Ihastus vai rakkaus? Kahden vuoden jälkeen ei varmaan voi sanoa ihastukseksi enää
Milloin ihastus on sinun kohdalla muuttunut rakkaudeksi? Silloin, kun se tunne ei vaan mene ohi eikä haalene?
Kommentit (8)
Aiemmin rakastumisen tunteen kehittymiseen on mennyt vuosi pari. Nyt olen elämäni ensimmäisen kerran tilanteessa, jossa tunteet laukkaavat jo kaukana edelläni. Ihastuminen veti kerralla jalat veteläksi ja lyhyessä ajassa olen jo rakastumassa. Aivan päätöntä, järjen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Jatkuva euforinen olo. Mies osaa kyllä vedellä minua tismalleen oikeista naruista.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin rakastumisen tunteen kehittymiseen on mennyt vuosi pari. Nyt olen elämäni ensimmäisen kerran tilanteessa, jossa tunteet laukkaavat jo kaukana edelläni. Ihastuminen veti kerralla jalat veteläksi ja lyhyessä ajassa olen jo rakastumassa. Aivan päätöntä, järjen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Jatkuva euforinen olo. Mies osaa kyllä vedellä minua tismalleen oikeista naruista.
Tule parin vuoden päästä tänne kertomaan miten elo sujui psykopaatin kanssa.
Sanonpa, että tuollainen ihastushuuma ja rakkaus eivät kohdallani ole olleet samaan henkilöön suuntautuvia tuntemuksia.
Minusta rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita. Rakastuminen on ihastisen "jatke", voimakkaampi tunne, joka tulee kun ihmiseen tutustuu kokonaisvaltaisemmin. Rakastamisesta puhun vasta, kun välittää toisesta aidosti niin hyvässä kuin pahassakin ja on valmis tekemään kaikkensa toisen vuoksi.
Ajattelin tätä ensin ihastukseksi, vaikka tunsin kovin vahvasti jo alusta asti. Mutta ei se vaan ohi mene, tunteet vaan vahvistuu. Ensitapaamisesta kaksi yli kaksi vuotta.
Minä rakastuin mieheeni reilun kuukauden tuntemisen jälkeen.
Nyt kun yhdessä oloa on takana kaksi vuotta, yhdessä asumista 1,5 vuotta, en voi sanoa enää tuntevani kokonaisvaltaista ja jatkuvaa euforian tunnetta, vaan se tunne on tasoittunut. Osaamme ärsyttää toisiamme ja olemme nähneet toisemme huonoja puolia ja huomanneet ettemme ole niin täydellisiä yhdessäkään. Olemme siis rikkoneet mielikuvamme toisesta eikä kumpikaan ole siitä hirveästi hätkähtynyt tai pahasti pettynyt. The arki on astunut elämäämme. Minä rakastan häntä tuollaisena, jääräpäisenä ja joskus mielipiteissään liian ehdottomana, mutta silti aina yhtä luotettava, hyväntahtoinen, huolehtiva ja rakastava puoliso ja isä/isäpuoli. Mitään hänessä en muuttaisi.
Kyllä minä pystyn tätä sanomaan jo ihan rakkaudeksi.
Et sä saa sitä työpaikkasi varattua miestä, vaikka miten rakastat.