HS Mielipide: Yhä harvempi nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja
http://www.hs.fi/mielipide/a1470625865331
"HELSINGIN SANOMISSA on käsitelty puhumisen vaikeutta parisuhteessa. Kaksi kolmasosaa eroista kuulemma tapahtuu naisten aloitteesta. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanoi (HS Kotimaa 8.8.), että joka kolmas mies ei ymmärrä, miksi puoliso haluaa erota.
Olen eronnut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla puolisoni oli yllättynyt, koska hän oli sitä mieltä, että kaikki on hyvin ja minä vain kuvittelen, että meillä menee huonosti. Olin puhunut minua vaivanneista asioista, mutta sitä ei noteerattu. Ainoa vaihtoehto oli erota.
Toisessa liitossa pidin huolta, että puhuimme asioista juuri niin rakentavasti kuin Kontulakin suosittelee. En voi sietää naputusta tai huutamista. Silti sain jossain vaiheessa kuulla, että meillä ei olisi mitään ongelmia, jos minä en niitä tekisi.
Jos olisin tyhjäpäinen kiukuttelija, ymmärtäisin moisen kritiikin, mutta tiedän olevani täyspäinen nainen.
Omien ja ystävieni kokemusten pohjalta olen alkanut miettiä, onko sittenkin kyse vain asenteesta. Siis siitä vanhasta, että naisen esittämiä asioita pidetään vähempiarvoisina miesten mielipiteiden rinnalla.
Toivon, että olen väärässä. Mutta jos ainakin osa miehistä ajattelee näin, heidän kannattaa tarkistaa näkökulmaansa, jos haluavat ylläpitää hyvää parisuhdetta. Yhä harvempi nykyaikainen nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja, kun sen sijaan voi elää rikkaampaa elämää ilman tuonkaltaista väheksyntää.
Tyytyväinen uussinkku
Kommentit (1022)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat
Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?
Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...
Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.
Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?
Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?
Missä väitin että nainen valehtelee? Jos hän on itse tosissaan sitä mieltä että hän ei nalkuta, niin eihän se mitään valehtelua ole silloin sanoa ettei nalkuta. Mutta nostin vain esiin huomioin, että se on naisen oma näkökulma asiaan. Mutta kyllä sille miehen laiskuudelle joku syy on, ei se ole mikään geenilotossa voitettu ominaisuus, että joku mies tekeekin kotitöitä. Kannattaa lukea se 30-vuotisesta liitosta eronneen naisen kertomus ja pohtia että mitä niiden tekemättömien kotitöiden taustalla oikeasti on.
Ahaa, jos naiselle, joka kertoo ettei nalkuta, vastaa että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", se ei tarkoitakaan että mielestäsi nainen nainen valehtelee vaan että hän nalkuttaa edes itse ymmärtämättä että näin tekee. Ja sinä täysin ulkopuolisena pystyt tämän tietämään ja oikaisemaan naisen harhaluulon nasevalla kommnetillasi.
Kuule, jos todella tarkoitit sitä mitä väität (eli että "nostit vain esiin huomion että se on vain naisen näkökulma asiaan", niin miksi et sitten kirjoittanut niin vaan väitit naisen yhtä kaikki nalkuttavan?
On sinulla poikapolo vielä opettelemista tuossa itsesi ilmaisemisessa.
En ole mikään poikapolo vaan aikuinen hyvässä parisuhteessa oleva nainen ja perheenäti. En myöskään ollut tuo, joka kirjoitti että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", kommentti 783 oli ensimmäinen tähän keskusteluun kirjoittamani. Missään terveessä ja keskinäiseen arvostukseen perustuvassa parisuhteessa kukaan kiusallaan makaa sohvalla ja jätä kaikkia töitä toiselle tai tee kotitöitä pain persettä siksi ettei niitä tarvitsisi enää jatkossa tehdä. Vika ei ole miehessä, joka on "vain sattunut syntynyt lapatossuksi", vika on paljon syvemmällä siellä parisuhteen perusteissa.
Voi voi, kylläpä sitten tuommoisilla lapatossumiehillä on surkea tuuri, kun parisuhde toisensa jälkeen sattuu olemaan viallinen ja kariutuu siihen, että mies vaan pötköttelee sohvan pohjalla. Kunnon mies jossa ei mitään vikaa, ja noin huonoja parisuhteita vaan sattu kohdalle. On se kovaa.
Missäs täällä tai muuallakaan on ensimmäinenkään mies valittanut sitä ettei nainen passaa häntä sinne sohvan pohjalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusten perusteella naiset yliarvioivat omia tekemisiään kotitöiden suhteen ja vastaavasti väheksyvät miesten tekemiä. Jos joku nainen tulee minulle vielä väittämään, että joutuu parisuhteessa tekemään yksin kaikki kotityöt niin nauran päin naamaa. Muutenkin suurin osa naisista stressaa ihan liikaa. Hommat saisi hoidettua rennommallakin otteella. Naisilla tuntuu olevan vain on/off tässä suhteessa eli on niitä siivoushulluja ja sitten luonnonlapsia joiden kämppä näyttää vielä pahemmalta kuin poikamiehen.
Mjaah... Kysyin jo joku sivu takaperin sitä, mitä esimerkiksi ovat ne kotityöt, joita mies tekee naisen huomaamatta, niitä on ilmeisesti paljon. Olen saanut vastaukseksi vain kaskaiden siritystä. Osaisitko sinä antaa esimerkin?
Minäkin olen odotellut luetteloa näistä kotitöistä, joita miehet tekevät naisten huomaamatta. Ovat näköjään niin huomaamattomia, että edes miehet itse eivät kykene niitä havaitsemaan ja julki lausumaan. Mutta kyllä niitä silti varmasti on, pakko olla, kun palstavänkäri niin kerran väittää!
En tiedä moniko mies täällä tällä hetkellä kirjoittelee, mutta tosiaan ne huomaamattomasti tehdyt hommat on vaikea huomata. Mies täytti eilen lasinpesunestetonkkaa keittiössä, joten oletetavasti hän on täyttänyt auton pesunestesäiliön. Ruuanteko oli jo hyvällä alulla kun tulin iltapäivällä kotiin. Pyykkiäkään ei ole pyykkikorissa, joten nekin on näköjään jossain vaiheessa pesty.
No mutta kovin huomaamattomia töitä nuo luetellut eivät ole, kyllä nyt valmistetun ruuan ja pestyn pyykin huomaa jokainen normaaleilla aisteilla varustettu ihminen. Kyllä minunkin mieheni noita tekee, eikä koskaan ole jäänyt huomaamatta (ja kiittämättä).
No lasinpesunesteen lisääminen taitaa mennä noihin huomaamattomiin töihin - kieltämättä en edes tiedä, kuinka usein se täytyy tehdä kun mies on sen huomaamatta aina hoitanut minunkin autooni. Kuinka usein sitä lisätään, kertokaa jotka tiedätte? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat
Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?
Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...
Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.
Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?
Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?
Missä väitin että nainen valehtelee? Jos hän on itse tosissaan sitä mieltä että hän ei nalkuta, niin eihän se mitään valehtelua ole silloin sanoa ettei nalkuta. Mutta nostin vain esiin huomioin, että se on naisen oma näkökulma asiaan. Mutta kyllä sille miehen laiskuudelle joku syy on, ei se ole mikään geenilotossa voitettu ominaisuus, että joku mies tekeekin kotitöitä. Kannattaa lukea se 30-vuotisesta liitosta eronneen naisen kertomus ja pohtia että mitä niiden tekemättömien kotitöiden taustalla oikeasti on.
Ahaa, jos naiselle, joka kertoo ettei nalkuta, vastaa että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", se ei tarkoitakaan että mielestäsi nainen nainen valehtelee vaan että hän nalkuttaa edes itse ymmärtämättä että näin tekee. Ja sinä täysin ulkopuolisena pystyt tämän tietämään ja oikaisemaan naisen harhaluulon nasevalla kommnetillasi.
Kuule, jos todella tarkoitit sitä mitä väität (eli että "nostit vain esiin huomion että se on vain naisen näkökulma asiaan", niin miksi et sitten kirjoittanut niin vaan väitit naisen yhtä kaikki nalkuttavan?
On sinulla poikapolo vielä opettelemista tuossa itsesi ilmaisemisessa.
En ole mikään poikapolo vaan aikuinen hyvässä parisuhteessa oleva nainen ja perheenäti. En myöskään ollut tuo, joka kirjoitti että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", kommentti 783 oli ensimmäinen tähän keskusteluun kirjoittamani. Missään terveessä ja keskinäiseen arvostukseen perustuvassa parisuhteessa kukaan kiusallaan makaa sohvalla ja jätä kaikkia töitä toiselle tai tee kotitöitä pain persettä siksi ettei niitä tarvitsisi enää jatkossa tehdä. Vika ei ole miehessä, joka on "vain sattunut syntynyt lapatossuksi", vika on paljon syvemmällä siellä parisuhteen perusteissa.
Voi voi, kylläpä sitten tuommoisilla lapatossumiehillä on surkea tuuri, kun parisuhde toisensa jälkeen sattuu olemaan viallinen ja kariutuu siihen, että mies vaan pötköttelee sohvan pohjalla. Kunnon mies jossa ei mitään vikaa, ja noin huonoja parisuhteita vaan sattu kohdalle. On se kovaa.
Missäs täällä tai muuallakaan on ensimmäinenkään mies valittanut sitä ettei nainen passaa häntä sinne sohvan pohjalle?
No kuka nyt tänne tulisi kertomaan, ettei kotona pane rikkaa ristiin. Mutta niitä kirjoituksia on usein, joissa valitetaan että nainen tienaa vähemmän (eli on "lompakkoloinen") ja silti edellyttää mieheltä osallistumista oman perheensä elämään.
Onko joku hyötynyt tästä keskustelusta ja jos on niin miten?
Tuntuu, että monille parisuhteille olisi erittäin hyvää jos toinen joksikin aikaa lähtisi muualle töihin/opiskelemaan. Se kotipaikkakunnalle jäävä saisi hoitaa kaikki: työn, lapset ja kodin esimerkiksi viikonpäivät yksin. Siinä kirkastuu sen toisen rooli. Täällä joku nainen kirjoittikin kuinka mies oli ottanut vastuun hänen opintojensa aikana ja siinä oppinut arvostamaan vaimoaan. Täälläkin on niitä tyytymättömiä pienipalkkaisia naisia jotka eivät voi erota kun rahat ei riitä. Entä jos sen valittamisen sijaan hakisitte johonkin jatkokoulutukseen? Mies hoitaisi huushollin, te lukisitte. Molemmat näkisi kuinka hommat toimii miehen komennossa. Yllätys yllätys, aika moni sohvaperuna selviäisi ihan hyvin. Kerran yksi uraa tehnyt nainen kertoi elämästään, hänellä oli kodinhoidontuen vuosien ja kolmen lapsen jälkeen urannousuvaihe, jossa asui toisella paikkakunnalla kuin perhe. Mies selvisi kolmen pienen lapsen kanssa, tosin tavallaan jolle huumorintajuinen nainen vain naureskeli (puhtaita pyykkejä ei kannettu kaappeihin asti vaan vierashuoneen sänky oli vaatteiden väiaikaissäilytyspaikka josta lapset hakivat ne lempivaatteensa, toimi kuulemma hyvin eikä hän halunnut miehen ja lasten rutiiniin puuttua). Jos kokeilu osoittaisi miehen kykenemättömyyden vastuuseen jäisi teille koulutus, suurempi palkka ja paremmat mahdollisuudet erota. Minusta on hieman epämiellyttävää naisena lukea valituksia, joissa nainen selvästi hyötyy miehen palkasta mutta mikään muu miehessä ei kelpaa, itsenäisempi ote olisi reilumpaa. Se teidän mies toisenlaisen naisen kanssa voisi olla hyvinkin onnellinen.
Täällä myös eräs ex-vaimo ja äiti, joka mahdollisti miehen työn ja harrastuksen reilun 20v ajan. Olin käytännössä yh 14 vuoden ajan (Kunnes otin eron.) Toisaalta nautin olla lasten kanssa koko ajan, mutta toisaalta olisi ollut tärkeää jakaa arjen asioita lasten isän kanssa ja kaipasivathan lapsetkin isää.
Ihan näin ot:na, nyt eron jälkeen on ollut todella vaikeaa luoda parisuhdetta ja varsinkin vähän tiiviimpää sellaista, kun ei ole koskaan tottunut jakamaan arkea sen toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat
Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?
Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...
Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.
Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?
Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?
Missä väitin että nainen valehtelee? Jos hän on itse tosissaan sitä mieltä että hän ei nalkuta, niin eihän se mitään valehtelua ole silloin sanoa ettei nalkuta. Mutta nostin vain esiin huomioin, että se on naisen oma näkökulma asiaan. Mutta kyllä sille miehen laiskuudelle joku syy on, ei se ole mikään geenilotossa voitettu ominaisuus, että joku mies tekeekin kotitöitä. Kannattaa lukea se 30-vuotisesta liitosta eronneen naisen kertomus ja pohtia että mitä niiden tekemättömien kotitöiden taustalla oikeasti on.
Ahaa, jos naiselle, joka kertoo ettei nalkuta, vastaa että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", se ei tarkoitakaan että mielestäsi nainen nainen valehtelee vaan että hän nalkuttaa edes itse ymmärtämättä että näin tekee. Ja sinä täysin ulkopuolisena pystyt tämän tietämään ja oikaisemaan naisen harhaluulon nasevalla kommnetillasi.
Kuule, jos todella tarkoitit sitä mitä väität (eli että "nostit vain esiin huomion että se on vain naisen näkökulma asiaan", niin miksi et sitten kirjoittanut niin vaan väitit naisen yhtä kaikki nalkuttavan?
On sinulla poikapolo vielä opettelemista tuossa itsesi ilmaisemisessa.
Huomaatko kuinka itse nytkin kuvittelet kokoajan tietäväsi että mitä toiset täällä ajattelevat ja mitä he "oikeasti tarkoittavat"? Sanot alentuvasti, että "voi poikapolo" kun ei ole kanssasi samaa mieltä. Jos tähän tyyliin hoidat keskustelua miehesikin kanssa niin en yhtään ihmettele ettei se johda yhtään mihinkään.
Huomaan, että yritän kovasti kaivaa sitä tarkoitusta viestistä, jossa ilmeisesti on sanottu ihan muuta kuin mitä tarkoitetaan. Jos tulkintani oli edellen väärä, voitko kertoa, MITÄ sitten oli kätkeytyneenä viestiisi (tai jonkun toisen viestiin, jos nyt olet "ihan ensimmäistä kertaa kommentoimassa tähän ketjuun")? Ja miksi se tarkoitus piti kätkeä niin tarkkaan, ettei lukijalla ole mahdollisuutta saada selville, mitä tarkoitit?
Yleensä kommunikoinnissa lähtökohtana on, että sanotaan/kirjoitetaan mitä tarkoitetaan, etenkin näin keskustelupalstalla, missä oheisviestintä jää puuttumaan. Hyvin vaikea on keskustella, jos joku kirjoittelee mitä sattuu ja sitten närkästyy, kun toinen ei ymmärrä, että olikin tarkoitettu jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku hyötynyt tästä keskustelusta ja jos on niin miten?
Minä. Sairaan puolison kanssa jaksaa taas paremmin, kun hahmottaa, minkälaisia vätyksiä terveissäkin miehissä on. Taidan laittaa tämän kirjanmerkkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että monille parisuhteille olisi erittäin hyvää jos toinen joksikin aikaa lähtisi muualle töihin/opiskelemaan. Se kotipaikkakunnalle jäävä saisi hoitaa kaikki: työn, lapset ja kodin esimerkiksi viikonpäivät yksin. Siinä kirkastuu sen toisen rooli. Täällä joku nainen kirjoittikin kuinka mies oli ottanut vastuun hänen opintojensa aikana ja siinä oppinut arvostamaan vaimoaan. Täälläkin on niitä tyytymättömiä pienipalkkaisia naisia jotka eivät voi erota kun rahat ei riitä. Entä jos sen valittamisen sijaan hakisitte johonkin jatkokoulutukseen? Mies hoitaisi huushollin, te lukisitte. Molemmat näkisi kuinka hommat toimii miehen komennossa. Yllätys yllätys, aika moni sohvaperuna selviäisi ihan hyvin. Kerran yksi uraa tehnyt nainen kertoi elämästään, hänellä oli kodinhoidontuen vuosien ja kolmen lapsen jälkeen urannousuvaihe, jossa asui toisella paikkakunnalla kuin perhe. Mies selvisi kolmen pienen lapsen kanssa, tosin tavallaan jolle huumorintajuinen nainen vain naureskeli (puhtaita pyykkejä ei kannettu kaappeihin asti vaan vierashuoneen sänky oli vaatteiden väiaikaissäilytyspaikka josta lapset hakivat ne lempivaatteensa, toimi kuulemma hyvin eikä hän halunnut miehen ja lasten rutiiniin puuttua). Jos kokeilu osoittaisi miehen kykenemättömyyden vastuuseen jäisi teille koulutus, suurempi palkka ja paremmat mahdollisuudet erota. Minusta on hieman epämiellyttävää naisena lukea valituksia, joissa nainen selvästi hyötyy miehen palkasta mutta mikään muu miehessä ei kelpaa, itsenäisempi ote olisi reilumpaa. Se teidän mies toisenlaisen naisen kanssa voisi olla hyvinkin onnellinen.
On ihan totta, että monesti ihminen kasvaa vastuuseen vasta, kun on pakko. Esimerkiksi jos miehellä on takaporttina se, että vaimo hoitaa asiat kuitenkin, jos itseltä jää tekemättä, yleensä ne asiat sitten lipuvat pikkuhiljaa takaisin sen vaimon niskoille.
Meillä minä olin päävastuussa perheestä ja arjesta yheteiselomme 15 ensimmäistä vuotta. Sitten mies jäi työttömäksi ja samaan aikaan minun työni muuttui erittäin vaativaksi. Käytännön pakosta vastuu perheestä jäi käytännössä kokonaan miehen harteille, ja kas kummaa: alkunikottelujen jälkeen homma alkoi sujua. Nurkat jäävät edelleen imuroimatta ja tavarakasoja on ilmestynyt sinne tänne, kyllä, mutta arki kuitenkin sujuu ja hengissä pysytään. Tosin en tiedä, kuinka olisi käynyt jos mieskin olisi ollut töissä, todennäköisesti paljon huonommin.
Minusta tämä on paras keskustelu täällä aikoihin. Erityisesti 30 aviovuoden jälkeen eronneen mietteet pysähdyttivät. Olen itse huomannut, että parisuhteessa on myös vähän niin, että jos itsellä joku asia painaa mieltä, niin toisen pienet puutteet näyttävät järkyttävän kamalilta. Silloin kun itsellä asiat tasapainossa, niin niitä outoja roskisjärjestelyjä kestää paremmin.
Oikeasti olisi hauskaa, jos vaikka käyttäytymisevoluutiotutkija ja sukupuolentutkimuksen tutkija voisivat pohtia, mistä nuo roskisjutut johtuvat. En ollut ennen tätä ketjua tiennyt, että niin monella muulla on lieviä ongelmia roskien viennissä. Ne ovat minulla sarjassa en välitä, koska asiat muuten hyvin, mutta olen salaa pienessä mielessäni 15 vuotta ihmetellyt, miksi mies vie roskat, mutta ei kuitenkaan vie loppuun. En aidosti usko, että hän tekee sen kiusallaan. Luulin, että se on on oman puolisoni hassu ominaisuus, mutta nyt luen täältä kymmeniä muita kokemuksia siitä, että arkielämässä on koko ajan pientä kuprua. Tämähän ei koske vain roskia, vaan monta muuta asiaa.
Toinen ykstyisikohta. Mies jättää meillä kaikki kaapin ovet auki ja usein valot päälle. Ainoana huvittavana poikkeuksena on kuivausrummun luukku, joka pitää olla auki, koska muuten koko laite haisee ummehtuneelta. Sen hän sulkee joka kerta. Olen tästä nyt tosiaan kohta sen 15 vuotta silloin töllöin huomautellut, joskus kauniisti kysynyt, onko tähän joku syy jne. Mutta mitään selitystä tälle ei ole. Luulen, että puolisoni ei aidosti itsekään tiedä.
Ehkä meillä kuitenkin on joku piilevä parisuhdedynamiikkaonglema, jossa toinen osapuoli (meillä mies) hakee jotain jatkuvaa huomiota tekemisilleen jättämällä kaiken vähän puolitiehen. Voin seurata hänen tekemisiään, koska kotiin tullessa näen eteisestä asti, mitä mies on milloinkin tehnyt. Kaikesta jää jälki kuin uroskoiran merkki. Sitten kuljen perässä ja laitan asiat paikoilleen. Jos olen hyvällä tuulella, kiittelen, että hyvä poika, olet käynyt salilla, tehnyt nakkeja ja perunamuussia ja viitsinyt vielä pyöräyttää pyykitkin. Jos olen valmiiksi vihainen, karjun että mikä hitto tässä on, ettei mitään voi tehdä kunnolla. Suurimman osan ajasta tämä ei herätä mitään tunnereaktioita, on vain osa meidän arkea.
Meillä kyllä mies aidosti tekee myös asioita, jotka vievät aikaa ja joita minä en tee. Tähän on päästy sillä, että en todellakaan puutu siihen, miten hän omalla vastuullaan olevat asiat tekevät. Tämä taas viittaisi johonkin valtataisteluongelmaan näissä roskiksen vienneissä ja oviensulkemisasioissa. Onneksi elämässä on isompiakin murheita.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku hyötynyt tästä keskustelusta ja jos on niin miten?
MInä Arvoastan miestäni huomattavasti enemmän, olen todella onnekas. Toisaalta olen oppinut paremmin tajuamaan yhtä hankalaa sukulaistani, hänen kaltainen, vain yksi oikea tapa tehdä asiat- ja minussa ei ikinä ole mitään vikaa- ajattelu näyttää olevan surullisen yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on paras keskustelu täällä aikoihin. Erityisesti 30 aviovuoden jälkeen eronneen mietteet pysähdyttivät. Olen itse huomannut, että parisuhteessa on myös vähän niin, että jos itsellä joku asia painaa mieltä, niin toisen pienet puutteet näyttävät järkyttävän kamalilta. Silloin kun itsellä asiat tasapainossa, niin niitä outoja roskisjärjestelyjä kestää paremmin.
Oikeasti olisi hauskaa, jos vaikka käyttäytymisevoluutiotutkija ja sukupuolentutkimuksen tutkija voisivat pohtia, mistä nuo roskisjutut johtuvat. En ollut ennen tätä ketjua tiennyt, että niin monella muulla on lieviä ongelmia roskien viennissä. Ne ovat minulla sarjassa en välitä, koska asiat muuten hyvin, mutta olen salaa pienessä mielessäni 15 vuotta ihmetellyt, miksi mies vie roskat, mutta ei kuitenkaan vie loppuun. En aidosti usko, että hän tekee sen kiusallaan. Luulin, että se on on oman puolisoni hassu ominaisuus, mutta nyt luen täältä kymmeniä muita kokemuksia siitä, että arkielämässä on koko ajan pientä kuprua. Tämähän ei koske vain roskia, vaan monta muuta asiaa.
Toinen ykstyisikohta. Mies jättää meillä kaikki kaapin ovet auki ja usein valot päälle. Ainoana huvittavana poikkeuksena on kuivausrummun luukku, joka pitää olla auki, koska muuten koko laite haisee ummehtuneelta. Sen hän sulkee joka kerta. Olen tästä nyt tosiaan kohta sen 15 vuotta silloin töllöin huomautellut, joskus kauniisti kysynyt, onko tähän joku syy jne. Mutta mitään selitystä tälle ei ole. Luulen, että puolisoni ei aidosti itsekään tiedä.
Ehkä meillä kuitenkin on joku piilevä parisuhdedynamiikkaonglema, jossa toinen osapuoli (meillä mies) hakee jotain jatkuvaa huomiota tekemisilleen jättämällä kaiken vähän puolitiehen. Voin seurata hänen tekemisiään, koska kotiin tullessa näen eteisestä asti, mitä mies on milloinkin tehnyt. Kaikesta jää jälki kuin uroskoiran merkki. Sitten kuljen perässä ja laitan asiat paikoilleen. Jos olen hyvällä tuulella, kiittelen, että hyvä poika, olet käynyt salilla, tehnyt nakkeja ja perunamuussia ja viitsinyt vielä pyöräyttää pyykitkin. Jos olen valmiiksi vihainen, karjun että mikä hitto tässä on, ettei mitään voi tehdä kunnolla. Suurimman osan ajasta tämä ei herätä mitään tunnereaktioita, on vain osa meidän arkea.
Meillä kyllä mies aidosti tekee myös asioita, jotka vievät aikaa ja joita minä en tee. Tähän on päästy sillä, että en todellakaan puutu siihen, miten hän omalla vastuullaan olevat asiat tekevät. Tämä taas viittaisi johonkin valtataisteluongelmaan näissä roskiksen vienneissä ja oviensulkemisasioissa. Onneksi elämässä on isompiakin murheita.
Oivaltavaa pohdintaa, oli ilo lukea! Tätä kai tämä on parhaimmillaan, lukee muiden juttuja ja hoksaa jotain omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on paras keskustelu täällä aikoihin. Erityisesti 30 aviovuoden jälkeen eronneen mietteet pysähdyttivät. Olen itse huomannut, että parisuhteessa on myös vähän niin, että jos itsellä joku asia painaa mieltä, niin toisen pienet puutteet näyttävät järkyttävän kamalilta. Silloin kun itsellä asiat tasapainossa, niin niitä outoja roskisjärjestelyjä kestää paremmin.
Oikeasti olisi hauskaa, jos vaikka käyttäytymisevoluutiotutkija ja sukupuolentutkimuksen tutkija voisivat pohtia, mistä nuo roskisjutut johtuvat. En ollut ennen tätä ketjua tiennyt, että niin monella muulla on lieviä ongelmia roskien viennissä. Ne ovat minulla sarjassa en välitä, koska asiat muuten hyvin, mutta olen salaa pienessä mielessäni 15 vuotta ihmetellyt, miksi mies vie roskat, mutta ei kuitenkaan vie loppuun. En aidosti usko, että hän tekee sen kiusallaan. Luulin, että se on on oman puolisoni hassu ominaisuus, mutta nyt luen täältä kymmeniä muita kokemuksia siitä, että arkielämässä on koko ajan pientä kuprua. Tämähän ei koske vain roskia, vaan monta muuta asiaa.
Toinen ykstyisikohta. Mies jättää meillä kaikki kaapin ovet auki ja usein valot päälle. Ainoana huvittavana poikkeuksena on kuivausrummun luukku, joka pitää olla auki, koska muuten koko laite haisee ummehtuneelta. Sen hän sulkee joka kerta. Olen tästä nyt tosiaan kohta sen 15 vuotta silloin töllöin huomautellut, joskus kauniisti kysynyt, onko tähän joku syy jne. Mutta mitään selitystä tälle ei ole. Luulen, että puolisoni ei aidosti itsekään tiedä.
Ehkä meillä kuitenkin on joku piilevä parisuhdedynamiikkaonglema, jossa toinen osapuoli (meillä mies) hakee jotain jatkuvaa huomiota tekemisilleen jättämällä kaiken vähän puolitiehen. Voin seurata hänen tekemisiään, koska kotiin tullessa näen eteisestä asti, mitä mies on milloinkin tehnyt. Kaikesta jää jälki kuin uroskoiran merkki. Sitten kuljen perässä ja laitan asiat paikoilleen. Jos olen hyvällä tuulella, kiittelen, että hyvä poika, olet käynyt salilla, tehnyt nakkeja ja perunamuussia ja viitsinyt vielä pyöräyttää pyykitkin. Jos olen valmiiksi vihainen, karjun että mikä hitto tässä on, ettei mitään voi tehdä kunnolla. Suurimman osan ajasta tämä ei herätä mitään tunnereaktioita, on vain osa meidän arkea.
Meillä kyllä mies aidosti tekee myös asioita, jotka vievät aikaa ja joita minä en tee. Tähän on päästy sillä, että en todellakaan puutu siihen, miten hän omalla vastuullaan olevat asiat tekevät. Tämä taas viittaisi johonkin valtataisteluongelmaan näissä roskiksen vienneissä ja oviensulkemisasioissa. Onneksi elämässä on isompiakin murheita.
Nuo kaapinovet! Meilläkin aina auki, näkee kyllä tarkkaan missä mies milloinkin on käynyt. :D
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on paras keskustelu täällä aikoihin. Erityisesti 30 aviovuoden jälkeen eronneen mietteet pysähdyttivät. Olen itse huomannut, että parisuhteessa on myös vähän niin, että jos itsellä joku asia painaa mieltä, niin toisen pienet puutteet näyttävät järkyttävän kamalilta. Silloin kun itsellä asiat tasapainossa, niin niitä outoja roskisjärjestelyjä kestää paremmin.
Oikeasti olisi hauskaa, jos vaikka käyttäytymisevoluutiotutkija ja sukupuolentutkimuksen tutkija voisivat pohtia, mistä nuo roskisjutut johtuvat. En ollut ennen tätä ketjua tiennyt, että niin monella muulla on lieviä ongelmia roskien viennissä. Ne ovat minulla sarjassa en välitä, koska asiat muuten hyvin, mutta olen salaa pienessä mielessäni 15 vuotta ihmetellyt, miksi mies vie roskat, mutta ei kuitenkaan vie loppuun. En aidosti usko, että hän tekee sen kiusallaan. Luulin, että se on on oman puolisoni hassu ominaisuus, mutta nyt luen täältä kymmeniä muita kokemuksia siitä, että arkielämässä on koko ajan pientä kuprua. Tämähän ei koske vain roskia, vaan monta muuta asiaa.
Toinen ykstyisikohta. Mies jättää meillä kaikki kaapin ovet auki ja usein valot päälle. Ainoana huvittavana poikkeuksena on kuivausrummun luukku, joka pitää olla auki, koska muuten koko laite haisee ummehtuneelta. Sen hän sulkee joka kerta. Olen tästä nyt tosiaan kohta sen 15 vuotta silloin töllöin huomautellut, joskus kauniisti kysynyt, onko tähän joku syy jne. Mutta mitään selitystä tälle ei ole. Luulen, että puolisoni ei aidosti itsekään tiedä.
Ehkä meillä kuitenkin on joku piilevä parisuhdedynamiikkaonglema, jossa toinen osapuoli (meillä mies) hakee jotain jatkuvaa huomiota tekemisilleen jättämällä kaiken vähän puolitiehen. Voin seurata hänen tekemisiään, koska kotiin tullessa näen eteisestä asti, mitä mies on milloinkin tehnyt. Kaikesta jää jälki kuin uroskoiran merkki. Sitten kuljen perässä ja laitan asiat paikoilleen. Jos olen hyvällä tuulella, kiittelen, että hyvä poika, olet käynyt salilla, tehnyt nakkeja ja perunamuussia ja viitsinyt vielä pyöräyttää pyykitkin. Jos olen valmiiksi vihainen, karjun että mikä hitto tässä on, ettei mitään voi tehdä kunnolla. Suurimman osan ajasta tämä ei herätä mitään tunnereaktioita, on vain osa meidän arkea.
Meillä kyllä mies aidosti tekee myös asioita, jotka vievät aikaa ja joita minä en tee. Tähän on päästy sillä, että en todellakaan puutu siihen, miten hän omalla vastuullaan olevat asiat tekevät. Tämä taas viittaisi johonkin valtataisteluongelmaan näissä roskiksen vienneissä ja oviensulkemisasioissa. Onneksi elämässä on isompiakin murheita.
Ovien aukijättämiset ovat silkkaa huolimattomuutta, samoin muut puolitiehen jätetyt tehtävät.
Tunnistan asian, sillä äitini aikoinaan toimi noin. Tuossa pisti silmään tuo omalla vastuullaan olevat asiat. Ikäänkuin hänelle olisi vastuutettu jonkun toimesta tiettyjä tehtäviä. Ei kuulosta tasapainoiselta suhteelta, vaan esimies-alainen suhteelta.
Lisäksi mies tekee asioita ensin ja sinä sitten korjaat ne mielestäsi oikealle tolalle. Olet ikäänkuin komppanian vääpeli, joka laatii ohjesäännön, jonka mukaan toimitaan. Eli työn jälki ei kelpaa. Tiedätkös, että on vielä sinuakin tarkempia, ääripäässä siivoushullut, jotka menevät äärimmäisyyksiin.
Onneksi minun perheessäni ei toimita esimerkkisi mukaan. En kestäisi, jos joku marssisi perässäni parsimassa töitäni!
T:M.45-v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on paras keskustelu täällä aikoihin. Erityisesti 30 aviovuoden jälkeen eronneen mietteet pysähdyttivät. Olen itse huomannut, että parisuhteessa on myös vähän niin, että jos itsellä joku asia painaa mieltä, niin toisen pienet puutteet näyttävät järkyttävän kamalilta. Silloin kun itsellä asiat tasapainossa, niin niitä outoja roskisjärjestelyjä kestää paremmin.
Oikeasti olisi hauskaa, jos vaikka käyttäytymisevoluutiotutkija ja sukupuolentutkimuksen tutkija voisivat pohtia, mistä nuo roskisjutut johtuvat. En ollut ennen tätä ketjua tiennyt, että niin monella muulla on lieviä ongelmia roskien viennissä. Ne ovat minulla sarjassa en välitä, koska asiat muuten hyvin, mutta olen salaa pienessä mielessäni 15 vuotta ihmetellyt, miksi mies vie roskat, mutta ei kuitenkaan vie loppuun. En aidosti usko, että hän tekee sen kiusallaan. Luulin, että se on on oman puolisoni hassu ominaisuus, mutta nyt luen täältä kymmeniä muita kokemuksia siitä, että arkielämässä on koko ajan pientä kuprua. Tämähän ei koske vain roskia, vaan monta muuta asiaa.
Toinen ykstyisikohta. Mies jättää meillä kaikki kaapin ovet auki ja usein valot päälle. Ainoana huvittavana poikkeuksena on kuivausrummun luukku, joka pitää olla auki, koska muuten koko laite haisee ummehtuneelta. Sen hän sulkee joka kerta. Olen tästä nyt tosiaan kohta sen 15 vuotta silloin töllöin huomautellut, joskus kauniisti kysynyt, onko tähän joku syy jne. Mutta mitään selitystä tälle ei ole. Luulen, että puolisoni ei aidosti itsekään tiedä.
Ehkä meillä kuitenkin on joku piilevä parisuhdedynamiikkaonglema, jossa toinen osapuoli (meillä mies) hakee jotain jatkuvaa huomiota tekemisilleen jättämällä kaiken vähän puolitiehen. Voin seurata hänen tekemisiään, koska kotiin tullessa näen eteisestä asti, mitä mies on milloinkin tehnyt. Kaikesta jää jälki kuin uroskoiran merkki. Sitten kuljen perässä ja laitan asiat paikoilleen. Jos olen hyvällä tuulella, kiittelen, että hyvä poika, olet käynyt salilla, tehnyt nakkeja ja perunamuussia ja viitsinyt vielä pyöräyttää pyykitkin. Jos olen valmiiksi vihainen, karjun että mikä hitto tässä on, ettei mitään voi tehdä kunnolla. Suurimman osan ajasta tämä ei herätä mitään tunnereaktioita, on vain osa meidän arkea.
Meillä kyllä mies aidosti tekee myös asioita, jotka vievät aikaa ja joita minä en tee. Tähän on päästy sillä, että en todellakaan puutu siihen, miten hän omalla vastuullaan olevat asiat tekevät. Tämä taas viittaisi johonkin valtataisteluongelmaan näissä roskiksen vienneissä ja oviensulkemisasioissa. Onneksi elämässä on isompiakin murheita.
Nuo kaapinovet! Meilläkin aina auki, näkee kyllä tarkkaan missä mies milloinkin on käynyt. :D
Meillä töissä on vain naisia mutta silti jotkut ovet on toistuvasti auki. Lähes yhtä huvittavia on vuosikausia ovessa olevat laput "muista sulkea ovi". Mitä ilmeisemmin niitä ei lue/kehotuksia kuuntele ainakaan he jotka ne jättävät auki. Auki olevat kaapinovet häiritsevät itseäni jonkun verran, mutta mieluummin suljen ne kun lähden etsimään syylistä tai kirjoittamaan turhaan muistutusta johon kukaan ei kiinnitä huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusten perusteella naiset yliarvioivat omia tekemisiään kotitöiden suhteen ja vastaavasti väheksyvät miesten tekemiä. Jos joku nainen tulee minulle vielä väittämään, että joutuu parisuhteessa tekemään yksin kaikki kotityöt niin nauran päin naamaa. Muutenkin suurin osa naisista stressaa ihan liikaa. Hommat saisi hoidettua rennommallakin otteella. Naisilla tuntuu olevan vain on/off tässä suhteessa eli on niitä siivoushulluja ja sitten luonnonlapsia joiden kämppä näyttää vielä pahemmalta kuin poikamiehen.
Mjaah... Kysyin jo joku sivu takaperin sitä, mitä esimerkiksi ovat ne kotityöt, joita mies tekee naisen huomaamatta, niitä on ilmeisesti paljon. Olen saanut vastaukseksi vain kaskaiden siritystä. Osaisitko sinä antaa esimerkin?
Minäkin olen odotellut luetteloa näistä kotitöistä, joita miehet tekevät naisten huomaamatta. Ovat näköjään niin huomaamattomia, että edes miehet itse eivät kykene niitä havaitsemaan ja julki lausumaan. Mutta kyllä niitä silti varmasti on, pakko olla, kun palstavänkäri niin kerran väittää!
En tiedä moniko mies täällä tällä hetkellä kirjoittelee, mutta tosiaan ne huomaamattomasti tehdyt hommat on vaikea huomata. Mies täytti eilen lasinpesunestetonkkaa keittiössä, joten oletetavasti hän on täyttänyt auton pesunestesäiliön. Ruuanteko oli jo hyvällä alulla kun tulin iltapäivällä kotiin. Pyykkiäkään ei ole pyykkikorissa, joten nekin on näköjään jossain vaiheessa pesty.
No mutta kovin huomaamattomia töitä nuo luetellut eivät ole, kyllä nyt valmistetun ruuan ja pestyn pyykin huomaa jokainen normaaleilla aisteilla varustettu ihminen. Kyllä minunkin mieheni noita tekee, eikä koskaan ole jäänyt huomaamatta (ja kiittämättä).
No lasinpesunesteen lisääminen taitaa mennä noihin huomaamattomiin töihin - kieltämättä en edes tiedä, kuinka usein se täytyy tehdä kun mies on sen huomaamatta aina hoitanut minunkin autooni. Kuinka usein sitä lisätään, kertokaa jotka tiedätte? :D
Kyllä hävettää lukea tällaista tekstiä! Huomaamattomia töitä on tosiaan vaikea huomata mutta mitä hyvänsä mies tekeekin huomaamattomasti niin naureskellen vaan hymiöiden kera että ei se varmaan ole mitään kovin ihmeellistä ja kuinkahan useinkaan sitä täytyy tehdä. Tuo lasinpesuneste: riippuu ihan siitä missä ja millaisissa olosuhteissa ajat. Meillä täytellään lasinpesunesteet kesällä harvemmin, syksyn kurakeleillä joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat
Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?
Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...
Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.
Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?
Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?
Missä väitin että nainen valehtelee? Jos hän on itse tosissaan sitä mieltä että hän ei nalkuta, niin eihän se mitään valehtelua ole silloin sanoa ettei nalkuta. Mutta nostin vain esiin huomioin, että se on naisen oma näkökulma asiaan. Mutta kyllä sille miehen laiskuudelle joku syy on, ei se ole mikään geenilotossa voitettu ominaisuus, että joku mies tekeekin kotitöitä. Kannattaa lukea se 30-vuotisesta liitosta eronneen naisen kertomus ja pohtia että mitä niiden tekemättömien kotitöiden taustalla oikeasti on.
Ahaa, jos naiselle, joka kertoo ettei nalkuta, vastaa että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", se ei tarkoitakaan että mielestäsi nainen nainen valehtelee vaan että hän nalkuttaa edes itse ymmärtämättä että näin tekee. Ja sinä täysin ulkopuolisena pystyt tämän tietämään ja oikaisemaan naisen harhaluulon nasevalla kommnetillasi.
Kuule, jos todella tarkoitit sitä mitä väität (eli että "nostit vain esiin huomion että se on vain naisen näkökulma asiaan", niin miksi et sitten kirjoittanut niin vaan väitit naisen yhtä kaikki nalkuttavan?
On sinulla poikapolo vielä opettelemista tuossa itsesi ilmaisemisessa.
Huomaatko kuinka itse nytkin kuvittelet kokoajan tietäväsi että mitä toiset täällä ajattelevat ja mitä he "oikeasti tarkoittavat"? Sanot alentuvasti, että "voi poikapolo" kun ei ole kanssasi samaa mieltä. Jos tähän tyyliin hoidat keskustelua miehesikin kanssa niin en yhtään ihmettele ettei se johda yhtään mihinkään.
Huomaan, että yritän kovasti kaivaa sitä tarkoitusta viestistä, jossa ilmeisesti on sanottu ihan muuta kuin mitä tarkoitetaan. Jos tulkintani oli edellen väärä, voitko kertoa, MITÄ sitten oli kätkeytyneenä viestiisi (tai jonkun toisen viestiin, jos nyt olet "ihan ensimmäistä kertaa kommentoimassa tähän ketjuun")? Ja miksi se tarkoitus piti kätkeä niin tarkkaan, ettei lukijalla ole mahdollisuutta saada selville, mitä tarkoitit?
Yleensä kommunikoinnissa lähtökohtana on, että sanotaan/kirjoitetaan mitä tarkoitetaan, etenkin näin keskustelupalstalla, missä oheisviestintä jää puuttumaan. Hyvin vaikea on keskustella, jos joku kirjoittelee mitä sattuu ja sitten närkästyy, kun toinen ei ymmärrä, että olikin tarkoitettu jotain ihan muuta.
En tarkoittanut mitään muuta kuin mitä itse jo edellisiin viesteihin kirjoitin. Jos nainen sanoo että hän ei nalkuta, niin hän ei mielestään silloin nalkuta. Mutta tämä on vain naisen oma tulkinta tilanteesta. Nainen ei voi kysymättä tietää että kokeeksi mies naisen nalkuttavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku hyötynyt tästä keskustelusta ja jos on niin miten?
MInä Arvoastan miestäni huomattavasti enemmän, olen todella onnekas. Toisaalta olen oppinut paremmin tajuamaan yhtä hankalaa sukulaistani, hänen kaltainen, vain yksi oikea tapa tehdä asiat- ja minussa ei ikinä ole mitään vikaa- ajattelu näyttää olevan surullisen yleistä.
Samoin. Ihan äimänä luen näitä kommentteja missä kilpaa luetellaan että mitä kaikkea mies tekee väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä meillä kuitenkin on joku piilevä parisuhdedynamiikkaonglema, jossa toinen osapuoli (meillä mies) hakee jotain jatkuvaa huomiota tekemisilleen jättämällä kaiken vähän puolitiehen. Voin seurata hänen tekemisiään, koska kotiin tullessa näen eteisestä asti, mitä mies on milloinkin tehnyt. Kaikesta jää jälki kuin uroskoiran merkki. Sitten kuljen perässä ja laitan asiat paikoilleen. Jos olen hyvällä tuulella, kiittelen, että hyvä poika, olet käynyt salilla, tehnyt nakkeja ja perunamuussia ja viitsinyt vielä pyöräyttää pyykitkin. Jos olen valmiiksi vihainen, karjun että mikä hitto tässä on, ettei mitään voi tehdä kunnolla. Suurimman osan ajasta tämä ei herätä mitään tunnereaktioita, on vain osa meidän arkea.
Meillä kyllä mies aidosti tekee myös asioita, jotka vievät aikaa ja joita minä en tee. Tähän on päästy sillä, että en todellakaan puutu siihen, miten hän omalla vastuullaan olevat asiat tekevät. Tämä taas viittaisi johonkin valtataisteluongelmaan näissä roskiksen vienneissä ja oviensulkemisasioissa. Onneksi elämässä on isompiakin murheita.
Ovien aukijättämiset ovat silkkaa huolimattomuutta, samoin muut puolitiehen jätetyt tehtävät.
Tunnistan asian, sillä äitini aikoinaan toimi noin. Tuossa pisti silmään tuo omalla vastuullaan olevat asiat. Ikäänkuin hänelle olisi vastuutettu jonkun toimesta tiettyjä tehtäviä. Ei kuulosta tasapainoiselta suhteelta, vaan esimies-alainen suhteelta.
Lisäksi mies tekee asioita ensin ja sinä sitten korjaat ne mielestäsi oikealle tolalle. Olet ikäänkuin komppanian vääpeli, joka laatii ohjesäännön, jonka mukaan toimitaan. Eli työn jälki ei kelpaa. Tiedätkös, että on vielä sinuakin tarkempia, ääripäässä siivoushullut, jotka menevät äärimmäisyyksiin.
Onneksi minun perheessäni ei toimita esimerkkisi mukaan. En kestäisi, jos joku marssisi perässäni parsimassa töitäni!
T:M.45-v
Aivan, lainasit tekstiäni ja olen nyt M.45-v täysin samaa mieltä kanssasi ja jonnekin ketjun alkupäähän kirjoittanut, että toimin itsekin niin, että jos joku tulee oikomaan, miten pitäisi tehdä, niin jätän kokonaan tekemättä, kun motivaatio menee.
Meillä on koettu myös sitä, että olen todella pitkiä aikoja työn takia pois kotoa. Kaikki sujuu ihan hyvin, mutta mies on onneton ja minäkin tietty kaipaan häntä tavattomasti. Nämä poissaolot päätyvät elämää suurempaan riittaan ja sitten parempaan arkeen. Hetkellisesti. Sitten liumme takaisin ihmeelliseen pomo-alainen -asetelmaan joissain asioissa, ei onneksi kaikissa.
Osin kyse on ulkopuolisesta paineesta. Minulle sopisi esim. ihan hyvin järjestelmä, jossa vaatteita ei viedä komeroon, vaan huoltopiste olisi vaikka olohuoneessa. Mutta meillä käy säännöllisesti myös isovanhemmat, jotka omalta osin päsmäröivät elämäämme ("onko sulla kaikki hyvin, kun täällä on niin sekaista, pitäisikö sun käydä lääkärissä, jos olet niin väsynyt, ettet saa edes näitä pyykkejä kaapiin. Kyllä lasten elämään kuuluu siisti ja kaunis koti, se on jo mielenterveyden kannalta tärkeää")- sen lisäksi että auttavat aivan uskomattoman paljon ja ovat tietenkin lapsille tärkeitä. Tämä on sitten jo eri ketjun aihe, mutta haluan nostaa esiin tämän, että tasa-arvoisen ja terveen parisuhteen rakentamisessa paineita ei tuo vain laiska loismainen mies tai paha mielenvikaista lähenevä käskyttäjä nainen. Mukana kehikossa on myös ulkopuoliset läheiset, anopit ja äidit omine (piilo)vaatimuksineen, läheiset ystäväperheet, päiäkodista tuleva oletus, että nainen hoitaa, jopa lasten kaverit, jotka saattavat välillä viattomasti kommentoida, että ei meillä ainakaan näin ja miksi teillä on nämä vaatteet aina lattialla. Osin tämä on siksi niin vaikeaa, että suhdetta ei rakenneta missään tyhjiössä.
Juuri näin. Ja valitettavasti aina kun KAIKKI syy laitetaan vain toisen niskaan estetään ITSELTÄ mahdollisuus saada tuo tai seuraava parisuhde toimimaan paremmin. Mutta jos onnettomana haluaa elää, sen kun vaan.