Lue keskustelun säännöt.
Elämäni lyhimmät treffit
14.08.2016 |
10min. Tyyppi ei puhunu muusta kun säästä. Kyllä huomas et kipinää ei kummalkaan syttyny. Mä en ala, itku tulee kun tää on nyt sit taas tätä😢 Alottaa alusta etsimään miestä. Tuli exää ikävä, komee ja ihana ja kaikkea. Nyt vaan jotain jämiä tarjolla. Ekat treffit eron jälkeen eikä erosta ole kuin nelisen kuukautta joten ymmärrän tämän reaktion. Koitin mutta ikävä vain tuli exää.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hirveä tunne, kun näkee treffikumppanin naamasta, että nyt ei sinun ulkonäkö ihan miellyttänytkään. :D
Monikohan kurkistelee jostain nurkan takaa ja lähtee pois jos ei miellytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kans aikoinaan menin kyllä treffipaikalle, mutta nähtyäni ukon, teeskentelin, etten ole hänen kaipaamansa henkilö. Olin itse silloin parikymppinen ( hoikka, mutta muodokas, kaunis blondi ). Vientiä olis ollut miesrintamalla, mutta olin ujo. Netin kautta sitten tutustuin "23-v" kundiin, tietenkiin sporttiseen ja komeaan. Oli kuulemma pitkään ollut sinkkuna, koska ei ollut löytänyt sitä "oikeaa". Oltiin juteltu monta viikkoa netissä ja tekstailtu, ja sillä oli just mun tyyppiset jutut, huumori ( hieman härski ) jne. ja niihin sitten ihastuin. Niinpä sitten sovittiin stadiin treffit ( en paljasta mihin ). Jostain syystä otin parhaan kaverini mukaan. Kun sitten paikalle mentiin, ilmestys oli jotain niin järkyttävää. Vastassa selin meihin päin istui vanha,lihava, alkoholisoitunut nahkaliivimies, pers´jolo paljaana. Se olikin ensimmäinen asia, minkä näin. Sitten se kääntyi ja tuijotti vähän aikaa, heitti jonkun limaisen hymyn, ja kysyi olenko xxxx. Olin hetken hiljaa, käännyin sitten kaveriini ja aloin paniikissa sönkkämään jotain ruotsiksi. Onneksi kaveri oli messissä heti, ja kielitaitoisempana alkoi heittämään jotain pitkää stooria minulle takaisin. Oltiin mukamas eksyneitä turisteja. Eipä ukko kysellyt enää mitään, hämmentyi vaan. Poistuttiin nopeasti paikalta ja alkujärkytyksen jälkeen naurettiin itsemme kippuraan. Kuulostaa ehkä ilkeältä, mutta hän oli valehdellut mulle itsestään ja paljon. Olisi melkein voinut olla mun ukki. Ja onneksi en mennyt yksin. Mutta olin kyllä myös pettynyt, että pari viikkoa heitin aivan hukkaan, kun siellä olisi tosiaan voinut olla se "perfect match:kin" jossain....
Mä olen käynyt yli 50 treffeillä! Joista osa on ollut saman miehen kanssa ja kestänyt jopa viikonloppuja!
Olen palavasti ihastunut pariin otteeseen mutta minut on muutamien treffikertojen jälkeen passiivisesti jätetty! Olen itkenyt näitä yksinäni ja koittanut urheasti laittaa uutta matoa koukkuun.
Ja nyt taas olen ihastunut ihmiseen, joka haluaa tavata minua välillä mutta ei selvästikään halua suhdetta! Tästä ei tule taas kuin vain sydänsurua, mutten muutakaan osaa. Sitten kun tämä minut jättää niin tirautan taas kyyneleet ja olen ahdistunut ja järjestän uudet treffit.. kierre on loputon! Mutta läheisyydenkaipuu ja ikävä on vaan lohdutonta, yksin en osaa olla..
ARGH!
Vierailija kirjoitti:
Itse kans aikoinaan menin kyllä treffipaikalle, mutta nähtyäni ukon, teeskentelin, etten ole hänen kaipaamansa henkilö. Olin itse silloin parikymppinen ( hoikka, mutta muodokas, kaunis blondi ). Vientiä olis ollut miesrintamalla, mutta olin ujo. Netin kautta sitten tutustuin "23-v" kundiin, tietenkiin sporttiseen ja komeaan. Oli kuulemma pitkään ollut sinkkuna, koska ei ollut löytänyt sitä "oikeaa". Oltiin juteltu monta viikkoa netissä ja tekstailtu, ja sillä oli just mun tyyppiset jutut, huumori ( hieman härski ) jne. ja niihin sitten ihastuin. Niinpä sitten sovittiin stadiin treffit ( en paljasta mihin ). Jostain syystä otin parhaan kaverini mukaan. Kun sitten paikalle mentiin, ilmestys oli jotain niin järkyttävää. Vastassa selin meihin päin istui vanha,lihava, alkoholisoitunut nahkaliivimies, pers´jolo paljaana. Se olikin ensimmäinen asia, minkä näin. Sitten se kääntyi ja tuijotti vähän aikaa, heitti jonkun limaisen hymyn, ja kysyi olenko xxxx. Olin hetken hiljaa, käännyin sitten kaveriini ja aloin paniikissa sönkkämään jotain ruotsiksi. Onneksi kaveri oli messissä heti, ja kielitaitoisempana alkoi heittämään jotain pitkää stooria minulle takaisin. Oltiin mukamas eksyneitä turisteja. Eipä ukko kysellyt enää mitään, hämmentyi vaan. Poistuttiin nopeasti paikalta ja alkujärkytyksen jälkeen naurettiin itsemme kippuraan. Kuulostaa ehkä ilkeältä, mutta hän oli valehdellut mulle itsestään ja paljon. Olisi melkein voinut olla mun ukki. Ja onneksi en mennyt yksin. Mutta olin kyllä myös pettynyt, että pari viikkoa heitin aivan hukkaan, kun siellä olisi tosiaan voinut olla se "perfect match:kin" jossain....
On kyllä säälittävää ottaa kaveri mukaan treffeille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kans aikoinaan menin kyllä treffipaikalle, mutta nähtyäni ukon, teeskentelin, etten ole hänen kaipaamansa henkilö. Olin itse silloin parikymppinen ( hoikka, mutta muodokas, kaunis blondi ). Vientiä olis ollut miesrintamalla, mutta olin ujo. Netin kautta sitten tutustuin "23-v" kundiin, tietenkiin sporttiseen ja komeaan. Oli kuulemma pitkään ollut sinkkuna, koska ei ollut löytänyt sitä "oikeaa". Oltiin juteltu monta viikkoa netissä ja tekstailtu, ja sillä oli just mun tyyppiset jutut, huumori ( hieman härski ) jne. ja niihin sitten ihastuin. Niinpä sitten sovittiin stadiin treffit ( en paljasta mihin ). Jostain syystä otin parhaan kaverini mukaan. Kun sitten paikalle mentiin, ilmestys oli jotain niin järkyttävää. Vastassa selin meihin päin istui vanha,lihava, alkoholisoitunut nahkaliivimies, pers´jolo paljaana. Se olikin ensimmäinen asia, minkä näin. Sitten se kääntyi ja tuijotti vähän aikaa, heitti jonkun limaisen hymyn, ja kysyi olenko xxxx. Olin hetken hiljaa, käännyin sitten kaveriini ja aloin paniikissa sönkkämään jotain ruotsiksi. Onneksi kaveri oli messissä heti, ja kielitaitoisempana alkoi heittämään jotain pitkää stooria minulle takaisin. Oltiin mukamas eksyneitä turisteja. Eipä ukko kysellyt enää mitään, hämmentyi vaan. Poistuttiin nopeasti paikalta ja alkujärkytyksen jälkeen naurettiin itsemme kippuraan. Kuulostaa ehkä ilkeältä, mutta hän oli valehdellut mulle itsestään ja paljon. Olisi melkein voinut olla mun ukki. Ja onneksi en mennyt yksin. Mutta olin kyllä myös pettynyt, että pari viikkoa heitin aivan hukkaan, kun siellä olisi tosiaan voinut olla se "perfect match:kin" jossain....
On kyllä säälittävää ottaa kaveri mukaan treffeille.
Niin,kaveri oli siis mukana juurikin sen takia, että jotain yllätyksiä tulis matkaan. Vaikka sovittiinkin treffit julkiselle paikalle, niin ainakin tällainen ujo tyttö saattaa mennä aika kipsiin eikä välttämättä heti osaa/uskalla sanoa, että ei tästä mitään tule. Kaveri olisi kyllä heti lähtenyt, kunhan ensin saattanut minut "turvallisesti" perille :) Ei ole väärin suojella ystäviään. Siihen aikaan ihmiset oli aika sinisilmäisiä netin suhteen. Tiedän tapauksia, jotka ei ole päättynyt hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut jokaisen treffikumppanin kanssa tunnin tai puolitoista, vaikka hän ei olisi miellyttänytkään. Minusta on reilua edes yrittää tutustua, vaikka toinen ei olisi se unelmien kumppani. Silleen tuntuu tosi hassulta tuo ap:n tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te teitte ja missä olitte?
Käveltiin vain ulkona. Ei meillä luistanu edes juttu. Puhui tosiaan vain säästä. Toisaalta hyvä että oli lyhyet treffit sen verran vaivaannuttavaa oli.
Sulla on sentään loistava tilanne koska olet nainen ja voit vain valikoida miehiä treffeille.
Itse olen mies enkä pääse treffeille.
Ja päättelet sitten että se johtuu sukupuolestasi. Onhan ihan mahdoton ajatus, että se johtuisi sinusta itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies lähti kotiin hakkaamaan tattia kun kiihottui olemuksestasi niin kovasti? Oli pakko mennä tai olisi tullut housuihinsa. Myöhemmin saat viestin, että olisi mukava tavata uudelleenkin.
Ajattelin että voisi koittaa treffailua vaikka tiesin että en ehkä ole vielä valmis. Nyt vain rupesin kaipaamaan exää eli ei ehkä kannata jatkaa näitä treffailu yrityksiä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran treffeit oli sovittu kahvilaan M-kadulla. Sinne tuli nainen, tosi hyvävartaloinen ja kasvoiltaan normaali. Juttelimme puolisen tuntia ja hän kertoi yllättäviä asioita. Oli lapsi kotona. Avioerosta oli vuosi. Olisin varmaan sulattanut nämä, jos niistä olisi kerrottu jo etukäteen, mutta se, että näin oleelliset asiat jätetään siihen hetkeen, kun voi tsekata minut, on jotenkin vastenmielistä. Rehellisyydellä olisimme ehkä pari nytkin, mutta huolimatta ensi vakutelmasta muuten, tämä tökkäsi pahasti. No, en ole katkera, löysin vieläkin paremman yh:n. Mutta muistakaa naiset myös, rehellisyyteen kuuluu myös se, mitä jätätte kertomatta.
Mulla meni noin kuukausi, ennen kuin edes ihastuin mun mieheen. Mies oli ihastunu muhun jo kuulemma heti ekalla kerralla kun tavattiin. Musta vaan tuntu, että ei helvetti tästä tule mitään, kun en tuntenu minkäänlaista kipinää.
Kuitenkin pidin miehestä, aina kun nähtiin niin oli tosi mukavaa. Aattelin et voihan sitä kaveri olla, vaikka muuta ei tästä syntyiskään.
Sitten se vaan eräs päivä tapahtui. Ihastuin ihan palavasti eräs kerta kun taas tavattiin. Ihana kutkuttava tunne massunpohjalla :)
Ja nyt ollaan 6vuotta oltu yhdessä :) Mieskin oli treffeillä sellainen hiljainen, eikä todellakaan oikein keskustelutaitoinen. Mutta en osaa oikein sanoa, miksi en tuntenu vetoa mieheen. Kun miehessä ei mitään tiettyä vikaa ollut missään osa-alueella.
Että ei kannata aina heti luovuttaa, sen vaan sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kans aikoinaan menin kyllä treffipaikalle, mutta nähtyäni ukon, teeskentelin, etten ole hänen kaipaamansa henkilö. Olin itse silloin parikymppinen ( hoikka, mutta muodokas, kaunis blondi ). Vientiä olis ollut miesrintamalla, mutta olin ujo. Netin kautta sitten tutustuin "23-v" kundiin, tietenkiin sporttiseen ja komeaan. Oli kuulemma pitkään ollut sinkkuna, koska ei ollut löytänyt sitä "oikeaa". Oltiin juteltu monta viikkoa netissä ja tekstailtu, ja sillä oli just mun tyyppiset jutut, huumori ( hieman härski ) jne. ja niihin sitten ihastuin. Niinpä sitten sovittiin stadiin treffit ( en paljasta mihin ). Jostain syystä otin parhaan kaverini mukaan. Kun sitten paikalle mentiin, ilmestys oli jotain niin järkyttävää. Vastassa selin meihin päin istui vanha,lihava, alkoholisoitunut nahkaliivimies, pers´jolo paljaana. Se olikin ensimmäinen asia, minkä näin. Sitten se kääntyi ja tuijotti vähän aikaa, heitti jonkun limaisen hymyn, ja kysyi olenko xxxx. Olin hetken hiljaa, käännyin sitten kaveriini ja aloin paniikissa sönkkämään jotain ruotsiksi. Onneksi kaveri oli messissä heti, ja kielitaitoisempana alkoi heittämään jotain pitkää stooria minulle takaisin. Oltiin mukamas eksyneitä turisteja. Eipä ukko kysellyt enää mitään, hämmentyi vaan. Poistuttiin nopeasti paikalta ja alkujärkytyksen jälkeen naurettiin itsemme kippuraan. Kuulostaa ehkä ilkeältä, mutta hän oli valehdellut mulle itsestään ja paljon. Olisi melkein voinut olla mun ukki. Ja onneksi en mennyt yksin. Mutta olin kyllä myös pettynyt, että pari viikkoa heitin aivan hukkaan, kun siellä olisi tosiaan voinut olla se "perfect match:kin" jossain....
On kyllä säälittävää ottaa kaveri mukaan treffeille.
Tai fiksua ottaa varmistamaan alkuun, että nettituttu on se kuka väittää olevansa ja häipyy jos kaikki on ok.
Vierailija kirjoitti:
Ja sä et osaa vaihtaa puheenaihetta?
Miksi tuosson tuo "ja"?
Susta tuntuu nyt vaan tällä hetkellä tolta, mut ei se oikeesti oo niin! Usko pois!!
Jos jokainen ensimmäinen (tai moni siitä seuraava) treffikumppani olisi aina potentiaalinen mies- tai naisystävä, niin täällähän mentäisiin jokainen heti naimisiin eikä sinkkuja olis... Ihan niinkuin samaa sukupuolta olevien tuttujen ja kavereiden kans, ei kaikista tule niitä sydänystäviä, jotkut on vaan ok kavereita ja jotkut muuten vaan tuttuja. Aika tuuria on niillä, jotka heti löytää sen oikean...