Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mitä ihmeellistä siinä on, että kolmen lapsen jälkeen olen timmissä kunnossa?

Vierailija
25.08.2016 |

Enä plösähtänyt taikinakasa? Ihan kuin lasten saannin jälkeen olisi enemmän sääntö, kuin poikkeus olla lihava?

Sitten pitää päivitellä, miten olen niin hoikassa ja hyvässä kunnossa kunnossa.

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään, äitini on synnyttänyt kolme lasta, on 66-vuotias ja edelleen timmissä kunnossa. Siinä kohtaa voi jo vähän taputtaa selkäänsä.

Tuossa kohtaa todella voi. Ilmeisesti tämä aloitus oli jonkinlainen provo, kun aloittaja ei sitten kuitenkaan ole kiinnostunut keskustelemaan aiheesta, mutta jos nyt vähän otettaisiin erilaisia näkökulmia aiheeseen.

-

Ensinnäkin - kai lihavan ("plösähtäneen taikinakasan", if you wil) ja "timmin" välillä on kaikenlaisia erilaisia vaihtoehtoja? Mä ainakin ajattelen, että timmi tarkoittaa sellaista kuntoa, jossa tosiaan on jo jonkinlaista lihaserottuvuutta ja vartalon ulkomuodon eteen on tehty jotain muutakin kuin harrastettu kansalaisopiston jumppaa ja pysytty normaalipainossa. Timmiin kuntoon vaaditaan jo aika paljon enemmän aikaa kuin normaalipainoon jne. ja se saattaakin olla syynä mainitulle ihmettelylle: kaikilla ei tosiaan ole aikaa harrastaa liikuntaa niin paljon, että se oikeasti näkyisi siitä ulkomuodosta erittäin selvästi. Mulla on parikin ystävää, jotka harrastavat tavoitteellista liikuntaa, ja kyllä se vain aikansa ottaa. Onneksi heillä on isovanhemmat, jotka ovat lähes päivittäin mukana arjessa - se vapauttaakin jo huomattavasti enemmän aikaa omiin harrastuksiin. Molempien lapset ovat jo lisäksi siinä iässä, että eivät ole enää semmoisia peräänkatsottavia.

-

Toiseksi: on kaikenlaisia muunkinlaisia harrastuksia kuin liikunta, ja aikaa menee niihinkin. Jossain kohdassa se valinta pitää tehdä: mille asialle haluan antaa aikaa, kun sitä on käytettävissä aika vähän.

-

Kolmanneksi: timmiys ei ole mikään itseisarvo, vaikka se ehkä on päässyt viime vuosina unohtumaan.

Itsekin ajattelen timminä ihmistä, jolla on hyvä kunto, lihasta kropassa ja lisäksi ehkä kiinnostusta ja osaamista jossain lajissa. Se vaatii aikaa ja kuntoilun priorisoimista, mikä ei kolmen lapsen vanhemmalle ole aina helppoa.

Keskustelin kerran erään nuoren miehen kanssa, joka oli sitä mieltä, että kaikki voivat syödä vaikka levyllisen suklaata päivässä lihomatta, jos vaikka liikkuvat tarpeeksi. Joo, kyllä, minun tosin olisi ajallisesti pitänyt liikkua enemmän sen polttamiseksi, mutta kaveri ei myöskään tuntunut ymmärtävän, että 4- ja 1-vuotiaat lapset vievät ihan tolkuttomasti aikaa ja energiaa. Pitää tehdä valintoja, useimmille se on keskitie, jossa liikutaan kohtuullisesti ja ollaan lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista.

Joo. Nämä asiat tuntuvat ikään kuin itsestäänselvyyksiltä, mutta nykyajan ulkonäkökeskeisessä maailmassa ne eivät taida kaikille sitä olla. Kaiken tämän peppu- ja fitness-vouhotuksen paineessa monella saattaa ihan oikeasti unohtua se, että 1) kaikkien ihmisten ei tarvitse olla äärimmäisen kiinnostuneita ulkonäöstään ja 2) kaikki syyt, jotka johtavat siihen, että ihmisellä ei ole selkeästi erottuvat vatsalihakset, eivät suinkaan ole tekosyitä.

Mä taas ymmärsin tämän niin ettei kyse ole fitnespimuista vaan ihan arkipäivän timmeistä äideistä - siis niistä joilla ei ole jenkkakahvoja, selkämakkaroita eikä vatsanröllykkää roikkumassa housunkauluksen yli. Sellaisista jotka pitävät itsensä hoikkina/normaalipainoisina ja peruskiinteinä ilman 24/7 omistautumista treenaamiselle.

Kyse ei ole ulkonäkökeskeisyydestä (aina sama peruste hoikkuudelle, huoh!) vaan siitä että viihtyy kropassa jossa on hyvä ja kevyt olla. Mulla ainakin tärkein kriteeri välttää läskiä on se että jo 2-3 kilon painon nousu saa olon tosi tukalaksi ja turpeaksi. Pysyn siis normaalipainoisena. Plussaa on se että liikunta pitää myös kropan kunnossa jolloin vaatteet istuu kauniisti päälle eikä tursua mistään. Ja taas on mukava olla:)

Minä olen normaalipainoinen, harrastan liikuntaa (joskin mulla on lantiolla jenkkakahvat, mutta se nyt sattuu mulla olemaan se kohta, johon rasva kerääntyy - housunkauluksesta se rasva ei tursua, koska käytän sopivia housuja), mutta en kyllä kuvaile itseäni timmiksi, en sitten millään. Kyllä timmi tarkoittaa jotain ihan muuta.

Terv. se, jolle vastasit

Vierailija
22/25 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei voisi vähempää kiinnostaa. t. vela

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei voisi vähempää kiinnostaa. t. vela

Hei! Tämä trendi, jossa "vapaaehtoisesti lapsettoman" henkilön pitää kertoa jokaisessa vähänkään lapsiperheellisen elämää sivuavassa ketjussa, miten häntä ei tämä aihe lainkaan kosketa tai kiinnosta, on jo menneen talven lumia. Vähän sama kuin käyttäisit ilmaisua "ei ole kaikki inkkarit kanootissa" tai "aikuisten oikeesti".

Yst. terv. kanssapalstailijasi

Vierailija
24/25 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Missä helkkarin välissä tässä olisi aikaa enää olla lihava???Tekemistä piisaa niin että hyvä kun kerkee syömään sen,minkä kuluttaa.T.4.n äiti (juuri 3 tuntia pihalla,aivan puhki)

Vierailija
25/25 |
25.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

On paljon kummallisempaa, ettei ihminen kykene ottamaan kehuja vastaan, kuin se, että äiti on timmi. Ainakin näin Amerikasta päin katsottuna. Ei ainakaan tule Suomeen ikävä, kun tällaista lukee.

Jos ihminen kehuu, ei se tarkoita, että on kateellinen, että kehuttava asia olisi jotenkin ihmeellinen tai väärä, vaan ihan vain sitä, että toinen haluaa olla kohtelias. Olet timmi, hienoa! Opettele sinäkin sanomaan jotain kivaa muista!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kaksi kaksi