Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

HS Mielipide: Yhä harvempi nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja

Vierailija
09.08.2016 |

http://www.hs.fi/mielipide/a1470625865331
"HELSINGIN SANOMISSA on käsitelty puhumisen vaikeutta parisuhteessa. Kaksi kolmasosaa eroista kuulemma tapahtuu naisten aloitteesta. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanoi (HS Kotimaa 8.8.), että joka kolmas mies ei ymmärrä, miksi puoliso haluaa erota.

Olen eronnut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla puolisoni oli yllättynyt, koska hän oli sitä mieltä, että kaikki on hyvin ja minä vain kuvittelen, että meillä menee huonosti. Olin puhunut minua vaivanneista asioista, mutta sitä ei noteerattu. Ainoa vaihtoehto oli erota.

Toisessa liitossa pidin huolta, että puhuimme asioista juuri niin rakentavasti kuin Kontulakin suosittelee. En voi sietää naputusta tai huutamista. Silti sain jossain vaiheessa kuulla, että meillä ei olisi mitään ongelmia, jos minä en niitä tekisi.

Jos olisin tyhjäpäinen kiukuttelija, ymmärtäisin moisen kritiikin, mutta tiedän olevani täyspäinen nainen.

Omien ja ystävieni kokemusten pohjalta olen alkanut miettiä, onko sittenkin kyse vain asenteesta. Siis siitä vanhasta, että naisen esittämiä asioita pidetään vähempiarvoisina miesten mielipiteiden rinnalla.

Toivon, että olen väärässä. Mutta jos ainakin osa miehistä ajattelee näin, heidän kannattaa tarkistaa näkökulmaansa, jos haluavat ylläpitää hyvää parisuhdetta. Yhä harvempi nykyaikainen nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja, kun sen sijaan voi elää rikkaampaa elämää ilman tuonkaltaista väheksyntää.

Tyytyväinen uussinkku

Kommentit (1022)

Vierailija
821/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.

Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.

Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.

Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt  jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.

No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.

Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.

Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.

Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.

No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?

Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.

Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.

Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...

Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...

Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?

Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.

No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?

Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.

Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat

Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?

Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...

Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.

Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?

Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?

Missä väitin että nainen valehtelee? Jos hän on itse tosissaan sitä mieltä että hän ei nalkuta, niin eihän se mitään valehtelua ole silloin sanoa ettei nalkuta. Mutta nostin vain esiin huomioin, että se on naisen oma näkökulma asiaan. Mutta kyllä sille miehen laiskuudelle joku syy on, ei se ole mikään geenilotossa voitettu ominaisuus, että joku mies tekeekin kotitöitä. Kannattaa lukea se 30-vuotisesta liitosta eronneen naisen kertomus ja pohtia että mitä niiden tekemättömien kotitöiden taustalla oikeasti on.

Ahaa, jos naiselle, joka kertoo ettei nalkuta, vastaa että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", se ei tarkoitakaan että mielestäsi nainen nainen valehtelee vaan että hän nalkuttaa edes itse ymmärtämättä että näin tekee. Ja sinä täysin ulkopuolisena pystyt tämän tietämään ja oikaisemaan naisen harhaluulon nasevalla kommnetillasi.

Kuule, jos todella tarkoitit sitä mitä väität (eli että "nostit vain esiin huomion että se on vain naisen näkökulma asiaan", niin miksi et sitten kirjoittanut niin vaan väitit naisen yhtä kaikki nalkuttavan?

On sinulla poikapolo vielä opettelemista tuossa itsesi ilmaisemisessa.

Huomaatko kuinka itse nytkin kuvittelet kokoajan tietäväsi että mitä toiset täällä ajattelevat ja mitä he "oikeasti tarkoittavat"? Sanot alentuvasti, että "voi poikapolo" kun ei ole kanssasi samaa mieltä. Jos tähän tyyliin hoidat keskustelua miehesikin kanssa niin en yhtään ihmettele ettei se johda yhtään mihinkään.

Huomaan, että yritän kovasti kaivaa sitä tarkoitusta viestistä, jossa ilmeisesti on sanottu ihan muuta kuin mitä tarkoitetaan. Jos tulkintani oli edellen väärä, voitko kertoa, MITÄ sitten oli kätkeytyneenä viestiisi (tai jonkun toisen viestiin, jos nyt olet "ihan ensimmäistä kertaa kommentoimassa tähän ketjuun")? Ja miksi se tarkoitus piti kätkeä niin tarkkaan, ettei lukijalla ole mahdollisuutta saada selville, mitä tarkoitit?

Yleensä kommunikoinnissa lähtökohtana on, että sanotaan/kirjoitetaan mitä tarkoitetaan, etenkin näin keskustelupalstalla, missä oheisviestintä jää puuttumaan. Hyvin vaikea on keskustella, jos joku kirjoittelee mitä sattuu ja sitten närkästyy, kun toinen ei ymmärrä, että olikin tarkoitettu jotain ihan muuta.

En tarkoittanut mitään muuta kuin mitä itse jo edellisiin viesteihin kirjoitin. Jos nainen sanoo että hän ei nalkuta, niin hän ei mielestään silloin nalkuta. Mutta tämä on vain naisen oma tulkinta tilanteesta. Nainen ei voi kysymättä tietää että kokeeksi mies naisen nalkuttavan.

Niin, nainen sanoo asiasta, siis omasta mielestään.

Tuttavapiirissä on eräs tuollainen nalkuttaja -mies.

Kaikkien esineiden, astioiden so. tavaroiden täytyy olla paikoillaan sillä silmänräpäyksellä.

Tiskipöydällä ei saa olla leivänmurenaakaan hetkeäkään. Maton hapsut täytyy harjata suoraksi. Jalkalistat täytyy joka imuroinnin jälkeen kiillottaa jne.

Muuten seuraa nalkutusta. Kestääkö kukaan tuollaisen miehen kyydissä. Tuttavanainen on kestänyt jo 15 vuotta. Ihmetykseni on suurta!

Vierailija
822/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.

Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.

Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.

Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt  jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.

No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.

Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.

Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.

Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.

No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?

Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.

Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.

Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...

Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...

Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?

Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.

No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?

Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.

Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat

Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?

Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...

Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.

Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?

Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?

Missä väitin että nainen valehtelee? Jos hän on itse tosissaan sitä mieltä että hän ei nalkuta, niin eihän se mitään valehtelua ole silloin sanoa ettei nalkuta. Mutta nostin vain esiin huomioin, että se on naisen oma näkökulma asiaan. Mutta kyllä sille miehen laiskuudelle joku syy on, ei se ole mikään geenilotossa voitettu ominaisuus, että joku mies tekeekin kotitöitä. Kannattaa lukea se 30-vuotisesta liitosta eronneen naisen kertomus ja pohtia että mitä niiden tekemättömien kotitöiden taustalla oikeasti on.

Ahaa, jos naiselle, joka kertoo ettei nalkuta, vastaa että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", se ei tarkoitakaan että mielestäsi nainen nainen valehtelee vaan että hän nalkuttaa edes itse ymmärtämättä että näin tekee. Ja sinä täysin ulkopuolisena pystyt tämän tietämään ja oikaisemaan naisen harhaluulon nasevalla kommnetillasi.

Kuule, jos todella tarkoitit sitä mitä väität (eli että "nostit vain esiin huomion että se on vain naisen näkökulma asiaan", niin miksi et sitten kirjoittanut niin vaan väitit naisen yhtä kaikki nalkuttavan?

On sinulla poikapolo vielä opettelemista tuossa itsesi ilmaisemisessa.

Huomaatko kuinka itse nytkin kuvittelet kokoajan tietäväsi että mitä toiset täällä ajattelevat ja mitä he "oikeasti tarkoittavat"? Sanot alentuvasti, että "voi poikapolo" kun ei ole kanssasi samaa mieltä. Jos tähän tyyliin hoidat keskustelua miehesikin kanssa niin en yhtään ihmettele ettei se johda yhtään mihinkään.

Huomaan, että yritän kovasti kaivaa sitä tarkoitusta viestistä, jossa ilmeisesti on sanottu ihan muuta kuin mitä tarkoitetaan. Jos tulkintani oli edellen väärä, voitko kertoa, MITÄ sitten oli kätkeytyneenä viestiisi (tai jonkun toisen viestiin, jos nyt olet "ihan ensimmäistä kertaa kommentoimassa tähän ketjuun")? Ja miksi se tarkoitus piti kätkeä niin tarkkaan, ettei lukijalla ole mahdollisuutta saada selville, mitä tarkoitit?

Yleensä kommunikoinnissa lähtökohtana on, että sanotaan/kirjoitetaan mitä tarkoitetaan, etenkin näin keskustelupalstalla, missä oheisviestintä jää puuttumaan. Hyvin vaikea on keskustella, jos joku kirjoittelee mitä sattuu ja sitten närkästyy, kun toinen ei ymmärrä, että olikin tarkoitettu jotain ihan muuta.

En tarkoittanut mitään muuta kuin mitä itse jo edellisiin viesteihin kirjoitin. Jos nainen sanoo että hän ei nalkuta, niin hän ei mielestään silloin nalkuta. Mutta tämä on vain naisen oma tulkinta tilanteesta. Nainen ei voi kysymättä tietää että kokeeksi mies naisen nalkuttavan.

Ja tämän kaiken ilmaisit ensimmäisessä viestissäsi kirjoittamalla "nalkutat ja katkeroidut". Ihan päivänselvää, että tarkoitit tällä sitä, että "nainen itse kokee ettei nalkuta mutta saattaa olla että mies kokee toisin", niinkö? Vai pitikö selittää jälkikäteen usean viestin voimalla se, mitä oikeasti tarkoitit?

Katsopa nyt itsekin sinne paljon mainostamaasi peiliin ja mieti, olisiko asian voinut jo alun perin ilmaista niin, että jälkiselityksille ei olisi ollut tarvetta. Tällaisenaan kommenttisi vaikuttaa pelkästään tahalliselta provoamiselta, mitä se ei tietenkään ole, eihän?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
823/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Ehkä meillä kuitenkin on joku piilevä parisuhdedynamiikkaonglema, jossa toinen osapuoli (meillä mies) hakee jotain jatkuvaa huomiota tekemisilleen jättämällä kaiken vähän puolitiehen. Voin seurata hänen tekemisiään, koska kotiin tullessa näen eteisestä asti, mitä mies on milloinkin tehnyt. Kaikesta jää jälki kuin uroskoiran merkki. Sitten kuljen perässä ja laitan asiat paikoilleen. Jos olen hyvällä tuulella, kiittelen, että hyvä poika, olet käynyt salilla, tehnyt nakkeja ja perunamuussia ja viitsinyt vielä pyöräyttää pyykitkin. Jos olen valmiiksi vihainen, karjun että mikä hitto tässä on, ettei mitään voi tehdä kunnolla. Suurimman osan ajasta tämä ei herätä mitään tunnereaktioita, on vain osa meidän arkea. 

Meillä kyllä mies aidosti tekee myös asioita, jotka vievät aikaa ja joita minä en tee. Tähän on päästy sillä, että en todellakaan puutu siihen, miten hän omalla vastuullaan olevat asiat tekevät. Tämä taas viittaisi johonkin valtataisteluongelmaan näissä roskiksen vienneissä ja oviensulkemisasioissa. Onneksi elämässä on isompiakin murheita.

Ovien aukijättämiset ovat silkkaa huolimattomuutta, samoin muut puolitiehen jätetyt tehtävät.

Tunnistan asian, sillä äitini aikoinaan toimi noin. Tuossa pisti silmään tuo omalla vastuullaan olevat asiat. Ikäänkuin hänelle olisi vastuutettu jonkun toimesta tiettyjä tehtäviä. Ei kuulosta tasapainoiselta suhteelta, vaan esimies-alainen suhteelta.

Lisäksi mies tekee asioita ensin ja sinä sitten korjaat ne mielestäsi oikealle tolalle. Olet ikäänkuin komppanian vääpeli, joka laatii ohjesäännön, jonka mukaan toimitaan. Eli työn jälki ei kelpaa. Tiedätkös, että on vielä sinuakin tarkempia, ääripäässä siivoushullut, jotka menevät äärimmäisyyksiin.

Onneksi minun perheessäni ei toimita esimerkkisi mukaan. En kestäisi, jos joku marssisi perässäni parsimassa töitäni!

T:M.45-v

Aivan, lainasit tekstiäni ja olen nyt M.45-v täysin samaa mieltä kanssasi ja jonnekin ketjun alkupäähän kirjoittanut, että toimin itsekin niin, että jos joku tulee oikomaan, miten pitäisi tehdä, niin jätän kokonaan tekemättä, kun motivaatio menee. 

Meillä on koettu myös sitä, että olen todella pitkiä aikoja työn takia pois kotoa. Kaikki sujuu ihan hyvin, mutta mies on onneton ja minäkin tietty kaipaan häntä tavattomasti. Nämä poissaolot päätyvät elämää suurempaan riittaan ja sitten parempaan arkeen. Hetkellisesti. Sitten liumme takaisin ihmeelliseen pomo-alainen -asetelmaan joissain asioissa, ei onneksi kaikissa. 

Osin kyse on ulkopuolisesta paineesta. Minulle sopisi esim. ihan hyvin järjestelmä, jossa vaatteita ei viedä komeroon, vaan huoltopiste olisi vaikka olohuoneessa. Mutta meillä käy säännöllisesti myös isovanhemmat, jotka omalta osin päsmäröivät elämäämme ("onko sulla kaikki hyvin, kun täällä on niin sekaista, pitäisikö sun käydä lääkärissä, jos olet niin väsynyt, ettet saa edes näitä pyykkejä kaapiin. Kyllä lasten elämään kuuluu siisti ja kaunis koti, se on jo mielenterveyden kannalta tärkeää")- sen lisäksi että auttavat aivan uskomattoman paljon ja ovat tietenkin lapsille tärkeitä. Tämä on sitten jo eri ketjun aihe, mutta haluan nostaa esiin tämän, että tasa-arvoisen ja terveen parisuhteen rakentamisessa paineita ei tuo vain laiska loismainen mies tai paha mielenvikaista lähenevä käskyttäjä nainen. Mukana kehikossa on myös ulkopuoliset läheiset, anopit ja äidit omine (piilo)vaatimuksineen, läheiset ystäväperheet, päiäkodista tuleva oletus, että nainen hoitaa, jopa lasten kaverit, jotka saattavat välillä viattomasti kommentoida, että ei meillä ainakaan näin ja miksi teillä on nämä vaatteet aina lattialla. Osin tämä on siksi niin vaikeaa, että suhdetta ei rakenneta missään tyhjiössä. 

Ihmiset tekee jatkuvasti oletuksia. Joskus oion niitä toisinaan ohitan. Olen sanonut päiväkodissakin että meidän lapsilla on myös isä... ei sen jälkeen enää ole oletettu että minä vastaisin kaikesta. Olen sanonut anopille että poikansa osaa kyllä huolehtia itse syömisestään kun hän (anoppi) tuli kauppa kassejen kanssa täyttämään meidän jääkaappia "kun poika on niin laihtunut että ei varmasti saa ruokaa silloin kun sinä olet töissä". Oikoi tosin mieskin tuota äitinsä käsitystä kun seuraavan kerran tapasivat. Siivouksesta ihmiset saavat ajatella mitä haluavat jos joku kysyy olenko minä väsynyt kerron miten asia on.

Vierailija
824/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miesten huomaamattomista töistä: en kuollaksenikaan keksi mitä ne ovat tai sitten en vaan kertakaikkiaan sokeudeltani huomaa. Asumme kerrostalossa ja ainoat kotityöt on asunnon sisällä. Minä hoidan siivoukset ja tiskit ja pyykit ellei välillä toisin sovita mutta silloin kyllä huomaan miehen imuroineen. Minä päivitän tietokoneet ja kilpailutan sähkösopimukset. Minulla ei ole ajokorttia joten en tiedä mitä mies omaan autoonsa tekee, käytän julkisia itse enkä pyydä häneltä kyytejä eli tuo autonhuolto ei ole yhteinen kotityö. Mökkiä emme omista. Taulukoukut on yhdessä laitettu seinille joskus vuosia sitten. Sulakkeen vaihtamisestakaan ei voi olla kyse, koska meillä on sellainen reletaulu jossa vaan käännetään vipu toiseen asentoon tarvittaessa. Uudet huonekalut kasataan yhdessä, joskus minä yksin, joskus mies yksin, mutta kyllä sen työn jäljen huomaa :) . Kodin putkimiehet kaadan viemäriin itse, ei mies. Joten mitä ne miesten huomaamattomat työt oikein on?

Vierailija
825/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.

Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.

Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.

Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt  jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.

No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.

Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.

Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.

Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.

No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?

Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.

Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.

Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...

Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...

Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?

Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.

No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?

Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.

Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat

Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?

Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...

Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.

Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?

Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?

Missä väitin että nainen valehtelee? Jos hän on itse tosissaan sitä mieltä että hän ei nalkuta, niin eihän se mitään valehtelua ole silloin sanoa ettei nalkuta. Mutta nostin vain esiin huomioin, että se on naisen oma näkökulma asiaan. Mutta kyllä sille miehen laiskuudelle joku syy on, ei se ole mikään geenilotossa voitettu ominaisuus, että joku mies tekeekin kotitöitä. Kannattaa lukea se 30-vuotisesta liitosta eronneen naisen kertomus ja pohtia että mitä niiden tekemättömien kotitöiden taustalla oikeasti on.

Ahaa, jos naiselle, joka kertoo ettei nalkuta, vastaa että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", se ei tarkoitakaan että mielestäsi nainen nainen valehtelee vaan että hän nalkuttaa edes itse ymmärtämättä että näin tekee. Ja sinä täysin ulkopuolisena pystyt tämän tietämään ja oikaisemaan naisen harhaluulon nasevalla kommnetillasi.

Kuule, jos todella tarkoitit sitä mitä väität (eli että "nostit vain esiin huomion että se on vain naisen näkökulma asiaan", niin miksi et sitten kirjoittanut niin vaan väitit naisen yhtä kaikki nalkuttavan?

On sinulla poikapolo vielä opettelemista tuossa itsesi ilmaisemisessa.

Huomaatko kuinka itse nytkin kuvittelet kokoajan tietäväsi että mitä toiset täällä ajattelevat ja mitä he "oikeasti tarkoittavat"? Sanot alentuvasti, että "voi poikapolo" kun ei ole kanssasi samaa mieltä. Jos tähän tyyliin hoidat keskustelua miehesikin kanssa niin en yhtään ihmettele ettei se johda yhtään mihinkään.

Huomaan, että yritän kovasti kaivaa sitä tarkoitusta viestistä, jossa ilmeisesti on sanottu ihan muuta kuin mitä tarkoitetaan. Jos tulkintani oli edellen väärä, voitko kertoa, MITÄ sitten oli kätkeytyneenä viestiisi (tai jonkun toisen viestiin, jos nyt olet "ihan ensimmäistä kertaa kommentoimassa tähän ketjuun")? Ja miksi se tarkoitus piti kätkeä niin tarkkaan, ettei lukijalla ole mahdollisuutta saada selville, mitä tarkoitit?

Yleensä kommunikoinnissa lähtökohtana on, että sanotaan/kirjoitetaan mitä tarkoitetaan, etenkin näin keskustelupalstalla, missä oheisviestintä jää puuttumaan. Hyvin vaikea on keskustella, jos joku kirjoittelee mitä sattuu ja sitten närkästyy, kun toinen ei ymmärrä, että olikin tarkoitettu jotain ihan muuta.

En tarkoittanut mitään muuta kuin mitä itse jo edellisiin viesteihin kirjoitin. Jos nainen sanoo että hän ei nalkuta, niin hän ei mielestään silloin nalkuta. Mutta tämä on vain naisen oma tulkinta tilanteesta. Nainen ei voi kysymättä tietää että kokeeksi mies naisen nalkuttavan.

Ja tämän kaiken ilmaisit ensimmäisessä viestissäsi kirjoittamalla "nalkutat ja katkeroidut". Ihan päivänselvää, että tarkoitit tällä sitä, että "nainen itse kokee ettei nalkuta mutta saattaa olla että mies kokee toisin", niinkö? Vai pitikö selittää jälkikäteen usean viestin voimalla se, mitä oikeasti tarkoitit?

Katsopa nyt itsekin sinne paljon mainostamaasi peiliin ja mieti, olisiko asian voinut jo alun perin ilmaista niin, että jälkiselityksille ei olisi ollut tarvetta. Tällaisenaan kommenttisi vaikuttaa pelkästään tahalliselta provoamiselta, mitä se ei tietenkään ole, eihän?

Täällä palstalla on useampia kirjoittajia ja tuo viesti on kirjoitettu vuorokausi sitten. Ehkäpä sinun kannattaisi panostaa siihen että oikeasti kuuntelet ja luet mitä toinen kirjoittaa etkä jatkuvasti kuvittelisi että viesteihin on sisällytetty piilossamerkityksiä tai että kaikki täällä kirjoitetut kommentit ovat yhden ja saman käsialaa.

Vierailija
826/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miesten huomaamattomista töistä: en kuollaksenikaan keksi mitä ne ovat tai sitten en vaan kertakaikkiaan sokeudeltani huomaa. Asumme kerrostalossa ja ainoat kotityöt on asunnon sisällä. Minä hoidan siivoukset ja tiskit ja pyykit ellei välillä toisin sovita mutta silloin kyllä huomaan miehen imuroineen. Minä päivitän tietokoneet ja kilpailutan sähkösopimukset. Minulla ei ole ajokorttia joten en tiedä mitä mies omaan autoonsa tekee, käytän julkisia itse enkä pyydä häneltä kyytejä eli tuo autonhuolto ei ole yhteinen kotityö. Mökkiä emme omista. Taulukoukut on yhdessä laitettu seinille joskus vuosia sitten. Sulakkeen vaihtamisestakaan ei voi olla kyse, koska meillä on sellainen reletaulu jossa vaan käännetään vipu toiseen asentoon tarvittaessa. Uudet huonekalut kasataan yhdessä, joskus minä yksin, joskus mies yksin, mutta kyllä sen työn jäljen huomaa :) . Kodin putkimiehet kaadan viemäriin itse, ei mies. Joten mitä ne miesten huomaamattomat työt oikein on?

Sillä miehen autolla varmaan haetaan kuitenkin joskus niitä kasattavia huonekaluja, ruokaa talouteen, edes joskus käydään jossain tai käytetään rahan hankkimiseen (käytetään työmatkohin)? En väitä että jos mies hoitaa auton ja sinä kaiken muun, asiat menee jotenkin tasan, mutta kuvottaa tuollainen vähättelee asenne että kyseessä ei ole mikään yhteinen kotityö koska sinä et sitä hoida.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
827/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.

Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.

Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.

Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt  jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.

No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.

Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.

Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.

Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.

No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?

Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.

Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.

Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...

Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...

Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?

Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.

No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?

Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.

Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat

Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?

Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...

Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.

Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?

Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?

Missä väitin että nainen valehtelee? Jos hän on itse tosissaan sitä mieltä että hän ei nalkuta, niin eihän se mitään valehtelua ole silloin sanoa ettei nalkuta. Mutta nostin vain esiin huomioin, että se on naisen oma näkökulma asiaan. Mutta kyllä sille miehen laiskuudelle joku syy on, ei se ole mikään geenilotossa voitettu ominaisuus, että joku mies tekeekin kotitöitä. Kannattaa lukea se 30-vuotisesta liitosta eronneen naisen kertomus ja pohtia että mitä niiden tekemättömien kotitöiden taustalla oikeasti on.

Ahaa, jos naiselle, joka kertoo ettei nalkuta, vastaa että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", se ei tarkoitakaan että mielestäsi nainen nainen valehtelee vaan että hän nalkuttaa edes itse ymmärtämättä että näin tekee. Ja sinä täysin ulkopuolisena pystyt tämän tietämään ja oikaisemaan naisen harhaluulon nasevalla kommnetillasi.

Kuule, jos todella tarkoitit sitä mitä väität (eli että "nostit vain esiin huomion että se on vain naisen näkökulma asiaan", niin miksi et sitten kirjoittanut niin vaan väitit naisen yhtä kaikki nalkuttavan?

On sinulla poikapolo vielä opettelemista tuossa itsesi ilmaisemisessa.

Huomaatko kuinka itse nytkin kuvittelet kokoajan tietäväsi että mitä toiset täällä ajattelevat ja mitä he "oikeasti tarkoittavat"? Sanot alentuvasti, että "voi poikapolo" kun ei ole kanssasi samaa mieltä. Jos tähän tyyliin hoidat keskustelua miehesikin kanssa niin en yhtään ihmettele ettei se johda yhtään mihinkään.

Huomaan, että yritän kovasti kaivaa sitä tarkoitusta viestistä, jossa ilmeisesti on sanottu ihan muuta kuin mitä tarkoitetaan. Jos tulkintani oli edellen väärä, voitko kertoa, MITÄ sitten oli kätkeytyneenä viestiisi (tai jonkun toisen viestiin, jos nyt olet "ihan ensimmäistä kertaa kommentoimassa tähän ketjuun")? Ja miksi se tarkoitus piti kätkeä niin tarkkaan, ettei lukijalla ole mahdollisuutta saada selville, mitä tarkoitit?

Yleensä kommunikoinnissa lähtökohtana on, että sanotaan/kirjoitetaan mitä tarkoitetaan, etenkin näin keskustelupalstalla, missä oheisviestintä jää puuttumaan. Hyvin vaikea on keskustella, jos joku kirjoittelee mitä sattuu ja sitten närkästyy, kun toinen ei ymmärrä, että olikin tarkoitettu jotain ihan muuta.

En tarkoittanut mitään muuta kuin mitä itse jo edellisiin viesteihin kirjoitin. Jos nainen sanoo että hän ei nalkuta, niin hän ei mielestään silloin nalkuta. Mutta tämä on vain naisen oma tulkinta tilanteesta. Nainen ei voi kysymättä tietää että kokeeksi mies naisen nalkuttavan.

Olen nainen. Omasta mielestäni en nalkuta. Miehen mielestä kuulemma nalkutan. En halua nalkuttaa joten olen kysynyt mieheltä sata kertaa ihan ystävällisesti että mitkä kommenttini on olleet hänen mielestään nalkutusta. Mies ei kuitenkaan koskaan ole tähän pystynyt tai osannut vastata. Hän ei myöskään koskaan kykene perustelemaan että miten nalkutan tai koska nalkutan. Olen jäänyt aika hämmentyneeksi. En edelleenkään tiedä miten voisin vähentää nalkuttamistani kun minulle ei kerrota miten se nalkuttamiseni muka ilmenee.

Vierailija
828/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten huomaamattomista töistä: en kuollaksenikaan keksi mitä ne ovat tai sitten en vaan kertakaikkiaan sokeudeltani huomaa. Asumme kerrostalossa ja ainoat kotityöt on asunnon sisällä. Minä hoidan siivoukset ja tiskit ja pyykit ellei välillä toisin sovita mutta silloin kyllä huomaan miehen imuroineen. Minä päivitän tietokoneet ja kilpailutan sähkösopimukset. Minulla ei ole ajokorttia joten en tiedä mitä mies omaan autoonsa tekee, käytän julkisia itse enkä pyydä häneltä kyytejä eli tuo autonhuolto ei ole yhteinen kotityö. Mökkiä emme omista. Taulukoukut on yhdessä laitettu seinille joskus vuosia sitten. Sulakkeen vaihtamisestakaan ei voi olla kyse, koska meillä on sellainen reletaulu jossa vaan käännetään vipu toiseen asentoon tarvittaessa. Uudet huonekalut kasataan yhdessä, joskus minä yksin, joskus mies yksin, mutta kyllä sen työn jäljen huomaa :) . Kodin putkimiehet kaadan viemäriin itse, ei mies. Joten mitä ne miesten huomaamattomat työt oikein on?

Sillä miehen autolla varmaan haetaan kuitenkin joskus niitä kasattavia huonekaluja, ruokaa talouteen, edes joskus käydään jossain tai käytetään rahan hankkimiseen (käytetään työmatkohin)? En väitä että jos mies hoitaa auton ja sinä kaiken muun, asiat menee jotenkin tasan, mutta kuvottaa tuollainen vähättelee asenne että kyseessä ei ole mikään yhteinen kotityö koska sinä et sitä hoida.

Itse asiassa huonekaluja hankitaan hyvin harvoin ja niihin tilataan kotiinkuljetus. Joo joskus käydään miehen sukulaisissa tms miehen autolla yhdessä. Minä hoidan ruokakaupat kävellen, ja samaten mies, koska kauppa on vieressä. Eli en hyödy siitä autosta, sitä ei käytetä oikein muuhun kuin miehen työmatkoihin. No rahan hankintaa se on ja mies tarvii auton, mutta koska maksamme kaiken puoliksi niin sitä ei oikein voi silleen laskea. Ikävää että sinua kuvottaa. Jos mies esim. pyytäisi että pesen auton tms voisin hyvin sen pestä. Imuroinut olen sitä monesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
829/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten huomaamattomista töistä: en kuollaksenikaan keksi mitä ne ovat tai sitten en vaan kertakaikkiaan sokeudeltani huomaa. Asumme kerrostalossa ja ainoat kotityöt on asunnon sisällä. Minä hoidan siivoukset ja tiskit ja pyykit ellei välillä toisin sovita mutta silloin kyllä huomaan miehen imuroineen. Minä päivitän tietokoneet ja kilpailutan sähkösopimukset. Minulla ei ole ajokorttia joten en tiedä mitä mies omaan autoonsa tekee, käytän julkisia itse enkä pyydä häneltä kyytejä eli tuo autonhuolto ei ole yhteinen kotityö. Mökkiä emme omista. Taulukoukut on yhdessä laitettu seinille joskus vuosia sitten. Sulakkeen vaihtamisestakaan ei voi olla kyse, koska meillä on sellainen reletaulu jossa vaan käännetään vipu toiseen asentoon tarvittaessa. Uudet huonekalut kasataan yhdessä, joskus minä yksin, joskus mies yksin, mutta kyllä sen työn jäljen huomaa :) . Kodin putkimiehet kaadan viemäriin itse, ei mies. Joten mitä ne miesten huomaamattomat työt oikein on?

Sillä miehen autolla varmaan haetaan kuitenkin joskus niitä kasattavia huonekaluja, ruokaa talouteen, edes joskus käydään jossain tai käytetään rahan hankkimiseen (käytetään työmatkohin)? En väitä että jos mies hoitaa auton ja sinä kaiken muun, asiat menee jotenkin tasan, mutta kuvottaa tuollainen vähättelee asenne että kyseessä ei ole mikään yhteinen kotityö koska sinä et sitä hoida.

Mies jää ehkä työttömäksi. Ja joutuu ehkä myymään auton pois. Jos minä silloin ajan kortin ja ostan itselleni auton omia työmatkojani varten, ja hoidan auton yksin mutta en tee mitään muita kotihommia, niin kuvottaako sinua edelleen jos mies ei huolla minun autoa jota hän ei käytä eikä tarvitse?

Vierailija
830/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miesten huomaamattomista töistä: en kuollaksenikaan keksi mitä ne ovat tai sitten en vaan kertakaikkiaan sokeudeltani huomaa. Asumme kerrostalossa ja ainoat kotityöt on asunnon sisällä. Minä hoidan siivoukset ja tiskit ja pyykit ellei välillä toisin sovita mutta silloin kyllä huomaan miehen imuroineen. Minä päivitän tietokoneet ja kilpailutan sähkösopimukset. Minulla ei ole ajokorttia joten en tiedä mitä mies omaan autoonsa tekee, käytän julkisia itse enkä pyydä häneltä kyytejä eli tuo autonhuolto ei ole yhteinen kotityö. Mökkiä emme omista. Taulukoukut on yhdessä laitettu seinille joskus vuosia sitten. Sulakkeen vaihtamisestakaan ei voi olla kyse, koska meillä on sellainen reletaulu jossa vaan käännetään vipu toiseen asentoon tarvittaessa. Uudet huonekalut kasataan yhdessä, joskus minä yksin, joskus mies yksin, mutta kyllä sen työn jäljen huomaa :) . Kodin putkimiehet kaadan viemäriin itse, ei mies. Joten mitä ne miesten huomaamattomat työt oikein on?

Epäilen, että se on esim. tuntikausien käyttäminen erilaisten elektroniikkalaitteiden ominaisuuksien vertailuun ennen mahdollista hankintaa. Se että nainen olisi aivan tyytyväinen hankintaan, joka tehtäisiin menemällä lähimpään kauppaan ja ostamalla myyjän suosittelema sopivan hintainen tuote, ei poista miehen antamaa valtavaa panosta "kotitöihin".

Varmasti myös Tekniikan maailman lukeminen, television auto-ohjelmat jne. kuuluvat tärkeisiin kotitöihin, joiden avulla mies pysyy ajantasalla uusimmista automalleista ja tekniikan kehityksestä ja valmistautuu auton vaihtoon seuraavan viiden vuoden aikana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
831/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omien kokemusten perusteella naiset yliarvioivat omia tekemisiään kotitöiden suhteen ja vastaavasti väheksyvät miesten tekemiä. Jos joku nainen tulee minulle vielä väittämään, että joutuu parisuhteessa tekemään yksin kaikki kotityöt niin nauran päin naamaa. Muutenkin suurin osa naisista stressaa ihan liikaa. Hommat saisi hoidettua rennommallakin otteella. Naisilla tuntuu olevan vain on/off tässä suhteessa eli on niitä siivoushulluja ja sitten luonnonlapsia joiden kämppä näyttää vielä pahemmalta kuin poikamiehen.

Mjaah... Kysyin jo joku sivu takaperin sitä, mitä esimerkiksi ovat ne kotityöt, joita mies tekee naisen huomaamatta, niitä on ilmeisesti paljon. Olen saanut vastaukseksi vain kaskaiden siritystä. Osaisitko sinä antaa esimerkin?

Minäkin olen odotellut luetteloa näistä kotitöistä, joita miehet tekevät naisten huomaamatta. Ovat näköjään niin huomaamattomia, että edes miehet itse eivät kykene niitä havaitsemaan ja julki lausumaan. Mutta kyllä niitä silti varmasti on, pakko olla, kun palstavänkäri niin kerran väittää!

En tiedä moniko mies täällä tällä hetkellä kirjoittelee, mutta tosiaan ne huomaamattomasti tehdyt hommat on vaikea huomata. Mies täytti eilen lasinpesunestetonkkaa keittiössä, joten oletetavasti hän on täyttänyt auton pesunestesäiliön. Ruuanteko oli jo hyvällä alulla kun tulin iltapäivällä kotiin. Pyykkiäkään ei ole pyykkikorissa, joten nekin on näköjään jossain vaiheessa pesty.

No mutta kovin huomaamattomia töitä nuo luetellut eivät ole, kyllä nyt valmistetun ruuan ja pestyn pyykin huomaa jokainen normaaleilla aisteilla varustettu ihminen. Kyllä minunkin mieheni noita tekee, eikä koskaan ole jäänyt huomaamatta (ja kiittämättä).

No lasinpesunesteen lisääminen taitaa mennä noihin huomaamattomiin töihin - kieltämättä en edes tiedä, kuinka usein se täytyy tehdä kun mies on sen huomaamatta aina hoitanut minunkin autooni. Kuinka usein sitä lisätään, kertokaa jotka tiedätte? :D

Kyllä hävettää lukea tällaista tekstiä! Huomaamattomia töitä on tosiaan vaikea huomata mutta mitä hyvänsä mies tekeekin huomaamattomasti niin naureskellen vaan hymiöiden kera että ei se varmaan ole mitään kovin ihmeellistä ja kuinkahan useinkaan sitä täytyy tehdä. Tuo lasinpesuneste: riippuu ihan siitä missä ja millaisissa olosuhteissa ajat. Meillä täytellään lasinpesunesteet kesällä harvemmin, syksyn kurakeleillä joka viikko.

Täh? Ei meillä todellakaan tarvitse täytellä syksyllä tai kurakeleillä joka viikko täytellä lasinpesunestettä :D. Ei vaikka minä ajan työni puolesta toisinaan ihan useiden satojen kilometrien työmatkoja! Herranen aika, yritättekö te tuolla lotrauksella kuurata teiden pinnatkin? Minä lisäilen nestettä ehkä kerran vuodessa, en todellakaan ole jokaisesta pikku roskasta suihkimassa.

Vierailija
832/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankkiminen synnyttää nämä ongelmat. Ei kahden hengen taloudessa tule niin paljon kotitöitä, että siitä saisi riitaa aikaiseksi.

Lapset sitovat toisen, useinmiten naisen kotiin. Mies voi tehdä pitkää päivää, harrastaa ja jatkaa "omaa elämää " helpommin niin halutessaan. Lapsista on jonkun huolehdittava (jos ne haluaa pitää). Näkymättömien normien mukaan tämä "joku" on meidän yhteiskunnassamme nainen. Ja kun toinen menee menojaan ja jatkaa elämää ennen lapsia olleeseen malliin, on tämän toisen (vastuuntuntoisemman) huolehdittava kodista ja lapsista. Myös sohvalla mätivä mies voi naisen alettua tekemättömistä töistä nalkuttamaan suutuksissaan häipyä vaikka baariin...kyllähän äiti siellä pitää kodin pystyssä, mihin/miten se sieltä minnekään menisi.

Siis eikö niitä lapsia olla sitten alunperinkään haluttu yhdessä jos kerran mies tekee pitkiä päiviä töissä ja lähtee vielä harrastamaankin niiden jälkeen? Eikö mies halua viettää aikaa vauvan kanssa? Tuntuu vaan niin ihmelliseltä ajattelulta tuollainen... Miellä minä olin ensimmäiset kuukaudet kotona ja mies kieltäytyi töissä kaikenlaisesta ylimääräisestä ja tuli aina suoraan kotiin koska halusi viettää aikaa vauvan kanssa. Olisin käytännössä päässyt melkein joka ilta lähtemään jonnekin jos olisin halunnut.

Kun meillä mies on aktiivinen niin tokihan kaikki muutkin miehet ovat :)

Usein mies haluaa lapsia enemmän kuin nainen, mutta silti on valmis sysäämään ikävät hoitorutiinit vaimolle. On ilmeisen kiva olla isä, joka kerran illassa käyttää max. 5 minuuttia vauvan kanssa hassutteluun, mutta muuten jatkaa elämäänsä kuten ennen. Saa perheellisen ilot ja sinkun vastuut.

No ollaan vissiin vaan sitten niin eri maailmoista, mutta en vaan ymmärrä että miten on mahdollista että mies haluaa lapsen mutta ei haluakaan hoitaa ja viettää aikaa tämän kanssa. Esim. nuo iltahoitorutiinithan ovat ihan erinomaisia hetkia viettää keskinäistä aikaa.

Tunnen monia miehiä, jotka eivät olleet edes koskaan pitäneet vauvaa sylissä, ennen kuin saivat oman lapsen. Miehille lapsi voi oikeasti olla statussymboli, miehisyyden todiste ja keino sitoa vaimo kotiin. Miehen ei ole mikään pakko hankkia lapsia hyvästä syystä (eivät kaikki naisetkaan niin tee), melko varmasti kun voi luottaa siihen, että lapsen äiti hoitaa kaikki ikävät hommat.

Tänä päivänä enemmän ongelmana on, että olemme tehneet lasten saamisesta liiankin suuren ja vastuullisen projektin, joka musertaa, kun täydellisyyteen on niin kovin vaikea vanhemmmuudessa päästä. Edelleen kuitenkin perhe ja lapset todistetusti edistävät miehen uraa ja antavat kuvan vastuullisesta ihmisestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
833/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten huomaamattomista töistä: en kuollaksenikaan keksi mitä ne ovat tai sitten en vaan kertakaikkiaan sokeudeltani huomaa. Asumme kerrostalossa ja ainoat kotityöt on asunnon sisällä. Minä hoidan siivoukset ja tiskit ja pyykit ellei välillä toisin sovita mutta silloin kyllä huomaan miehen imuroineen. Minä päivitän tietokoneet ja kilpailutan sähkösopimukset. Minulla ei ole ajokorttia joten en tiedä mitä mies omaan autoonsa tekee, käytän julkisia itse enkä pyydä häneltä kyytejä eli tuo autonhuolto ei ole yhteinen kotityö. Mökkiä emme omista. Taulukoukut on yhdessä laitettu seinille joskus vuosia sitten. Sulakkeen vaihtamisestakaan ei voi olla kyse, koska meillä on sellainen reletaulu jossa vaan käännetään vipu toiseen asentoon tarvittaessa. Uudet huonekalut kasataan yhdessä, joskus minä yksin, joskus mies yksin, mutta kyllä sen työn jäljen huomaa :) . Kodin putkimiehet kaadan viemäriin itse, ei mies. Joten mitä ne miesten huomaamattomat työt oikein on?

Epäilen, että se on esim. tuntikausien käyttäminen erilaisten elektroniikkalaitteiden ominaisuuksien vertailuun ennen mahdollista hankintaa. Se että nainen olisi aivan tyytyväinen hankintaan, joka tehtäisiin menemällä lähimpään kauppaan ja ostamalla myyjän suosittelema sopivan hintainen tuote, ei poista miehen antamaa valtavaa panosta "kotitöihin".

Varmasti myös Tekniikan maailman lukeminen, television auto-ohjelmat jne. kuuluvat tärkeisiin kotitöihin, joiden avulla mies pysyy ajantasalla uusimmista automalleista ja tekniikan kehityksestä ja valmistautuu auton vaihtoon seuraavan viiden vuoden aikana.

Aa no nyt ymmärrän! Meilläkin mies surffaa joka päivä netissä pari tuntia. Katselee uusia autoja ja lukee jotain tekniikkasivustoja. Ja saattaa siinä surffaillessaan välillä hihkaista, että kulta eikö meillekin sopisi sitten joskus tuollainen kiva punainen sporttiaudi! Tai kulta nyt olisi tällaisia uudenlaisia subbareita taas täällä jenkkinettisivustolla esittelyssä! Tai k-raudassa on tarjouksessa tällainen sikakallis multirakennuskone (jolla me ei oikeasti tehdä kerrostalossa mitään). En ollut tajunnut että mies tekee siinä kotitöitä 😂😂😂😂😂 . Tyhmä minä. Luulin että hän rentoutuu tms lepää. Nyt tiedän että hän raataa! Mutta hienoa!

Vierailija
834/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankkiminen synnyttää nämä ongelmat. Ei kahden hengen taloudessa tule niin paljon kotitöitä, että siitä saisi riitaa aikaiseksi.

Lapset sitovat toisen, useinmiten naisen kotiin. Mies voi tehdä pitkää päivää, harrastaa ja jatkaa "omaa elämää " helpommin niin halutessaan. Lapsista on jonkun huolehdittava (jos ne haluaa pitää). Näkymättömien normien mukaan tämä "joku" on meidän yhteiskunnassamme nainen. Ja kun toinen menee menojaan ja jatkaa elämää ennen lapsia olleeseen malliin, on tämän toisen (vastuuntuntoisemman) huolehdittava kodista ja lapsista. Myös sohvalla mätivä mies voi naisen alettua tekemättömistä töistä nalkuttamaan suutuksissaan häipyä vaikka baariin...kyllähän äiti siellä pitää kodin pystyssä, mihin/miten se sieltä minnekään menisi.

Siis eikö niitä lapsia olla sitten alunperinkään haluttu yhdessä jos kerran mies tekee pitkiä päiviä töissä ja lähtee vielä harrastamaankin niiden jälkeen? Eikö mies halua viettää aikaa vauvan kanssa? Tuntuu vaan niin ihmelliseltä ajattelulta tuollainen... Miellä minä olin ensimmäiset kuukaudet kotona ja mies kieltäytyi töissä kaikenlaisesta ylimääräisestä ja tuli aina suoraan kotiin koska halusi viettää aikaa vauvan kanssa. Olisin käytännössä päässyt melkein joka ilta lähtemään jonnekin jos olisin halunnut.

Kun meillä mies on aktiivinen niin tokihan kaikki muutkin miehet ovat :)

Usein mies haluaa lapsia enemmän kuin nainen, mutta silti on valmis sysäämään ikävät hoitorutiinit vaimolle. On ilmeisen kiva olla isä, joka kerran illassa käyttää max. 5 minuuttia vauvan kanssa hassutteluun, mutta muuten jatkaa elämäänsä kuten ennen. Saa perheellisen ilot ja sinkun vastuut.

No ollaan vissiin vaan sitten niin eri maailmoista, mutta en vaan ymmärrä että miten on mahdollista että mies haluaa lapsen mutta ei haluakaan hoitaa ja viettää aikaa tämän kanssa. Esim. nuo iltahoitorutiinithan ovat ihan erinomaisia hetkia viettää keskinäistä aikaa.

Tunnen monia miehiä, jotka eivät olleet edes koskaan pitäneet vauvaa sylissä, ennen kuin saivat oman lapsen. Miehille lapsi voi oikeasti olla statussymboli, miehisyyden todiste ja keino sitoa vaimo kotiin. Miehen ei ole mikään pakko hankkia lapsia hyvästä syystä (eivät kaikki naisetkaan niin tee), melko varmasti kun voi luottaa siihen, että lapsen äiti hoitaa kaikki ikävät hommat.

Tänä päivänä enemmän ongelmana on, että olemme tehneet lasten saamisesta liiankin suuren ja vastuullisen projektin, joka musertaa, kun täydellisyyteen on niin kovin vaikea vanhemmmuudessa päästä. Edelleen kuitenkin perhe ja lapset todistetusti edistävät miehen uraa ja antavat kuvan vastuullisesta ihmisestä.

Ohis, mutta pakko kysyä nyt teiltä enemmän elämänkokemusta omaavilta: olemme vielä lapseton pariskunta. Mies haaveilee lapsesta enemmän kuin minä, minustakin se olisi kiva. Mies jopa vähän kärttää lapsen saamisen perään. Mistä tiedän ennakkoon ettei kyse ole tuosta mitä kirjoitat?! Että kyse ei ole siitä että lapsi olisikin miehelleni statussymboli, tapa sitoa minut kotiin tai tai sellainen pakollinen juttu joka vaan pitää saada, mutta lapsen hoito ei kiinnosta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
835/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten huomaamattomista töistä: en kuollaksenikaan keksi mitä ne ovat tai sitten en vaan kertakaikkiaan sokeudeltani huomaa. Asumme kerrostalossa ja ainoat kotityöt on asunnon sisällä. Minä hoidan siivoukset ja tiskit ja pyykit ellei välillä toisin sovita mutta silloin kyllä huomaan miehen imuroineen. Minä päivitän tietokoneet ja kilpailutan sähkösopimukset. Minulla ei ole ajokorttia joten en tiedä mitä mies omaan autoonsa tekee, käytän julkisia itse enkä pyydä häneltä kyytejä eli tuo autonhuolto ei ole yhteinen kotityö. Mökkiä emme omista. Taulukoukut on yhdessä laitettu seinille joskus vuosia sitten. Sulakkeen vaihtamisestakaan ei voi olla kyse, koska meillä on sellainen reletaulu jossa vaan käännetään vipu toiseen asentoon tarvittaessa. Uudet huonekalut kasataan yhdessä, joskus minä yksin, joskus mies yksin, mutta kyllä sen työn jäljen huomaa :) . Kodin putkimiehet kaadan viemäriin itse, ei mies. Joten mitä ne miesten huomaamattomat työt oikein on?

Sillä miehen autolla varmaan haetaan kuitenkin joskus niitä kasattavia huonekaluja, ruokaa talouteen, edes joskus käydään jossain tai käytetään rahan hankkimiseen (käytetään työmatkohin)? En väitä että jos mies hoitaa auton ja sinä kaiken muun, asiat menee jotenkin tasan, mutta kuvottaa tuollainen vähättelee asenne että kyseessä ei ole mikään yhteinen kotityö koska sinä et sitä hoida.

Itse asiassa huonekaluja hankitaan hyvin harvoin ja niihin tilataan kotiinkuljetus. Joo joskus käydään miehen sukulaisissa tms miehen autolla yhdessä. Minä hoidan ruokakaupat kävellen, ja samaten mies, koska kauppa on vieressä. Eli en hyödy siitä autosta, sitä ei käytetä oikein muuhun kuin miehen työmatkoihin. No rahan hankintaa se on ja mies tarvii auton, mutta koska maksamme kaiken puoliksi niin sitä ei oikein voi silleen laskea. Ikävää että sinua kuvottaa. Jos mies esim. pyytäisi että pesen auton tms voisin hyvin sen pestä. Imuroinut olen sitä monesti.

"Mutta kun sitä mutta kun tätä mutta mutta mutta niin ei sitä voi oikein silleen laskea." Tässäpä se kiteytyy naisten suhtautuminen miesten tekemiin kotitöihin.

Vierailija
836/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankkiminen synnyttää nämä ongelmat. Ei kahden hengen taloudessa tule niin paljon kotitöitä, että siitä saisi riitaa aikaiseksi.

Lapset sitovat toisen, useinmiten naisen kotiin. Mies voi tehdä pitkää päivää, harrastaa ja jatkaa "omaa elämää " helpommin niin halutessaan. Lapsista on jonkun huolehdittava (jos ne haluaa pitää). Näkymättömien normien mukaan tämä "joku" on meidän yhteiskunnassamme nainen. Ja kun toinen menee menojaan ja jatkaa elämää ennen lapsia olleeseen malliin, on tämän toisen (vastuuntuntoisemman) huolehdittava kodista ja lapsista. Myös sohvalla mätivä mies voi naisen alettua tekemättömistä töistä nalkuttamaan suutuksissaan häipyä vaikka baariin...kyllähän äiti siellä pitää kodin pystyssä, mihin/miten se sieltä minnekään menisi.

Siis eikö niitä lapsia olla sitten alunperinkään haluttu yhdessä jos kerran mies tekee pitkiä päiviä töissä ja lähtee vielä harrastamaankin niiden jälkeen? Eikö mies halua viettää aikaa vauvan kanssa? Tuntuu vaan niin ihmelliseltä ajattelulta tuollainen... Miellä minä olin ensimmäiset kuukaudet kotona ja mies kieltäytyi töissä kaikenlaisesta ylimääräisestä ja tuli aina suoraan kotiin koska halusi viettää aikaa vauvan kanssa. Olisin käytännössä päässyt melkein joka ilta lähtemään jonnekin jos olisin halunnut.

Kun meillä mies on aktiivinen niin tokihan kaikki muutkin miehet ovat :)

Usein mies haluaa lapsia enemmän kuin nainen, mutta silti on valmis sysäämään ikävät hoitorutiinit vaimolle. On ilmeisen kiva olla isä, joka kerran illassa käyttää max. 5 minuuttia vauvan kanssa hassutteluun, mutta muuten jatkaa elämäänsä kuten ennen. Saa perheellisen ilot ja sinkun vastuut.

No ollaan vissiin vaan sitten niin eri maailmoista, mutta en vaan ymmärrä että miten on mahdollista että mies haluaa lapsen mutta ei haluakaan hoitaa ja viettää aikaa tämän kanssa. Esim. nuo iltahoitorutiinithan ovat ihan erinomaisia hetkia viettää keskinäistä aikaa.

Tunnen monia miehiä, jotka eivät olleet edes koskaan pitäneet vauvaa sylissä, ennen kuin saivat oman lapsen. Miehille lapsi voi oikeasti olla statussymboli, miehisyyden todiste ja keino sitoa vaimo kotiin. Miehen ei ole mikään pakko hankkia lapsia hyvästä syystä (eivät kaikki naisetkaan niin tee), melko varmasti kun voi luottaa siihen, että lapsen äiti hoitaa kaikki ikävät hommat.

Tänä päivänä enemmän ongelmana on, että olemme tehneet lasten saamisesta liiankin suuren ja vastuullisen projektin, joka musertaa, kun täydellisyyteen on niin kovin vaikea vanhemmmuudessa päästä. Edelleen kuitenkin perhe ja lapset todistetusti edistävät miehen uraa ja antavat kuvan vastuullisesta ihmisestä.

Ohis, mutta pakko kysyä nyt teiltä enemmän elämänkokemusta omaavilta: olemme vielä lapseton pariskunta. Mies haaveilee lapsesta enemmän kuin minä, minustakin se olisi kiva. Mies jopa vähän kärttää lapsen saamisen perään. Mistä tiedän ennakkoon ettei kyse ole tuosta mitä kirjoitat?! Että kyse ei ole siitä että lapsi olisikin miehelleni statussymboli, tapa sitoa minut kotiin tai tai sellainen pakollinen juttu joka vaan pitää saada, mutta lapsen hoito ei kiinnosta?

Silloin kun me olimme lapsettomia meitä silloin tällöin pyydettiin hoitamaan tuttavien tai sukulaisten lapsia. Kyllä se melko nopeasti kävi selville että miestä sekä kiinnosti olla lasten kanssa sekä että hän osasi ja halusi oppia lisää siitä mitä lasten kanssa oleminen vaati.

Vierailija
837/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankkiminen synnyttää nämä ongelmat. Ei kahden hengen taloudessa tule niin paljon kotitöitä, että siitä saisi riitaa aikaiseksi.

Lapset sitovat toisen, useinmiten naisen kotiin. Mies voi tehdä pitkää päivää, harrastaa ja jatkaa "omaa elämää " helpommin niin halutessaan. Lapsista on jonkun huolehdittava (jos ne haluaa pitää). Näkymättömien normien mukaan tämä "joku" on meidän yhteiskunnassamme nainen. Ja kun toinen menee menojaan ja jatkaa elämää ennen lapsia olleeseen malliin, on tämän toisen (vastuuntuntoisemman) huolehdittava kodista ja lapsista. Myös sohvalla mätivä mies voi naisen alettua tekemättömistä töistä nalkuttamaan suutuksissaan häipyä vaikka baariin...kyllähän äiti siellä pitää kodin pystyssä, mihin/miten se sieltä minnekään menisi.

Siis eikö niitä lapsia olla sitten alunperinkään haluttu yhdessä jos kerran mies tekee pitkiä päiviä töissä ja lähtee vielä harrastamaankin niiden jälkeen? Eikö mies halua viettää aikaa vauvan kanssa? Tuntuu vaan niin ihmelliseltä ajattelulta tuollainen... Miellä minä olin ensimmäiset kuukaudet kotona ja mies kieltäytyi töissä kaikenlaisesta ylimääräisestä ja tuli aina suoraan kotiin koska halusi viettää aikaa vauvan kanssa. Olisin käytännössä päässyt melkein joka ilta lähtemään jonnekin jos olisin halunnut.

Kun meillä mies on aktiivinen niin tokihan kaikki muutkin miehet ovat :)

Usein mies haluaa lapsia enemmän kuin nainen, mutta silti on valmis sysäämään ikävät hoitorutiinit vaimolle. On ilmeisen kiva olla isä, joka kerran illassa käyttää max. 5 minuuttia vauvan kanssa hassutteluun, mutta muuten jatkaa elämäänsä kuten ennen. Saa perheellisen ilot ja sinkun vastuut.

No ollaan vissiin vaan sitten niin eri maailmoista, mutta en vaan ymmärrä että miten on mahdollista että mies haluaa lapsen mutta ei haluakaan hoitaa ja viettää aikaa tämän kanssa. Esim. nuo iltahoitorutiinithan ovat ihan erinomaisia hetkia viettää keskinäistä aikaa.

Tunnen monia miehiä, jotka eivät olleet edes koskaan pitäneet vauvaa sylissä, ennen kuin saivat oman lapsen. Miehille lapsi voi oikeasti olla statussymboli, miehisyyden todiste ja keino sitoa vaimo kotiin. Miehen ei ole mikään pakko hankkia lapsia hyvästä syystä (eivät kaikki naisetkaan niin tee), melko varmasti kun voi luottaa siihen, että lapsen äiti hoitaa kaikki ikävät hommat.

Tänä päivänä enemmän ongelmana on, että olemme tehneet lasten saamisesta liiankin suuren ja vastuullisen projektin, joka musertaa, kun täydellisyyteen on niin kovin vaikea vanhemmmuudessa päästä. Edelleen kuitenkin perhe ja lapset todistetusti edistävät miehen uraa ja antavat kuvan vastuullisesta ihmisestä.

Ohis, mutta pakko kysyä nyt teiltä enemmän elämänkokemusta omaavilta: olemme vielä lapseton pariskunta. Mies haaveilee lapsesta enemmän kuin minä, minustakin se olisi kiva. Mies jopa vähän kärttää lapsen saamisen perään. Mistä tiedän ennakkoon ettei kyse ole tuosta mitä kirjoitat?! Että kyse ei ole siitä että lapsi olisikin miehelleni statussymboli, tapa sitoa minut kotiin tai tai sellainen pakollinen juttu joka vaan pitää saada, mutta lapsen hoito ei kiinnosta?

Jos elää onnellisessa ja tasapainoisesti parisuhteessa jossa molemmat aidosti kunnioittavat ja arvostavat toisiaan, niin ei se kunnioitus lakkaa kuin seinää siinä vaiheessa kun saadaan lapsi. Tämä koskee siis molempia. Arvostat puolisoasi ja haluatko hänen olevan onnellinen? Koetko että puolisosi vastavuoroisesti tuntee ja toimii samoin? Jaatteko vastuuta kotona ja kumpikin kokee olevansa tasa-arvoinen toisen kanssa? Jos nämä asiat on keskusteltu ja kunnossa, niin sitten on hyvät edellytykset myös tasa-arvoiselle perhe-elämälle.

Vierailija
838/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten huomaamattomista töistä: en kuollaksenikaan keksi mitä ne ovat tai sitten en vaan kertakaikkiaan sokeudeltani huomaa. Asumme kerrostalossa ja ainoat kotityöt on asunnon sisällä. Minä hoidan siivoukset ja tiskit ja pyykit ellei välillä toisin sovita mutta silloin kyllä huomaan miehen imuroineen. Minä päivitän tietokoneet ja kilpailutan sähkösopimukset. Minulla ei ole ajokorttia joten en tiedä mitä mies omaan autoonsa tekee, käytän julkisia itse enkä pyydä häneltä kyytejä eli tuo autonhuolto ei ole yhteinen kotityö. Mökkiä emme omista. Taulukoukut on yhdessä laitettu seinille joskus vuosia sitten. Sulakkeen vaihtamisestakaan ei voi olla kyse, koska meillä on sellainen reletaulu jossa vaan käännetään vipu toiseen asentoon tarvittaessa. Uudet huonekalut kasataan yhdessä, joskus minä yksin, joskus mies yksin, mutta kyllä sen työn jäljen huomaa :) . Kodin putkimiehet kaadan viemäriin itse, ei mies. Joten mitä ne miesten huomaamattomat työt oikein on?

Epäilen, että se on esim. tuntikausien käyttäminen erilaisten elektroniikkalaitteiden ominaisuuksien vertailuun ennen mahdollista hankintaa. Se että nainen olisi aivan tyytyväinen hankintaan, joka tehtäisiin menemällä lähimpään kauppaan ja ostamalla myyjän suosittelema sopivan hintainen tuote, ei poista miehen antamaa valtavaa panosta "kotitöihin".

Varmasti myös Tekniikan maailman lukeminen, television auto-ohjelmat jne. kuuluvat tärkeisiin kotitöihin, joiden avulla mies pysyy ajantasalla uusimmista automalleista ja tekniikan kehityksestä ja valmistautuu auton vaihtoon seuraavan viiden vuoden aikana.

Aa no nyt ymmärrän! Meilläkin mies surffaa joka päivä netissä pari tuntia. Katselee uusia autoja ja lukee jotain tekniikkasivustoja. Ja saattaa siinä surffaillessaan välillä hihkaista, että kulta eikö meillekin sopisi sitten joskus tuollainen kiva punainen sporttiaudi! Tai kulta nyt olisi tällaisia uudenlaisia subbareita taas täällä jenkkinettisivustolla esittelyssä! Tai k-raudassa on tarjouksessa tällainen sikakallis multirakennuskone (jolla me ei oikeasti tehdä kerrostalossa mitään). En ollut tajunnut että mies tekee siinä kotitöitä 😂😂😂😂😂 . Tyhmä minä. Luulin että hän rentoutuu tms lepää. Nyt tiedän että hän raataa! Mutta hienoa!

Naura vaan mutta aika surulliseksi jamassa tuo sinun parisuhteesi. Itse mainitsit omiksi kotitöiksesi tietokoneiden päivityksen (siis yhden napin klikkaamisen) ja sähkösopimusten vertailun. Kuitenkin kun miehen kotitöiksi mainitaan mm. kodinkoneiden vertailu niin nauran räkäisesti että "ahhahhaha onko tuo muka joku kotityö???!!"

Vierailija
839/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankkiminen synnyttää nämä ongelmat. Ei kahden hengen taloudessa tule niin paljon kotitöitä, että siitä saisi riitaa aikaiseksi.

Lapset sitovat toisen, useinmiten naisen kotiin. Mies voi tehdä pitkää päivää, harrastaa ja jatkaa "omaa elämää " helpommin niin halutessaan. Lapsista on jonkun huolehdittava (jos ne haluaa pitää). Näkymättömien normien mukaan tämä "joku" on meidän yhteiskunnassamme nainen. Ja kun toinen menee menojaan ja jatkaa elämää ennen lapsia olleeseen malliin, on tämän toisen (vastuuntuntoisemman) huolehdittava kodista ja lapsista. Myös sohvalla mätivä mies voi naisen alettua tekemättömistä töistä nalkuttamaan suutuksissaan häipyä vaikka baariin...kyllähän äiti siellä pitää kodin pystyssä, mihin/miten se sieltä minnekään menisi.

Siis eikö niitä lapsia olla sitten alunperinkään haluttu yhdessä jos kerran mies tekee pitkiä päiviä töissä ja lähtee vielä harrastamaankin niiden jälkeen? Eikö mies halua viettää aikaa vauvan kanssa? Tuntuu vaan niin ihmelliseltä ajattelulta tuollainen... Miellä minä olin ensimmäiset kuukaudet kotona ja mies kieltäytyi töissä kaikenlaisesta ylimääräisestä ja tuli aina suoraan kotiin koska halusi viettää aikaa vauvan kanssa. Olisin käytännössä päässyt melkein joka ilta lähtemään jonnekin jos olisin halunnut.

Kun meillä mies on aktiivinen niin tokihan kaikki muutkin miehet ovat :)

Usein mies haluaa lapsia enemmän kuin nainen, mutta silti on valmis sysäämään ikävät hoitorutiinit vaimolle. On ilmeisen kiva olla isä, joka kerran illassa käyttää max. 5 minuuttia vauvan kanssa hassutteluun, mutta muuten jatkaa elämäänsä kuten ennen. Saa perheellisen ilot ja sinkun vastuut.

No ollaan vissiin vaan sitten niin eri maailmoista, mutta en vaan ymmärrä että miten on mahdollista että mies haluaa lapsen mutta ei haluakaan hoitaa ja viettää aikaa tämän kanssa. Esim. nuo iltahoitorutiinithan ovat ihan erinomaisia hetkia viettää keskinäistä aikaa.

Tunnen monia miehiä, jotka eivät olleet edes koskaan pitäneet vauvaa sylissä, ennen kuin saivat oman lapsen. Miehille lapsi voi oikeasti olla statussymboli, miehisyyden todiste ja keino sitoa vaimo kotiin. Miehen ei ole mikään pakko hankkia lapsia hyvästä syystä (eivät kaikki naisetkaan niin tee), melko varmasti kun voi luottaa siihen, että lapsen äiti hoitaa kaikki ikävät hommat.

Tänä päivänä enemmän ongelmana on, että olemme tehneet lasten saamisesta liiankin suuren ja vastuullisen projektin, joka musertaa, kun täydellisyyteen on niin kovin vaikea vanhemmmuudessa päästä. Edelleen kuitenkin perhe ja lapset todistetusti edistävät miehen uraa ja antavat kuvan vastuullisesta ihmisestä.

Ohis, mutta pakko kysyä nyt teiltä enemmän elämänkokemusta omaavilta: olemme vielä lapseton pariskunta. Mies haaveilee lapsesta enemmän kuin minä, minustakin se olisi kiva. Mies jopa vähän kärttää lapsen saamisen perään. Mistä tiedän ennakkoon ettei kyse ole tuosta mitä kirjoitat?! Että kyse ei ole siitä että lapsi olisikin miehelleni statussymboli, tapa sitoa minut kotiin tai tai sellainen pakollinen juttu joka vaan pitää saada, mutta lapsen hoito ei kiinnosta?

Et mistään, mutta jos asia paljastuu sinulle lapsen synnyttyä, on se sinun vika, koska naisten kuuluu olla selvinnäkijöitä. Muiden ihmisten lasten innokas leikittäminen ei esim. korreloi oikean vastuunoton kanssa.

Vierailija
840/1022 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omien kokemusten perusteella naiset yliarvioivat omia tekemisiään kotitöiden suhteen ja vastaavasti väheksyvät miesten tekemiä. Jos joku nainen tulee minulle vielä väittämään, että joutuu parisuhteessa tekemään yksin kaikki kotityöt niin nauran päin naamaa. Muutenkin suurin osa naisista stressaa ihan liikaa. Hommat saisi hoidettua rennommallakin otteella. Naisilla tuntuu olevan vain on/off tässä suhteessa eli on niitä siivoushulluja ja sitten luonnonlapsia joiden kämppä näyttää vielä pahemmalta kuin poikamiehen.

Mjaah... Kysyin jo joku sivu takaperin sitä, mitä esimerkiksi ovat ne kotityöt, joita mies tekee naisen huomaamatta, niitä on ilmeisesti paljon. Olen saanut vastaukseksi vain kaskaiden siritystä. Osaisitko sinä antaa esimerkin?

Minäkin olen odotellut luetteloa näistä kotitöistä, joita miehet tekevät naisten huomaamatta. Ovat näköjään niin huomaamattomia, että edes miehet itse eivät kykene niitä havaitsemaan ja julki lausumaan. Mutta kyllä niitä silti varmasti on, pakko olla, kun palstavänkäri niin kerran väittää!

En tiedä moniko mies täällä tällä hetkellä kirjoittelee, mutta tosiaan ne huomaamattomasti tehdyt hommat on vaikea huomata. Mies täytti eilen lasinpesunestetonkkaa keittiössä, joten oletetavasti hän on täyttänyt auton pesunestesäiliön. Ruuanteko oli jo hyvällä alulla kun tulin iltapäivällä kotiin. Pyykkiäkään ei ole pyykkikorissa, joten nekin on näköjään jossain vaiheessa pesty.

No mutta kovin huomaamattomia töitä nuo luetellut eivät ole, kyllä nyt valmistetun ruuan ja pestyn pyykin huomaa jokainen normaaleilla aisteilla varustettu ihminen. Kyllä minunkin mieheni noita tekee, eikä koskaan ole jäänyt huomaamatta (ja kiittämättä).

No lasinpesunesteen lisääminen taitaa mennä noihin huomaamattomiin töihin - kieltämättä en edes tiedä, kuinka usein se täytyy tehdä kun mies on sen huomaamatta aina hoitanut minunkin autooni. Kuinka usein sitä lisätään, kertokaa jotka tiedätte? :D

Kyllä hävettää lukea tällaista tekstiä! Huomaamattomia töitä on tosiaan vaikea huomata mutta mitä hyvänsä mies tekeekin huomaamattomasti niin naureskellen vaan hymiöiden kera että ei se varmaan ole mitään kovin ihmeellistä ja kuinkahan useinkaan sitä täytyy tehdä. Tuo lasinpesuneste: riippuu ihan siitä missä ja millaisissa olosuhteissa ajat. Meillä täytellään lasinpesunesteet kesällä harvemmin, syksyn kurakeleillä joka viikko.

Täh? Ei meillä todellakaan tarvitse täytellä syksyllä tai kurakeleillä joka viikko täytellä lasinpesunestettä :D. Ei vaikka minä ajan työni puolesta toisinaan ihan useiden satojen kilometrien työmatkoja! Herranen aika, yritättekö te tuolla lotrauksella kuurata teiden pinnatkin? Minä lisäilen nestettä ehkä kerran vuodessa, en todellakaan ole jokaisesta pikku roskasta suihkimassa.

En tiedä jaksaisiko tähän edes vastata mutta vastataan nyt sitten: kuten ylemmässä viestissä sanottiin niin riippuu täysin siitä millaisissa olosuhteissa ajat, ei siis siitä kuinka pitkiä matkoja ajat. Jos joillakin kuluu pesunestettä säiliö viikossa ja teillä säiliö vuodessa, niin se kertoo siitä että ajatte aika erilaisissa olosuhteissa.