Onko miehesi ritarillinen oma-aloitteisesti?
Kysymys teille parisuhteessa elävät: onko miehesi ritarillinen ns. oma-aloitteisesti? Tajuaako avata oven, kantaa painavat kassit, tehdä ns. likaiset työt puolestasi? Kun näkee että olet tekemässä jotakin raskasta, sotkuista jne, ymmärtääkö mies tarttua toimeen ja tehdä asian puolestasi ritarillisesti?
Meillä ei koskaan. Mies on ahkera ja vaikuttaa ehkä ulospäin vieraan silmin ritarilliselta, mutta hän ei koskaan tee tätä oma-aloitteisesti vaan vaatii aina pyytämistä, kehottamista, kysymistä, sanomista, käskyttämistä.... Muutoin seisoisi vain tumput suorina ja katselisi tyytyväisenä kun minä teen kaiken. Ei ymmärrä tarttua miehekkäästi toimeen ja tarjoutua mihinkään itsenäisesti. Tuo asia harmittaa ja turhauttaa mua suunnattomasti. En ole avuton itsekään, mutta joskus olisi kiva jos mies osaisi itsekin olla aktiivinen ilman erillistä sanomista.
Kommentit (34)
On. Saisin kyllä itsekin kannettua(vedettyä) esim. matkalaukun mutta hän ottaa sen aina hoidettavakseen. Kauppakasseista antaa minulle aina kevyimmät ja kysyy, että jaksanko varmasti kantaa sen :D
aukaisee ovet yms.
Olen sanonut etten ole avuton lapsi mutta hän nyt haluaa varmistaa, että mulla on kaikki hyvin. Pitää välillä parempaa huolta kuin isäni aikoinaan :)
Mieheni on oikein ritarillinen, on sitä myös ihan tuntemattomille jos hänestä tuntuu että joku tarvitsee apua.
Mieheni on aina oma-aloitteisen ritarillinen, mutta itsekin teen parhaani hänen eteensä. Kumpikaan meistä ei käskytä toista. Ehkä kannattaa käydä hyvä keskustelu asiasta, kertoa omat toiveensa ja lopettaa sen jälkeen toisen käskyttäminen. Ei kukkokaan käskien laula!
Mulla on ritarillinen mies.
Meni pitkään tottuessa, kun tuli törmättyä kaiken maailman moukkiin tuota ennen, mutta nyt nautin ihan täysin. On ihanaa, kun toinen kantaa kauppakassit eikä mun tarvi pelätä, että satutanko taas selkäni.
Kyllä mä osaan vaihtaa lampun ja tehdä paljonkin kodin pieniä korjaushommia, mutta mies tekee ne mielellään, joten mä vaan nautin työn tuloksista.
Mies muuten auttaa aina myös takin päälle ja avaa oven. Tekee kaikkia "vanhan ajan" herrasmies- juttuja.
Ollaan kuitenkin ihan tasa-arvoinen pariskunta, maksetaan molemmat ravintolassa ja kaupassa jne. Mä teen ehkä vähän enemmän tavallisia kotitöitä, mutta ero on siinäkin niin pieni ettei se häiritse.
On, suorastaan yliaktiivisen ritarillinen, mulle ei jää mitään tehtävää kun mies on tehnyt hommat jo. Ärsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on oikein ritarillinen, on sitä myös ihan tuntemattomille jos hänestä tuntuu että joku tarvitsee apua.
Meillä sama. Hänen huomaavaisuutensa ja se, kuinka hän välittää toisista ihmisistä, oli se mikä sai minut ihastumaan häneen alunperinkin.
Pyrin olemaan hakkaamatta ihmisiä miekoilla tai pakkokäännyttämättä niitä.
Ei, mutta en odotakaan että hän sen teksi. Hän kyllä kantaa esim. kauppakassit jos kerron että en jaksa niitä kaikkia kantaa yksin, tulee avuksi johonkin työhön jos pyydän jne.
Kotitöitä hän muuten tekee oma-aloitesti käy kaupassa, siivoaa, pesee pyykkiä... pyytää tarvittaessa neuvoja/apua jne.
Ei ole, ei ole koskaan ollutkaan "ritarillinen" ja toivottavasti ei koskaan tule olemaankaan. Kyllä hän auttaa jos sattuu paikalla olemaan, mutta yleensä enemmän apua tarvitsevat, eli usein lapsemme, saavat apua ennen minua. Ostoskasseja kantaa, jos on paikalla, ei pidä välttämättä ovea auki kuin niin kauan, että seuraava saa kätensä ovea pitämään jne. tällaista normaalia.
Omakotitalon likaiset työt hoidamme miten ehdimme ja pystymme. Mies tyhjentää lämpökompostorin itse, koska se on hänelle helpompaa kuskata lastia kottikärryllä pihan toiseen päähän kompostille. Minä kuskaan muutaman kottikärryllisen sauna- ja takkapuita siinä missä mieskin, jopa enemmän kuin mies. Räystäiden tyhjennyksen tekee mies, minä yleensä lattiakaivojen ja hajulukkojen putsaamiset. Molemmat hakkaamme polttopuita ja puta kaataessa osallistumme risusavottaan. Ei meillä niin luokitella töitä tai miestä ritariksi kohoteta asioiden tekemisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ritarillinen mies.
Meni pitkään tottuessa, kun tuli törmättyä kaiken maailman moukkiin tuota ennen, mutta nyt nautin ihan täysin. On ihanaa, kun toinen kantaa kauppakassit eikä mun tarvi pelätä, että satutanko taas selkäni.
Kyllä mä osaan vaihtaa lampun ja tehdä paljonkin kodin pieniä korjaushommia, mutta mies tekee ne mielellään, joten mä vaan nautin työn tuloksista.
Mies muuten auttaa aina myös takin päälle ja avaa oven. Tekee kaikkia "vanhan ajan" herrasmies- juttuja.
Ollaan kuitenkin ihan tasa-arvoinen pariskunta, maksetaan molemmat ravintolassa ja kaupassa jne. Mä teen ehkä vähän enemmän tavallisia kotitöitä, mutta ero on siinäkin niin pieni ettei se häiritse.
Varmaan mies sängyssäkin tuijottelee palvovasti silmiin ja kyselee voisiko tehdä vielä jotakin ja onkohan rouvalla nyt hyvä vai voisikohan nyt hän antaa orkkunsa tulla. Ihanaa ritarillisuuttahan se olisi, moukat eivät noin tee! :)
Vain silloin, kun pyytää / käskee. Ärsyttää, ettei ymmärrä esim pitää ovea auki minulle. No, itsepä tuon maalaisjuntin valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän on saanut naisia tekopyhyydellään, ja jos niin on, niin miksi luopuisi siitä nyt? Vähän sama kuin se että pitää olla näennäisesti sisäsiisti ja salonkikelpoinen, mutta oikeasti kykenevä raskaisiin ja raakoihin miesten töihin ja voimannäytteisiin.
Öö miten nuo sinusta sulkevat toisensa pois?
Sekä minä että mieheni kykenemme molemmat kohteliaaseen ja sivistyneeseen käytökseen - luulisi että tämä olisi helppoa jokaiselle normaalille ihmiselle, ei mikään voimanponnistus tai uhraus - sekä myös käärimään hihamme tarvittaessa, kun jotain fyysinen homma pitää hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ritarillinen mies.
Meni pitkään tottuessa, kun tuli törmättyä kaiken maailman moukkiin tuota ennen, mutta nyt nautin ihan täysin. On ihanaa, kun toinen kantaa kauppakassit eikä mun tarvi pelätä, että satutanko taas selkäni.
Kyllä mä osaan vaihtaa lampun ja tehdä paljonkin kodin pieniä korjaushommia, mutta mies tekee ne mielellään, joten mä vaan nautin työn tuloksista.
Mies muuten auttaa aina myös takin päälle ja avaa oven. Tekee kaikkia "vanhan ajan" herrasmies- juttuja.
Ollaan kuitenkin ihan tasa-arvoinen pariskunta, maksetaan molemmat ravintolassa ja kaupassa jne. Mä teen ehkä vähän enemmän tavallisia kotitöitä, mutta ero on siinäkin niin pieni ettei se häiritse.Varmaan mies sängyssäkin tuijottelee palvovasti silmiin ja kyselee voisiko tehdä vielä jotakin ja onkohan rouvalla nyt hyvä vai voisikohan nyt hän antaa orkkunsa tulla. Ihanaa ritarillisuuttahan se olisi, moukat eivät noin tee! :)
En nyt tiedä mikä tässä ärsytti... Mutta kyllä, miehelle on sängyssä tärkeää mun nautinto, aivan kuten mulle on hänen. Lopputulos on se, että molemmat saamme orkun joka kerta.
Ei. Hän menee aina siitä mistä aita on matalin, vaikka se tarkoittaisi että minä joudun hyppäämään siitä mistä aita on korkein. Esimerkkinä kirje mikä piti viedä postiin, joka oli viikon eteisessä josta hän olisi voinut sen ottaa ja viedä kun menee töihin ihan postin vierestä. Mutta ei vienyt koska se oli 'minun kirje' ja homma vaikka sisältö koski kummankin meidän elämää. Minä menen eri suuntaan joka aamu bussilla kuin missä on yhtäkään postin laatikkoa, siksi se kirje oli viikon eteisessä. Lähdin sitten aikaisemmin aamulla ja kävelin postille ja takaisin lähimmälle pysäkille mistä bussini menee ja se siitä. Ei ehkä iso juttu mutta kun tuollaisia on kertynyt jo monta missä mies voisi olla ritarillinen mutta häntä ei yhtään kiinnosta. Itseasiassa apu täytyy aina kerjätä ja nyt alkoi jo pänniin koko mies.
En kutsu tuollaista ritarillisuudeksi, vaan normaaliksi ystävälliseksi toisten huomioon ottamiseksi, jota minä pidän ainakin itsestäänselvyytenä. En voisi kuvitella itselleni puolisoa, joka EI auttaisi, jos näkee kenet tahansa avun tarpeessa, ja joka ei avaisi ovia muille ihmisille kun kulkee niissä. Samalla tavalla minä autan häntä, tai ketä tahansa muuta, jos näen että apua tarvitaan.
Tai kotona, jos näkee että joku työ pitää tehdä, mies seisoisi tumput suorina odottamassa käskytystä, tai yrittäisi jotenkin luikkia pakoon. Ei herranjumala, en todellakaan ala aikuisen miehen työnjohtajaksi ja ohjaajaksi. En hyväksy vetelyyttä ja laiskuutta. Jos ei halua omasta kodistaan huolehtia ilman määräilyjä, saa kyllä sitten muuttaa hotelliin tai omaan kämppäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, ei ole koskaan ollutkaan "ritarillinen" ja toivottavasti ei koskaan tule olemaankaan. Kyllä hän auttaa jos sattuu paikalla olemaan, mutta yleensä enemmän apua tarvitsevat, eli usein lapsemme, saavat apua ennen minua. Ostoskasseja kantaa, jos on paikalla, ei pidä välttämättä ovea auki kuin niin kauan, että seuraava saa kätensä ovea pitämään jne. tällaista normaalia.
Omakotitalon likaiset työt hoidamme miten ehdimme ja pystymme. Mies tyhjentää lämpökompostorin itse, koska se on hänelle helpompaa kuskata lastia kottikärryllä pihan toiseen päähän kompostille. Minä kuskaan muutaman kottikärryllisen sauna- ja takkapuita siinä missä mieskin, jopa enemmän kuin mies. Räystäiden tyhjennyksen tekee mies, minä yleensä lattiakaivojen ja hajulukkojen putsaamiset. Molemmat hakkaamme polttopuita ja puta kaataessa osallistumme risusavottaan. Ei meillä niin luokitella töitä tai miestä ritariksi kohoteta asioiden tekemisen takia.
Nyt et ymmärtänyt kysymystä. Ei ollut kyse siitä tekeekö mies kotitöitä tai mitään töitä käskemättä, vaan ritarillisuudesta. Se on kun mies tekee vielä vähän ylimääräisestä ihan sinun vuoksesi vaikka itsekin pystyisit.
On. Kantaa kauppakassit, auttaa takin ja välillä kengätkin päälle, avaa ovet, talvella käy lämmittämässä auton ensin jos ollaan yhdessä lähdössä johonkin, aamulla töihin lähtiessä laittaa mun auton lämmitykseen ja harjaa lumet, tankkaa ja pesee auton jos olen yksin lähdössä johonkin pidemmälle, hoitaa kotona isot ja pienet korjaustyöt..
Ihme prinsessoja. Mies on herrasmies kun kokee, että nainen on heikompi, jolloin tätä tulee auttaa ja suojella. (Ei ole olemassa tasa-arvoista parisuhdetta, jos sen toinen osapuoli on prinsessa.)
Vierailija kirjoitti:
Ihme prinsessoja. Mies on herrasmies kun kokee, että nainen on heikompi, jolloin tätä tulee auttaa ja suojella. (Ei ole olemassa tasa-arvoista parisuhdetta, jos sen toinen osapuoli on prinsessa.)
Mä olen aina joutunut olemaan vahva ja kantamaan huolta ja vastuuta läheisistä. Mun mielestä on vain hienoa, kun on mies, joka antaa mun olla heikko. Ei ole enää sitä pakottavaa "kyllä mä pärjään ja vaikken pärjäisikään, on pakko pärjätä".
Ehkä hän on saanut naisia tekopyhyydellään, ja jos niin on, niin miksi luopuisi siitä nyt? Vähän sama kuin se että pitää olla näennäisesti sisäsiisti ja salonkikelpoinen, mutta oikeasti kykenevä raskaisiin ja raakoihin miesten töihin ja voimannäytteisiin.