HS Mielipide: Yhä harvempi nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja
http://www.hs.fi/mielipide/a1470625865331
"HELSINGIN SANOMISSA on käsitelty puhumisen vaikeutta parisuhteessa. Kaksi kolmasosaa eroista kuulemma tapahtuu naisten aloitteesta. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanoi (HS Kotimaa 8.8.), että joka kolmas mies ei ymmärrä, miksi puoliso haluaa erota.
Olen eronnut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla puolisoni oli yllättynyt, koska hän oli sitä mieltä, että kaikki on hyvin ja minä vain kuvittelen, että meillä menee huonosti. Olin puhunut minua vaivanneista asioista, mutta sitä ei noteerattu. Ainoa vaihtoehto oli erota.
Toisessa liitossa pidin huolta, että puhuimme asioista juuri niin rakentavasti kuin Kontulakin suosittelee. En voi sietää naputusta tai huutamista. Silti sain jossain vaiheessa kuulla, että meillä ei olisi mitään ongelmia, jos minä en niitä tekisi.
Jos olisin tyhjäpäinen kiukuttelija, ymmärtäisin moisen kritiikin, mutta tiedän olevani täyspäinen nainen.
Omien ja ystävieni kokemusten pohjalta olen alkanut miettiä, onko sittenkin kyse vain asenteesta. Siis siitä vanhasta, että naisen esittämiä asioita pidetään vähempiarvoisina miesten mielipiteiden rinnalla.
Toivon, että olen väärässä. Mutta jos ainakin osa miehistä ajattelee näin, heidän kannattaa tarkistaa näkökulmaansa, jos haluavat ylläpitää hyvää parisuhdetta. Yhä harvempi nykyaikainen nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja, kun sen sijaan voi elää rikkaampaa elämää ilman tuonkaltaista väheksyntää.
Tyytyväinen uussinkku
Kommentit (1022)
Meillä ei ole (vielä) lapsia, mutta asetelma kuulostaa jokseenkin tutulta. Mies sopii omia menojaan kavereidensa kanssa ihan miten huvittaa ja harrastaa kalliisti ja aikaavievästi. Kaikki ruuanlaitosta pyykkäykseen on ajoitettava hänen menojensa mukaan, ettei hän vahingossakaan ole nälkäinen tai vailla puhtaita harrastusvaatteita. Heräsin vasta tänä vuonna siihen, että nämä pyykkien pesut ja kokkailut ovat luisuneet minun hoidettaviksi. Enkä nyt yritä uhriutua, koska kyllä se on myös minun syy, että olen suostunut tähän asetelmaan.
Olen vähitellen alkanut tehdä enemmän mieleni mukaan - ihan kuten mieskin tekee. Hommasin uuden harrastuksen ja olen välillä kieltäytynyt hoitamasta niitä perhanan pyykkejä, kauppareissuja ja siivouksia. Tulos tosin on se, ettei mieskään niitä hoida... Ihmettelee vaan kun ei ole pelivaatteita puhtaana, eikä ruokaa valmiina pöydässä ja koti on sotkuinen. Ajattelin että jos vähennän kotitöiden tekoa, mies alkaa automaattisesti hoitaa niitä itse. No, ei se ihan niin mennytkään...
Ollaan siis molemmat täyspäivätyössä käyviä ihmisiä ja tienataan suunnilleen saman verran, mutta vapaa-ajalla mies voi omasta mielestään harrastaa ja tehdä kaikkea kivaa samalla, kun minä vietän aikaa kotia hoitaessa. En oikein tiedä, muuttuuko tämä asetelma mihinkään muuten kuin eroamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa vaan miesten olla maskuliinisia ja pyrkikää itse löytämään feminiiniydestä kivaa sisältöä elämään.
Eli kun olen syntynyt naiseksi minun on rajoitettava itseäni pysyttävä väkisin sellaisessa feminiiniydessä jonka joku ulkopuolinen on määritellyt?
Sekin kun jonkin verran vaihtelee kulttuurin ja aikakauden mukaan eikä ole kiveen kirjoitettu.
Miksi en saa hankkia kivaa sisältöä elämään siitä mikä minua oikeasti kiinostaa ( toisia vahingoittamatta itsestään selvästi)?
Ja eihän tässä ole lopulta edes sukupuoli eroista kysymys vaan siitä että työt ja velvollisuudet jaetaan tasapuolisesti ja vapaa- aikaa on tasapuolisesti molemmilla.
Minun isoisoisäni 1800-luvulla hoito leskeksi jäätyään yksin 13 poikaansa. Varmaan vanhemmasta päästä oli jo lähtenyt omilleen mutta pienimmät olivat olleet oikeasti pieniä lapsia vielä.
Oli kutonut kankaat ja leiponut leivät maanviljelyksen ohella. Apua sai isommista pojista.
Jos tuon ajan ihminen kykeni rooliaan laajentamaan tarvittaessa niin kyllä kai nykymiehetkin pystyvät siihen.
Se on hienoa, että LGBT-väki saa olla vapaasti oma itsensä, mutta heteronaisen tulee olla feminiininen. Miehenkään ei tarvitse enää olla perheensä elättävä maskuliininen hahmo. Eli taas ja jälleen on nainen ansassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle naiset/miehet joilla oma puoliso ei ota vastuuta eikä tiedä missä tavarat on ja tekee mielestänne vähemmän töistä: Onko teilä samanlainen olo töissä, joudutteko sielläkin tekemään enemmän kuin muut tumpeloiden työkaverien takia? Entä esim. sukujuhlissa jossa esim. yhdessä kokataan, eikö ne muut ymmärrä kuinka asiat tulisi hoitaa? Jos nita ongelmallisia ihmisiä on kertynyt paljon omaan elämään kannattaa katsoa peiliin: kontrollifriikki ihminen on rasittava ympäristölleen.
Käsi sydämellä voin sanoa, että pääsääntöisesti työkaverit hoitavat hommansa ihan hyvin. Tietysti sielläkin on tumpeloita, joiden mokia saa aina olla korjailemassa ja esim kesätyöntekijät aiheuttavat usein päänvaivaa, mutta enimmäkseen kyllä kaikilla on hommat hanskassa. Sukujuhlissa ei tällaisia asioita kyllä huomaa muuten kuin siten, että toiset istuvat vain viihtymässä sillä aikaa kun toiset puuhailevat. Ne, jotka puuhailevat, osaavat kyllä hommansa tai jos eivät osaa, niin tekevät mitä pyydetään tai kysyvät, miten voi auttaa.
"Tumpeloita, joiden mokia saa aina olla korjailemassa." Kuulostaa tosiaan siltä, että jos asioita ei tehdä sinun haluamalla tavalla niin sitten on kyseessä virhe. Ihmettelen myöskin aina tuota kesätyöntekijöiden syyttämistä. Jos kesätyöntekijä ei osaa hommia, niin lähes poikkeuksetta vika on perrehdytyksessä. Eli ihan itseäsi voit kyllä katsoa peiliin.
En tiedä, tuleeko sinulle yllätyksenä, mutta on olemassa paljonkin töitä, joissa virhe on yksiselitteisesti virhe. Se ei ole mitään sellaista, että et tehnyt tyylilläni ja laittanut lusikoita suoraan, vaan kirjaimellisesti virhe. Esim. kirjanpidossa virhe on virhe ja that's it. Ja veikkaan vahvasti, että lainaamasi kirjoittaja tarkoitti kirjaimellisia virheitä, ei mitään tyylimokia. Ja kyllä, osa kesätyöntekijöistä ovat huonoja, jotka tupeksivat ja hosuvat miten sattuu, vaikka miten neuvoisi, tekisi yksityiskohtaiset ja idiootin varmat kirjalliset ohjeet jne. Jos ihmiseltä puuttuu sisäinen halu tehdä työ kuin työ kunnialla, jos duuniin tullaan asenteella, että pakko kait tänne on v*ttu herätä kauniina kesäpäivänä ja v*tun pomo, kun ei antanu ekstenpore rantalomaa, niin silloin niitä mokia sattuu ;).
Niin ku ei ne muut osaa, nii!!
Olet Just hyvä esimerkki päällepäsmäristä, joka tietää mistä muiden (huom! aloittelijoiden!!) virheet johtuvat. Sisäisen tunteen palon puutteesta ja huonosta asenteesta. Ei varmaan mistään inhimillisestä...ei.
Vierailija kirjoitti:
Nyt olen asunut ja elänyt yksin reilun vuoden ja viimeistään tässä vaiheessa tajunnut, että seurustelu ei ole eikä sen pitäisi olla mikään itseisarvo. Mä en pelkää jääväni yksin, jos jään yksin niin jään. Elän täyttä elämää; ostin ihanan asunnon, mulla on ihana työpaikka, paljon ystäviä ja harrastuksia. Jos mä nyt tapaan kivan miehen niin hänen pitää koristaa mun elämääni eikä vaan möllöttää siinä. Ihanne olisi parisuhde aikuisen ja itsenäisen miehen, joka ei taannu tahdottomaksi sohvaperunaksi heti kun kokee voivansa heivata omat ja yhteiset vastuut jonkun toisen kannettavaksi. Mä EN halua lapsia; biologisia saati tuollaisia mieslapsia. Mielestäni on hyvä, että nykyään seurustelu, naimisiinmeno yms eivät ole enää naisille (tai miehillekkään?) mitään itseisarvoja, joihin on pyrittävä, vaan osataan ja ehkä jopa halutaan olla yksin ja rakentaa sitä itselle mieluisaa elämää.
Tosi mukavaa, jos sattuu olemaan ns. sinkkutyyppiä, jolle parisuhde on mukava lisämauste elämään. Sitten on meitä, jotka koemme olevamme puolikkaita ihmisiä ilman omaa kumppania. Kyllä minäkin teen elämässäni vaikka mitä kivaa, omistauduin ystävyyssuhteilleni ja intohimoilleni, en jää odottamaan ketään tai mitään, mutta aivan selvä juttu on, etten ole lähellekään niin onnellinen kuin olin ollessani hyvässä parisuhteessa. Kyllä sen eron tuntee joka solullaan, kun sen kerran on kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole (vielä) lapsia, mutta asetelma kuulostaa jokseenkin tutulta. Mies sopii omia menojaan kavereidensa kanssa ihan miten huvittaa ja harrastaa kalliisti ja aikaavievästi. Kaikki ruuanlaitosta pyykkäykseen on ajoitettava hänen menojensa mukaan, ettei hän vahingossakaan ole nälkäinen tai vailla puhtaita harrastusvaatteita. Heräsin vasta tänä vuonna siihen, että nämä pyykkien pesut ja kokkailut ovat luisuneet minun hoidettaviksi. Enkä nyt yritä uhriutua, koska kyllä se on myös minun syy, että olen suostunut tähän asetelmaan.
Olen vähitellen alkanut tehdä enemmän mieleni mukaan - ihan kuten mieskin tekee. Hommasin uuden harrastuksen ja olen välillä kieltäytynyt hoitamasta niitä perhanan pyykkejä, kauppareissuja ja siivouksia. Tulos tosin on se, ettei mieskään niitä hoida... Ihmettelee vaan kun ei ole pelivaatteita puhtaana, eikä ruokaa valmiina pöydässä ja koti on sotkuinen. Ajattelin että jos vähennän kotitöiden tekoa, mies alkaa automaattisesti hoitaa niitä itse. No, ei se ihan niin mennytkään...
Ollaan siis molemmat täyspäivätyössä käyviä ihmisiä ja tienataan suunnilleen saman verran, mutta vapaa-ajalla mies voi omasta mielestään harrastaa ja tehdä kaikkea kivaa samalla, kun minä vietän aikaa kotia hoitaessa. En oikein tiedä, muuttuuko tämä asetelma mihinkään muuten kuin eroamalla.
Naurettavaa vääntöä täysin mitättömästä asiasta. Jos ette kumpikaan tykkää kotitöistä, palkatkaa joku muu tekemään ne. Kahden työssäkäyvän ihmisen huushollissa sotkua ei synny mitenkään määrättömästi, ja rahaa avun palkkaaiseen pitäisi olla.
Meillä kumpikin kertoi, mitä kotitöitä on valmis tekemään ja kuina paljon, ja siitä pidetään kiinni. Loppu ostetaan. Hermot säästyvät ja aikaa riittää johonkin mukavampaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olen asunut ja elänyt yksin reilun vuoden ja viimeistään tässä vaiheessa tajunnut, että seurustelu ei ole eikä sen pitäisi olla mikään itseisarvo. Mä en pelkää jääväni yksin, jos jään yksin niin jään. Elän täyttä elämää; ostin ihanan asunnon, mulla on ihana työpaikka, paljon ystäviä ja harrastuksia. Jos mä nyt tapaan kivan miehen niin hänen pitää koristaa mun elämääni eikä vaan möllöttää siinä. Ihanne olisi parisuhde aikuisen ja itsenäisen miehen, joka ei taannu tahdottomaksi sohvaperunaksi heti kun kokee voivansa heivata omat ja yhteiset vastuut jonkun toisen kannettavaksi. Mä EN halua lapsia; biologisia saati tuollaisia mieslapsia. Mielestäni on hyvä, että nykyään seurustelu, naimisiinmeno yms eivät ole enää naisille (tai miehillekkään?) mitään itseisarvoja, joihin on pyrittävä, vaan osataan ja ehkä jopa halutaan olla yksin ja rakentaa sitä itselle mieluisaa elämää.
Tosi mukavaa, jos sattuu olemaan ns. sinkkutyyppiä, jolle parisuhde on mukava lisämauste elämään. Sitten on meitä, jotka koemme olevamme puolikkaita ihmisiä ilman omaa kumppania. Kyllä minäkin teen elämässäni vaikka mitä kivaa, omistauduin ystävyyssuhteilleni ja intohimoilleni, en jää odottamaan ketään tai mitään, mutta aivan selvä juttu on, etten ole lähellekään niin onnellinen kuin olin ollessani hyvässä parisuhteessa. Kyllä sen eron tuntee joka solullaan, kun sen kerran on kokenut.
Herää, pahvi! Niitä hyviä parisuhteita ei riitä kaikille koko elämäksi ja toki, kaipaan sellaista kovasti. Mutta olen onnellisempi yksin kuin huonossa suhteessa, josta lähdin. Moni olisi onnellinen myös miljonäärinä, mutta ei vaan ole sattunut saamaan sitä miljoonaa käsiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi sietää tai ymmärtää tätä naistenkin viljelemää hyväksyvää mantraa siitä, että miehen puutteellinen lapsenhoito ja kodinhoito pitäisi hyväksyä siksi, että miehelle ei tulisi vaan paha mieli. En oikeasti käsitä, miten typeriä ihmiset ovat joiden mielestä lapsen resupekaksi pukeminen jollain tapaa olisi hyväksyttävää, koska hei, mieshän tekee edes jotain??
Jos katsotaan ihan vaikka virallisia kasvatussuosituksia ja ravintoympyrää jota lapsille suositellaan, selviää että lihapiirakka aamupalaksi ja lakerikengät sadepäivänä päiväkotiin eivät täytä lapsen perustarpeita ja ovat vastoin kasvatusohjeita. Se, että ISÄN mielestä hän voi hyvin laiminlyödä huoltajan vastuunsa ja syyllistää äitiä nalkuttamisesta ja nipottamisesta ei poista sitä tosiasiaa, että isä tekee väärin lasta kohtaan. Vastuullinen vanhempi selvittää, mikä omalle lapselleen on parasta. Voiko lapsi hyvin, jos hän joka aamu syö lihapiirakkaa? Jos isän on tarkoitus OIKEASTI ottaa vetovastuu arjesta yhdessä äidin kanssa, hän ei syötä lapselle epäterveellisiä eineksiä.
Miehet tekevät tahallaan sen, että kun sabotoivat lapsen edunmukaisen hoidon pistämällä kaiken läskiksi juurikin unohtamalla lapsen päiväkotikamppeet tai myöhästymällä jatkuvasti lapsen harjoitusten viemisestä, tai tarjoamalla aamupalaksi jotain ei-ravinteikasta roskaruokaa, he voivat siten hokea mantraansa: Kaikki mitä mä teen, on väärin. Näin nainen joutuu aina kantamaan vastuun lapsen hyvinvoinnista eikä voi luottaa siihen, että mies kykenee tekemään asiat lapsen parhaaksi.
Kaikki mitä tekee vastoin lapsen parasta etua, on väärin. Kaikki tuntemani naiset jotka riitelevät suhteissaan arjen vetovastuusta kamppailevat miesten kassa, jotka mielestään voivat silloin tälloin antaa lapselle roskaruokaa. Silloinhan mies olettaa, että hän voi olla se joka pari kertaa kuussa tekee einessapuskaa kun pääasiallisesti nainen huolehtii ruuan terveellisyydestä. Millainen vanhempi oikeasti haluaa syöttää päivästä toiseen lapselle eineksiä tai pukea hänet päiväkotiin puolipukeissa? Jos isät oikeasti haluaisivat ajatella muuta kuin omaa napaansa, he ottaisivat päivittäistä roolia ja muokkaisivat toimintatapojaan arjessa. Äiti ei ole pahis, jos hän vaatii lapselleen parasta mahdollista hoivaa.
Meillä on toistuvia riitoja siitä, että miehen mielestä joka päivä voi syödä eineksiä ja aamupalaa ei tarvita. Hän ei mielestään ole velvollinen muuttamaan omia ruokailutapojaan lapsen edun vuoksi.
Lapsen biologinen isä sen sijaan opettaa lapsellemme aamupuuron tekemistä, neuvoo ruokailussa ja opastaa astianpesukoneen täytössä ja eläintenhoidossa. Isä kasvattaa, isäpuoli ei piittaa yhtään.
Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa "resupekaksi" pukeminen? Esim ettei legginsit matchaa mekon kanssa? Vai ettei ole MOLON vaatteita? Sekin on niin suhteellista.. mikä toiselle on resupekka, ei toiselle sitä ole.
Ja ei ole oikein että aina äiti sen määrittää mikä se oikea taso on
Ja sulla ei kyllä ole mitään oikeutta vaatia toista muuttamaan elintapojaan sun lasten vuoksi. Taidat olla sellanen kontrollifriikki pahimmasta päästä.
Mulle ja mun lapsen isälle meidän yhteisen lapsen etu on ensisijaista. Me hankitaan sille yhdessä kaikki tarpeellinen ja molemmat ymmärretään terveellisen ravinnon merkitys. Lapsi harrastaa rakkaudesta lajiin, ei ole pakotettu mihinkään. Treenaa viidesti viikossa ja pitää himmailla, kun haluaisi treenata kuudesti viikossa. Lapsella on paljon kavereita ja koulussa menee hyvin, nukkuu pitkiä yöunia ja sokerin ja herkkujen määrää seurataan. Lapsi on aivan mahtava ihminen ja meidän silmäterä. Me ei exän kanssa onnistuttu keskinäisessä parisuhteessa, mutta lapsi on aina ollut meille nro.1. Sen vuoksi ei riidellä lapsen aikana eikä muutenkaan, lapsen etua on myös kunnioittaa toista vanhempaa. Arvostan exääni isänä maailman eniten.
Joten jos mun mies ei suostu muuttamaan elintapojaan ja kasvatusmetodejaan mun lapsen edun vuoksi, niin mies saa mennä. Mä en ole opettanut lasta seuraamaan brändejä tai pukenut sitä trendikkäästi. Kulutusta kestävät vaatteet, käytettynä jos vaan löytyy mutta aina siistit ja puhtaat vaatteet. Puen lapseni kuten puen itseni, en itsekään aamuisin jätä katsomatta peiliin. Kunnioitan lastani kuten ihmistä kuuluu, hän on arvokas ja tärkeä.
Mun ihmisen hyvyyden mittari on se, miten se kohtelee pienempiään ja lapsiaan. Se on voi voi, jos iso ihminen ei kestä myöntää että on väärässä. Olen varmasti hälläväliä ihmisen mielestä kontrollifriikki ja niin on exäkin, mitä tulee lapsiin. On riidellut samoista asioista omassa suhteessaan, kun äitipuoli ei voi käsittää miten lapsi menee aina hänen edelle.
Hyvinvoiva ja terve lapsi heijastaa niitä prioriteetteja, jotka vanhemmat ovat itselleen asettaneet.
Jos mies haluaa sabotoida lapsen hyvinvointia pukemalla lapsen vaikka vaatteisiin jotka eivät ole sään mukaiset, niin mä hoidan sen sitten itse, ja niin olen hoitanutkin. Ja siitä mä olen ylpeä, miehiä tulee ja menee, mutta se oma lapsi on ikuinen ja siksi merkityksellinen.
Onpas surullista, miten paljon halveksuntaa osoitetaan ihmisiä kohtaan jotka asettavat lapsen aikuisten edelle, sua ei vissiin ole sitten rakastettu tarpeeksi tai et ole saanut kaipaamaasi huomiota muksuna? :(
On mua rakastettu ja siksi mulla on nytkin toimiva ydinperhe, jossa lasten etu on ensimmäisellä sijalla. Kertaakaan en ole eronnut. Sä taas vaikutat todella ikävältä ihmiseltä, jolle on tulossa toinen ero, kun ihminen ei suostu muuttumaan sun vaatimaan muottiin. Mieti vähän. Näytän itse lapselle esimerkkiä, että ei ole yhden ihmisen asia päällepäsmäröidä koko perhettä, vaan demokraattisesti toimitaan. Kokeilepa! Voi auttaa ihmissuhteissa.
Itseasiassa, esimerkki mitä mä näytän mun tyttärelle on se, että hän on mulle maailman tärkein asia ja että keneltäkään ei tule sietää epäkunnioittavaa kohtelua. Joillakin ihmisillä on väärä käsitys siitä, että aikuisia pitää lähtökohtaisesti kunnioittaa, vaikka ne toimisivat väärin. Tiedän naisia jotka ovat ottaneet miehen isäpuoleksi lapselleen ja lapset pomppivat kuin sätkyukot isäpuolen pillin mukaan,mutta ei meillä.
Minä ja lapsi olimme jo perhe johon mies liittyi, emmekä suostuneet siihen että skipataan säännölliset ruokarytmit tai en suostunut jäämään aamuisin sänkyyn niin, että lapsi katsoo yksin piirrettyjä ja tekee itselleen aamupalaa. Mies ei itse tullut osaksi meidän vakiintuneita rutiineja ja toi mukanaan vaan poikamiehen, lapsettoman miehen rutiinit.
Jos mun mies ei kunnioita lasta ihmisenä ja ei ole kiinostunut täyttämään edes alkeellisia perustarpeita, niin en mä sellaista siedä. Eri asia, jos ei olisi lapsia. Ja tunnut sivuuttavan sen faktan, että lapsellani on myös isä joka on 100% lapsen tukena. Meillä on tosi hyvät välit lapsen isän kanssa ja on juteltu jo mun ja miehen tulevasta erosta. Se mistä keksit tuon, että mä päällepäsmäröin koko perhettä, sitä mä en tiedä muuten kuin että minun ja tytön yksikössä minä aikuisena luonnollisesti olen vetovastuussa. :)
Ero ei ole lapselle trauma, mutta huonosti hoidettu ero on. Nykyinen suhteeni olisi päättynyt joka tapauksessa erilaisuuteen, joten olen tyytyväinen etten ainakaan tinkinyt lapsen hyvinvoinnista kertaakaan. Lisäksi lapsi voi luottaa siihen, että vaikka ydinperhe meni rikki, ei tule isä-tai äitipuolia jotka eivät siedäkään. Liian paljon on lapsia jotka ei mahdu uusperheeseen, meille ei tule sellaista.
Voin vaan kuvitella millainen yksilö tuostakin lapsesta kasvaa.. Toivottavasti käy niin, että osaa pitää äitiään varoittavana esimerkkinä, silloin on vielä toivoa.
Voitko vielä kertoa, miksi alunperin alat parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ei kunnioita lasta ihmisenä? Miksi ylipäätään olet parisuhteessa, kun sun mielestä toisen rooli on vain sopeutua sun ja lapsesi elämään? Mitä annettavaa tuollaisella suhteella on sille toiselle osapuolelle? Sama koskee exääsi ja hänen suhdettaan.
Aivan älyttömän itsekeskeinen tapa nähdä asia.
Pata kattilaa soimaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa parisuhteessa olen huomannut samoja asioita. Monet arkeen liittyvät käytännön asiat ovat jotenkin luiskahtaneet vain minun hoidettavakseni. Olen väsynyt ja stressaantunut siitä. Mies kyllä tekee pyydettäessä, mutta ei oma-aloitteisesti.
Puhuttu on, mutta ei auta. Mies ei kuulemma osaa eikä huomaa. ...Noin käy, jos toinen on tehnyt jonkin tehtävän, eikä toinen hyväksy työn tulosta, vaan alkaa moittia tai jopa tekee itse uudestaan tuhahdellen tai muuten tyytymättömyyttä osoittaen. Kun käyttäytyy noin muutaman kerran, on aika turha odottaa, että toinen enää viitsii yrittää.
Otetaan kuvitteellisia esimerkkejä:
1) Mies pukee lapset omasta mielestään ihan hyvin. Kotiin tullessaan vaimo alkaa heti kauhistella lasten vaatteita: "Etkö sä nyt yhtään ymmärrä, mitä voi pistää päälle ja mitä ei!". Vaatteet ovat ihan hyvät ja käytännölliset ja lasten mieleen, mutta värit eivät miellytä äitiä.
2) Vaimo pistää astiat koneeseen odottamaan pesua. Myöhemmin mies aikoo lisätä pari astiaa ja purkaa likaiset astiat koneesta, koska ne ovat hänen mielestään väärässä järjestyksessä, jossa ne eivät puhdistu kunnolla.
3) Mies tekee arkiruokaa, joka on ravitsevaa ja monipuolista, mutta ei kovin kaunista tai maukasta. Ruoka on kuitenkin nopeasti pöydässä, joten nälkäiset lapset pääsevät syömään. Kun vaimo tulee myöhemmin kotiin ja mies kertoo, että jääkaapissa on valmis annos, jonka voi lämmittää, vaimo sanoo, että ei maistu ja lämmittää mieluummin pikanuudeleita. Omalla vuorollaan vaimo kokkaa parempaa ruokaa, mutta ruoka on valmista vasta tuntia myöhemmin ja odotellessa lapset ovat etsineet itse muuta syötävää.
4) Mies jättää epähuomiossa likaiset sukat lattialle, eikä vie niitä likapyykkiin käydessään suihkussa. Kun vaimo löytää sukat, hän ei tyydy viemään niitä likapyykkiin, vaan muistuttaa varmuuden vuoksi muutaman kerran: "Sä jätät aina likaiset vaatteet lattialle. Ei olisi iso vaiva viedä likaisia vaatteita likapyykkikoriin, mutta sen vertaa et voi tehdä."
5) Lapset ovat oppineet, että isä antaa helposti periksi, kunhan tarpeeksi huutaa ja rähisee. Kun äiti yrittää saada lapset ymmärtämään, että aina ei voi saada kaikkea haluamaansa, isä tulee paikalle ja alkaa syyttää äitiä siitä, että tämä on vihainen ja huutaa lapsille.
Jos tuntuu siltä, että esimerkkeissä sukupuolet ovat väärinpäin, ne saa vapaasti vaihtaa. Ei tämä ole sukupuolisidonnaista.
Juuri näin. Tuosta se alkaa. Ja jatkuessaan vie kohti tiukempia ristiriitoja, nalkutusta tai passivoitumista. Niin turhaa, kun ajoissa osattaisiin katsella tilannetta myös toisen osapuolen näkökulmasta syyttelyn sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi sietää tai ymmärtää tätä naistenkin viljelemää hyväksyvää mantraa siitä, että miehen puutteellinen lapsenhoito ja kodinhoito pitäisi hyväksyä siksi, että miehelle ei tulisi vaan paha mieli. En oikeasti käsitä, miten typeriä ihmiset ovat joiden mielestä lapsen resupekaksi pukeminen jollain tapaa olisi hyväksyttävää, koska hei, mieshän tekee edes jotain??
Jos katsotaan ihan vaikka virallisia kasvatussuosituksia ja ravintoympyrää jota lapsille suositellaan, selviää että lihapiirakka aamupalaksi ja lakerikengät sadepäivänä päiväkotiin eivät täytä lapsen perustarpeita ja ovat vastoin kasvatusohjeita. Se, että ISÄN mielestä hän voi hyvin laiminlyödä huoltajan vastuunsa ja syyllistää äitiä nalkuttamisesta ja nipottamisesta ei poista sitä tosiasiaa, että isä tekee väärin lasta kohtaan. Vastuullinen vanhempi selvittää, mikä omalle lapselleen on parasta. Voiko lapsi hyvin, jos hän joka aamu syö lihapiirakkaa? Jos isän on tarkoitus OIKEASTI ottaa vetovastuu arjesta yhdessä äidin kanssa, hän ei syötä lapselle epäterveellisiä eineksiä.
Miehet tekevät tahallaan sen, että kun sabotoivat lapsen edunmukaisen hoidon pistämällä kaiken läskiksi juurikin unohtamalla lapsen päiväkotikamppeet tai myöhästymällä jatkuvasti lapsen harjoitusten viemisestä, tai tarjoamalla aamupalaksi jotain ei-ravinteikasta roskaruokaa, he voivat siten hokea mantraansa: Kaikki mitä mä teen, on väärin. Näin nainen joutuu aina kantamaan vastuun lapsen hyvinvoinnista eikä voi luottaa siihen, että mies kykenee tekemään asiat lapsen parhaaksi.
Kaikki mitä tekee vastoin lapsen parasta etua, on väärin. Kaikki tuntemani naiset jotka riitelevät suhteissaan arjen vetovastuusta kamppailevat miesten kassa, jotka mielestään voivat silloin tälloin antaa lapselle roskaruokaa. Silloinhan mies olettaa, että hän voi olla se joka pari kertaa kuussa tekee einessapuskaa kun pääasiallisesti nainen huolehtii ruuan terveellisyydestä. Millainen vanhempi oikeasti haluaa syöttää päivästä toiseen lapselle eineksiä tai pukea hänet päiväkotiin puolipukeissa? Jos isät oikeasti haluaisivat ajatella muuta kuin omaa napaansa, he ottaisivat päivittäistä roolia ja muokkaisivat toimintatapojaan arjessa. Äiti ei ole pahis, jos hän vaatii lapselleen parasta mahdollista hoivaa.
Meillä on toistuvia riitoja siitä, että miehen mielestä joka päivä voi syödä eineksiä ja aamupalaa ei tarvita. Hän ei mielestään ole velvollinen muuttamaan omia ruokailutapojaan lapsen edun vuoksi.
Lapsen biologinen isä sen sijaan opettaa lapsellemme aamupuuron tekemistä, neuvoo ruokailussa ja opastaa astianpesukoneen täytössä ja eläintenhoidossa. Isä kasvattaa, isäpuoli ei piittaa yhtään.
Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa "resupekaksi" pukeminen? Esim ettei legginsit matchaa mekon kanssa? Vai ettei ole MOLON vaatteita? Sekin on niin suhteellista.. mikä toiselle on resupekka, ei toiselle sitä ole.
Ja ei ole oikein että aina äiti sen määrittää mikä se oikea taso on
Ja sulla ei kyllä ole mitään oikeutta vaatia toista muuttamaan elintapojaan sun lasten vuoksi. Taidat olla sellanen kontrollifriikki pahimmasta päästä.
Mulle ja mun lapsen isälle meidän yhteisen lapsen etu on ensisijaista. Me hankitaan sille yhdessä kaikki tarpeellinen ja molemmat ymmärretään terveellisen ravinnon merkitys. Lapsi harrastaa rakkaudesta lajiin, ei ole pakotettu mihinkään. Treenaa viidesti viikossa ja pitää himmailla, kun haluaisi treenata kuudesti viikossa. Lapsella on paljon kavereita ja koulussa menee hyvin, nukkuu pitkiä yöunia ja sokerin ja herkkujen määrää seurataan. Lapsi on aivan mahtava ihminen ja meidän silmäterä. Me ei exän kanssa onnistuttu keskinäisessä parisuhteessa, mutta lapsi on aina ollut meille nro.1. Sen vuoksi ei riidellä lapsen aikana eikä muutenkaan, lapsen etua on myös kunnioittaa toista vanhempaa. Arvostan exääni isänä maailman eniten.
Joten jos mun mies ei suostu muuttamaan elintapojaan ja kasvatusmetodejaan mun lapsen edun vuoksi, niin mies saa mennä. Mä en ole opettanut lasta seuraamaan brändejä tai pukenut sitä trendikkäästi. Kulutusta kestävät vaatteet, käytettynä jos vaan löytyy mutta aina siistit ja puhtaat vaatteet. Puen lapseni kuten puen itseni, en itsekään aamuisin jätä katsomatta peiliin. Kunnioitan lastani kuten ihmistä kuuluu, hän on arvokas ja tärkeä.
Mun ihmisen hyvyyden mittari on se, miten se kohtelee pienempiään ja lapsiaan. Se on voi voi, jos iso ihminen ei kestä myöntää että on väärässä. Olen varmasti hälläväliä ihmisen mielestä kontrollifriikki ja niin on exäkin, mitä tulee lapsiin. On riidellut samoista asioista omassa suhteessaan, kun äitipuoli ei voi käsittää miten lapsi menee aina hänen edelle.
Hyvinvoiva ja terve lapsi heijastaa niitä prioriteetteja, jotka vanhemmat ovat itselleen asettaneet.
Jos mies haluaa sabotoida lapsen hyvinvointia pukemalla lapsen vaikka vaatteisiin jotka eivät ole sään mukaiset, niin mä hoidan sen sitten itse, ja niin olen hoitanutkin. Ja siitä mä olen ylpeä, miehiä tulee ja menee, mutta se oma lapsi on ikuinen ja siksi merkityksellinen.
Onpas surullista, miten paljon halveksuntaa osoitetaan ihmisiä kohtaan jotka asettavat lapsen aikuisten edelle, sua ei vissiin ole sitten rakastettu tarpeeksi tai et ole saanut kaipaamaasi huomiota muksuna? :(
On mua rakastettu ja siksi mulla on nytkin toimiva ydinperhe, jossa lasten etu on ensimmäisellä sijalla. Kertaakaan en ole eronnut. Sä taas vaikutat todella ikävältä ihmiseltä, jolle on tulossa toinen ero, kun ihminen ei suostu muuttumaan sun vaatimaan muottiin. Mieti vähän. Näytän itse lapselle esimerkkiä, että ei ole yhden ihmisen asia päällepäsmäröidä koko perhettä, vaan demokraattisesti toimitaan. Kokeilepa! Voi auttaa ihmissuhteissa.
Itseasiassa, esimerkki mitä mä näytän mun tyttärelle on se, että hän on mulle maailman tärkein asia ja että keneltäkään ei tule sietää epäkunnioittavaa kohtelua. Joillakin ihmisillä on väärä käsitys siitä, että aikuisia pitää lähtökohtaisesti kunnioittaa, vaikka ne toimisivat väärin. Tiedän naisia jotka ovat ottaneet miehen isäpuoleksi lapselleen ja lapset pomppivat kuin sätkyukot isäpuolen pillin mukaan,mutta ei meillä.
Minä ja lapsi olimme jo perhe johon mies liittyi, emmekä suostuneet siihen että skipataan säännölliset ruokarytmit tai en suostunut jäämään aamuisin sänkyyn niin, että lapsi katsoo yksin piirrettyjä ja tekee itselleen aamupalaa. Mies ei itse tullut osaksi meidän vakiintuneita rutiineja ja toi mukanaan vaan poikamiehen, lapsettoman miehen rutiinit.
Jos mun mies ei kunnioita lasta ihmisenä ja ei ole kiinostunut täyttämään edes alkeellisia perustarpeita, niin en mä sellaista siedä. Eri asia, jos ei olisi lapsia. Ja tunnut sivuuttavan sen faktan, että lapsellani on myös isä joka on 100% lapsen tukena. Meillä on tosi hyvät välit lapsen isän kanssa ja on juteltu jo mun ja miehen tulevasta erosta. Se mistä keksit tuon, että mä päällepäsmäröin koko perhettä, sitä mä en tiedä muuten kuin että minun ja tytön yksikössä minä aikuisena luonnollisesti olen vetovastuussa. :)
Ero ei ole lapselle trauma, mutta huonosti hoidettu ero on. Nykyinen suhteeni olisi päättynyt joka tapauksessa erilaisuuteen, joten olen tyytyväinen etten ainakaan tinkinyt lapsen hyvinvoinnista kertaakaan. Lisäksi lapsi voi luottaa siihen, että vaikka ydinperhe meni rikki, ei tule isä-tai äitipuolia jotka eivät siedäkään. Liian paljon on lapsia jotka ei mahdu uusperheeseen, meille ei tule sellaista.
Sä vaikutat tosi kireeltä tapaukselta, joka nostaa lapsen sellaiselle jalustalle, et toivottavasti siitä ei mikään narisisti kasva. On totta, ettei pidä sietää epäkunnioittavaa käytöstä, mut sellaiseen ei pidä itsekään ryhtyä muita kohtaan! Mun mielestä oot aika vaativa tapaus.
MItä vikaa on maata aamulla sängyllä kun lapset katsovat piirrettyjä? :) Missä on määritelty että tuo olisi lapselle haitallista? Meillä ainakin lapset rakastaa kiireettömiä aamuja, kun voivat katsoa tv:tä ja juosta välillä sänkyyn äidin ka isän luo ja sitten mennä taas omiin puuhiin...
No miehet ovat paljon konkreettisempia kuin naiset. Eivät he välttämättä näe mitään ongelmaa, jos on katto pään päällä, pahimmista ruuhkavuosista selvitty ja seksiä edes suht säännöllisesti tarjolla. Jos ajattelet nyt jotain aivan-tavallista-duunarimiestä, niin tuskin naiseen koskaan muodostuu mitään sen kummempaa henkistä yhteyttä. Kyllä se riittää valitettavan monelle, että on elämän materialistiset perusasiat ja kunnossa ja edes joku reikä, johon tökkiä.
Kyllä nuo feministit tekevät todellista hallaa liian pitkille menevillä vainoharhaisilla kuvitelmillaan ja nipotuksellaan miehen ja naisen väliselle suhteelle. Liian monet naiset tulevat sitten aivopestyiksi näihin houreisiin. Nyt on vähitellen käymässä niin, että avioliitot päätyvät yhä useammin eroon ja yhä useammat valitsevat sinkkuuden, kun miesviha maailmassa lisääntyy lisäten myös naisvihaa. Tämä laskee syntyvyyttä länsimaissa ja muutenkin feministit kylvävät riitaa. "Hieno" juttu!
Vierailija kirjoitti:
Erosin, kun vitutti enemmän olla kotona. Mies pelasi pleikkaa ja mitään kotitöitä ei tehnyt/auttanut edes pyytämällä ja anelemalla. "Kohta, ihan just" jep, mutta kun joskus ne täytyy tehdä, pyykit ei peseydy itsestään, tiskit ei hyppää koneeseen, lasten pk-reput ei ole valmiina itsestään. Sitten ne miehen harrastukset... Alkuun toimi, että näistä asioista puhuttiin, mutta lasten jälkeen luiskahti siihen, että mies vaan painui ovesta ulos. Ei auttanut puhuminen "mut ethän sä koskaan mee" , en menny en, kun silloinkin kun olisin ollut menossa niin mies jäi sitten vaikka töiden jälkeen suoraan. No nyt saa sitte mennä niinkuin tykkää ja elää läävässä. Uutta miestä ei tule.
"Mies pelasi pleikkaa ja mitään kotitöitä ei tehnyt/auttanut edes pyytämällä ja anelemalla."
Tuo on tietenkin mieheltä täysin idioottimaista käytöstä. Mutta itse miehenä voisin suuttua naiselle esim. siitä, että kaikki huonekalut valittaisiin hänen makunsa mukaan. Monista miehistä väitetään, ettei heillä ole mitään väliä millaiset huonekalut ja eivät ole kiinnostuneita sisustuksesta. Ihmettelen tätä. Itselleni ainakin todellakin on merkitystä, mille asunto näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle naiset/miehet joilla oma puoliso ei ota vastuuta eikä tiedä missä tavarat on ja tekee mielestänne vähemmän töistä: Onko teilä samanlainen olo töissä, joudutteko sielläkin tekemään enemmän kuin muut tumpeloiden työkaverien takia? Entä esim. sukujuhlissa jossa esim. yhdessä kokataan, eikö ne muut ymmärrä kuinka asiat tulisi hoitaa? Jos nita ongelmallisia ihmisiä on kertynyt paljon omaan elämään kannattaa katsoa peiliin: kontrollifriikki ihminen on rasittava ympäristölleen.
Käsi sydämellä voin sanoa, että pääsääntöisesti työkaverit hoitavat hommansa ihan hyvin. Tietysti sielläkin on tumpeloita, joiden mokia saa aina olla korjailemassa ja esim kesätyöntekijät aiheuttavat usein päänvaivaa, mutta enimmäkseen kyllä kaikilla on hommat hanskassa. Sukujuhlissa ei tällaisia asioita kyllä huomaa muuten kuin siten, että toiset istuvat vain viihtymässä sillä aikaa kun toiset puuhailevat. Ne, jotka puuhailevat, osaavat kyllä hommansa tai jos eivät osaa, niin tekevät mitä pyydetään tai kysyvät, miten voi auttaa.
"Tumpeloita, joiden mokia saa aina olla korjailemassa." Kuulostaa tosiaan siltä, että jos asioita ei tehdä sinun haluamalla tavalla niin sitten on kyseessä virhe. Ihmettelen myöskin aina tuota kesätyöntekijöiden syyttämistä. Jos kesätyöntekijä ei osaa hommia, niin lähes poikkeuksetta vika on perrehdytyksessä. Eli ihan itseäsi voit kyllä katsoa peiliin.
En tiedä, tuleeko sinulle yllätyksenä, mutta on olemassa paljonkin töitä, joissa virhe on yksiselitteisesti virhe. Se ei ole mitään sellaista, että et tehnyt tyylilläni ja laittanut lusikoita suoraan, vaan kirjaimellisesti virhe. Esim. kirjanpidossa virhe on virhe ja that's it. Ja veikkaan vahvasti, että lainaamasi kirjoittaja tarkoitti kirjaimellisia virheitä, ei mitään tyylimokia. Ja kyllä, osa kesätyöntekijöistä ovat huonoja, jotka tupeksivat ja hosuvat miten sattuu, vaikka miten neuvoisi, tekisi yksityiskohtaiset ja idiootin varmat kirjalliset ohjeet jne. Jos ihmiseltä puuttuu sisäinen halu tehdä työ kuin työ kunnialla, jos duuniin tullaan asenteella, että pakko kait tänne on v*ttu herätä kauniina kesäpäivänä ja v*tun pomo, kun ei antanu ekstenpore rantalomaa, niin silloin niitä mokia sattuu ;).
Niin ku ei ne muut osaa, nii!!
Olet Just hyvä esimerkki päällepäsmäristä, joka tietää mistä muiden (huom! aloittelijoiden!!) virheet johtuvat. Sisäisen tunteen palon puutteesta ja huonosta asenteesta. Ei varmaan mistään inhimillisestä...ei.
Nyt et olisi voinut enempää mennä metsään profiloinnissasi :). Minä nimenomaan olen yksi niistä ihmisistä, jotka jaksavat ystävällisesti selittää ja opettaa asioita juurta jaksaen. Kyselen aina välillä, että edetäänkö liian nopeasti, haluatko kokeilla itse, kysy jos on kysyttävää...pyrin muokkaamaan opetustyylini oppijan mukaisesti. Ja ymmärrän inhimilliset virheet hyvin, mutta kyllä sen vain huomaa, milloin virheet tehdään hälläväliä asenteen takia. Ja silloinkaan minä en niitä setvi, tai neuvottele kolleegan kanssa, vaan nämä tilanteet selvittää ihan paikan toimitusjohtaja - pomoni. Joten projisoit jotain omia traumojasi minuun tällä kertaa. Harrastatko muuten useinkin tällaista ruudulta ennustamista toisen persoonallisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa parisuhteessa olen huomannut samoja asioita. Monet arkeen liittyvät käytännön asiat ovat jotenkin luiskahtaneet vain minun hoidettavakseni. Olen väsynyt ja stressaantunut siitä. Mies kyllä tekee pyydettäessä, mutta ei oma-aloitteisesti.
Puhuttu on, mutta ei auta. Mies ei kuulemma osaa eikä huomaa. Jokin aikaa sitten minulle sattui töissä ikävä asia, josta tunsin tarvetta puhua, mutta siitäkään ei saanut keskustelua aikaiseksi, tuntui, ettei miestä kiinnosta. Olen miettinyt eroa yhä useammin.Oletko kysynyt, mikä saa hänet ajattelemaan, ettei hän osaa tai opi. Jos hän tekee pyydettäessä, niin silloinhan hän kyllä osaa. Onko taustalla jokin muu syy, mitä hän ei osaa kertoa, joka vaikuttaa asiaan. Miehenä tiedän miten vaikea on puhua ja käsitellä vaikeita asioita. Itse en halunnut osallistua kotitöihin, ja kun nyk. vaimoni otti asian puheeksi, minullekin paljastui yllätyksenä (en ollut aikaisemmin asiaa niin miettinyt) että kotityöt tuntuivat aina ikäviltä ja raskailta. Vaimoni sanoi siihen, että hänestäkin ne tuntuvat ikäviltä ja raskailta, eikä hän välittäisi niitä tehdä. Se sai minutkin ymmärtämään vaimoani paremmin. Emme kumpikaan tykkää niistä, mutta jos teemme ja osallistumme niihin yhdessä, niin ne tuntuvat kevyemmiltä. Ymmärsin myös, että pohjimmiltaan haluan keventää vaimoni taakkaa.
Jossakin parisuhdeoppaassa oli neuvo, että ihmiset parisuhteessa usein puhuvat pintapuolisista tunteistaan, ja piilottelevat syvempiä todellisia tunteitaan ja jos emme löydä niitä syvempiä tunteita asiat eivät ratkea eikä ymmärrystä tapahdu. Esittämällä lisäkysymyksiä, löydämme ne syvemmät tunteet.
Itselläni tämä on toiminut.
Et halunnut osallistua kotitöihin? KUKA ne tekee, jos et sinä eli parisuhteen toinen aikuinen? Vain vaimo?Voi pyhä yksinkertaisuus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitsen isäni esimerkkinä miehestä, jolla ei todellakaan pitäisi olla lapsia.
Äiti huolehti yksin meistä lapsista ja teki kaikki kotityöt, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä. Isä teki "pitkää päivää", ts. kävi juoksemassa ja kaljalla kavereiden kanssa töiden jälkeen.
Lopulta äiti kyllästyi olemaan yksinhuoltaja avioliitossa ja erosi.
Isä tapasi meitä lapsiaan pari kertaa, kunnes lopetti meihin - OMIIN lapsiinsa - yhteydenpidon kokonaan.
Isällä oli käytössään kuukaudessa enemmän rahaa, kuin meillä kolmella eli äidillä ja sisaruksellani. Siitä huolimatta hän maksatti elatusmaksumme vanhemmillaan - ja hänen isällään oli OTSAA syyttää meitä lapsia tilanteesta.
Isä meni uusiin naimisiin itseään 17 vuotta nuoremman naisen kanssa ja he saivat kolme lasta. Hänen vaimonsa on koko parisuhteen aikana tehnyt 95 prosenttia kotitöistä, vaikka vaimo on ollut jo pitkään töissä hoidettuaan ensin pieniä lapsia kotona useita vuosia.
Vaimo huolehti ja huolehtii täysin lapsista, hoitaa kaiken siivoamisen, tekee valtaosan pihatöistä jne.
Isää markkinoi Mensan jäsenyyttään. Häntä kiinnostaa tieto, joten hän joko tutkii tietokoneelta mielenkiintoisia juttuja - tai nukkuu sohvalla. Vaimo tekee lähes kaikki työt.
Onneksi vaimo oli ystävällinen ihminen ja otti yhteyttä sisarukseeni ja minuun, joten tapasimme jälleen isää ja hänen uutta perhettään.
Joidenkin miesten pitäisi elää koko elämä yksin tai korkeintaan ottaa itselleen tilanteeseen sopiva vaimo passaajakseen. Ei todellakaan hankkia lapsia, joista hän ei ole yhtään kiinnostunut.
Mielenkiintoista olisi tietää että miten isäsi on sitten kuintenkin päätynyt tulemaan isäksi. Täällä palstallakin tulee aina välillä pohdintoja siitä, että nainen haluaa lapsen ja mies ei. Mies suostuisi hankkimaan sen sillä ehdolla, ettei hänen tarvitse ottaa vastuuta lapsesta. Väärinhän tuo toki on tulevaa lasta kohtaan, mutta ei ole kyllä naiseltakaan oikein mankua lasta ja tehdä lasta tällaisiin ihmeellisiin sopimuksiin perustuen.
SEKSILLÄ. Kuten muissakin raskauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ehdotti (isänsä kehotuksesta), että jakaisimme kodintyöt perinteisiin naisten ja miesten töihin, niin jako olisi selkeä, eikä tulisi riitoja. Olin samaa mieltä, että jako olisi varmastikin selkeä. Naisten työt: siivous, tiskaus, pyykinpesu, lastenhoito, ruoanlaitto silitys jne. Miehen töinä: auton huolto, lamppujen vaihto, saranoiden öljyäminen jne.
Sanoin, että tämä jako kyllä käy minulle. Hän tekee ns. naisten työt ja minä ne "miesten työt". Yllättäen tämä jako ei sitten kelvannutkaan enää. 😊
Erittäin hyvä idea!
Ehdotan, että muillekin naisille sopii jatkossa, että mies tekee ns. naisten työt ja nainen hoitaa (kerrostalossa) miesten työt eli huollattaa mahdollisen auton ja vaihtaa kaksi kertaa vuodessa kattolampun. Ai niin, saranoiden öljyämistaakka pääsi jo unohtumaan... :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan täälläkin jokin aika sitten ketju siitå kun jotkin asuat "pitää tehdä niinkuin nainen haluaa ".Siinä ketjussa oli hyviä esimerkkejä siitä millaiset miesten tekemät jutut ei kelpaa, tyyliin lapset viety päiväkotiin talvella ilman toppavaatteita, ruoaksi koko päivänä 3-vuotias saanut banaanin kun nainen ollut muualla ja mies pelannut koko päivän jne. Enkä nyt tarkoita että naiset aina olisivat oikeassa ja miehet itsekkäitä toheloita mutta noita miehiä oikeasti on paljon joiden tapa tehdä asioita ei ihan syystä käy.
Noista esimerkeistä tuli mieleen että miehet ovat poikkeuksellisesti tehneet jonkun homman, jonka normaalisti nainen hoitaa täysin yksin. Miehelle ei ole siis muodostunut mitään käsitystä siitä, miten homma normaalisti hoidetaan eikä nainen ole myöskään neuvonut hanta. Ilman toppavaatteita päiväkotiin viety lapsi on varmaan viety autolla ja kuviteltu, että päiväkodissa lapsella on ulkoiluvaatteet valmiina. Ei kukaan, ei mies eikä nainen, joka on tottunut hoitamaan jonkun asian, hoida sitä noin päin persettä.
Jos vuosia on joka aamu nähnyt kaksi toppapukuista lasta eteisessä tarhaan lähdössä, ei ole huomannut että heillä on toppavaatteet päällä? Tässä on se ongelma, miehiä ei kiinnosta.
Tähän se kiteytyy: vuosia nähnyt mutta ei kertaakaan tehnyt tai ollut itse vastuussa niin silti pitäisi osata kaikki sama mitä se vuosia asiat itse tehnyt ja hoitanut äiti. Varmaan sinäkin olet vuosia nähnyt miten autossa on kesällä kesärenkaat ja talvella talvirenkaat, mikset osaa itse vaihtaa niitä (tähän keksi joku teidän tilanteeseen sopiva esimerkki kotityöstä, jonka mies hoitaa niin että sinä et edes huomaa)?
Voi herranpieksut.
Jos auton renkaiden vaihto tulee jostain syystä minun hommakseni, niin kyllä minä sen jotenkin hoidan asiallisesti.
En ehkä omin pikku kätösin sitten mutta en kyllä suhtaudu niinkään että jätetään vaihtamatta kun en osaa tai teen itse päin honkia.
Ei kai mieskään ole niin lapsellinen ja avuton että laittaa pienen lapsen palelemaan ulos pakkaseen kesävaatteissa ja pidä nälissään.
Nuohan on täysin perustarpeisiin liittyviä juttuja.
Auton renkaiden vaihto sen sijaan vaatii oikeasti jotain tietoa asiasta mitä ei opi pelkästään elämällä tätä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä todella vieraalta näkökulmalta. Aloituksen lainauksessa nainen kertoo tietävänsä olevan täysipäinen nainen eikä turha kiukuttelija. Se on hänen oma näkökulmansa. En tiedä ainuttakaan parisuhdetta, jossa mies pitäisi naisen näkökulmaa vähäisempänä vain se takia että esittäjä on nainen. Sen sijaan tiedän lukuisia tapauksia, joissa parisuhde- ja perhe-elämää eletään enemmän tai vähemmän naisen sanelemalla tavalla ja rakentavaa keskustelua ei osata käydä. Jos mies ei ole itse tajunnut tehdä jotain asiaa juuri naisen suunnittelemalla tavalla, saa kuulla huudot siitä miten ei osata yhtään mitään jne.
Näin minäkin olen asian ymmärtänyt. Alussa suhde näyttää olevan tasa-arvoinen ja hetken päästä vieressä sängyllä makaa pirttihirmu, jonka sana on laki. Lasten tähden on pakko jaksaa yrittää miellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä te naiset olette ihme kitisijöitä. Pariudutaan ja väännetään mukuloita noille jännämiehille ja sitten märistään somessa kun ne ei "osallistu".
Onko jännämies ( mitä lieneekin) joku syyntakeeton ihminen jonka ei tarvi miettiä tekojensa seurauksia?
Lapsi täytyy hoitaa jos sellaisen synnyttää / siittää.
Jos mies ei halua hoitaa lastaan , ei hän siinä tapauksessa myöskään tee lasta.
Eli kun olen syntynyt naiseksi minun on rajoitettava itseäni pysyttävä väkisin sellaisessa feminiiniydessä jonka joku ulkopuolinen on määritellyt?
Sekin kun jonkin verran vaihtelee kulttuurin ja aikakauden mukaan eikä ole kiveen kirjoitettu.
Miksi en saa hankkia kivaa sisältöä elämään siitä mikä minua oikeasti kiinostaa ( toisia vahingoittamatta itsestään selvästi)?
Ja eihän tässä ole lopulta edes sukupuoli eroista kysymys vaan siitä että työt ja velvollisuudet jaetaan tasapuolisesti ja vapaa- aikaa on tasapuolisesti molemmilla.
Minun isoisoisäni 1800-luvulla hoito leskeksi jäätyään yksin 13 poikaansa. Varmaan vanhemmasta päästä oli jo lähtenyt omilleen mutta pienimmät olivat olleet oikeasti pieniä lapsia vielä.
Oli kutonut kankaat ja leiponut leivät maanviljelyksen ohella. Apua sai isommista pojista.
Jos tuon ajan ihminen kykeni rooliaan laajentamaan tarvittaessa niin kyllä kai nykymiehetkin pystyvät siihen.