Alle 18v ja kaksi lasta
Sain 16-vuotiaana kaksoset. Tiesin, ettei siitä tulisi helppoa. Koko elämäni muuttui ja niin pitikin. Nyt olen vuotta vanhempi ja kakoset ovat 1-vuotiaita. Rakastan heitä enemmän kuin elämää. Silti toisinaan mietin, että haluaisin antaa heidät pois ja aloittaa alusta jossain jossa minua ei tunneta. En kuitenkaan ikinä pystyisi tekemään niin. Olen heidän äitinsä ja minun tehtävä on huolehtia heistä, rakastaa enemmän kuin kukaan muu ja suojella heitä kaikelta pahalta.
Asun yksin. Lasten isä ei ole kuvioissa. Välit omaan perheeseen ja sukuun on täysin mennyttä, koska en tehnyt aborttia.
Ystäviä minulla ei juurikaan ole. Millä ajalla edes tapaisin heitä?
Nyt lapset nukkuu. Minä makaan sängyssä. Itken taas kerran. Koti on sekaisin. Lapsilla on kuitenkin kaikki hyvin, joten en ole ihan paska. Omat ajatukset silti saa voimaan pahoin. Huonompaa äitiä saa etsiä.
Kommentit (6)
Ovatko lapset ns. kikkaratukkaisia ja sen takia meni välit perheeseen?
Mä olen 28v ja mulla on 1,5v ja 3,5v muksut. Kyllä munkin välillä tekis mieli antaa nuo adoptioon ja häipyä ite kaukomaille viettämään helppoa elämää. Enkä taatusti ole ainoa ajatusteni kanssa, kuten et sinäkään. Se on sitä äitiyttä ja kaikki tunteet on sallittuja, kunhan lapsista oikeasti pitää huolta
Ei ole iso juttu, mutta; Facebookin erilaiset äitiryhmät.
Olet tehnyt hienosti kun olet antanut lapsillesi elämän! Olisiko sulla mahdollisuutta saada sellaista varamummoa? Saisit ite joskus hengähtää kun lapset olis vaikka ulkona varamummon / papan kanssa. Saisit myös aikuis kontaktin silloin tällöin.
Kirjoitat hyvin ja varsin kauniisti lapsistasi. Et ole huono äiti, olet vain huonossa tilanteessa. Jokainen ansaitsee tukiverkoston johon tarrata vaikeina hetkiä. Vaalia niitä vähäisiä ystävyys-suhteita. Pyydä apua ja auta heitä tarvittaessa. Kyllä se siitä. Anna elämän hymyillä sinulle.