HS Mielipide: Yhä harvempi nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja
http://www.hs.fi/mielipide/a1470625865331
"HELSINGIN SANOMISSA on käsitelty puhumisen vaikeutta parisuhteessa. Kaksi kolmasosaa eroista kuulemma tapahtuu naisten aloitteesta. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanoi (HS Kotimaa 8.8.), että joka kolmas mies ei ymmärrä, miksi puoliso haluaa erota.
Olen eronnut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla puolisoni oli yllättynyt, koska hän oli sitä mieltä, että kaikki on hyvin ja minä vain kuvittelen, että meillä menee huonosti. Olin puhunut minua vaivanneista asioista, mutta sitä ei noteerattu. Ainoa vaihtoehto oli erota.
Toisessa liitossa pidin huolta, että puhuimme asioista juuri niin rakentavasti kuin Kontulakin suosittelee. En voi sietää naputusta tai huutamista. Silti sain jossain vaiheessa kuulla, että meillä ei olisi mitään ongelmia, jos minä en niitä tekisi.
Jos olisin tyhjäpäinen kiukuttelija, ymmärtäisin moisen kritiikin, mutta tiedän olevani täyspäinen nainen.
Omien ja ystävieni kokemusten pohjalta olen alkanut miettiä, onko sittenkin kyse vain asenteesta. Siis siitä vanhasta, että naisen esittämiä asioita pidetään vähempiarvoisina miesten mielipiteiden rinnalla.
Toivon, että olen väärässä. Mutta jos ainakin osa miehistä ajattelee näin, heidän kannattaa tarkistaa näkökulmaansa, jos haluavat ylläpitää hyvää parisuhdetta. Yhä harvempi nykyaikainen nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja, kun sen sijaan voi elää rikkaampaa elämää ilman tuonkaltaista väheksyntää.
Tyytyväinen uussinkku
Kommentit (1022)
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusten perusteella naiset yliarvioivat omia tekemisiään kotitöiden suhteen ja vastaavasti väheksyvät miesten tekemiä. Jos joku nainen tulee minulle vielä väittämään, että joutuu parisuhteessa tekemään yksin kaikki kotityöt niin nauran päin naamaa. Muutenkin suurin osa naisista stressaa ihan liikaa. Hommat saisi hoidettua rennommallakin otteella. Naisilla tuntuu olevan vain on/off tässä suhteessa eli on niitä siivoushulluja ja sitten luonnonlapsia joiden kämppä näyttää vielä pahemmalta kuin poikamiehen.
Kuule, ehkä sun ei pitäis noin kovasti kommentoida naisiin liittyviä asioita kun ihan ilmeisesti sulla ei heistä minkäänlaista kokemusta ole. Siis se, että lueskelet naistutkimusta ja päivystät naisvaltaisilla nettipalstoilla "asiantuntevasti" kommentoiden ei ole niitä "omia kokemuksia".
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusten perusteella naiset yliarvioivat omia tekemisiään kotitöiden suhteen ja vastaavasti väheksyvät miesten tekemiä. Jos joku nainen tulee minulle vielä väittämään, että joutuu parisuhteessa tekemään yksin kaikki kotityöt niin nauran päin naamaa. Muutenkin suurin osa naisista stressaa ihan liikaa. Hommat saisi hoidettua rennommallakin otteella. Naisilla tuntuu olevan vain on/off tässä suhteessa eli on niitä siivoushulluja ja sitten luonnonlapsia joiden kämppä näyttää vielä pahemmalta kuin poikamiehen.
Mustavalkoinen joko-tai-tyyppi taas vauhdissa.
Muuten, miksi ihmeessä naiset ovat tulleet sulle kertomaan kotiöidensä määrästä? Ei kuulosta ihan normaalilta...
Vierailija kirjoitti:
http://www.hs.fi/mielipide/a1470625865331
"HELSINGIN SANOMISSA on käsitelty puhumisen vaikeutta parisuhteessa. Kaksi kolmasosaa eroista kuulemma tapahtuu naisten aloitteesta. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanoi (HS Kotimaa 8.8.), että joka kolmas mies ei ymmärrä, miksi puoliso haluaa erota.Olen eronnut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla puolisoni oli yllättynyt, koska hän oli sitä mieltä, että kaikki on hyvin ja minä vain kuvittelen, että meillä menee huonosti. Olin puhunut minua vaivanneista asioista, mutta sitä ei noteerattu. Ainoa vaihtoehto oli erota.
Toisessa liitossa pidin huolta, että puhuimme asioista juuri niin rakentavasti kuin Kontulakin suosittelee. En voi sietää naputusta tai huutamista. Silti sain jossain vaiheessa kuulla, että meillä ei olisi mitään ongelmia, jos minä en niitä tekisi.
Jos olisin tyhjäpäinen kiukuttelija, ymmärtäisin moisen kritiikin, mutta tiedän olevani täyspäinen nainen.
Omien ja ystävieni kokemusten pohjalta olen alkanut miettiä, onko sittenkin kyse vain asenteesta. Siis siitä vanhasta, että naisen esittämiä asioita pidetään vähempiarvoisina miesten mielipiteiden rinnalla.
Toivon, että olen väärässä. Mutta jos ainakin osa miehistä ajattelee näin, heidän kannattaa tarkistaa näkökulmaansa, jos haluavat ylläpitää hyvää parisuhdetta. Yhä harvempi nykyaikainen nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja, kun sen sijaan voi elää rikkaampaa elämää ilman tuonkaltaista väheksyntää.
Tyytyväinen uussinkku
Mistä kaikesta sinun tekemisistä ne miehet valittivat sinulle. Mitä asioita ne estivät sinua totettamasta, mitä oisit halunnut tehdä?
Vierailija kirjoitti:
http://www.hs.fi/mielipide/a1470625865331
"HELSINGIN SANOMISSA on käsitelty puhumisen vaikeutta parisuhteessa. Kaksi kolmasosaa eroista kuulemma tapahtuu naisten aloitteesta. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanoi (HS Kotimaa 8.8.), että joka kolmas mies ei ymmärrä, miksi puoliso haluaa erota.Olen eronnut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla puolisoni oli yllättynyt, koska hän oli sitä mieltä, että kaikki on hyvin ja minä vain kuvittelen, että meillä menee huonosti. Olin puhunut minua vaivanneista asioista, mutta sitä ei noteerattu. Ainoa vaihtoehto oli erota.
Toisessa liitossa pidin huolta, että puhuimme asioista juuri niin rakentavasti kuin Kontulakin suosittelee. En voi sietää naputusta tai huutamista. Silti sain jossain vaiheessa kuulla, että meillä ei olisi mitään ongelmia, jos minä en niitä tekisi.
Jos olisin tyhjäpäinen kiukuttelija, ymmärtäisin moisen kritiikin, mutta tiedän olevani täyspäinen nainen.
Omien ja ystävieni kokemusten pohjalta olen alkanut miettiä, onko sittenkin kyse vain asenteesta. Siis siitä vanhasta, että naisen esittämiä asioita pidetään vähempiarvoisina miesten mielipiteiden rinnalla.
Toivon, että olen väärässä. Mutta jos ainakin osa miehistä ajattelee näin, heidän kannattaa tarkistaa näkökulmaansa, jos haluavat ylläpitää hyvää parisuhdetta. Yhä harvempi nykyaikainen nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja, kun sen sijaan voi elää rikkaampaa elämää ilman tuonkaltaista väheksyntää.
Tyytyväinen uussinkku
No äläs nyt....
mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat
Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?
Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...
Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä vaimon pitäisi vaan jaksaa kiitellä miestä osallistumisesta ja hyväksyä miehen tapa tehdä asiat, päteekö sama toisinkin päin? Kiitättekö iloisesti vaimoa osallistumisesta, kun hän on vaihtanut autoon renkaat, vaikka sitten helmapelti onkin hieman rutussa, kun tunkki on ollut väärässä kohdassa, pari pulttia on jäänyt laittamatta kiinni ja loput on kiristetty vähän sinne päin ja lisäksi tunkki on piilossa auton alla niin, että sen yli ajaa väkisin liikkeelle lähtiessä. Edelleenkö on ihan ok, että puoliso hoitaa homman "omalla tavallaan"?
En kyllä ole koko ketjua lukenut, mutta sellaista en ole nähnyt että joku olisi kehottanut kiittelemään virheistä. Negatiivisen palautteen antaminen eikä vastaanottaminen aina ole helppoa. Harvemmin asiat on vain huonosti vaan tekemisestä löytyy myös kiitettävää.
Meillä palaute ylipäätään ei mitään erityisen runsasta ole, mutta kiitoksia ja palautetta annetaan kyllä puolin ja toisin. "Olipa mukavaa että laitoit ruuan, enemmän mausteita tähän olisi ehkä kannattanut laittaa", ei "Ethän sä osaa mitään, ei tälläistä mautonta ruokaa kukaan voi syödä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat
Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?
Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...
Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.
Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?
Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat
Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?
Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...
Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.
Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?
Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?
Missä väitin että nainen valehtelee? Jos hän on itse tosissaan sitä mieltä että hän ei nalkuta, niin eihän se mitään valehtelua ole silloin sanoa ettei nalkuta. Mutta nostin vain esiin huomioin, että se on naisen oma näkökulma asiaan. Mutta kyllä sille miehen laiskuudelle joku syy on, ei se ole mikään geenilotossa voitettu ominaisuus, että joku mies tekeekin kotitöitä. Kannattaa lukea se 30-vuotisesta liitosta eronneen naisen kertomus ja pohtia että mitä niiden tekemättömien kotitöiden taustalla oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusten perusteella naiset yliarvioivat omia tekemisiään kotitöiden suhteen ja vastaavasti väheksyvät miesten tekemiä. Jos joku nainen tulee minulle vielä väittämään, että joutuu parisuhteessa tekemään yksin kaikki kotityöt niin nauran päin naamaa. Muutenkin suurin osa naisista stressaa ihan liikaa. Hommat saisi hoidettua rennommallakin otteella. Naisilla tuntuu olevan vain on/off tässä suhteessa eli on niitä siivoushulluja ja sitten luonnonlapsia joiden kämppä näyttää vielä pahemmalta kuin poikamiehen.
Mjaah... Kysyin jo joku sivu takaperin sitä, mitä esimerkiksi ovat ne kotityöt, joita mies tekee naisen huomaamatta, niitä on ilmeisesti paljon. Olen saanut vastaukseksi vain kaskaiden siritystä. Osaisitko sinä antaa esimerkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat
Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?
Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...
Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.
Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?
Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?
Missä väitin että nainen valehtelee? Jos hän on itse tosissaan sitä mieltä että hän ei nalkuta, niin eihän se mitään valehtelua ole silloin sanoa ettei nalkuta. Mutta nostin vain esiin huomioin, että se on naisen oma näkökulma asiaan. Mutta kyllä sille miehen laiskuudelle joku syy on, ei se ole mikään geenilotossa voitettu ominaisuus, että joku mies tekeekin kotitöitä. Kannattaa lukea se 30-vuotisesta liitosta eronneen naisen kertomus ja pohtia että mitä niiden tekemättömien kotitöiden taustalla oikeasti on.
Ahaa, jos naiselle, joka kertoo ettei nalkuta, vastaa että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", se ei tarkoitakaan että mielestäsi nainen nainen valehtelee vaan että hän nalkuttaa edes itse ymmärtämättä että näin tekee. Ja sinä täysin ulkopuolisena pystyt tämän tietämään ja oikaisemaan naisen harhaluulon nasevalla kommnetillasi.
Kuule, jos todella tarkoitit sitä mitä väität (eli että "nostit vain esiin huomion että se on vain naisen näkökulma asiaan", niin miksi et sitten kirjoittanut niin vaan väitit naisen yhtä kaikki nalkuttavan?
On sinulla poikapolo vielä opettelemista tuossa itsesi ilmaisemisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä vaimon pitäisi vaan jaksaa kiitellä miestä osallistumisesta ja hyväksyä miehen tapa tehdä asiat, päteekö sama toisinkin päin? Kiitättekö iloisesti vaimoa osallistumisesta, kun hän on vaihtanut autoon renkaat, vaikka sitten helmapelti onkin hieman rutussa, kun tunkki on ollut väärässä kohdassa, pari pulttia on jäänyt laittamatta kiinni ja loput on kiristetty vähän sinne päin ja lisäksi tunkki on piilossa auton alla niin, että sen yli ajaa väkisin liikkeelle lähtiessä. Edelleenkö on ihan ok, että puoliso hoitaa homman "omalla tavallaan"?
En kyllä ole koko ketjua lukenut, mutta sellaista en ole nähnyt että joku olisi kehottanut kiittelemään virheistä. Negatiivisen palautteen antaminen eikä vastaanottaminen aina ole helppoa. Harvemmin asiat on vain huonosti vaan tekemisestä löytyy myös kiitettävää.
Meillä palaute ylipäätään ei mitään erityisen runsasta ole, mutta kiitoksia ja palautetta annetaan kyllä puolin ja toisin. "Olipa mukavaa että laitoit ruuan, enemmän mausteita tähän olisi ehkä kannattanut laittaa", ei "Ethän sä osaa mitään, ei tälläistä mautonta ruokaa kukaan voi syödä".
Johtajakursseilla puhuttiin tuosta tavasta "kiittää". Oikeasti se on vain kohteliaampi tapa antaa negatiivista palautetta, tuo jatko syö alun kiitoksen. Eli annatte palautetta ette paljon kiittele?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusten perusteella naiset yliarvioivat omia tekemisiään kotitöiden suhteen ja vastaavasti väheksyvät miesten tekemiä. Jos joku nainen tulee minulle vielä väittämään, että joutuu parisuhteessa tekemään yksin kaikki kotityöt niin nauran päin naamaa. Muutenkin suurin osa naisista stressaa ihan liikaa. Hommat saisi hoidettua rennommallakin otteella. Naisilla tuntuu olevan vain on/off tässä suhteessa eli on niitä siivoushulluja ja sitten luonnonlapsia joiden kämppä näyttää vielä pahemmalta kuin poikamiehen.
Mjaah... Kysyin jo joku sivu takaperin sitä, mitä esimerkiksi ovat ne kotityöt, joita mies tekee naisen huomaamatta, niitä on ilmeisesti paljon. Olen saanut vastaukseksi vain kaskaiden siritystä. Osaisitko sinä antaa esimerkin?
Minäkin olen odotellut luetteloa näistä kotitöistä, joita miehet tekevät naisten huomaamatta. Ovat näköjään niin huomaamattomia, että edes miehet itse eivät kykene niitä havaitsemaan ja julki lausumaan. Mutta kyllä niitä silti varmasti on, pakko olla, kun palstavänkäri niin kerran väittää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusten perusteella naiset yliarvioivat omia tekemisiään kotitöiden suhteen ja vastaavasti väheksyvät miesten tekemiä. Jos joku nainen tulee minulle vielä väittämään, että joutuu parisuhteessa tekemään yksin kaikki kotityöt niin nauran päin naamaa. Muutenkin suurin osa naisista stressaa ihan liikaa. Hommat saisi hoidettua rennommallakin otteella. Naisilla tuntuu olevan vain on/off tässä suhteessa eli on niitä siivoushulluja ja sitten luonnonlapsia joiden kämppä näyttää vielä pahemmalta kuin poikamiehen.
Mjaah... Kysyin jo joku sivu takaperin sitä, mitä esimerkiksi ovat ne kotityöt, joita mies tekee naisen huomaamatta, niitä on ilmeisesti paljon. Olen saanut vastaukseksi vain kaskaiden siritystä. Osaisitko sinä antaa esimerkin?
Yllättävää kyllä niitä asioita joita ei huomaa on kovin vaikea luetella.
Mies hoitaa lasten läksyjä, kirjoitti nimet todistuksiin ennen kuin itse muistin koko asiaa, päällysti kuopuksen kirjat, laittoi mm. eilen lapsille niin välipalan kuin ruuan (en edes tiedä mitä välipalaksi oli koska olin töissä), pyykkiä oli joku pessyt, (kaappiin puhtaat pyykit eivät ole näköjään kulkeutuneet)..., ulkona... jaa on näemmä joku leikannut nurmikon, luultavasti siellä on myös jotakin muuta sellaista tehty jota en edes huomaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat
Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?
Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...
Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.
Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?
Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?
Missä väitin että nainen valehtelee? Jos hän on itse tosissaan sitä mieltä että hän ei nalkuta, niin eihän se mitään valehtelua ole silloin sanoa ettei nalkuta. Mutta nostin vain esiin huomioin, että se on naisen oma näkökulma asiaan. Mutta kyllä sille miehen laiskuudelle joku syy on, ei se ole mikään geenilotossa voitettu ominaisuus, että joku mies tekeekin kotitöitä. Kannattaa lukea se 30-vuotisesta liitosta eronneen naisen kertomus ja pohtia että mitä niiden tekemättömien kotitöiden taustalla oikeasti on.
Ahaa, jos naiselle, joka kertoo ettei nalkuta, vastaa että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", se ei tarkoitakaan että mielestäsi nainen nainen valehtelee vaan että hän nalkuttaa edes itse ymmärtämättä että näin tekee. Ja sinä täysin ulkopuolisena pystyt tämän tietämään ja oikaisemaan naisen harhaluulon nasevalla kommnetillasi.
Kuule, jos todella tarkoitit sitä mitä väität (eli että "nostit vain esiin huomion että se on vain naisen näkökulma asiaan", niin miksi et sitten kirjoittanut niin vaan väitit naisen yhtä kaikki nalkuttavan?
On sinulla poikapolo vielä opettelemista tuossa itsesi ilmaisemisessa.
En ole mikään poikapolo vaan aikuinen hyvässä parisuhteessa oleva nainen ja perheenäti. En myöskään ollut tuo, joka kirjoitti että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", kommentti 783 oli ensimmäinen tähän keskusteluun kirjoittamani. Missään terveessä ja keskinäiseen arvostukseen perustuvassa parisuhteessa kukaan kiusallaan makaa sohvalla ja jätä kaikkia töitä toiselle tai tee kotitöitä pain persettä siksi ettei niitä tarvitsisi enää jatkossa tehdä. Vika ei ole miehessä, joka on "vain sattunut syntynyt lapatossuksi", vika on paljon syvemmällä siellä parisuhteen perusteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat
Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?
Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...
Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.
Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?
Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?
Missä väitin että nainen valehtelee? Jos hän on itse tosissaan sitä mieltä että hän ei nalkuta, niin eihän se mitään valehtelua ole silloin sanoa ettei nalkuta. Mutta nostin vain esiin huomioin, että se on naisen oma näkökulma asiaan. Mutta kyllä sille miehen laiskuudelle joku syy on, ei se ole mikään geenilotossa voitettu ominaisuus, että joku mies tekeekin kotitöitä. Kannattaa lukea se 30-vuotisesta liitosta eronneen naisen kertomus ja pohtia että mitä niiden tekemättömien kotitöiden taustalla oikeasti on.
Ahaa, jos naiselle, joka kertoo ettei nalkuta, vastaa että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", se ei tarkoitakaan että mielestäsi nainen nainen valehtelee vaan että hän nalkuttaa edes itse ymmärtämättä että näin tekee. Ja sinä täysin ulkopuolisena pystyt tämän tietämään ja oikaisemaan naisen harhaluulon nasevalla kommnetillasi.
Kuule, jos todella tarkoitit sitä mitä väität (eli että "nostit vain esiin huomion että se on vain naisen näkökulma asiaan", niin miksi et sitten kirjoittanut niin vaan väitit naisen yhtä kaikki nalkuttavan?
On sinulla poikapolo vielä opettelemista tuossa itsesi ilmaisemisessa.
Jos parisuhteissa keskustellaan samalla tyylillä kuin täällä väitellään ei taida olla hyvät ennusteet. Kokeilkaapa kaikki, ihan sukupuoleen katsomatta miettiä miten paljon olette tietävinänne sen toisen motiiveista ja tunteista - ja kuinka paljon oikeasti olette niistä kuulleet häneltä tai jopa niistä kyselleet. Molemmin puolin luultavasti tulos yhtä onneton. Työpaikoilla avointa keskustelua, hyvää tasapuolista käyttäytymistä ja kannustusta pidetään hyvin tärkeänä. Mihin meillä nuo samat jutut katoavat kun kotiin mennään? Erota voi mutta täälläkin palstoilla monet ovat kertoneet ettei se ole avain onneen ollut, täälläkin useita monta kertaa eronneita. ITSELLE parasta olisi katsella peiliin, ei syyttävästi vaan niitä omia motiiveita ja omaa käytöstä pohtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä vaimon pitäisi vaan jaksaa kiitellä miestä osallistumisesta ja hyväksyä miehen tapa tehdä asiat, päteekö sama toisinkin päin? Kiitättekö iloisesti vaimoa osallistumisesta, kun hän on vaihtanut autoon renkaat, vaikka sitten helmapelti onkin hieman rutussa, kun tunkki on ollut väärässä kohdassa, pari pulttia on jäänyt laittamatta kiinni ja loput on kiristetty vähän sinne päin ja lisäksi tunkki on piilossa auton alla niin, että sen yli ajaa väkisin liikkeelle lähtiessä. Edelleenkö on ihan ok, että puoliso hoitaa homman "omalla tavallaan"?
En kyllä ole koko ketjua lukenut, mutta sellaista en ole nähnyt että joku olisi kehottanut kiittelemään virheistä. Negatiivisen palautteen antaminen eikä vastaanottaminen aina ole helppoa. Harvemmin asiat on vain huonosti vaan tekemisestä löytyy myös kiitettävää.
Meillä palaute ylipäätään ei mitään erityisen runsasta ole, mutta kiitoksia ja palautetta annetaan kyllä puolin ja toisin. "Olipa mukavaa että laitoit ruuan, enemmän mausteita tähän olisi ehkä kannattanut laittaa", ei "Ethän sä osaa mitään, ei tälläistä mautonta ruokaa kukaan voi syödä".
Johtajakursseilla puhuttiin tuosta tavasta "kiittää". Oikeasti se on vain kohteliaampi tapa antaa negatiivista palautetta, tuo jatko syö alun kiitoksen. Eli annatte palautetta ette paljon kiittele?
Molempia tehdään sekä annetaan (rakentavaa) palautetta että kiitosta. Ei erityisen paljon kumpaakaan, mutta ruuasta saatetaan hyvin pelkästään kiittä (vaikka siinä olisi parannettavaakin) samoin vaikka siitä että kotona on imuroitu (vaikka palautetta voisi antaa esim. siitä että paikkoja ei kuitenkaan ole järjestetty. Kiitosta saattaa tulla myös siitä että auto on tankattu (meillä on tällä hetkellä vain yksi auto perheessä) jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusten perusteella naiset yliarvioivat omia tekemisiään kotitöiden suhteen ja vastaavasti väheksyvät miesten tekemiä. Jos joku nainen tulee minulle vielä väittämään, että joutuu parisuhteessa tekemään yksin kaikki kotityöt niin nauran päin naamaa. Muutenkin suurin osa naisista stressaa ihan liikaa. Hommat saisi hoidettua rennommallakin otteella. Naisilla tuntuu olevan vain on/off tässä suhteessa eli on niitä siivoushulluja ja sitten luonnonlapsia joiden kämppä näyttää vielä pahemmalta kuin poikamiehen.
Mjaah... Kysyin jo joku sivu takaperin sitä, mitä esimerkiksi ovat ne kotityöt, joita mies tekee naisen huomaamatta, niitä on ilmeisesti paljon. Olen saanut vastaukseksi vain kaskaiden siritystä. Osaisitko sinä antaa esimerkin?
Minäkin olen odotellut luetteloa näistä kotitöistä, joita miehet tekevät naisten huomaamatta. Ovat näköjään niin huomaamattomia, että edes miehet itse eivät kykene niitä havaitsemaan ja julki lausumaan. Mutta kyllä niitä silti varmasti on, pakko olla, kun palstavänkäri niin kerran väittää!
En tiedä moniko mies täällä tällä hetkellä kirjoittelee, mutta tosiaan ne huomaamattomasti tehdyt hommat on vaikea huomata. Mies täytti eilen lasinpesunestetonkkaa keittiössä, joten oletetavasti hän on täyttänyt auton pesunestesäiliön. Ruuanteko oli jo hyvällä alulla kun tulin iltapäivällä kotiin. Pyykkiäkään ei ole pyykkikorissa, joten nekin on näköjään jossain vaiheessa pesty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat
Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?
Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...
Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.
Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?
Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?
Missä väitin että nainen valehtelee? Jos hän on itse tosissaan sitä mieltä että hän ei nalkuta, niin eihän se mitään valehtelua ole silloin sanoa ettei nalkuta. Mutta nostin vain esiin huomioin, että se on naisen oma näkökulma asiaan. Mutta kyllä sille miehen laiskuudelle joku syy on, ei se ole mikään geenilotossa voitettu ominaisuus, että joku mies tekeekin kotitöitä. Kannattaa lukea se 30-vuotisesta liitosta eronneen naisen kertomus ja pohtia että mitä niiden tekemättömien kotitöiden taustalla oikeasti on.
Ahaa, jos naiselle, joka kertoo ettei nalkuta, vastaa että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", se ei tarkoitakaan että mielestäsi nainen nainen valehtelee vaan että hän nalkuttaa edes itse ymmärtämättä että näin tekee. Ja sinä täysin ulkopuolisena pystyt tämän tietämään ja oikaisemaan naisen harhaluulon nasevalla kommnetillasi.
Kuule, jos todella tarkoitit sitä mitä väität (eli että "nostit vain esiin huomion että se on vain naisen näkökulma asiaan", niin miksi et sitten kirjoittanut niin vaan väitit naisen yhtä kaikki nalkuttavan?
On sinulla poikapolo vielä opettelemista tuossa itsesi ilmaisemisessa.
Huomaatko kuinka itse nytkin kuvittelet kokoajan tietäväsi että mitä toiset täällä ajattelevat ja mitä he "oikeasti tarkoittavat"? Sanot alentuvasti, että "voi poikapolo" kun ei ole kanssasi samaa mieltä. Jos tähän tyyliin hoidat keskustelua miehesikin kanssa niin en yhtään ihmettele ettei se johda yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat
Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?
Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...
Omien sanojensa mukaan ei nalkuta mutta mitenköhän mies asian kokeen. Nainen kuvittelee tietävänsä tämänkin vaikkei ole edes kysynyt miehen mielipidettä. Jotenkin ihmeellisesti täällä kuvitellaan, että tuollainen miehen lapatossuuntuminen on vain puhtaasti tuurista kiinni. Toisilla vaan sattuu käymään hyvä tuuri, kun mies sattuukin kasvamaan isäksi ja kiinnostuu lasten- ja kodinhoidosta. Joillakin on jokpa useampi tällainen lapatossumies sattunut kohdalle, ja siitä huolimatta kuvitellaan että kyse on vain tuurista...peiliin ei toki ole mitään syytä katsoa.
Lähdet siis siitä, että keskustelukumppani (vaiko vain naispuolinen sellainen?) valehtelee aina. Jos tuo jolle kommentoit olisi kirjoittanut, että mies ei tee mitään vaikka hän nalkuttaa hulluna, olisit ilmeisesti olettanut että nainen puhuu palturia ja taatusti ei koskaan sano miehelleen mitään, hiljaa vain väkisin itse salaa puurtaa ja estää kotityöhaluista miestä osallistumasta?
Kovin hedelmällistä ei keskustelusta tule, jos jokaista kesksustelukumppanin sanaa pitää lähtökohtaisesti valheena ja sovittaa omat kommenttinsa tämän oletuksen mukaan. Tuolla taktiikalla saadaan vain aikaan juuri tämänkaltaisia tyhjänpäiväisiä vänkäyksiä. Mutta tämähän tavoitteesi taitaa ollakin?
Missä väitin että nainen valehtelee? Jos hän on itse tosissaan sitä mieltä että hän ei nalkuta, niin eihän se mitään valehtelua ole silloin sanoa ettei nalkuta. Mutta nostin vain esiin huomioin, että se on naisen oma näkökulma asiaan. Mutta kyllä sille miehen laiskuudelle joku syy on, ei se ole mikään geenilotossa voitettu ominaisuus, että joku mies tekeekin kotitöitä. Kannattaa lukea se 30-vuotisesta liitosta eronneen naisen kertomus ja pohtia että mitä niiden tekemättömien kotitöiden taustalla oikeasti on.
Ahaa, jos naiselle, joka kertoo ettei nalkuta, vastaa että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", se ei tarkoitakaan että mielestäsi nainen nainen valehtelee vaan että hän nalkuttaa edes itse ymmärtämättä että näin tekee. Ja sinä täysin ulkopuolisena pystyt tämän tietämään ja oikaisemaan naisen harhaluulon nasevalla kommnetillasi.
Kuule, jos todella tarkoitit sitä mitä väität (eli että "nostit vain esiin huomion että se on vain naisen näkökulma asiaan", niin miksi et sitten kirjoittanut niin vaan väitit naisen yhtä kaikki nalkuttavan?
On sinulla poikapolo vielä opettelemista tuossa itsesi ilmaisemisessa.
En ole mikään poikapolo vaan aikuinen hyvässä parisuhteessa oleva nainen ja perheenäti. En myöskään ollut tuo, joka kirjoitti että "nalkuttaa ja katkeroitua jaksat", kommentti 783 oli ensimmäinen tähän keskusteluun kirjoittamani. Missään terveessä ja keskinäiseen arvostukseen perustuvassa parisuhteessa kukaan kiusallaan makaa sohvalla ja jätä kaikkia töitä toiselle tai tee kotitöitä pain persettä siksi ettei niitä tarvitsisi enää jatkossa tehdä. Vika ei ole miehessä, joka on "vain sattunut syntynyt lapatossuksi", vika on paljon syvemmällä siellä parisuhteen perusteissa.
Voi voi, kylläpä sitten tuommoisilla lapatossumiehillä on surkea tuuri, kun parisuhde toisensa jälkeen sattuu olemaan viallinen ja kariutuu siihen, että mies vaan pötköttelee sohvan pohjalla. Kunnon mies jossa ei mitään vikaa, ja noin huonoja parisuhteita vaan sattu kohdalle. On se kovaa.
Eikä, näitä roskisvammaisia miehiä on muillakin! Luulin että mun (pian ex-)poikaystävä on ainoo, joka kuorruttaa keittiön työtasot roskilla kun roskis on täyttynyt ja sitten natkuttaa, kun on ikävä tehdä voikkaria siellä roskien keskellä.
Ja roskista ei ikinä oma-aloitteisesti tyhjää eikä tasan laita uutta pussia tilalle sitten kun kerrankin armollisesti täyden vie, mutta jumalaton kiukuttelu kuitenkin seuraa jos en oo laittanut uutta tilalle ennen kuin jätkä on viemässä omia banaaninkuoriaan tai jugurttipurkkiaan. Huoh, ei vaan pysty käsittään mikä logiikka siellä on taustalla. (Niin tarviiko sanoa, että ei kyllä oo laittamassa sitä uutta pussia silloinkaan, kun minä sen täyden vien, vaan kyllä se on ihan itsestään selvää että mä sen laita.)
Ps. Tää sama hemmo myös säilöö tyhjiä maitotölkkejä, margariinirasioita ja leikkelepakkauksia jääkaapissa sekä keksi- ja näkkärikääreitä muissa kaapeissa. Osaako joku mies valaista, mikä tässä on ajatuksena, itse tuo ei kykene selittämään?