HS Mielipide: Yhä harvempi nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja
http://www.hs.fi/mielipide/a1470625865331
"HELSINGIN SANOMISSA on käsitelty puhumisen vaikeutta parisuhteessa. Kaksi kolmasosaa eroista kuulemma tapahtuu naisten aloitteesta. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanoi (HS Kotimaa 8.8.), että joka kolmas mies ei ymmärrä, miksi puoliso haluaa erota.
Olen eronnut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla puolisoni oli yllättynyt, koska hän oli sitä mieltä, että kaikki on hyvin ja minä vain kuvittelen, että meillä menee huonosti. Olin puhunut minua vaivanneista asioista, mutta sitä ei noteerattu. Ainoa vaihtoehto oli erota.
Toisessa liitossa pidin huolta, että puhuimme asioista juuri niin rakentavasti kuin Kontulakin suosittelee. En voi sietää naputusta tai huutamista. Silti sain jossain vaiheessa kuulla, että meillä ei olisi mitään ongelmia, jos minä en niitä tekisi.
Jos olisin tyhjäpäinen kiukuttelija, ymmärtäisin moisen kritiikin, mutta tiedän olevani täyspäinen nainen.
Omien ja ystävieni kokemusten pohjalta olen alkanut miettiä, onko sittenkin kyse vain asenteesta. Siis siitä vanhasta, että naisen esittämiä asioita pidetään vähempiarvoisina miesten mielipiteiden rinnalla.
Toivon, että olen väärässä. Mutta jos ainakin osa miehistä ajattelee näin, heidän kannattaa tarkistaa näkökulmaansa, jos haluavat ylläpitää hyvää parisuhdetta. Yhä harvempi nykyaikainen nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja, kun sen sijaan voi elää rikkaampaa elämää ilman tuonkaltaista väheksyntää.
Tyytyväinen uussinkku
Kommentit (1022)
Mulla on periaate, että sanon asiasta vain kerran. Koskee niin miestä kuin lapsiakin. Jos meillä roskapussit täyttyvät eikä mies saa niitä vietyä roskikseen, kutsun anopin iltakahville. Mulle on aivan sama, viekö mies äitinsä edessä nolona ne ulos vai viekö anoppi mennessään. Itsepähän anoppi on poikansa kasvattanut. Kahdessa viikossa mies oppi hoitamaan myös likapyykkinsä pesuun. Huomautin kerran ja sen jälkeen en sanonut enää mitään vaan heitin kaikki pitkin asuntoa kuljeksivat miehen likaiset vaatteet roskikseen. Yksi kaunis päivä mies huomasi, että ei ole puhtaita - eikä edes likaisia - sukkia missään vaan joutui lähtemään töihin ilman sukkia ja tulemaan vaatekaupan kautta kotiin. Ei ole sen koommin lojunut miehen likaisia vaatteita missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkiminen synnyttää nämä ongelmat. Ei kahden hengen taloudessa tule niin paljon kotitöitä, että siitä saisi riitaa aikaiseksi.
Lapset sitovat toisen, useinmiten naisen kotiin. Mies voi tehdä pitkää päivää, harrastaa ja jatkaa "omaa elämää " helpommin niin halutessaan. Lapsista on jonkun huolehdittava (jos ne haluaa pitää). Näkymättömien normien mukaan tämä "joku" on meidän yhteiskunnassamme nainen. Ja kun toinen menee menojaan ja jatkaa elämää ennen lapsia olleeseen malliin, on tämän toisen (vastuuntuntoisemman) huolehdittava kodista ja lapsista. Myös sohvalla mätivä mies voi naisen alettua tekemättömistä töistä nalkuttamaan suutuksissaan häipyä vaikka baariin...kyllähän äiti siellä pitää kodin pystyssä, mihin/miten se sieltä minnekään menisi.Siis eikö niitä lapsia olla sitten alunperinkään haluttu yhdessä jos kerran mies tekee pitkiä päiviä töissä ja lähtee vielä harrastamaankin niiden jälkeen? Eikö mies halua viettää aikaa vauvan kanssa? Tuntuu vaan niin ihmelliseltä ajattelulta tuollainen... Miellä minä olin ensimmäiset kuukaudet kotona ja mies kieltäytyi töissä kaikenlaisesta ylimääräisestä ja tuli aina suoraan kotiin koska halusi viettää aikaa vauvan kanssa. Olisin käytännössä päässyt melkein joka ilta lähtemään jonnekin jos olisin halunnut.
Kun meillä mies on aktiivinen niin tokihan kaikki muutkin miehet ovat :)
Usein mies haluaa lapsia enemmän kuin nainen, mutta silti on valmis sysäämään ikävät hoitorutiinit vaimolle. On ilmeisen kiva olla isä, joka kerran illassa käyttää max. 5 minuuttia vauvan kanssa hassutteluun, mutta muuten jatkaa elämäänsä kuten ennen. Saa perheellisen ilot ja sinkun vastuut.
Ihana mies sinulla. Hän siis kasvoi isäksi. Valitettavasti kaikki ei ole niin onnekkaita.
Vierailija kirjoitti:
Mies voi olla onnellinen vai silloin kun nainenkin on. Ja jos sattuu saamaan naisen, joka ei koskaan tule olemaan onnellinen mihinkään, voi miesparkaa. Toisinpäin tuo ei yleensä mene.
Nainen on hyvin usein se tunneilmapiirin määrittelevä kunkku talossa.
Oon kuullut sanonnan: Happy wife, happy life
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkiminen synnyttää nämä ongelmat. Ei kahden hengen taloudessa tule niin paljon kotitöitä, että siitä saisi riitaa aikaiseksi.
Lapset sitovat toisen, useinmiten naisen kotiin. Mies voi tehdä pitkää päivää, harrastaa ja jatkaa "omaa elämää " helpommin niin halutessaan. Lapsista on jonkun huolehdittava (jos ne haluaa pitää). Näkymättömien normien mukaan tämä "joku" on meidän yhteiskunnassamme nainen. Ja kun toinen menee menojaan ja jatkaa elämää ennen lapsia olleeseen malliin, on tämän toisen (vastuuntuntoisemman) huolehdittava kodista ja lapsista. Myös sohvalla mätivä mies voi naisen alettua tekemättömistä töistä nalkuttamaan suutuksissaan häipyä vaikka baariin...kyllähän äiti siellä pitää kodin pystyssä, mihin/miten se sieltä minnekään menisi.Siis eikö niitä lapsia olla sitten alunperinkään haluttu yhdessä jos kerran mies tekee pitkiä päiviä töissä ja lähtee vielä harrastamaankin niiden jälkeen? Eikö mies halua viettää aikaa vauvan kanssa? Tuntuu vaan niin ihmelliseltä ajattelulta tuollainen... Miellä minä olin ensimmäiset kuukaudet kotona ja mies kieltäytyi töissä kaikenlaisesta ylimääräisestä ja tuli aina suoraan kotiin koska halusi viettää aikaa vauvan kanssa. Olisin käytännössä päässyt melkein joka ilta lähtemään jonnekin jos olisin halunnut.
Kun meillä mies on aktiivinen niin tokihan kaikki muutkin miehet ovat :)
Usein mies haluaa lapsia enemmän kuin nainen, mutta silti on valmis sysäämään ikävät hoitorutiinit vaimolle. On ilmeisen kiva olla isä, joka kerran illassa käyttää max. 5 minuuttia vauvan kanssa hassutteluun, mutta muuten jatkaa elämäänsä kuten ennen. Saa perheellisen ilot ja sinkun vastuut.
No ollaan vissiin vaan sitten niin eri maailmoista, mutta en vaan ymmärrä että miten on mahdollista että mies haluaa lapsen mutta ei haluakaan hoitaa ja viettää aikaa tämän kanssa. Esim. nuo iltahoitorutiinithan ovat ihan erinomaisia hetkia viettää keskinäistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä vaimon pitäisi vaan jaksaa kiitellä miestä osallistumisesta ja hyväksyä miehen tapa tehdä asiat, päteekö sama toisinkin päin? Kiitättekö iloisesti vaimoa osallistumisesta, kun hän on vaihtanut autoon renkaat, vaikka sitten helmapelti onkin hieman rutussa, kun tunkki on ollut väärässä kohdassa, pari pulttia on jäänyt laittamatta kiinni ja loput on kiristetty vähän sinne päin ja lisäksi tunkki on piilossa auton alla niin, että sen yli ajaa väkisin liikkeelle lähtiessä. Edelleenkö on ihan ok, että puoliso hoitaa homman "omalla tavallaan"?
Huono esimerkki. Täällä itkettiin aikaisemmin siitä että kauhat pestään lasien kanssa ja mamman rintsikat on pistetty valkopyykin sekaan. Rinnastus tuohon sinun esimerkkiin toimisi ehkä siinä vaiheessa kun mies on tyhjentänyt astianpesukoneen viskaamalla astiat maahan ja kopauttamalla vasaralla tiskikoneen ohjauspaneelia.
Minusta tämä on hyvin verrattavissa vaikka siihen, että lapselle ei anneta kunnolla tai hänet lähetetään päiväkotiin/ulos aivan riittämättömissä tai sopimattomissa vaatteissa, esimerkiksi sandaaleissa kylmänä syyspäivänä. Tai siihen, että tosiaan tuhotaan satasen rintaliivit pesemällä ne 90 asteessa.
Kyllä, yksiin satasen rintsikoihinhan sen oman parisuhteensa kannattaakin antaa kosahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä vaimon pitäisi vaan jaksaa kiitellä miestä osallistumisesta ja hyväksyä miehen tapa tehdä asiat, päteekö sama toisinkin päin? Kiitättekö iloisesti vaimoa osallistumisesta, kun hän on vaihtanut autoon renkaat, vaikka sitten helmapelti onkin hieman rutussa, kun tunkki on ollut väärässä kohdassa, pari pulttia on jäänyt laittamatta kiinni ja loput on kiristetty vähän sinne päin ja lisäksi tunkki on piilossa auton alla niin, että sen yli ajaa väkisin liikkeelle lähtiessä. Edelleenkö on ihan ok, että puoliso hoitaa homman "omalla tavallaan"?
Huono esimerkki. Täällä itkettiin aikaisemmin siitä että kauhat pestään lasien kanssa ja mamman rintsikat on pistetty valkopyykin sekaan. Rinnastus tuohon sinun esimerkkiin toimisi ehkä siinä vaiheessa kun mies on tyhjentänyt astianpesukoneen viskaamalla astiat maahan ja kopauttamalla vasaralla tiskikoneen ohjauspaneelia.
Vaimo pyyhkii miehen iPadin näytöstä sormenjäljet runsaalla fairyvedellä, tekee saman miehen telkkarille ja työkoneelle - kyllä ne vielä toimivat senkin jälkeen, mutta vähän saattaa olla kosteusvauriota kuvanlaadussa ehkä... Miehen valkoiset paidat pesytyvät vahingossa nukkaan, rutulle ja kellanharmaiksi sekä himppasen liian pieniksi, miehen auton lattiaverhous saattaa saada vähän kosteutta kun pesuvesi roiskahtaa ja lasten välipalan tähteet kerätään kyllä pussiin mutta pussi jää takapenkin jalkatilaan haisemaan, miehen tyyny menee vahingossa pesussa aika paakkuiseksi... Mutta hei, mä teen omalla tyylilläni. Jos ei kelpaa niin tee sitten vttu ite!!!!1!!111!
Kelpaako tämä valaisemaan, mistä on kysymys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä vaimon pitäisi vaan jaksaa kiitellä miestä osallistumisesta ja hyväksyä miehen tapa tehdä asiat, päteekö sama toisinkin päin? Kiitättekö iloisesti vaimoa osallistumisesta, kun hän on vaihtanut autoon renkaat, vaikka sitten helmapelti onkin hieman rutussa, kun tunkki on ollut väärässä kohdassa, pari pulttia on jäänyt laittamatta kiinni ja loput on kiristetty vähän sinne päin ja lisäksi tunkki on piilossa auton alla niin, että sen yli ajaa väkisin liikkeelle lähtiessä. Edelleenkö on ihan ok, että puoliso hoitaa homman "omalla tavallaan"?
Huono esimerkki. Täällä itkettiin aikaisemmin siitä että kauhat pestään lasien kanssa ja mamman rintsikat on pistetty valkopyykin sekaan. Rinnastus tuohon sinun esimerkkiin toimisi ehkä siinä vaiheessa kun mies on tyhjentänyt astianpesukoneen viskaamalla astiat maahan ja kopauttamalla vasaralla tiskikoneen ohjauspaneelia.
Minusta tämä on hyvin verrattavissa vaikka siihen, että lapselle ei anneta kunnolla tai hänet lähetetään päiväkotiin/ulos aivan riittämättömissä tai sopimattomissa vaatteissa, esimerkiksi sandaaleissa kylmänä syyspäivänä. Tai siihen, että tosiaan tuhotaan satasen rintaliivit pesemällä ne 90 asteessa.
Kyllä, yksiin satasen rintsikoihinhan sen oman parisuhteensa kannattaakin antaa kosahtaa.
Yksiin ja yksiin. Kun oliskin vain se yksi kerta, vaan kun kaikki tehdään vasemmalla kädellä vähän sinnepäin ja vahinkoa tuottaen, niin joutuvat siinä lujemmatkin hermot koetukselle.
Mutta uskoakseni et edes sinä ole näin tyhmä kuin yrität esittää. Kunhan trollaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä vaimon pitäisi vaan jaksaa kiitellä miestä osallistumisesta ja hyväksyä miehen tapa tehdä asiat, päteekö sama toisinkin päin? Kiitättekö iloisesti vaimoa osallistumisesta, kun hän on vaihtanut autoon renkaat, vaikka sitten helmapelti onkin hieman rutussa, kun tunkki on ollut väärässä kohdassa, pari pulttia on jäänyt laittamatta kiinni ja loput on kiristetty vähän sinne päin ja lisäksi tunkki on piilossa auton alla niin, että sen yli ajaa väkisin liikkeelle lähtiessä. Edelleenkö on ihan ok, että puoliso hoitaa homman "omalla tavallaan"?
Huono esimerkki. Täällä itkettiin aikaisemmin siitä että kauhat pestään lasien kanssa ja mamman rintsikat on pistetty valkopyykin sekaan. Rinnastus tuohon sinun esimerkkiin toimisi ehkä siinä vaiheessa kun mies on tyhjentänyt astianpesukoneen viskaamalla astiat maahan ja kopauttamalla vasaralla tiskikoneen ohjauspaneelia.
Vaimo pyyhkii miehen iPadin näytöstä sormenjäljet runsaalla fairyvedellä, tekee saman miehen telkkarille ja työkoneelle - kyllä ne vielä toimivat senkin jälkeen, mutta vähän saattaa olla kosteusvauriota kuvanlaadussa ehkä... Miehen valkoiset paidat pesytyvät vahingossa nukkaan, rutulle ja kellanharmaiksi sekä himppasen liian pieniksi, miehen auton lattiaverhous saattaa saada vähän kosteutta kun pesuvesi roiskahtaa ja lasten välipalan tähteet kerätään kyllä pussiin mutta pussi jää takapenkin jalkatilaan haisemaan, miehen tyyny menee vahingossa pesussa aika paakkuiseksi... Mutta hei, mä teen omalla tyylilläni. Jos ei kelpaa niin tee sitten vttu ite!!!!1!!111!
Kelpaako tämä valaisemaan, mistä on kysymys?
No ei koska eihän tuollaiset esimerkit nyt mistään oikeasta elämästä ole. Jos joku on noin tumpelo kotitöiden kanssa, se olisi tullut ilmi jo kauan ennen kuin on lapsista tai perheen perustamisesta edes alettu puhumaan. Sitten jos se lapsi on tehty tällaisen poropeukalon kanssa, on se tehty tietäen ettei miehestä ole mitään apua kodin tai lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä vaimon pitäisi vaan jaksaa kiitellä miestä osallistumisesta ja hyväksyä miehen tapa tehdä asiat, päteekö sama toisinkin päin? Kiitättekö iloisesti vaimoa osallistumisesta, kun hän on vaihtanut autoon renkaat, vaikka sitten helmapelti onkin hieman rutussa, kun tunkki on ollut väärässä kohdassa, pari pulttia on jäänyt laittamatta kiinni ja loput on kiristetty vähän sinne päin ja lisäksi tunkki on piilossa auton alla niin, että sen yli ajaa väkisin liikkeelle lähtiessä. Edelleenkö on ihan ok, että puoliso hoitaa homman "omalla tavallaan"?
Huono esimerkki. Täällä itkettiin aikaisemmin siitä että kauhat pestään lasien kanssa ja mamman rintsikat on pistetty valkopyykin sekaan. Rinnastus tuohon sinun esimerkkiin toimisi ehkä siinä vaiheessa kun mies on tyhjentänyt astianpesukoneen viskaamalla astiat maahan ja kopauttamalla vasaralla tiskikoneen ohjauspaneelia.
Minusta tämä on hyvin verrattavissa vaikka siihen, että lapselle ei anneta kunnolla tai hänet lähetetään päiväkotiin/ulos aivan riittämättömissä tai sopimattomissa vaatteissa, esimerkiksi sandaaleissa kylmänä syyspäivänä. Tai siihen, että tosiaan tuhotaan satasen rintaliivit pesemällä ne 90 asteessa.
Kyllä, yksiin satasen rintsikoihinhan sen oman parisuhteensa kannattaakin antaa kosahtaa.
Yksiin ja yksiin. Kun oliskin vain se yksi kerta, vaan kun kaikki tehdään vasemmalla kädellä vähän sinnepäin ja vahinkoa tuottaen, niin joutuvat siinä lujemmatkin hermot koetukselle.
Mutta uskoakseni et edes sinä ole näin tyhmä kuin yrität esittää. Kunhan trollaat.
Tuolla oli aikaisemmin eräällä 30 vuoden suhteesta eronneella ihan viisaita ajatuksia tällaisesta. Kannattaa lukea hänen tekstinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä vaimon pitäisi vaan jaksaa kiitellä miestä osallistumisesta ja hyväksyä miehen tapa tehdä asiat, päteekö sama toisinkin päin? Kiitättekö iloisesti vaimoa osallistumisesta, kun hän on vaihtanut autoon renkaat, vaikka sitten helmapelti onkin hieman rutussa, kun tunkki on ollut väärässä kohdassa, pari pulttia on jäänyt laittamatta kiinni ja loput on kiristetty vähän sinne päin ja lisäksi tunkki on piilossa auton alla niin, että sen yli ajaa väkisin liikkeelle lähtiessä. Edelleenkö on ihan ok, että puoliso hoitaa homman "omalla tavallaan"?
Huono esimerkki. Täällä itkettiin aikaisemmin siitä että kauhat pestään lasien kanssa ja mamman rintsikat on pistetty valkopyykin sekaan. Rinnastus tuohon sinun esimerkkiin toimisi ehkä siinä vaiheessa kun mies on tyhjentänyt astianpesukoneen viskaamalla astiat maahan ja kopauttamalla vasaralla tiskikoneen ohjauspaneelia.
Vaimo pyyhkii miehen iPadin näytöstä sormenjäljet runsaalla fairyvedellä, tekee saman miehen telkkarille ja työkoneelle - kyllä ne vielä toimivat senkin jälkeen, mutta vähän saattaa olla kosteusvauriota kuvanlaadussa ehkä... Miehen valkoiset paidat pesytyvät vahingossa nukkaan, rutulle ja kellanharmaiksi sekä himppasen liian pieniksi, miehen auton lattiaverhous saattaa saada vähän kosteutta kun pesuvesi roiskahtaa ja lasten välipalan tähteet kerätään kyllä pussiin mutta pussi jää takapenkin jalkatilaan haisemaan, miehen tyyny menee vahingossa pesussa aika paakkuiseksi... Mutta hei, mä teen omalla tyylilläni. Jos ei kelpaa niin tee sitten vttu ite!!!!1!!111!
Kelpaako tämä valaisemaan, mistä on kysymys?
No ei koska eihän tuollaiset esimerkit nyt mistään oikeasta elämästä ole. Jos joku on noin tumpelo kotitöiden kanssa, se olisi tullut ilmi jo kauan ennen kuin on lapsista tai perheen perustamisesta edes alettu puhumaan. Sitten jos se lapsi on tehty tällaisen poropeukalon kanssa, on se tehty tietäen ettei miehestä ole mitään apua kodin tai lasten kanssa.
Joo ihan totta. Kaikki esimerkit laiskoista ja tumpeloista miehistä ovat keksittyjä, naiset ilkeyksissään mustamaalaavat ukkojaan ja sitten tämän mielikuvituslaiskuuden vuoksi huvikseen nalkuttavat ja lopulta eroavat. On ne naiset niin outoja, hulluja ja vttumaisia. Miehissä ei koskaan mitään vikaa.
"Isä kasvattaa, isäpuoli ei piittaa yhtään."
Olisikohan kannattanut koettaa pitää siitä isästä kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkiminen synnyttää nämä ongelmat. Ei kahden hengen taloudessa tule niin paljon kotitöitä, että siitä saisi riitaa aikaiseksi.
Lapset sitovat toisen, useinmiten naisen kotiin. Mies voi tehdä pitkää päivää, harrastaa ja jatkaa "omaa elämää " helpommin niin halutessaan. Lapsista on jonkun huolehdittava (jos ne haluaa pitää). Näkymättömien normien mukaan tämä "joku" on meidän yhteiskunnassamme nainen. Ja kun toinen menee menojaan ja jatkaa elämää ennen lapsia olleeseen malliin, on tämän toisen (vastuuntuntoisemman) huolehdittava kodista ja lapsista. Myös sohvalla mätivä mies voi naisen alettua tekemättömistä töistä nalkuttamaan suutuksissaan häipyä vaikka baariin...kyllähän äiti siellä pitää kodin pystyssä, mihin/miten se sieltä minnekään menisi.Siis eikö niitä lapsia olla sitten alunperinkään haluttu yhdessä jos kerran mies tekee pitkiä päiviä töissä ja lähtee vielä harrastamaankin niiden jälkeen? Eikö mies halua viettää aikaa vauvan kanssa? Tuntuu vaan niin ihmelliseltä ajattelulta tuollainen... Miellä minä olin ensimmäiset kuukaudet kotona ja mies kieltäytyi töissä kaikenlaisesta ylimääräisestä ja tuli aina suoraan kotiin koska halusi viettää aikaa vauvan kanssa. Olisin käytännössä päässyt melkein joka ilta lähtemään jonnekin jos olisin halunnut.
Kun meillä mies on aktiivinen niin tokihan kaikki muutkin miehet ovat :)
Usein mies haluaa lapsia enemmän kuin nainen, mutta silti on valmis sysäämään ikävät hoitorutiinit vaimolle. On ilmeisen kiva olla isä, joka kerran illassa käyttää max. 5 minuuttia vauvan kanssa hassutteluun, mutta muuten jatkaa elämäänsä kuten ennen. Saa perheellisen ilot ja sinkun vastuut.
No ollaan vissiin vaan sitten niin eri maailmoista, mutta en vaan ymmärrä että miten on mahdollista että mies haluaa lapsen mutta ei haluakaan hoitaa ja viettää aikaa tämän kanssa. Esim. nuo iltahoitorutiinithan ovat ihan erinomaisia hetkia viettää keskinäistä aikaa.
Miehellä on biologinen tarve jakaa siementä ympäriinsä. Mies voi haluta lapsen pelkästään jatkaakseen geenejään vaikka isänä ei kiinnostaisi olla yhtään. Kai ne miesten aivot ovat sopeutuneet tähän, koska miehellä on mahdollista olla lapsia siellä sun täällä. Pitää erottaa biologinen ja henkinen tarve lapsen saantiin. Naisella nämä ovat lähes aina sama asia, miehellä erikseen.
"Usein mies haluaa lapsia enemmän kuin nainen, mutta silti on valmis sysäämään ikävät hoitorutiinit vaimolle."
Kuinkahan usein? Väittäisin että naisen biologinen kello tikittää paljon äänekkäämmin kuin miehen. Ainakin niiden lukuisten naisten joita on tullut elämässä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä vaimon pitäisi vaan jaksaa kiitellä miestä osallistumisesta ja hyväksyä miehen tapa tehdä asiat, päteekö sama toisinkin päin? Kiitättekö iloisesti vaimoa osallistumisesta, kun hän on vaihtanut autoon renkaat, vaikka sitten helmapelti onkin hieman rutussa, kun tunkki on ollut väärässä kohdassa, pari pulttia on jäänyt laittamatta kiinni ja loput on kiristetty vähän sinne päin ja lisäksi tunkki on piilossa auton alla niin, että sen yli ajaa väkisin liikkeelle lähtiessä. Edelleenkö on ihan ok, että puoliso hoitaa homman "omalla tavallaan"?
Huono esimerkki. Täällä itkettiin aikaisemmin siitä että kauhat pestään lasien kanssa ja mamman rintsikat on pistetty valkopyykin sekaan. Rinnastus tuohon sinun esimerkkiin toimisi ehkä siinä vaiheessa kun mies on tyhjentänyt astianpesukoneen viskaamalla astiat maahan ja kopauttamalla vasaralla tiskikoneen ohjauspaneelia.
Vaimo pyyhkii miehen iPadin näytöstä sormenjäljet runsaalla fairyvedellä, tekee saman miehen telkkarille ja työkoneelle - kyllä ne vielä toimivat senkin jälkeen, mutta vähän saattaa olla kosteusvauriota kuvanlaadussa ehkä... Miehen valkoiset paidat pesytyvät vahingossa nukkaan, rutulle ja kellanharmaiksi sekä himppasen liian pieniksi, miehen auton lattiaverhous saattaa saada vähän kosteutta kun pesuvesi roiskahtaa ja lasten välipalan tähteet kerätään kyllä pussiin mutta pussi jää takapenkin jalkatilaan haisemaan, miehen tyyny menee vahingossa pesussa aika paakkuiseksi... Mutta hei, mä teen omalla tyylilläni. Jos ei kelpaa niin tee sitten vttu ite!!!!1!!111!
Kelpaako tämä valaisemaan, mistä on kysymys?
No ei koska eihän tuollaiset esimerkit nyt mistään oikeasta elämästä ole. Jos joku on noin tumpelo kotitöiden kanssa, se olisi tullut ilmi jo kauan ennen kuin on lapsista tai perheen perustamisesta edes alettu puhumaan. Sitten jos se lapsi on tehty tällaisen poropeukalon kanssa, on se tehty tietäen ettei miehestä ole mitään apua kodin tai lasten kanssa.
Kas, miehen paita onkin niin paljon tärkeämpi juttu kuin naisen rintsikat, että ihan käsittämätöntä kädettömyyttä olisi sen tuhoaminen, kun taas naisen vaatekappaleilla ole niin väliä. Miehen auto ja miehen elektroniikka myös ovat pyhiä, kun taas perintöastioita voi huoletta tuhota. Tämäpä selvä homma.
Vierailija kirjoitti:
"Usein mies haluaa lapsia enemmän kuin nainen, mutta silti on valmis sysäämään ikävät hoitorutiinit vaimolle."
Kuinkahan usein? Väittäisin että naisen biologinen kello tikittää paljon äänekkäämmin kuin miehen. Ainakin niiden lukuisten naisten joita on tullut elämässä vastaan.
Meillä mies sai vauvakuumeen, samoin molemmat veljeni, ja ystävien miehet aika järkiään. Muuan ystäväni eroksikin, kun yhdessä sovittu lapsettomuus muuttui miehen vauvankinuamiseksi. Mutta me olemmekin korkeakoulutettuja naisia, joilla on muitakin tavoitteita elämässä kuin lisääntyminen. Sinä taidat liikkua enemmän siellä amispuolella?
Vierailija kirjoitti:
"Isä kasvattaa, isäpuoli ei piittaa yhtään."
Olisikohan kannattanut koettaa pitää siitä isästä kiinni?
Mies voi olla mahtava isä, mutta kehno puoliso. Itse siedin ainakin vaikka mitä, pettämisen x3 ja humalapäiset mustasukkaisuuskohtaukset. Pakko oli lähteä juuri siksi, että mies ei pilaa välejä lapseen. Kokeiltiin terapiaakin mutta ei siitä muuttunut. On oikeasti järjettömän hyvä isä ja huolehtii lapsesta, mutta nykyinen mieheni taas olisi hyvä mies, mutta ei istu ollenkaan isäpuolen rooliin vaan taantuu murrosikäisen tasolle riidellessä lapsen kanssa.
Paras mulla ainakin on olla vaan kahdestaan lapsen kanssa, silloin hänellä on hyvä isäsuhde ja tasapainoinen koti mun luona. Jos voisin, ottaisin lapseni biologisen isän takaisin jos hän osoittaisi jotain merkkejä siitä, lienee kasvanut aika lailla 10v aikana. En vaan usko, se juna meni varmaan jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat
Välillä iskee syvä epätoivo näiden kommentoijien kanssa täällä: eikö ihan todella joillakin ole edes alkeellista lukutaitoa?
Juuri sille naiselle sitten kommentoidaan näin, joka nimenomaan EI nalkuta vaan tyynesti tekee itse kaiken. Hyvä luoja sentään, en ymmärrä miten tuolla luetunymmärtämisellä voi selvitä tässä maailmassa...
Omien kokemusten perusteella naiset yliarvioivat omia tekemisiään kotitöiden suhteen ja vastaavasti väheksyvät miesten tekemiä. Jos joku nainen tulee minulle vielä väittämään, että joutuu parisuhteessa tekemään yksin kaikki kotityöt niin nauran päin naamaa. Muutenkin suurin osa naisista stressaa ihan liikaa. Hommat saisi hoidettua rennommallakin otteella. Naisilla tuntuu olevan vain on/off tässä suhteessa eli on niitä siivoushulluja ja sitten luonnonlapsia joiden kämppä näyttää vielä pahemmalta kuin poikamiehen.
Jäi puuttumaan sana, siis lapselle ei anneta kunnolla ruokaa.