HS Mielipide: Yhä harvempi nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja
http://www.hs.fi/mielipide/a1470625865331
"HELSINGIN SANOMISSA on käsitelty puhumisen vaikeutta parisuhteessa. Kaksi kolmasosaa eroista kuulemma tapahtuu naisten aloitteesta. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanoi (HS Kotimaa 8.8.), että joka kolmas mies ei ymmärrä, miksi puoliso haluaa erota.
Olen eronnut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla puolisoni oli yllättynyt, koska hän oli sitä mieltä, että kaikki on hyvin ja minä vain kuvittelen, että meillä menee huonosti. Olin puhunut minua vaivanneista asioista, mutta sitä ei noteerattu. Ainoa vaihtoehto oli erota.
Toisessa liitossa pidin huolta, että puhuimme asioista juuri niin rakentavasti kuin Kontulakin suosittelee. En voi sietää naputusta tai huutamista. Silti sain jossain vaiheessa kuulla, että meillä ei olisi mitään ongelmia, jos minä en niitä tekisi.
Jos olisin tyhjäpäinen kiukuttelija, ymmärtäisin moisen kritiikin, mutta tiedän olevani täyspäinen nainen.
Omien ja ystävieni kokemusten pohjalta olen alkanut miettiä, onko sittenkin kyse vain asenteesta. Siis siitä vanhasta, että naisen esittämiä asioita pidetään vähempiarvoisina miesten mielipiteiden rinnalla.
Toivon, että olen väärässä. Mutta jos ainakin osa miehistä ajattelee näin, heidän kannattaa tarkistaa näkökulmaansa, jos haluavat ylläpitää hyvää parisuhdetta. Yhä harvempi nykyaikainen nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja, kun sen sijaan voi elää rikkaampaa elämää ilman tuonkaltaista väheksyntää.
Tyytyväinen uussinkku
Kommentit (1022)
Vierailija kirjoitti:
Roskapussinaisen mies vaihtoi öljyt autoon viikonloppuna. Kuvassa autotalli tänään. Mulla kesti noin 30 vuotta oivaltaa että on paljon kivempi elää jos erilaisten tekemisten jäljet korjataan pois suurin piirtein heti eikä päivien, viikkojen tai kuukausien päästä. Eikä siinä mitään, kai noinkin voi elää. Mutta se vituttaa että noinkohan tuo betoni on koskaan entisellään sotkun jäljiltä. Tuskin. Pienellä aina pilataan kun ei vaan viitsi. Paikat nuhruuntuu ja arvo laskee ihan turhaan. Ja lattiaa yrittää puhdistaa, arvatkaa.
Et voi olla tosissasi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saqadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Miehen tapa vaihtaa roskapussi on olla vaihtamatta sitä. No, sinusta ja muista miehistä voi olla viihtyisää, kun tiskipöytä tulvii jätteitä, mutta naisista se ei välttämättä ole sitä.
Olen kyllä ihan nainen, mutta ei taitaisi kelvata meidänkään kodin roskapussin vaihtotapa näille nalkuttajille. Joku ottaa täyden pussin, laittaa tai on laittamatta sitä uutta pussia, seuraava roskien laittaja laittaa sen pussin mikäli se puuttu. Ei tämän kummempaa.
Juuri näin. Meillä osallistuvat kaikki kotitöihin omalla panoksellaan. Jos uusi roskapussi on jäänyt laittamatta, sitä ei oteta minään vittuiluna tai sabotaasiyrityksenä, vaan ymmärretään että toisella on ehkä ollut kiire bussiin, lapsi huutanut jne. mutta kiva että on kuitenkin ottanut sen täyden pussin pois. Seuraava laittaa sen uuden eikä kehitä asiasta mitään perheriitaa.
No ei kai nyt yksi kerta ketään ärsytä.
No tuollainen on vain esimerkki, joita löytyy kyllä lukuisia muitakin. Tyhjennetään astianpesukone muttei laiteta tiskialtaassa olevia likaisia tiskejä sinne jne. Luotetaan siihen, ettei toinen vaan piruuttaan vittuile tai kiukuttele vaan hänellä oli varmaan jotain muuta. Välillä minä teen huolimattomasti, välillä mies, mutta koskaan ei ole kotityöt vielä jääneet täysin tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Tuolla asenteella haluaisin kaksi roskista. Sinulle oma ja minulle oma. Vaihdan sitten omaani parhaaksi katsomallani tavalla ja sinä saat tehdä omasi kanssa miten lystäät. Tässä vaiheessa voi käydä jopa niin, että mies lakkaa tuottamasta roskaa, ettei tarvitse säätää roskiksen kanssa. Moni mies elelee mielummin vähän askeettisesti kun pääsee vähemmällä siivoamisella.
No mikset samantien kahta asuntoa? Voisit elällä ihan niin kuin itse haluat eikä tarvitsisi katsella sitä kaiken sotkevaa miestä?
No siihenhän tuo helposti johtaa. Minkä minä asenteellesi voin. Sen voit muuttaa vain sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saqadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Miehen tapa vaihtaa roskapussi on olla vaihtamatta sitä. No, sinusta ja muista miehistä voi olla viihtyisää, kun tiskipöytä tulvii jätteitä, mutta naisista se ei välttämättä ole sitä.
Olen kyllä ihan nainen, mutta ei taitaisi kelvata meidänkään kodin roskapussin vaihtotapa näille nalkuttajille. Joku ottaa täyden pussin, laittaa tai on laittamatta sitä uutta pussia, seuraava roskien laittaja laittaa sen pussin mikäli se puuttu. Ei tämän kummempaa.
Juuri näin. Meillä osallistuvat kaikki kotitöihin omalla panoksellaan. Jos uusi roskapussi on jäänyt laittamatta, sitä ei oteta minään vittuiluna tai sabotaasiyrityksenä, vaan ymmärretään että toisella on ehkä ollut kiire bussiin, lapsi huutanut jne. mutta kiva että on kuitenkin ottanut sen täyden pussin pois. Seuraava laittaa sen uuden eikä kehitä asiasta mitään perheriitaa.
No ei kai nyt yksi kerta ketään ärsytä.
No tuollainen on vain esimerkki, joita löytyy kyllä lukuisia muitakin. Tyhjennetään astianpesukone muttei laiteta tiskialtaassa olevia likaisia tiskejä sinne jne. Luotetaan siihen, ettei toinen vaan piruuttaan vittuile tai kiukuttele vaan hänellä oli varmaan jotain muuta. Välillä minä teen huolimattomasti, välillä mies, mutta koskaan ei ole kotityöt vielä jääneet täysin tekemättä.
Voi herrajumala. Tuossa ei olekaan mitään ongelmaa. Leikitkö vain tyhmää vai oletko oikeasti? Etkö osaa lukea mitä edelliset on kirjoittaneet vai oletko niin täynnä itseäsi että jankkaat muuten vaan asian vierestä? Tässä vielä ratakiskoa, paksumpaa ei enää löydy: silloin kun henkilö 1 tekee osansa suurin piirtein aina ja henkilö 2 pari kertaa vuodessa, alkaa parisuhteet perustukset jytistä. Lue tosi hitaasti ja yritä sisäistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
Suhteessa jossa ei puolisoa arvosteta en voisi elää. Jos puoliso ei minua arvostaisi en tyytyisi vain ehdottomaan eroa vaan myös toteuttaisin sen.
Meillä on kyllä keskusteltu erosta ja molemmille on aika selvää jos parisuhde ole tasapuolin sen suhteen että tuntuu että se molemmille antaa jotakin ei vain kuluta... toista tai molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saqadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Miehen tapa vaihtaa roskapussi on olla vaihtamatta sitä. No, sinusta ja muista miehistä voi olla viihtyisää, kun tiskipöytä tulvii jätteitä, mutta naisista se ei välttämättä ole sitä.
Olen kyllä ihan nainen, mutta ei taitaisi kelvata meidänkään kodin roskapussin vaihtotapa näille nalkuttajille. Joku ottaa täyden pussin, laittaa tai on laittamatta sitä uutta pussia, seuraava roskien laittaja laittaa sen pussin mikäli se puuttu. Ei tämän kummempaa.
Juuri näin. Meillä osallistuvat kaikki kotitöihin omalla panoksellaan. Jos uusi roskapussi on jäänyt laittamatta, sitä ei oteta minään vittuiluna tai sabotaasiyrityksenä, vaan ymmärretään että toisella on ehkä ollut kiire bussiin, lapsi huutanut jne. mutta kiva että on kuitenkin ottanut sen täyden pussin pois. Seuraava laittaa sen uuden eikä kehitä asiasta mitään perheriitaa.
No ei kai nyt yksi kerta ketään ärsytä.
No tuollainen on vain esimerkki, joita löytyy kyllä lukuisia muitakin. Tyhjennetään astianpesukone muttei laiteta tiskialtaassa olevia likaisia tiskejä sinne jne. Luotetaan siihen, ettei toinen vaan piruuttaan vittuile tai kiukuttele vaan hänellä oli varmaan jotain muuta. Välillä minä teen huolimattomasti, välillä mies, mutta koskaan ei ole kotityöt vielä jääneet täysin tekemättä.
Voi herrajumala. Tuossa ei olekaan mitään ongelmaa. Leikitkö vain tyhmää vai oletko oikeasti? Etkö osaa lukea mitä edelliset on kirjoittaneet vai oletko niin täynnä itseäsi että jankkaat muuten vaan asian vierestä? Tässä vielä ratakiskoa, paksumpaa ei enää löydy: silloin kun henkilö 1 tekee osansa suurin piirtein aina ja henkilö 2 pari kertaa vuodessa, alkaa parisuhteet perustukset jytistä. Lue tosi hitaasti ja yritä sisäistää.
Kannattaa tavuttaa vielä varmuuden vuoksi. Täällä osa porukasta puhuu aidan seipäistä ja ihmettelee, missä ongelma, kun ei lukutaito riitä viestien lukemiseen asiasisällön sisäistämisestä puhumattakaan. Jankataan roskapussista ja ihmetellään akkojen ongelmia. Siitä yhdestä roskapussistahan olikin kyse :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Elämä harvoin on ongelmatonta ja usein käy niin että ongelmien ratkaisemisesta syntyy uusia ongelmia. Jos ne uudetkin tuntuvat ylivoimaisilta ratkoa kannattaa ehkä miettiä muita vaihtoehtoja. Joskus on paras valita vaihtoehto joka aiheuttaa vähiten ongelmia tai ne ongelmat on ainakin pienempiä kuin alkuperäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saqadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Miehen tapa vaihtaa roskapussi on olla vaihtamatta sitä. No, sinusta ja muista miehistä voi olla viihtyisää, kun tiskipöytä tulvii jätteitä, mutta naisista se ei välttämättä ole sitä.
Olen kyllä ihan nainen, mutta ei taitaisi kelvata meidänkään kodin roskapussin vaihtotapa näille nalkuttajille. Joku ottaa täyden pussin, laittaa tai on laittamatta sitä uutta pussia, seuraava roskien laittaja laittaa sen pussin mikäli se puuttu. Ei tämän kummempaa.
Juuri näin. Meillä osallistuvat kaikki kotitöihin omalla panoksellaan. Jos uusi roskapussi on jäänyt laittamatta, sitä ei oteta minään vittuiluna tai sabotaasiyrityksenä, vaan ymmärretään että toisella on ehkä ollut kiire bussiin, lapsi huutanut jne. mutta kiva että on kuitenkin ottanut sen täyden pussin pois. Seuraava laittaa sen uuden eikä kehitä asiasta mitään perheriitaa.
No ei kai nyt yksi kerta ketään ärsytä.
No tuollainen on vain esimerkki, joita löytyy kyllä lukuisia muitakin. Tyhjennetään astianpesukone muttei laiteta tiskialtaassa olevia likaisia tiskejä sinne jne. Luotetaan siihen, ettei toinen vaan piruuttaan vittuile tai kiukuttele vaan hänellä oli varmaan jotain muuta. Välillä minä teen huolimattomasti, välillä mies, mutta koskaan ei ole kotityöt vielä jääneet täysin tekemättä.
Voi herrajumala. Tuossa ei olekaan mitään ongelmaa. Leikitkö vain tyhmää vai oletko oikeasti? Etkö osaa lukea mitä edelliset on kirjoittaneet vai oletko niin täynnä itseäsi että jankkaat muuten vaan asian vierestä? Tässä vielä ratakiskoa, paksumpaa ei enää löydy: silloin kun henkilö 1 tekee osansa suurin piirtein aina ja henkilö 2 pari kertaa vuodessa, alkaa parisuhteet perustukset jytistä. Lue tosi hitaasti ja yritä sisäistää.
Miten niistä miesten tekemisistä sitten riittää näin paljon valitettavaa, jos kerran tekevät jotain pari kertaa vuodessa? Kyllä minusta kuulostaa siltä, että mies kyllä osallistuu kotitöihin omalla tyylillään mutta ongelma on nimenomaan se ettei niitä kotitöitä tehdä juuri komentooran tyylin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Elämä harvoin on ongelmatonta ja usein käy niin että ongelmien ratkaisemisesta syntyy uusia ongelmia. Jos ne uudetkin tuntuvat ylivoimaisilta ratkoa kannattaa ehkä miettiä muita vaihtoehtoja. Joskus on paras valita vaihtoehto joka aiheuttaa vähiten ongelmia tai ne ongelmat on ainakin pienempiä kuin alkuperäinen.
No johan on lyyristä pohdintaa :) Mutta ihan miten vaan, oma on päätöksesi pysyä tuollaisessa suhtessa.
Ja jankkaus jatkuu...
Tuleeko valmista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Elämä harvoin on ongelmatonta ja usein käy niin että ongelmien ratkaisemisesta syntyy uusia ongelmia. Jos ne uudetkin tuntuvat ylivoimaisilta ratkoa kannattaa ehkä miettiä muita vaihtoehtoja. Joskus on paras valita vaihtoehto joka aiheuttaa vähiten ongelmia tai ne ongelmat on ainakin pienempiä kuin alkuperäinen.
No johan on lyyristä pohdintaa :) Mutta ihan miten vaan, oma on päätöksesi pysyä tuollaisessa suhtessa.
Pohdintaa ketjun jatkoksi ehkä mutta suhteestani et sen perusteella voi päätellä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ja jankkaus jatkuu...
Tuleeko valmista?
Voiko parisuhde olla valmis jossakin muussa tilanteessa kuin silloin kun se on lopussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.
Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.
Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...
Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...
Minäkin ajattelin, että parempi, että arki sujuu. Aivan hyvin voin siivota miehen sukat, paskaraidat pöntöstä, korjata astiat koneen äärestä, heittää hammaslangan (metrin päähän) roskiin, käydä kaupassa, tehdä ruuan, hoitaa lumityöt, huolehtia lasten vaatteet yms. Pääasia etten nalkuta, korkeintaan pyydän, kyllä se mies arvostaa panostani ja rupeaa hoitamaan oman osuutensa. Kävikin niin, että mies lakkasi tekemästä senkin vähän mitä aiemmin teki. Miksi turhaan vaivautua, kun vaimo tekee kuitenkin? Mies tuntuu kuvittelevan minun jotenkin pitävän kotitöistä. En kai minä niitä muuten tekisi?
Olen ehdottanut miehelle avioeroa. Mies ei ymmärrä miksi pitäisi erota, kun kaikki on kuten muillakin (en tiedä mihin tämä väite perustuu). Meillä kotityöt on vain yksi osa ongelmaa. Voisin tietysti vain erota, mutta sen myötä tulisi vain uusia ongelmia.
No onpas sinulla kerta kaikkiaan käynyt huono tuuri elämässä kun parisuhteesi on täynnä ongelmia mutta myös elämä ilman tuota parisuhdetta olisi täynnä ongelmia. Olisikohan kyse kuitenkin asenteestasi?
Mitä luulet helpottuuko elämä mitenkään, jos väkisin eroan nyt? Varmasti eroaisinkin, jos voisin olla varma, että ero hoituisi siististi ja yhteisymmärryksessä. Eron myötä lapset joutuisivat muuttamaan pois alueelta, jossa heidän kaikki kaverinsakin asuvat. Asuinalueemme on turvallinen ja koulut ovat hyvät. En jaksa riidellä, kun on muutakin tekemistä.
Nalkuttaa ja katkeroitua jaksat, siinä ilmapiirissä lasten onkin hyvä kasvaa. Oppivat hyvät roolimallit vanhemmuuteen. JOkainen vastaa omasta käyttäytymisestään, oletko sinä ylpeä omastasi, haluatko tyttäriesi seuraavan jalanjälkiäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että näiden yksi makkara kaupasta -miesten puolisot ovat mitta täynnä. Todella täysin ymmärrettävää, että erohan tuosta seuraa. Se on minusta taas todella raukkamaista, että suunnittelee nyt jo eroa vuosien päähän. Eikö tasapainoinen aikunen kertoisi elämänkumppanilleen nyt jo, että aion jättää sinut, jos et muuta asennettasi kotia ja minua kohtaan, mutta en tee sitä nyt heti, koska lapset.
Jos mies on kusipäinen ja itsekäs, niin onko jaloa käytöstä sitten kostaa miehelle ja kusipäisesti ja itsekkäästi pedata salaa eroa toisen luullessa, että elämä nyt vain on tällaista.
En ole tästä asiasta aiemmin ketjuun kirjoittanut (tai mistään). Mutta olen seurannut kyllä aktiivisesti keskustelua.
Jos miehelle sanoo asiasta, mies ei kuule. Jos miehelle sanoo monta kertaa, se on nalkuttamista, vallankäyttöä ja ties mitä. Ja jos erokortin vetää niin herravarjele, senhän tuomitsee jopa parisuhdepsykoterapeutit kamalana vallankäyttönä.
Minua todella kiinnostaisi tietää, miten miehelle puhutaan siten että miehen on mahdollista oikeasti kuulla.
Me olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Melkein 15 vuotta jaksoin yrittää, keskustella, joustaa, sopia, toivoa ja rakastaa. Sitten alkoi jaksaminen hiipua.
En ole keksinyt, miten miehelle voisi puhua, niin että sillä olisi todellista vaikutusta. Rehellisenä hetkenä mies myöntää, että on itsekäs ja hyväksikäyttää sitä että minä teen, jos hän ei tee. Keskustelu ja pyynnöt eivät auta, kiristäminen ja uhkailu toimii hetken, korkeintaan pari kuukautta. Tämä koskee niin kotitöitä ja lastenkasvatusta, kuin ajankäyttöä, parisuhdetta ja seksielämää. Enpä uskonut alentuvani seksillä lahjomiseen ja kiristämiseen, mutta siihen vain on ajauduttu, kun muita toimivia keinoja ei ole.
Nykyisin minä olen se joka jaksa eikä halua puhua, halata tai pussata. Kaikkein eniten haluaisin rakastaa taas todella miestäni ja pitää perheeni yhdssä. En uskalla antaa itseni tuntea, kun tunteilla on liian monta kertaa pyyhitty pöytää. (Rätillä pöytää pyyhitään kerran kuussa, ja siitä tehdään numero, ja odotetaan kiitosta ja ihailua.)
Miksi en sitten eroa? Erossa yhdestä tulisi mahdollisesti onnellisempi ja kolmesta todennäköisesti surullisempi. Kokonaisvaikutus olisi negatiivinen, ei siis kannata. Minulla ei myöskään ole varaa erota. Toki eroisin, jos mies olisi väkivaltainen, fyysisesti, tai joisi vielä enemmän tai muuta sellaista. Mutta nyt lapset, yhteinen elämä ja koti tuntuvat tärkeämmiltä kuin minun mahdollinen onnellisuuteni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.
Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.
Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.
Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.
No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.
Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.
Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.
Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saqadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.
No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?
Miehen tapa vaihtaa roskapussi on olla vaihtamatta sitä. No, sinusta ja muista miehistä voi olla viihtyisää, kun tiskipöytä tulvii jätteitä, mutta naisista se ei välttämättä ole sitä.
Olen kyllä ihan nainen, mutta ei taitaisi kelvata meidänkään kodin roskapussin vaihtotapa näille nalkuttajille. Joku ottaa täyden pussin, laittaa tai on laittamatta sitä uutta pussia, seuraava roskien laittaja laittaa sen pussin mikäli se puuttu. Ei tämän kummempaa.
Juuri näin. Meillä osallistuvat kaikki kotitöihin omalla panoksellaan. Jos uusi roskapussi on jäänyt laittamatta, sitä ei oteta minään vittuiluna tai sabotaasiyrityksenä, vaan ymmärretään että toisella on ehkä ollut kiire bussiin, lapsi huutanut jne. mutta kiva että on kuitenkin ottanut sen täyden pussin pois. Seuraava laittaa sen uuden eikä kehitä asiasta mitään perheriitaa.
No ei kai nyt yksi kerta ketään ärsytä.
No tuollainen on vain esimerkki, joita löytyy kyllä lukuisia muitakin. Tyhjennetään astianpesukone muttei laiteta tiskialtaassa olevia likaisia tiskejä sinne jne. Luotetaan siihen, ettei toinen vaan piruuttaan vittuile tai kiukuttele vaan hänellä oli varmaan jotain muuta. Välillä minä teen huolimattomasti, välillä mies, mutta koskaan ei ole kotityöt vielä jääneet täysin tekemättä.
Voi herrajumala. Tuossa ei olekaan mitään ongelmaa. Leikitkö vain tyhmää vai oletko oikeasti? Etkö osaa lukea mitä edelliset on kirjoittaneet vai oletko niin täynnä itseäsi että jankkaat muuten vaan asian vierestä? Tässä vielä ratakiskoa, paksumpaa ei enää löydy: silloin kun henkilö 1 tekee osansa suurin piirtein aina ja henkilö 2 pari kertaa vuodessa, alkaa parisuhteet perustukset jytistä. Lue tosi hitaasti ja yritä sisäistää.
No juurihan tuossa ylemmässä viestissä sanottiin ettei kai nyt kerta kertään ärsytä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että näiden yksi makkara kaupasta -miesten puolisot ovat mitta täynnä. Todella täysin ymmärrettävää, että erohan tuosta seuraa. Se on minusta taas todella raukkamaista, että suunnittelee nyt jo eroa vuosien päähän. Eikö tasapainoinen aikunen kertoisi elämänkumppanilleen nyt jo, että aion jättää sinut, jos et muuta asennettasi kotia ja minua kohtaan, mutta en tee sitä nyt heti, koska lapset.
Jos mies on kusipäinen ja itsekäs, niin onko jaloa käytöstä sitten kostaa miehelle ja kusipäisesti ja itsekkäästi pedata salaa eroa toisen luullessa, että elämä nyt vain on tällaista.
En ole tästä asiasta aiemmin ketjuun kirjoittanut (tai mistään). Mutta olen seurannut kyllä aktiivisesti keskustelua.
Jos miehelle sanoo asiasta, mies ei kuule. Jos miehelle sanoo monta kertaa, se on nalkuttamista, vallankäyttöä ja ties mitä. Ja jos erokortin vetää niin herravarjele, senhän tuomitsee jopa parisuhdepsykoterapeutit kamalana vallankäyttönä.
Minua todella kiinnostaisi tietää, miten miehelle puhutaan siten että miehen on mahdollista oikeasti kuulla.
Me olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Melkein 15 vuotta jaksoin yrittää, keskustella, joustaa, sopia, toivoa ja rakastaa. Sitten alkoi jaksaminen hiipua.
En ole keksinyt, miten miehelle voisi puhua, niin että sillä olisi todellista vaikutusta. Rehellisenä hetkenä mies myöntää, että on itsekäs ja hyväksikäyttää sitä että minä teen, jos hän ei tee. Keskustelu ja pyynnöt eivät auta, kiristäminen ja uhkailu toimii hetken, korkeintaan pari kuukautta. Tämä koskee niin kotitöitä ja lastenkasvatusta, kuin ajankäyttöä, parisuhdetta ja seksielämää. Enpä uskonut alentuvani seksillä lahjomiseen ja kiristämiseen, mutta siihen vain on ajauduttu, kun muita toimivia keinoja ei ole.
Nykyisin minä olen se joka jaksa eikä halua puhua, halata tai pussata. Kaikkein eniten haluaisin rakastaa taas todella miestäni ja pitää perheeni yhdssä. En uskalla antaa itseni tuntea, kun tunteilla on liian monta kertaa pyyhitty pöytää. (Rätillä pöytää pyyhitään kerran kuussa, ja siitä tehdään numero, ja odotetaan kiitosta ja ihailua.)
Miksi en sitten eroa? Erossa yhdestä tulisi mahdollisesti onnellisempi ja kolmesta todennäköisesti surullisempi. Kokonaisvaikutus olisi negatiivinen, ei siis kannata. Minulla ei myöskään ole varaa erota. Toki eroisin, jos mies olisi väkivaltainen, fyysisesti, tai joisi vielä enemmän tai muuta sellaista. Mutta nyt lapset, yhteinen elämä ja koti tuntuvat tärkeämmiltä kuin minun mahdollinen onnellisuuteni.
Hei,
Nyt aletaan päästä sinne ytimeen roskapussien taakse. Tuntuu ettei sinne oikeasti uskalleta katsoa, helpompi marmattaa noista arjen jutuista. Puhun kokemuksesta. Olen eronnut 30-vuotisesta suhteesta. Kävimme pariterapiassa mutta liian myöhään, ei enää jaksanut yrittää uudelleen. Ja tiedättekö, olisin voinut valittaa noista kotitöistä paljon enemmän kuin te, mies ei edes yrittänyt tehdä ruokaa ja arki pyöri lähinnä minun varassa, myös miesten työt. Mutta terapiassa ei kertaakaan puhuttu kotitöistä. Miksikö, koska puhuttiin niistä oikeisti kipeistä asioita. Ettei toinen huomioinut, ei välittänyt tunteista. Ettei osattu puhua riitelemättä. Että surtiin molemmat tahollamme mihin se yhteys oli hävinnyt muttei osattu mitään asialle tehdä. Etten minäkään osannut paremmin puoliani pitää, oikealla lailla ilmaista tahtoani enkä uskaltanut oikeasti tärkeistä asioista puhua ääneen. Että kuinka hävetti myöntää epäonnistuneensa elämänsä tärkeimmässä suhteessa. Ja surullisinta oli, että molemmat tykkäsimme toisistamme, emme vain 30 vuoden aikana olleet oppineet olemaan yhdessä niin, että viihtyisimme molemmat vaan ajauduimme valovuosien päähän toisistamme. Molemmat oireilivat pahaa oloaan kaikkoamalla vielä kauemmaksi toisistamme.
Ero on surullinen juttu, vieläkin itkettää kun sitä ajattelee. Mutta se oli molemmille kasvun paikka. Nyt, viiden vuoden jälkeen molemmat on ilmeisesti tahoillaan päässyt jaloilleen, ja varmaan molemmat myönnämme eron olleen hyvä asia. Meillä on yksi elämä elettäväksi, hirveää jos se menee niin, että siellä omimmassa paikassa, kotona, on koko ajan paha olo.
No ei kai nyt yksi kerta ketään ärsytä.