Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

HS Mielipide: Yhä harvempi nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja

Vierailija
09.08.2016 |

http://www.hs.fi/mielipide/a1470625865331
"HELSINGIN SANOMISSA on käsitelty puhumisen vaikeutta parisuhteessa. Kaksi kolmasosaa eroista kuulemma tapahtuu naisten aloitteesta. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanoi (HS Kotimaa 8.8.), että joka kolmas mies ei ymmärrä, miksi puoliso haluaa erota.

Olen eronnut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla puolisoni oli yllättynyt, koska hän oli sitä mieltä, että kaikki on hyvin ja minä vain kuvittelen, että meillä menee huonosti. Olin puhunut minua vaivanneista asioista, mutta sitä ei noteerattu. Ainoa vaihtoehto oli erota.

Toisessa liitossa pidin huolta, että puhuimme asioista juuri niin rakentavasti kuin Kontulakin suosittelee. En voi sietää naputusta tai huutamista. Silti sain jossain vaiheessa kuulla, että meillä ei olisi mitään ongelmia, jos minä en niitä tekisi.

Jos olisin tyhjäpäinen kiukuttelija, ymmärtäisin moisen kritiikin, mutta tiedän olevani täyspäinen nainen.

Omien ja ystävieni kokemusten pohjalta olen alkanut miettiä, onko sittenkin kyse vain asenteesta. Siis siitä vanhasta, että naisen esittämiä asioita pidetään vähempiarvoisina miesten mielipiteiden rinnalla.

Toivon, että olen väärässä. Mutta jos ainakin osa miehistä ajattelee näin, heidän kannattaa tarkistaa näkökulmaansa, jos haluavat ylläpitää hyvää parisuhdetta. Yhä harvempi nykyaikainen nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja, kun sen sijaan voi elää rikkaampaa elämää ilman tuonkaltaista väheksyntää.

Tyytyväinen uussinkku

Kommentit (1022)

Vierailija
701/1022 |
10.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieluummin olen sinkkuna kuin ottaisin jonkun sohvaperunan tänne passattavaksi, niin kuin eräs kaverini (yrittäjä) passaa työtöntä, kouluttautumatonta, patalaiskaa miestään töiden jälkeen. :/ ei käy kateeksi.

Vierailija
702/1022 |
10.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainitsen isäni esimerkkinä miehestä, jolla ei todellakaan pitäisi olla lapsia.

Äiti huolehti yksin meistä lapsista ja teki kaikki kotityöt, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä. Isä teki "pitkää päivää", ts. kävi juoksemassa ja kaljalla kavereiden kanssa töiden jälkeen.  

Lopulta äiti kyllästyi olemaan yksinhuoltaja avioliitossa ja erosi.

Isä tapasi meitä lapsiaan pari kertaa, kunnes lopetti meihin - OMIIN lapsiinsa - yhteydenpidon kokonaan.

Isällä oli käytössään kuukaudessa enemmän rahaa, kuin meillä kolmella eli äidillä ja sisaruksellani. Siitä huolimatta hän maksatti elatusmaksumme vanhemmillaan - ja hänen isällään oli OTSAA syyttää meitä lapsia tilanteesta. 

Isä meni uusiin naimisiin itseään 17 vuotta nuoremman naisen kanssa ja he saivat kolme lasta. Hänen vaimonsa on koko parisuhteen aikana tehnyt 95 prosenttia kotitöistä, vaikka vaimo on ollut jo pitkään töissä hoidettuaan ensin pieniä lapsia kotona useita vuosia.

Vaimo huolehti ja huolehtii täysin lapsista, hoitaa kaiken siivoamisen, tekee valtaosan pihatöistä jne.

Isää markkinoi Mensan jäsenyyttään. Häntä kiinnostaa tieto, joten hän joko tutkii tietokoneelta mielenkiintoisia juttuja - tai nukkuu sohvalla. Vaimo tekee lähes kaikki työt.

Onneksi vaimo oli ystävällinen ihminen ja otti yhteyttä sisarukseeni ja minuun, joten tapasimme jälleen isää ja hänen uutta perhettään.

Joidenkin miesten pitäisi elää koko elämä yksin tai korkeintaan ottaa itselleen tilanteeseen sopiva vaimo passaajakseen. Ei todellakaan hankkia lapsia, joista hän ei ole yhtään kiinnostunut.

Mielenkiintoista olisi tietää että miten isäsi on sitten kuintenkin päätynyt tulemaan isäksi. Täällä palstallakin tulee aina välillä pohdintoja siitä, että nainen haluaa lapsen ja mies ei. Mies suostuisi hankkimaan sen sillä ehdolla, ettei hänen tarvitse ottaa vastuuta lapsesta. Väärinhän tuo toki on tulevaa lasta kohtaan, mutta ei ole kyllä naiseltakaan oikein mankua lasta ja tehdä lasta tällaisiin ihmeellisiin sopimuksiin perustuen.

Ihanko ajattelit, että kaksi naista ihan pakotti Mensa-tason miehen hankkimaan lapsia?

Kiitos - nauroin hauskalle vitsillesi.

Tytär

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
703/1022 |
10.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, huvittavaa lukea teidän pirttihirmujen itkemistä :) "En kiitä häntä kun ei hänkään minua! Hmfp!" Kannattaisikohan kerran vaikka oikeasti huomioida ja vilpittömästi kiittää siitä että mieskin osallistuu niihin kotitöihin. Voisi jatkossa nimittäin tehdä niitä vähän oma-aloitteisimminkin.

Miksi miestä pitäisi jotenkin erityisesti kiittää ja huomioida kun hän osallistuu yhteisen kodin kotitöihin? Mikä sankariteko se on? Eikö sen pitäisi olla itsestäänselvyys? Niin se ainakin naiselle katsotaan olevan, miksei siis miehellekin?

Samaa olen ihmetellyt. Miksi naista ei pidä kiittää kotitöistä, mutta miestä pitäisi, että mies tekisi niitä yhteisiä kotihommia vastaisuudessakin? Miksi naisen pitäisi niitä hoitaa automaattisesti ja vielä ilman kiitosta?

Yleensä naiset osaavat kotityöt miehiä paremmin. Vähemmistö miehistä on erityisen - tai naista vastaavalla tavalla - kiinnostunut kodinhoidosta.

Heeeeetkinen! Kiinnostunt kodinhoidosta? Millä perusteella esität että naiset olisivat enemmän KIINNOSTUNEITA kodinhoidosta? En minä tunne kuin yhden naisen jota kodinhoito kiinnostaa. Muut tekevät sitä vain koska on pakko, kun se kuuluisa joku muu ei minunkaan kotiani hoida.

Asia on omituinen. Olen ollut mieheni kanssa kimpassa 15 vuotta. Muutimme yhteen suoraan lapsuudenkodeistamme, eli kumpikaan ei ole asunut yksin koskaan. Jostakin syystä vaan on käynyt niin, että mies on edelleen samalla tasolla kuin tuolloin yhteen muuttaessa, parikymppisenä. Minä olen kasvanut ja aikuistunut ja ottanut vastuuta. Enpä olisi tätäkään voinut ennalta nähdä kun yhteen mentiin. Lapsia ei ole, onneksi.

Kysyisin näiltä ketkä puhuvat siitä, että pitää hyväksyä miehen tapa toimia. Hyväksyttekö te siis imuroinniksi vähän keskeltä lattiaa imuroinnin? Onko ok pestä pyykkiä mustat ja valkoiset ja liinavaatteet kaikki samassa läjässä? Että tiskaus tarkoittaa huuhtaisua juoksevan vesihanan alla? Tekeekö mies tälläistä tahallaan, välttyäkseen tulevaisuudessa kotitöiltä, onko mies tyhmä, vai onko nuo oikeasti ihan ok tapoja toimia ja minä vain hirveä nalkuttava pirttihirmu?

Minun kokemukseni taas on, että naiselle kodin siisteys on tärkeämpää kuin miehelle. Tärkeisiin asioihin koetaan väkisinkin kiinnostusta.

Muilla syynä on lapset, että jäädään valittamaan kehnoon suhteeseen mikä sinun syysi? Ja noille katkerille marttyyreille sanoisin, että teette miehellenne ja lapsillenne palveluksen jos eroatte nyt eikä lasten lähdettyä. Mies kerkeää löytää uuden puolison ja lapset nähdä hieman terveempää parisuhdemallia kotonaan kuin tuollainen natkutus-passivoitumis-riitelytanner.

Meillä kodin siisteys on miehelle tärkeämpää kuin minulle. Näin ollen mies siis nalkuttaa minulle siitä kun en siivoa tarpeeksi. Tosin minä sotkenkin enemmän. Hän ei itse siivoa mitään oma-aloitteisesti. Minun pitäisi myös olla tekemässä hänelle ruokia joita en voi itse keliakian takia syödä, hän ei itse ala ruokaa tekemään..

Miksi olen hänen kanssaan? Vuosi sitten oli ero todella lähellä. Riitelimme koko yön. Tuon riidan seurauksena tajusi, että minä ihan oikeasti lähden jos mikään ei muutu. Tavallaan suhde on koeajalla, mutta suunta on ylöspäin.

Olen huomannut sekä omassa suhteessani että monien läheisten suhteissä, että suurin ongelma on miesten itsekkyys. Tälle itsekkyydelle lienee biologiset syyt jossain ihmisen historian alkuhämärissä, tarve pysyä ja pitää oma perhe hengissä keinoja kaihtamatta. Monet miehet eivät osaa lainkaan asettua vaimonsa (tai kenenkään muunkaan) asemaan, ja miettiä miltä jokin tietty käytös siitä toisesta tuntuu. Kukaan ei pidä komentelusta, ja usein pyyntö tehdä jotain tulee topakalla äänellä. Siinä kohtaa mies miettii että häntä ei komennella ja jättää pyynnön huomiotta tai tekee huonosti, kun ottaa päästä. Nainen kokee, että mies vaan haluaa päästä helpolla. Kierre on valmis. Molemmat mitätöivät toistaan, mies antamalla ymmärtää ettei naisen toiveita tai tunteita tarvitse ottaa huomioon, ne ovat vain akkojen hömpötystä. Nainen taas nalkuttamalla, huokailemalla ja syyllistämällä. Harva mies kuitenkaan haluaa vaimonsa olevan onneton, tai vaimo halua nalkuttaa. Meidän suhde lähti parempaan, kun se tietynlainen henkinen väkivalta eli minun tunteideni hienovarainen mitätöinti loppui, enkä joutunut enää jatkuvasti taistelemaan siitä, että minullakin on oikeuksia ja hänellä velvollisuuksia. Se loppui kun pystyin rauhallisesti ja järjellisesti selittämään miehelle, mitä hän tekee. Ei hän ollut itse edes tajunnut.

Vierailija
704/1022 |
10.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että näiden yksi makkara kaupasta -miesten puolisot ovat mitta täynnä. Todella täysin ymmärrettävää, että erohan tuosta seuraa. Se on minusta taas todella raukkamaista, että suunnittelee nyt jo eroa vuosien päähän. Eikö tasapainoinen aikunen kertoisi elämänkumppanilleen nyt jo, että aion jättää sinut, jos et muuta asennettasi kotia ja minua kohtaan, mutta en tee sitä nyt heti, koska lapset.

Jos mies on kusipäinen ja itsekäs, niin onko jaloa käytöstä sitten kostaa miehelle ja kusipäisesti ja itsekkäästi pedata salaa eroa toisen luullessa, että elämä nyt vain on tällaista. 

En ole tästä asiasta aiemmin ketjuun kirjoittanut (tai mistään). Mutta olen seurannut kyllä aktiivisesti keskustelua.

Jos miehelle sanoo asiasta, mies ei kuule. Jos miehelle sanoo monta kertaa, se on nalkuttamista, vallankäyttöä ja ties mitä. Ja jos erokortin vetää niin herravarjele, senhän tuomitsee jopa parisuhdepsykoterapeutit kamalana vallankäyttönä.

Minua todella kiinnostaisi tietää, miten miehelle puhutaan siten että miehen on mahdollista oikeasti kuulla.

Jes, tämä! Sata peukkua! Tätä olen yrittänyt selvittää ja puhua miehenikin kanssa mutta sitä viisasten kiveä ei ole vielä löytynyt. Ja tosiaan minä en nalkuta, en huuda, en rähjää mutta kun yritän selvittää jotain lasten asiaa miehelle (selkeästi, en mitenkään "akkamaisesti" enkä lörpötellen), näen kuinka kuulo oikein kytkeytyy pois. Ja en puhu silloin kun on olympialaiset, formulat, uutiset tai muuten tärkeämpää menossa.

Talvihaalarimamma

Lapset eivät todellakaan ole ainoa asia jossa kohtaa miehen kuulo kytkeytyy pois päältä. Meillä mies todellakin otti heti ensimmäisen pyynnön "voisitko tyhjentää tiskikoneen sillä välin kun mä laitan ruokaa" nalkuttamisena, ja nalkutusta ei jaksanut kuunnella. Siis mikä tahansa pyyntö että hänen olisi pitänyt tehdä jotain -> kuurous. Joskus testasinkin tätä. Aloitin jollakin kotityöpyynnöllä. Ei reaktiota. Pyysin uudestaan, lisäsin, että mennään panemaan kun työt on hoidettu. Ei reaktiota. Kysyin, että etkö oikeasti halua seksiä? Siinä kohtaa mies heräsi.. Siitä saatiin keskustelu käyntiin, miehen ensiherääminen tuohon kuuroutumiseen.

Vierailija
705/1022 |
10.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jopas olikin kiinnostava aihe kun kommentteja jo yli 700. Enpä arvannut kun tekstin tänne kopsasin. T ap

Vierailija
706/1022 |
10.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, huvittavaa lukea teidän pirttihirmujen itkemistä :) "En kiitä häntä kun ei hänkään minua! Hmfp!" Kannattaisikohan kerran vaikka oikeasti huomioida ja vilpittömästi kiittää siitä että mieskin osallistuu niihin kotitöihin. Voisi jatkossa nimittäin tehdä niitä vähän oma-aloitteisimminkin.

Miksi miestä pitäisi jotenkin erityisesti kiittää ja huomioida kun hän osallistuu yhteisen kodin kotitöihin? Mikä sankariteko se on? Eikö sen pitäisi olla itsestäänselvyys? Niin se ainakin naiselle katsotaan olevan, miksei siis miehellekin?

Samaa olen ihmetellyt. Miksi naista ei pidä kiittää kotitöistä, mutta miestä pitäisi, että mies tekisi niitä yhteisiä kotihommia vastaisuudessakin? Miksi naisen pitäisi niitä hoitaa automaattisesti ja vielä ilman kiitosta?

Yleensä naiset osaavat kotityöt miehiä paremmin. Vähemmistö miehistä on erityisen - tai naista vastaavalla tavalla - kiinnostunut kodinhoidosta.

Heeeeetkinen! Kiinnostunt kodinhoidosta? Millä perusteella esität että naiset olisivat enemmän KIINNOSTUNEITA kodinhoidosta? En minä tunne kuin yhden naisen jota kodinhoito kiinnostaa. Muut tekevät sitä vain koska on pakko, kun se kuuluisa joku muu ei minunkaan kotiani hoida.

Asia on omituinen. Olen ollut mieheni kanssa kimpassa 15 vuotta. Muutimme yhteen suoraan lapsuudenkodeistamme, eli kumpikaan ei ole asunut yksin koskaan. Jostakin syystä vaan on käynyt niin, että mies on edelleen samalla tasolla kuin tuolloin yhteen muuttaessa, parikymppisenä. Minä olen kasvanut ja aikuistunut ja ottanut vastuuta. Enpä olisi tätäkään voinut ennalta nähdä kun yhteen mentiin. Lapsia ei ole, onneksi.

Kysyisin näiltä ketkä puhuvat siitä, että pitää hyväksyä miehen tapa toimia. Hyväksyttekö te siis imuroinniksi vähän keskeltä lattiaa imuroinnin? Onko ok pestä pyykkiä mustat ja valkoiset ja liinavaatteet kaikki samassa läjässä? Että tiskaus tarkoittaa huuhtaisua juoksevan vesihanan alla? Tekeekö mies tälläistä tahallaan, välttyäkseen tulevaisuudessa kotitöiltä, onko mies tyhmä, vai onko nuo oikeasti ihan ok tapoja toimia ja minä vain hirveä nalkuttava pirttihirmu?

Minun kokemukseni taas on, että naiselle kodin siisteys on tärkeämpää kuin miehelle. Tärkeisiin asioihin koetaan väkisinkin kiinnostusta.

Muilla syynä on lapset, että jäädään valittamaan kehnoon suhteeseen mikä sinun syysi? Ja noille katkerille marttyyreille sanoisin, että teette miehellenne ja lapsillenne palveluksen jos eroatte nyt eikä lasten lähdettyä. Mies kerkeää löytää uuden puolison ja lapset nähdä hieman terveempää parisuhdemallia kotonaan kuin tuollainen natkutus-passivoitumis-riitelytanner.

"Mies kerkeää löytää uuden puolison" - tarkoitat kai että yrittää löytää uuden palvelijan? Ja ellei uusi puoliso ole sen palveluhenkisempi kuin entinenkään, niin mistä luulet sen terveen parisuhdemallin putkahtavan?

Voi elämä näitä miehiä, jotka pitävät oikeutenaan "olla oma itsensä" ja kuvitella, että se on aina puolison tehtävä joustaa, sopeutua ja palvella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
707/1022 |
10.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.

Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.

Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.

Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt  jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.

No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.

Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.

Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.

Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.

Vierailija
708/1022 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että näiden yksi makkara kaupasta -miesten puolisot ovat mitta täynnä. Todella täysin ymmärrettävää, että erohan tuosta seuraa. Se on minusta taas todella raukkamaista, että suunnittelee nyt jo eroa vuosien päähän. Eikö tasapainoinen aikunen kertoisi elämänkumppanilleen nyt jo, että aion jättää sinut, jos et muuta asennettasi kotia ja minua kohtaan, mutta en tee sitä nyt heti, koska lapset.

Jos mies on kusipäinen ja itsekäs, niin onko jaloa käytöstä sitten kostaa miehelle ja kusipäisesti ja itsekkäästi pedata salaa eroa toisen luullessa, että elämä nyt vain on tällaista. 

En ole tästä asiasta aiemmin ketjuun kirjoittanut (tai mistään). Mutta olen seurannut kyllä aktiivisesti keskustelua.

Jos miehelle sanoo asiasta, mies ei kuule. Jos miehelle sanoo monta kertaa, se on nalkuttamista, vallankäyttöä ja ties mitä. Ja jos erokortin vetää niin herravarjele, senhän tuomitsee jopa parisuhdepsykoterapeutit kamalana vallankäyttönä.

Minua todella kiinnostaisi tietää, miten miehelle puhutaan siten että miehen on mahdollista oikeasti kuulla.

Jes, tämä! Sata peukkua! Tätä olen yrittänyt selvittää ja puhua miehenikin kanssa mutta sitä viisasten kiveä ei ole vielä löytynyt. Ja tosiaan minä en nalkuta, en huuda, en rähjää mutta kun yritän selvittää jotain lasten asiaa miehelle (selkeästi, en mitenkään "akkamaisesti" enkä lörpötellen), näen kuinka kuulo oikein kytkeytyy pois. Ja en puhu silloin kun on olympialaiset, formulat, uutiset tai muuten tärkeämpää menossa.

Talvihaalarimamma

Mikä siinä on mielestäsi hienoa että olet saanut kommenttiisi sata pekkua? Iloitsetko siitä, että noin monen perheen arki on samanlaista paskaa kuin teilläkin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
709/1022 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.

Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.

Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.

Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt  jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.

No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.

Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.

Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.

Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.

No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?

Vierailija
710/1022 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
711/1022 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa parisuhteessa olen huomannut samoja asioita. Monet arkeen liittyvät käytännön asiat ovat jotenkin luiskahtaneet vain minun hoidettavakseni. Olen väsynyt ja stressaantunut siitä. Mies kyllä tekee pyydettäessä, mutta ei oma-aloitteisesti.

Puhuttu on, mutta ei auta. Mies ei kuulemma osaa eikä huomaa. Jokin aikaa sitten minulle sattui töissä ikävä asia, josta tunsin tarvetta puhua, mutta siitäkään ei saanut keskustelua aikaiseksi, tuntui, ettei miestä kiinnosta. Olen miettinyt eroa yhä useammin.

Tekeekö se mies teillä joitain asioita, joita sinä et tee?

Kysymyshän ei nyt ole tästä. Vai meneekö se niin että kun maalaa aidan, ei tarvitse kuunnella viikkoon mitä nainen haluaisi jutella?

Ohis mutta kyse on JUURI TUOSTA. Ei anneta arvoa toisen tekemiselle ja panokselle vaan valitetaan vain siitä mitä toinen ei tee. Olen yllätyksekseni huomannut, ettei monilla omakotitalossa asuvilla naisilla ole juurikaan käsitystä siitä, että mitä kaikkea talon ylläpitäminen vaatii. Rännien puhdistuksesta ei ole kuultukaan, nurmikko leikkantuu ja varisseet lehdet tai lumet siivoutuvat pihalta itsekseen.

Hohhoijaa! Niinhän ne leikkaantuu itsestään, ainakin meillä miehen mielestä, joka makaa vaan sohvalla.

Minä vaihdan ne renkaatkin, kun ei tulisi muuten ajoissa tehtyä. Herraa vaan väsyttää. Muutama vuosi, niin saa nukkua ihan rauhassa 24/7, ruohikkokin saa rauhassa rehottaa.

Vierailija
712/1022 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa parisuhteessa olen huomannut samoja asioita. Monet arkeen liittyvät käytännön asiat ovat jotenkin luiskahtaneet vain minun hoidettavakseni. Olen väsynyt ja stressaantunut siitä. Mies kyllä tekee pyydettäessä, mutta ei oma-aloitteisesti.

Puhuttu on, mutta ei auta. Mies ei kuulemma osaa eikä huomaa. Jokin aikaa sitten minulle sattui töissä ikävä asia, josta tunsin tarvetta puhua, mutta siitäkään ei saanut keskustelua aikaiseksi, tuntui, ettei miestä kiinnosta. Olen miettinyt eroa yhä useammin.

Tekeekö se mies teillä joitain asioita, joita sinä et tee?

Kysymyshän ei nyt ole tästä. Vai meneekö se niin että kun maalaa aidan, ei tarvitse kuunnella viikkoon mitä nainen haluaisi jutella?

Ohis mutta kyse on JUURI TUOSTA. Ei anneta arvoa toisen tekemiselle ja panokselle vaan valitetaan vain siitä mitä toinen ei tee. Olen yllätyksekseni huomannut, ettei monilla omakotitalossa asuvilla naisilla ole juurikaan käsitystä siitä, että mitä kaikkea talon ylläpitäminen vaatii. Rännien puhdistuksesta ei ole kuultukaan, nurmikko leikkantuu ja varisseet lehdet tai lumet siivoutuvat pihalta itsekseen.

Hohhoijaa! Niinhän ne leikkaantuu itsestään, ainakin meillä miehen mielestä, joka makaa vaan sohvalla.

Minä vaihdan ne renkaatkin, kun ei tulisi muuten ajoissa tehtyä. Herraa vaan väsyttää. Muutama vuosi, niin saa nukkua ihan rauhassa 24/7, ruohikkokin saa rauhassa rehottaa.

Tätä en ymmärrä, että jos arki on tuollaista paskaa niin miksi sitä eroa jäädään odottelemaan ja suunnittelemaan vuosiksi? Lasten takia? Eiköhän tuo ole kohtalaisen huono koti lapsille kasvaa, jossa isä makaa sohvalla kuin halvaantunut ja äiti tekee kyrpä otsassa kaikki työt. Miksei tuosta voi edes sanoa suoraan miehelle, että tällaista arkea et jaksa, olet suunnitellut hakevasi avioeroa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
713/1022 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.

Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.

Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.

Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt  jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.

No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.

Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.

Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.

Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.

No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?

Meillä roskapussi tulvii yli yleensä silloin kun en itse ole kotona... joo en ole tajunnut sitä vaihtaa poissaolessani.

Onhan se hiukan ärsyttävää aloittaa kotiin palattua siitä että keräilee yli pursunneet roskat ja vie roskapussin pois. Vähemmän se kuitenkin ärsyttää kun sen hoitaa pois ja unohtaa koko asian. Asia vain paisuisi lisää jos alkaisin siitä miehelle marista ja ärsytykseni sen mukana.

Tosin mulla ei ole mies joka makaisi vain sohvalla, vaan voin luottaa siihen että poissaolessani hän löytää lapsille vaatteet (ehkä joskus kysyen missä joku on ja usein saa vastaukseksi että en tiedä yhtään sen paremmin kuin sinä), lapset saa ruokaa ja että ne roskatkin varmasti tulee vietyä ennen kuin alkavat kävellä vastaan...

Tärkeämpää itselleni on se että arki sujuu. Jos sen sujuminen parantuu sillä että en nalkuta ja vien sen roskiksen hyvä. Ratkaisujen etsiminen on tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä jne...

Vierailija
714/1022 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.

Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.

Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.

Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt  jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.

No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.

Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.

Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.

Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saqadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.

No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?

Miehen tapa vaihtaa roskapussi on olla vaihtamatta sitä. No, sinusta ja muista miehistä voi olla viihtyisää, kun tiskipöytä tulvii jätteitä, mutta naisista se ei välttämättä ole sitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
715/1022 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.

Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.

Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.

Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt  jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.

No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.

Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.

Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.

Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.

No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?

Tuolla asenteella haluaisin kaksi roskista. Sinulle oma ja minulle oma. Vaihdan sitten omaani parhaaksi katsomallani tavalla ja sinä saat tehdä omasi kanssa miten lystäät. Tässä vaiheessa voi käydä jopa niin, että mies lakkaa tuottamasta roskaa, ettei tarvitse säätää roskiksen kanssa. Moni mies elelee mielummin vähän askeettisesti kun pääsee vähemmällä siivoamisella.

Vierailija
716/1022 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.

Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.

Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.

Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt  jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.

No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.

Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.

Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.

Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saqadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.

No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?

Miehen tapa vaihtaa roskapussi on olla vaihtamatta sitä. No, sinusta ja muista miehistä voi olla viihtyisää, kun tiskipöytä tulvii jätteitä, mutta naisista se ei välttämättä ole sitä.

Olen kyllä ihan nainen, mutta ei taitaisi kelvata meidänkään kodin roskapussin vaihtotapa näille nalkuttajille. Joku ottaa täyden pussin, laittaa tai on laittamatta sitä uutta pussia, seuraava roskien laittaja laittaa sen pussin mikäli se puuttu. Ei tämän kummempaa.

Vierailija
717/1022 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Avioerojen yleisimmät syyt menevät uusiksi. Alkoholismi, väkivalta, edelle kiilaa väärin vaihdettu roskapussi. Sen suunnittelun aijaan voisi nostaa kytkintä. Ja tajuta, että sitten vaihtaa jokaisen pussin itse, pesee pyykit itse ja maksaa kaikki huushollin laskut ihan itse. Jos tuota ei halua tehdä, ehkä tuon valittamisen sijaan voisi soittaa ajan pariterapeutille. Ja välillä vilkaista myös sinne peiliin, koska missään parisuhteessa se kehno tilanne ei ole kiinni vain toisesta osapuolesta, takes two to tango. Täälläkin on tapauksia joissa vakava keskustelu on reivannut kurssia molemmille sopivampaan suuntaan. Mäkättäminen ja uhriutuminen ei auta. Ja naiset tajuatteko, että opetatte myös tyttärillenne mikä on naisen paikka parisuhteessa, onko se nalkuttaa ja leikkiä marttyyria, vai asiallisesti vetää omat rajat, näin haluan itseäni kohteltavan parisuhteessa, tähän en suostu siispä eroan. Kun näitä biojäteihmisten kommentteja on jälkikäteen ketjusta katsonut, niin osa on päivystänyt aika lailla päivän netissä. Lomalla, kyllä, mutta kuinka paljon ne lapset äidistään ovat tuolla aikaa saaneet? Katkera ongelmissa märehtiminen vie voimia vanhemmuudelta, siksi noita kannattaisi aidosti yrittää ratkaista tavalla tai toisella, ei vain nalkuttaa ja hautoa mielessään kostoa eron muodossa. Ja kun maalailee sitä onnellista tulevaisuutta eron jälkeen: jos katkeroituu eikä yhtään mieti omaa osuuttaan voi käydä kuten eilisen avioero-ketjun aloittajalle, sairastuu syömishäiriöön, masennukseen ja kehittää alkoholismia vaikka pääsikin eroon siitä "siasta".

Vierailija
718/1022 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.

Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.

Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.

Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt  jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.

No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.

Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.

Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.

Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saqadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.

No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?

Miehen tapa vaihtaa roskapussi on olla vaihtamatta sitä. No, sinusta ja muista miehistä voi olla viihtyisää, kun tiskipöytä tulvii jätteitä, mutta naisista se ei välttämättä ole sitä.

Olen kyllä ihan nainen, mutta ei taitaisi kelvata meidänkään kodin roskapussin vaihtotapa näille nalkuttajille. Joku ottaa täyden pussin, laittaa tai on laittamatta sitä uutta pussia, seuraava roskien laittaja laittaa sen pussin mikäli se puuttu. Ei tämän kummempaa.

Juuri näin. Meillä osallistuvat kaikki kotitöihin omalla panoksellaan. Jos uusi roskapussi on jäänyt laittamatta, sitä ei oteta minään vittuiluna tai sabotaasiyrityksenä, vaan ymmärretään että toisella on ehkä ollut kiire bussiin, lapsi huutanut jne. mutta kiva että on kuitenkin ottanut sen täyden pussin pois. Seuraava laittaa sen uuden eikä kehitä asiasta mitään perheriitaa.   

Vierailija
719/1022 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti täällä eroa uhkuvat naiset oikeasti ottavat sen eron ja sitten ymmärtävät silitellä pöytäliinan taitteita yksinään lopunikänsä, niin pelottavan katkeraa ja vuorovaikutuskyvytöntä porukkaa on ketjussa.

Niinhän ne ottavatkin. Ennemmin tai myöhemmin. Ja siinä riittääkin ihmettelemistä, että mites se tälleen meni, hyvä liitto ja kaikkea...julma ja kauhea akka kun otti eron! Minä kun tein kaikkeni, ainakin kerran vuodessa :'(.

Miksi myöhemmin? Odottelevatko jotain ihmettä, vai? Turhaan katkeroittaavat itseään siinä huonossa suhteessa ja pilaavat ne tulevatkin suhteensa.

Lasten takia. Kuitenkin lasten oikeus isäänsä painaa enemmän kuin se että mies odottaa palvelua. Mä ainakin olen niin kyynistynyt  jo etten enää ikimaailmassa ottaisi miestä vaivoikseni jos sinkuksi jäisin. Eli pari vuotta vielä kestän tätä kunnes lapset on 18 ja sitten mietin uudestaan tätä elämää. Että mitä siltä oikein haluan. Yleisesti ottaen meidän suhde on kohtuullinen, perus pitkä parisuhde. Vitutus kotitöistä on juuri nyt pinnalla kun miehen loma loppui ja meille tuli taas siivo taloon. Eli paitsi että mies teettää kotityöt muilla, se on ihan hirveä porsas jonka takia koko talo on epäjärjestyksessä. Lapset ei ole mitään tuon rinnalla.

No, jokaisella on vain tämä yksi ainoa elämä käytössään. Jos joku haluaa käyttää sen noin, niin mikäs siinä. Mutta mielestäni on kyllä turha valittaa että muut (mies) pilaavat sinun elämäsi. On ihan oma päätöksesi pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Tiedoksi, että kyllä se lasten oikeus isään säilyy siinäkin tapauksessa että asuisitte eri osoitteissa. Monesti kaksi eri kotia on lapsille paljon parempi ratkaisu, kuin yksi koti jossa riidellään ja kyräillään jatkuvasti.

Juuri näin. On koti, jossa voidaan keskittyä aikuistuviin teineihin ilman, että aika menee roskapussin vaihdosta taisteluun.

Kenenkään parisuhde ei tietenkään kaadu yhteen asiaa, vaikka nyt siihen roskapussista taisteluun. Meidän roskapussikina on vain yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta jossa suurin piirtein kaikki kotityöt on naisen kontolla ja nekin jotka mies tekee, mies tekee niin paskasti että on sama vaikka jättäisi tekemättä.

Mikähän siinä roskapussissa onkin niin vaikeaa miehille? Meilläkin roskikseen kasataan kunnes se pursuu yli, ja sitten aletaan kasata tiskipöydälle kun ei enää kerta kaikkiaan mahdu. Ja jos se pussi joskus saadaan ihan otettua ja vietyä ulos asti, niin uutta oussia ei kyllä voi tietenkään tilalle laittaa milläön. Tosi kiva sitten, kun kädet täynnä roskikseen menevää tavaraa huomaa, että ei hemmetti, sijoita nämä nyt jonnekin ja ala sepittää pussia paikoilleen. Nää on niitä elömön pieniä v*tutuksia, joilla tie parisuhdehelvettiin on kivetty.

No tuolla aikaisemminhan se jo kerrottiin. Että jos mies ei tajua vaihtaa roskapussia tarkalleen komentooran protokollan mukaisesti niin voi yhtä hyvin olla vaihtamatta. Olisikohan sama juttu teilläkin ja roskapussi tuvii siksi yli että sinä et ole sitä tajunnut vaihtaa?

Tuolla asenteella haluaisin kaksi roskista. Sinulle oma ja minulle oma. Vaihdan sitten omaani parhaaksi katsomallani tavalla ja sinä saat tehdä omasi kanssa miten lystäät. Tässä vaiheessa voi käydä jopa niin, että mies lakkaa tuottamasta roskaa, ettei tarvitse säätää roskiksen kanssa. Moni mies elelee mielummin vähän askeettisesti kun pääsee vähemmällä siivoamisella.

No mikset samantien kahta asuntoa? Voisit elällä ihan niin kuin itse haluat eikä tarvitsisi katsella sitä kaiken sotkevaa miestä?

Vierailija
720/1022 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Roskapussinaisen mies vaihtoi öljyt autoon viikonloppuna. Kuvassa autotalli tänään. Mulla kesti noin 30 vuotta oivaltaa että on paljon kivempi elää jos erilaisten tekemisten jäljet korjataan pois suurin piirtein heti eikä päivien, viikkojen tai kuukausien päästä. Eikä siinä mitään, kai noinkin voi elää. Mutta se vituttaa että noinkohan tuo betoni on koskaan entisellään sotkun jäljiltä. Tuskin. Pienellä aina pilataan kun ei vaan viitsi. Paikat nuhruuntuu ja arvo laskee ihan turhaan. Ja lattiaa yrittää puhdistaa, arvatkaa.

http://aijaa.com/SGG4LJ