessa olen. 

No haittaa se mutta parisuhteessa on niin paljon muuta kuin monogamia. Sitä ei kaikki tajua.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole avointa suhdetta, eikä varmaa tietoa pettämisestä, kuitenkin olen sen jo mielessäni hiljaa hyväksynyt.. En tiedä mistä johtuu.. Rakkaudesta, halusta pitää toinen, realismista, vai ehkä sittenkin tunteiden jonkinlaisesta kylmenemisestä vaikka kuitenkin haluaa pysyä yhdessä..

Kuulostaa surulliselta ja yksinäiseltä parisuhteelta :(

Et kuulosta onnelliselta, joten miksi haluat pysytellä tuollaisessa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Mies nyt on osottautunut jo muutenkin niin halveksuttavaksi paskiaiseksi, että minulle on pitkälti aivan sama, mitä hän tekee tai on tekemättä, kunhan pitää nyrkkinsä irti minusta ja muista perheenjäsenistä. Luotettavuus tai uskollisuus eivät ole se asia, miksi minä tässä suhteessa olen. 

Miksi sitten olet? Mikä on sen arvoista, että jäät tuollaiseen tilanteeseen? Ei millään pahalla, mutta koirakin ansaisisi parempaa kuin miltä tuo parisuhteesi kuulostaa - niin sinäkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies nyt on osottautunut jo muutenkin niin halveksuttavaksi paskiaiseksi, että minulle on pitkälti aivan sama, mitä hän tekee tai on tekemättä, kunhan pitää nyrkkinsä irti minusta ja muista perheenjäsenistä. Luotettavuus tai uskollisuus eivät ole se asia, miksi minä tässä suhteessa olen. 

Miksi sitten olet? Mikä on sen arvoista, että jäät tuollaiseen tilanteeseen? Ei millään pahalla, mutta koirakin ansaisisi parempaa kuin miltä tuo parisuhteesi kuulostaa - niin sinäkin!

Enpä ala syytä tässä kertoa, minulle se syy riittää tässä suhteessa olemiseen. 

Ilmeisesti nämä avoimet suhteet liittyvät ns. järkiliittoihin, joissa molempi hyötyy toisesta jotenkin. Joko rahallisesti tai kulissien ylläpitämiseksi. Eipä käy kateeksi, jos joku tällaisissa joutuu elämään. Varmaan rahapiireissä yleisempää kuin ihan taviskansan keskellä?

Minä mietin joskus seksisuhdetta jonkun kanssa. Rakastan miestäni, hän on mun paras kaveri, ja meillä on kivaa yhdessä. Paitsi ettei meillä ole mieheni sairauden vuoksi seksiä enää. Olemme joskus puhuneet, ja hän on vihjaillut, ettei haittaisi. Kyvyn lisäksi mieheltä on halutkin mennyt hyvin vähiin, joten häntä seksittömyys ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies nyt on osottautunut jo muutenkin niin halveksuttavaksi paskiaiseksi, että minulle on pitkälti aivan sama, mitä hän tekee tai on tekemättä, kunhan pitää nyrkkinsä irti minusta ja muista perheenjäsenistä. Luotettavuus tai uskollisuus eivät ole se asia, miksi minä tässä suhteessa olen. 

Ajattelet että lyhyt elämäsi on hyvä käyttää halveksuttavan paskiaisen kanssa?