Lue keskustelun säännöt.
Hei kaikki fuksit, voitteko kertoa REHELLISESTI mitkä fiilikset nyt on koulun alkamisesta?
26.08.2016 |
Kaipaan vertaistukea. Siis homman nimi on se, että olen parikymppinen jätkä ja aloittanut tällä viikolla opiskelut vieraassa kaupungissa ja olen aika hämilläni. Olin kuullut juttua, että fuksivuosi on oikeesti elämän parasta aikaa jne ja en todellakaan voi sanoa, että olisin tähän asti viihtynyt. Koko ajan on ollut jotain järjestettyä ohjelmaa ja pakollista kissanristiäistä, eikä loppua näy.
Olen yrittänyt olla aktiivisesti mukana kaikissa tapahtumissa ja bileissä ja luoda uusia kontakteja. Kaikki vain tuntuu kovin pinnalliselta ja vaikka se ei ulospäin ole ehkä näkynyt, niin oikeasti olen tuntenut oloni tosi epämukavaksi ja haluaisin vain ajoittain vetäytyä kokonaan omiin oloihini. Kaipaan vanhoja kavereitani ja haluaisin vain päästä takaisin kotiin.
Ja tiedän kyllä, että aikaa on kulunut vasta vähän ja kyllä tämä vielä paremmaksi muuttuu. Mutta kiinnostaisi tietää, että onko jengillä ihan oikeasti ollut niin hauskaa kuin mitä kaikki väittävät? Itse täytyy myöntää, että kyseinen viikko oli hypetykseen nähden aika pettymys ja olen tällä hetkellä aivan poikki.
Kommentit (28)
haluankotiin kirjoitti:
Itsellä kans alkaa fuksiviikko ensviikolla, mutta muutin jo kyseiselle paikkakunnalle. Haluan silti jo takaisin kotiin.Fiilikset ei hirveän hyvät.
Joo sama mulla! Tällä viikolla siis alkoi koulu.. Välillä on ollut ihan kivaa, mutta en myöskään ihan ymmärrä fuksiviikon hehkutusta, sillä moni varmaan painii samojen fiilisten kanssa. Outoa ettei asiaa voi myöntää yleisesti ja todeta, että sekin on normaalia, kun tuntuu vain että kokoajan täytyy naama hevosenkengällä hokea kaikille että on myka niin sairaaaaaan kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ens viikolla alkaa myös mulla yliopisto ja jännittää aika paljon. Ryyppyjuhlat ei kauheesti kiinnosta.
T: 22-vuotias nuori mies/poika
Koti-ikävä vaivaa täälläkin pahasti, teki mieli hypätä junaan (tai sen alle) jo heti ekan koulupäivän jälkeen ja olla palaamatta takaisin. Odotan vain että tämä vaihe helpottaisi ja arki tasaantuisi. Tuntuu että on liikaa "pakkotutustumista" jota kautta en ainakaan usko löytäväni kovin syviä ystäyvyssuhteita. Toivon todella että tilanne muuttuu pian tai erakoidun yksiööni seuraaviksi opiskeluvuosikseni.
Mulla alkaa ensi viikolla ja vähän kyllä jännittää että miten pääsen porukkaan, kun ei huvita ryyppääminen. Olen kyllä ihan kohtuullisen sosiaalinen varsinkin alle 10 hengen porukoissa ja sen verran syntymähumalikko että voin juhlia känniläisten kanssa, mutta hyljitäänkö juomattomia? Olen ymmärtänyt että bileissä kannattaa käydä ettei jää yksin.
Kastajaiset hirvittävät. Mitä kaikkea siellä joutuu tekemään? En halua nolata itseäni, liata vaatteita, joutua pakotettuna juomaan viinaa tms. Onko ihan tosikkoa jäädä pois mokomista pelleilyistä?
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkaa ensi viikolla ja vähän kyllä jännittää että miten pääsen porukkaan, kun ei huvita ryyppääminen. Olen kyllä ihan kohtuullisen sosiaalinen varsinkin alle 10 hengen porukoissa ja sen verran syntymähumalikko että voin juhlia känniläisten kanssa, mutta hyljitäänkö juomattomia? Olen ymmärtänyt että bileissä kannattaa käydä ettei jää yksin.
Kastajaiset hirvittävät. Mitä kaikkea siellä joutuu tekemään? En halua nolata itseäni, liata vaatteita, joutua pakotettuna juomaan viinaa tms. Onko ihan tosikkoa jäädä pois mokomista pelleilyistä?
Riippuu varmaan hiukan alasta.. Itsellä sellainen ala, missä juomiskulttuuria ihannoidaan aika rankasti (tyyliin lääkis, oikis, kauppis) joten oli käytännössä mahdotonta kieltäytyä juomaleikeistä yms sosiaalisen paineen takia. Se tuntui kieltämättä aika ahdistavalta, vaikka periaatteessa olen tottunut olemaan vedolla. Voit kyllä ihan hyvin ottaa vaikka pari mietoa mukaan ja kulkea niiden kanssa koko illan tyyliin juomatta oikeasti. Voin luvata, että kukaan ei huomaisi mitään. Helpottavaa kuulla muiden kokemuksia, vaikka ei nämä tuntemukset mukavia olekaan... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samat fiilikset, tosin yksiinkään kissanristijäisiin en koko viikkona edes osallistunut, koska introverttiyteen taipuvaisena olisin vain tuntenut oloni vaivautuneeksi niissä ja vetäytynyt seinäruusuksi. Ehkä näin jälkikäteen ajateltuna olisi kuitenkin pitänyt, koska nyt entistä suuremmalla syyllä pelkään jääväni ulkopuoliseksi. Ihanaa oli joka tapauksessa nyt palata takaisin kotipaikkakunnalleni, väsyttävä viikko takana mullakin.
Itse en viihtynyt noissa hassunhauskoissa kastajaisissa sun muissa. En kokenut niitä tai bileitä mukaviksi, joten en sitten mennyt. Pakko myöntää että jäin luokasta ulkopuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa ihmeessä myös jos on ollut oikeasti kivaa! Kiinnostaiso vähän vertailla eri tilanteita ja kokemuksia. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en käynyt yksissäkään bileissä tai häppeningeissä fuksivuotenani, enkä ole mielestäni jäänyt ulkopuoliseksi. Tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta yksikään kurssikavereista ei ole samanlainen kuin minä, joten en heidän kanssa yliopiston ulkopuolella vietä aikaa.
Minä aikoinaan keskityin opiskeluun ja nopeaan valmistumiseen ja tein töitäkin. Kävin ehkä 3-4 bileissä koko 5 vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeletko jotain kovien tieteiden alaa tai muuta vastaavaa, jossa oikeasti on pääasiassa melko jäyheää porukkaa? Sitten ollaan sadan henkilön kanssa esittämässä hauskanpitoa niiden johdolla, jotka "luovat verkostoja" pinnallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeletko jotain kovien tieteiden alaa tai muuta vastaavaa, jossa oikeasti on pääasiassa melko jäyheää porukkaa? Sitten ollaan sadan henkilön kanssa esittämässä hauskanpitoa niiden johdolla, jotka "luovat verkostoja" pinnallisesti.
Mitkä lasketaan koviksi tieteiksi? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeletko jotain kovien tieteiden alaa tai muuta vastaavaa, jossa oikeasti on pääasiassa melko jäyheää porukkaa? Sitten ollaan sadan henkilön kanssa esittämässä hauskanpitoa niiden johdolla, jotka "luovat verkostoja" pinnallisesti.
Mitkä lasketaan koviksi tieteiksi? ap
Suurin osa muista kuin humanistisista aloista.
Opiskelujen alku helpottuu, jos kautta kun löydät edes yhden opiskelukaverin, joka on samalla aallonpituudella kanssasi. Älä muuten pelkää kaverustua naisten kanssa.
Mulla on opiskelut jo päättyneet, mutta itse muistelen lämmöllä erityisesti tokaa opiskeluvuotta. Silloin oli jo oikeasti uusia kavereita, jotka siis jo todella tunsi ja niiden kanssa oli kiva tehdä kaikenlaista. Ekan vuoden syksy oli hanurista. Ketään ei tuntenut kunnolla ja tutustuminen oli hankalaa. Muista, että ekan kerran mulla oli niiden uusien kavereiden kanssa oikeesti vähän kivaa lokakuun puolivälissä, kun Tampereella oli Hämeenkadun appro. Siihen osallistuin uusien tuttavuuksien kanssa jo ihan mielelläni, enkä velvollisuuden tunnosta.
Samoja fiiliksiä kävin läpi viimevuonna ollessani fuksi.. Javalitettavasti sama meno jatkuu koko vuoden. Joka viikko on jos mitäkin "pakollisia" kissanristiäisiä ja jos niissä ei käy jää todella helposti ulkopuoliseksi. Inhottavaa.
Kylmä tosiasia on, että yliopistosta on vaikea löytää ystäviä. Kaljakavereita ja opiskelukavereita löytyy, mutta ei tosiystäviä. Koita pitää yhteyttä myös vanhoihin ystäviin, muuten voi tulla yksinäistä.
Minä en 1. vuonna käynyt paljon tapahtumissa, mutta sain todella paljon kavereita tutustumalla jonkun kautta eteenpäin uusiin ihmisiin ja opiskeluaika meni isossa porukassa.
Mullakin fuksiviikko takana ja fiilis on aika surkea. Mä sentään onneksi pääsin opiskelemaan kotipaikkakunnalleni, niin ei oo suurempaa kulttuurishokkia muun kuin itse opiskelun ja opiskelukavereiden suhteen. Alunperin aattelin skipata koko fuksiviikon, mutta sitten jostain mielenhäiriöstä meninkin mukaan melkein kaikkiin tapahtumiin ja nyt harmittaa - jäin jatkuvasti ulkopuoliseksi (kuten olin alunperinkin pelännyt), mulla ei ole ketään kaveria koulussa, mutta muilla ainakin näyttää olevan tosi hauskaa. En kenenkään kanssa vaihtanut kovin montaa sanaa ja aina kun jollekulle puhuin, tää alkoikin jutella jonkun toisen kanssa. Ja siis ei mua oikeastaan haittaisi ollenkaan, jos opiskelu olisi pelkkää opiskelua, varsinkin kun kukaan uusista opiskelukavereista ei vaikuta oikein mun tyyliseltä ihmiseltä. Oon 22-vuotias, mulla on avopuoliso ja jonkun verran ihan vanhojakin kavereita. En haluais muuten varmaan edes ystävystyä kenenkään kanssa yliopistolla, mutta ulkopuoliseksi jääminen on jotenkin tosi kova pala.
Itsellä kans alkaa fuksiviikko ensviikolla, mutta muutin jo kyseiselle paikkakunnalle. Haluan silti jo takaisin kotiin.Fiilikset ei hirveän hyvät.