Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon "kehittävää palautetta" siedätte mieheltänne?
26.08.2016 |
Onko "normaalissa" parisuhteessa tapana arvostella toisen tapaa tehdä asioita (ruoanlaitto, siivous, pukeutuminen jne.)?
Kyllästyin kun ex teki niin minulle jatkuvasti, ja ero tuli. Mietin olenko yliherkkä arvostelulle, kun mun mielestä parisuhteessa pitää antaa toiselle tilaa tehdä asiat omalla tyylillään.
Miehen mielestä mulla oli heikko itseluottamus kun en kestänyt kritiikkiä, mun mielestä olisin ollut heikko kynnysmatto, jos olisin jäänyt sitä kuuntelemaan ja tehnyt asiat miehen tavalla.
Miten teillä, kuinka paljon tällaista "kehittävää palautetta" parisuhteessanne jaetaan ja kuinka paljon sitä siedätte? Ja kehittyykö jonkun parisuhde oikeasti tällä tyylillä?
Kommentit (29)
Olet elänyt hetken suomalaisen miehen kengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kritiikkiä saa antaa, mutta en takaa että aina kuuntelisin ja osaan kyllä sanoa tarvittaessa että minä teen niin kun teen tämän tai tuon en ole kysynyt sinulta neuvoja. Miehen on myös osoitettava arvostavansa minua. Jos kritiikki on jatkuvaa eikä postiivista palautetta tule mistään käy helposti niin että sitä arvostusta ei ainakaan huomaa vaikka sitä toisen mielestä olisikin.
Kritiikkiä saa antaa, mutta asiallisesti. Mun mies sanoo aina "sä aina teet ..." Ja se ärsyttää. Parempi olisi sanoa jotain musta tuntuu, voisiks sä tehdä vaikka näin. Ei olisi niin hyökkäävää. Silloin ei alkais ketuttamaan heti kun hän avaa suunsa.
Itse koitan sanoa että "voisiks sä mielummin tehdä tän näin". Inhoan nalkuttamista, mies on kamala nalkuttaja.
Ennen vaikka mitä, mutta kun jäi kiinni pettämisestä niin en kestä pienintäkään kritiikkiä häneltä. Mä hyökkään heti vastaan. Upee suhde :)
Ei se kritisoi,se huomauttelee epäsuorasti.."Pitäis keretä siivoon jääkaappi".."pitäis keretä kattoon noi pyykit"...Sitten ei itte tee mitään mut huomauttaa useaan kertaan..jos en tajua,rupee riehuen touhuamaan..äitensä kasvatti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jatko kysymys, kuinka paljon itse annatte kritiikkiä, ja kuvittelette, että se on miehelle uusi toiminta strategia?
No ei todellakaan AP!
Mun miehen palautteet viime aikoina: keksi jostain, että pyykkikone kannattaa silloin tällöin pestä tyhjänä 90 asteessa ja tiskit kannattaa huuhdella heti kun on syönyt ettei ruoka kuivu kiinni ja että pölynimurin suodatin ja liesituulettimen suodatin kannattaa aika ajoin vaihtaa. No shit Sherlock! Se ei ihan taida olla kartalla, mitä kaikkea tässä huushollissa tehdään sellaista, mistä hänelle ei aina raportoida. Nyökyttelin vaan huvittuneena, että kyllä kyllä, mitäs jos näyttäisit mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuule hetkeäkään. En tosin itsekään anna mitään kritiikkiä. Jos joku homma pitää tehdä, teen sen itse.
Mieheni käsitys rakentavasta kritiikistä on, että hän ei halua edes seksiä kanssani, kun olen niin ruma ja lihava (bmi 21) ja tyhmä ja huonompitasoinen kuin hän. Ja pukeudun rumasti ja hiukset on rumasti. Luen vääriä kirjoja. Puhun tyhmästi. Jos tästä lyttäyksestä loukkaannun, niin olen yliherkkä drama queen.
Siedin vuoden kunnes sanoin, että loppu haukkumiselle tai ero. Lopetti toistaiseksi, mutta on alkanut antaa vielä rakentavampaa kritiikkiä: olen nyt kauniimpi, kun olen onnistunut laihtumaan hieman. Mä olen sisuuntunut ja alkanut antaa hänelle kostoksi rakentavaa kritiikkiä oikein kunnolla takaisin. Hän ei näytä tykkäävän siitä juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se kritisoi,se huomauttelee epäsuorasti.."Pitäis keretä siivoon jääkaappi".."pitäis keretä kattoon noi pyykit"...Sitten ei itte tee mitään mut huomauttaa useaan kertaan..jos en tajua,rupee riehuen touhuamaan..äitensä kasvatti..
Toi on ehkä rasittavinta ikinä! "Roskis alkaa näyttää vähän täydeltä..." jne. Ärsyttää tollaiset vihjailut! Jos on aikaa ja energiaa vihjailla niin sitten on myös aikaa ja energiaa hoitaa homma! ARRGH!
Vierailija kirjoitti:
Ja jatko kysymys, kuinka paljon itse annatte kritiikkiä, ja kuvittelette, että se on miehelle uusi toiminta strategia?
No ei todellakaan AP!
Kritiikin antamisen tapa vaikuttaa siihen onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa. Omasta mielestä yksi vaikeimpia asioita on koittaa neuvoa naista. Munaa ei oikeasti tarvi yrittää repiä irti. Kerta suuttumisesta opin että ennemmin vaikka kädestä pitäen opastaa kuin sanoo.
Jokaisella niin miehellä kuin naisella on mieltymyksensä ja jos haluaa oikeasti todella hyvää niin asioista täytyy voida kertoa. Tuo kritiikki on arvostelua ja siksi väärä tapa sanoa ihmiselle josta tykkäät.
Naisille yksi pyyntö. Älkää pakottako shoppailemaan kanssanne vaatteita. Se on oikeasti kidutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Älä kaiva sitä voita, etkö tiedä ettei voita saa kaivaa!!!!!!!"
Ja tää oli parikymppinen mies.
Ehkä vaikea lapsuus selitti hieman.
Meidän akalle ei voi sanoa yhtään mitään varsinkaan lapsen hoitoon liittyvää, huutaa ja kiukuttelee ihan kaikesta ja valittaa ettei tule toimeen lapsen kanssa.
Arvatkaa onko ollut seksiä sen jälkeen kun sanoin suoraan että lapsen käytös on täysin sen oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avauksestasi loistaa puolueellisuus. Kuulisin mielelläni myös exäsi näkökulman asiaan.
En pidä ilmaisutavasta "ero tuli". Minä ajattelen niin, että jos kaksi ihmistä on päättänyt olla yhdessä kunnes kuolema heidät erottaa, eroa ei tule. Kukaan ulkopuolinen ei erota pariskuntaa toisistaan. Oliko siis niin, että sinä jätit miehesi, koska et pitänyt hänen tavastaan kommunikoida?
Jos kokee puolison antavan aiheetonta kritiikkiä, on syytä sanoa, että tuo ei tunnu minusta hyvältä. Puolisolle voi ystävällisesti kertoa rakentavampia tapoja ilmaista sama asia. Voi myös miettiä, olisiko hänen kritiikkinsä taustalla jotain muutakin. Onko hänellä ollut huono päivä töissä. Väsyttääkö häntä, ja ärsytyskynnys on siksi alhaisempi tms.
Minun mielestäni puolisoiden kesken pitäisi voida avoimesti keskustella myös niistä asioista, jotka herättävät negatiivisia tunteita. Negatiivisten tunteiden ja ärtymyksen ilmaisemista rakentavasti voi opetella.
Marttyyriksi ryhtyminen parisuhteessa ei ole reilua. Jos kokee toisen antavan aiheetonta palautetta, joskus voi myös sulkea korvansa tai käyttää huumoria ja ottaa rennosti. Marttyyriasenne sen sijaan luo eripuraa pariskunnan välille, eikä rakenna parisuhdetta. Marttyyriuteen ei pitäisi kenenkään koskaan sortua.
Parisuhde minulle tarkoittaa kumppanuutta, ollaan tiimi ja toista tuetaan.
Ei siihen kuulu kritiikit.
En olisi kuunnellut päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatko kysymys, kuinka paljon itse annatte kritiikkiä, ja kuvittelette, että se on miehelle uusi toiminta strategia?
No ei todellakaan AP!
Kritiikin antamisen tapa vaikuttaa siihen onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa. Omasta mielestä yksi vaikeimpia asioita on koittaa neuvoa naista. Munaa ei oikeasti tarvi yrittää repiä irti. Kerta suuttumisesta opin että ennemmin vaikka kädestä pitäen opastaa kuin sanoo.
Jokaisella niin miehellä kuin naisella on mieltymyksensä ja jos haluaa oikeasti todella hyvää niin asioista täytyy voida kertoa. Tuo kritiikki on arvostelua ja siksi väärä tapa sanoa ihmiselle josta tykkäät.
Naisille yksi pyyntö. Älkää pakottako shoppailemaan kanssanne vaatteita. Se on oikeasti kidutusta.
Puhu sinä vain omasta puolestasi, älä kaikkien miesten puolesta. Minun mieheni kyllä sietää vaatteiden shoppailua ongelmitta. Minä joustan hänen takiansa, ja hän joustaa minun takiani.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde minulle tarkoittaa kumppanuutta, ollaan tiimi ja toista tuetaan.
Ei siihen kuulu kritiikit.
En olisi kuunnellut päivääkään.
Palaute=kritiikki on lahja. Ilman muuta kritiikkiä voi ja saa antaa, mutta kun sen tekee toista rakastaen, molemmille jää hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Avauksestasi loistaa puolueellisuus. Kuulisin mielelläni myös exäsi näkökulman asiaan.
En pidä ilmaisutavasta "ero tuli". Minä ajattelen niin, että jos kaksi ihmistä on päättänyt olla yhdessä kunnes kuolema heidät erottaa, eroa ei tule. Kukaan ulkopuolinen ei erota pariskuntaa toisistaan. Oliko siis niin, että sinä jätit miehesi, koska et pitänyt hänen tavastaan kommunikoida?
Jos kokee puolison antavan aiheetonta kritiikkiä, on syytä sanoa, että tuo ei tunnu minusta hyvältä. Puolisolle voi ystävällisesti kertoa rakentavampia tapoja ilmaista sama asia. Voi myös miettiä, olisiko hänen kritiikkinsä taustalla jotain muutakin. Onko hänellä ollut huono päivä töissä. Väsyttääkö häntä, ja ärsytyskynnys on siksi alhaisempi tms.
Minun mielestäni puolisoiden kesken pitäisi voida avoimesti keskustella myös niistä asioista, jotka herättävät negatiivisia tunteita. Negatiivisten tunteiden ja ärtymyksen ilmaisemista rakentavasti voi opetella.
Marttyyriksi ryhtyminen parisuhteessa ei ole reilua. Jos kokee toisen antavan aiheetonta palautetta, joskus voi myös sulkea korvansa tai käyttää huumoria ja ottaa rennosti. Marttyyriasenne sen sijaan luo eripuraa pariskunnan välille, eikä rakenna parisuhdetta. Marttyyriuteen ei pitäisi kenenkään koskaan sortua.
Mitäs jos puoliso jatkaa sinun haukkumistasi lyttyyn, vaikka sanot asiallisesti, että se ei tunnu sinusta hyvältä?
Vierailija kirjoitti:
Avauksestasi loistaa puolueellisuus. Kuulisin mielelläni myös exäsi näkökulman asiaan.
En pidä ilmaisutavasta "ero tuli". Minä ajattelen niin, että jos kaksi ihmistä on päättänyt olla yhdessä kunnes kuolema heidät erottaa, eroa ei tule. Kukaan ulkopuolinen ei erota pariskuntaa toisistaan. Oliko siis niin, että sinä jätit miehesi, koska et pitänyt hänen tavastaan kommunikoida?
Jos kokee puolison antavan aiheetonta kritiikkiä, on syytä sanoa, että tuo ei tunnu minusta hyvältä. Puolisolle voi ystävällisesti kertoa rakentavampia tapoja ilmaista sama asia. Voi myös miettiä, olisiko hänen kritiikkinsä taustalla jotain muutakin. Onko hänellä ollut huono päivä töissä. Väsyttääkö häntä, ja ärsytyskynnys on siksi alhaisempi tms.
Minun mielestäni puolisoiden kesken pitäisi voida avoimesti keskustella myös niistä asioista, jotka herättävät negatiivisia tunteita. Negatiivisten tunteiden ja ärtymyksen ilmaisemista rakentavasti voi opetella.
Marttyyriksi ryhtyminen parisuhteessa ei ole reilua. Jos kokee toisen antavan aiheetonta palautetta, joskus voi myös sulkea korvansa tai käyttää huumoria ja ottaa rennosti. Marttyyriasenne sen sijaan luo eripuraa pariskunnan välille, eikä rakenna parisuhdetta. Marttyyriuteen ei pitäisi kenenkään koskaan sortua.
No näin mäkin (ap) koitin alkuun ajatella, että en ole marttyyri ja otin kevyen rennosti huumorilla kaiken. Mutta jossain vaiheessa sitä alkoi olla niin ahtaalla ja loukkaantunut ja ärsyyntynyt. Kaikista hyvistä asennoitumisyrityksistäni huolimatta. On raskasta joutua puolustamaan itseään. Mun mielestä parisuhteessa pitää olla samalla puolella, eikä taistella puolisoa vastaan oikeudestaan olla oma itsensä.
Kuvittelin, että kun itse annan tilaa, enkä nalkuttanut, se toimisi jotenkin vastavuoroisesti. Mutta sitten tajusin että tuon miehen kanssa pärjää vain nalkuttamalla takaisin. Ja sellaista epäkunnioittavaa suhdetta en halua. Ero tuli ennen kuin ehdimme naimisiin, tajusin etten uskalla sitoutua, koska pelkäsin että tuo käytös olisi vain pahentunut kun olisin ollut hänen "omaisuuttaan".
Suren ja käsittelen tätä yhä, ja mietin oisinko jotenkin voinut pelastaa suhteen käyttäytymällä ja asennoitumalla toisin. Mutta taisin tehdä kuitenkin parhaani.
Mies on kovasti näitä "neuvoja" antamassa.. Hän kun ei saa edes likasia astioita koneeseen asti.. Lojuu pöydillä.. Ja muilla tasoilla.. Eilen just kiukutteli keittiössä kun puhelin soi ja huuti ettei osaa tehdä leipää samalla kun puhuu puhelimessa.. Mies 35V ....
Mä kerron sitten kun toi jätkä sanoo jotain oikeasti ranentavaa ... Muuten noi sen ohjaukset ja neuvot on ihan helvetin toisarvoisia,... Arvaa vaan ottaako välillä päähän..
Kiitos anopille joka passas..