Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

HS Mielipide: Yhä harvempi nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja

Vierailija
09.08.2016 |

http://www.hs.fi/mielipide/a1470625865331
"HELSINGIN SANOMISSA on käsitelty puhumisen vaikeutta parisuhteessa. Kaksi kolmasosaa eroista kuulemma tapahtuu naisten aloitteesta. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanoi (HS Kotimaa 8.8.), että joka kolmas mies ei ymmärrä, miksi puoliso haluaa erota.

Olen eronnut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla puolisoni oli yllättynyt, koska hän oli sitä mieltä, että kaikki on hyvin ja minä vain kuvittelen, että meillä menee huonosti. Olin puhunut minua vaivanneista asioista, mutta sitä ei noteerattu. Ainoa vaihtoehto oli erota.

Toisessa liitossa pidin huolta, että puhuimme asioista juuri niin rakentavasti kuin Kontulakin suosittelee. En voi sietää naputusta tai huutamista. Silti sain jossain vaiheessa kuulla, että meillä ei olisi mitään ongelmia, jos minä en niitä tekisi.

Jos olisin tyhjäpäinen kiukuttelija, ymmärtäisin moisen kritiikin, mutta tiedän olevani täyspäinen nainen.

Omien ja ystävieni kokemusten pohjalta olen alkanut miettiä, onko sittenkin kyse vain asenteesta. Siis siitä vanhasta, että naisen esittämiä asioita pidetään vähempiarvoisina miesten mielipiteiden rinnalla.

Toivon, että olen väärässä. Mutta jos ainakin osa miehistä ajattelee näin, heidän kannattaa tarkistaa näkökulmaansa, jos haluavat ylläpitää hyvää parisuhdetta. Yhä harvempi nykyaikainen nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja, kun sen sijaan voi elää rikkaampaa elämää ilman tuonkaltaista väheksyntää.

Tyytyväinen uussinkku

Kommentit (1022)

Vierailija
241/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan täälläkin jokin aika sitten ketju siitå kun jotkin asuat "pitää tehdä niinkuin nainen haluaa ".Siinä ketjussa oli hyviä esimerkkejä siitä millaiset miesten tekemät jutut ei kelpaa, tyyliin lapset viety päiväkotiin talvella ilman toppavaatteita, ruoaksi koko päivänä 3-vuotias saanut banaanin kun nainen ollut muualla ja mies pelannut koko päivän jne. Enkä nyt tarkoita että naiset aina olisivat oikeassa ja miehet itsekkäitä toheloita mutta noita miehiä oikeasti on paljon joiden tapa tehdä asioita ei ihan syystä käy.

Noista esimerkeistä tuli mieleen että miehet ovat poikkeuksellisesti tehneet jonkun homman, jonka normaalisti nainen hoitaa täysin yksin. Miehelle ei ole siis muodostunut mitään käsitystä siitä, miten homma normaalisti hoidetaan eikä nainen ole myöskään neuvonut hanta. Ilman toppavaatteita päiväkotiin viety lapsi on varmaan viety autolla ja kuviteltu, että päiväkodissa lapsella on ulkoiluvaatteet valmiina. Ei kukaan, ei mies eikä nainen, joka on tottunut hoitamaan jonkun asian, hoida sitä noin päin persettä.

Jos vuosia on joka aamu nähnyt kaksi toppapukuista lasta eteisessä tarhaan lähdössä, ei ole huomannut että heillä on toppavaatteet päällä? Tässä on se ongelma, miehiä ei kiinnosta.

Tähän se kiteytyy: vuosia nähnyt mutta ei kertaakaan tehnyt tai ollut itse vastuussa niin silti pitäisi osata kaikki sama mitä se vuosia asiat itse tehnyt ja hoitanut äiti. Varmaan sinäkin olet vuosia nähnyt miten autossa on kesällä kesärenkaat ja talvella talvirenkaat, mikset osaa itse vaihtaa niitä (tähän keksi joku teidän tilanteeseen sopiva esimerkki kotityöstä, jonka mies hoitaa niin että sinä et edes huomaa)?

No jos vastaan tähän esimerkkiin vaikka ei nyt ihan osu; vaikka en vaihtaisi autooni renkaita niin tiedän missä renkaita, pultteja ja rengasrautaa säilytetään ja tiedän koska renkaat kuuluu vaihtaa koska olen "läsnä" kodissamme. Mies ei tiedä missä lasten talvikamppeet ovat vaikka tässä kämpässä ei montaa säilytyspaikkaa ole. Olen yrittänyt kauniisti ja nalkuttamatta näyttää missä talvihaalarit ovat mutta vastauksena tulee että joo, joo kyl mää tiedän. Mikäli satun olemaan työmatkalla sinä aamuna kun talvihaalareita tarvitaan niin 99,9 % varmuudella saan puhelinsoiton että missä h***ssa ne haalarit ovat. Mikäli aavistelen ko. tarvetta ja haen haalarit valmiiksi eteiseen mahdollisen kylmän ilman varalle työmatkani aikana niin mies kokee sen hänen väheksymisenä.

Täytyy sanoa että tässä parisuhteessa on hetkiä jolloin mietin että mitähän vattua... Ja voin sanoa että en nalkuta, en pihtaa, en tiuski, en kyttää ja annan miehen harrastaa ja mennä. Miehen mielestä hän on hyvä aviomies ja isä koska hän ei ryyppää, petä eikä räyhää. Jos yritän puhua nätisti kuinka kaipaisin enemmän osallistuvaa asennetta kodin ja lasten asioihin jotta ei tuntuisi kuinka kaikki on harteillani niin saan takaisin kuinka "naisille ei mikään riitä"- puheen. Niin, ehkä me naiset sitten haluamme liikaa?!?

Koitapas kerran huviksesi tosiaan vaihtaa ne renkaat. Kun olet kiskonut rengasraudalla renkaat vanteiltaan niin voin vaikka vannoa että mieheltäsi tulee sinulle vähintään samanlaiset huudot kuin sinulta miehelle noista toppavaatteiden unohtamisesta.

Esimerkki oli huono ja ilmaisin itseni epäselvästi, anteeksi siitä. Pointtini oli se että mikäli mies ei olisi vaihtamassa renkaita niin niin saisin renkaat vaihdettua autooni tavalla tai toisella koska tiedän missä renkaat ym muut on - veisin vaihtoon rengasliikkeeseen tmv. ( siellä muuten nytkin vaihdetaan, en rasita miestä tällaisella työllä huom ironiaa). Mutta mies ei "halua" tietää missä lasten kamppeet ovat koska se on minun "tehtäväni" ja jos en ole paikalla, niin se on silti edelleen minun "tehtäväni".

Tavalla tai toisella myös se miehesi sai lapsen päiväkotiin. Jos ei ollut ulkoiluvaatteita, niin voi voi. Päiväkodeista löytyy tuollaisia varten jotain lainavaatteita ja jos ei, niin ne pyydetään tuomaan ne tai joku jää sisälle hänen kanssaan. Eikä maailma kaadu. Ja tuollaisen "ironian" voit kyllä lopettaa. Naisena minua oikein hävettää miten alentavasti jotkut suhtautuvat miehiinsä.

Eli mies voi aina olettaa, että päiväkodista kyllä tädit tai sedät kertovat, että ulkovaatteet tarvitaan? Mites olisi, jos mies ihan itse huolehtisi ilman, että aina jonkun tarvitsee sanoa asiasta..? Maailma ei kaadu jos lapsi puetaan talvella crocseihin ja shortseihin, mutta se ei ole lapsen perustarpeista huolehtimista ja se poikii lastensuojeluilmoituksen päiväkodin toimesta. Oma isäni jätti minut taaperona yksin laiturille tunniksi kun meni itse kokemaan verkot, äiti oli huutanut kuin hinaaja kun oli kuullut. Saman oli tehnyt uudestaan ja sen jälkeen en enää päässyt isän kanssa mihinkään.

Murrosiässä erehdyin sen kanssa kerran kahdestaan eräretkelle jonne se oli pakannut yhden makkaran, sinappia ja mustaa kahvia. Ei, en kuollut siihenkään sillä sainhan järvestä vettä juotavaksi. Mutta eipä ole mitään suhdetta isäänkään syntynyt, ei sitä kiinnostanut mun hyvinvointi tai perustarpeet koska oli niin pohjattoman itsekäs. Iskä on kuollut aikaa sitten, ei ole ikävä ollut muuta kuin sitä isää, jota en koskaan saanut. Kateellinen olen ollut kavereille joiden isät välitti ja huolehtivat. En pyytänyt isääni saattamaan minua alttarille, koska en kokenut häntä läheiseksi. Lapselle rakkaus ja välittäminen osoitetaan perustarpeista huolehtimalla ja olemalla kiinnostuneita hänestä.

Lapsi ei ole riippakivi tai aikuisen elämän häirikkö, ja sellaiset vanhemmat jotka eivät lapsistaan välitä eivät ymmärrä millaisen vanhuuden turvan menettävät, kun niitä lapsia ei voikaan saada kiinnostumaan isästä enää myöhemmin. Ihmissuhde rakennetaan, ei pystytetä kuten telttaa.

Jospa keskittyisin lukemaan ennen kuin alat vaahtoamaan surkeasta isäsuhteestasi. Kyseessä oli esimerkki, jossa selkeästi äiti on hoitanut kaiken lapsen vaatehuoltoon, pukemiseen ja päiväkotiin viemiseen liittyvät asiat yksin. Isän ei ole annettu (?) osallistua. Nyt kun äidin ollessa työmatkalla isä vie lapset poikkeuksellisesti päiväkotiin, hän saa huudot siitä ettei tee hommaa samalla rutiinilla kuin äiti. Ei kukaan isä eikä äiti, joka ostaa huolehtii lapsen vaatteista ja päiväkotiin viemisistä, vie lasta pakkasella sisävaatteissa tarhaan.

Kylläpä tulkitsit jännittävästi viestini johon viittasit ("Mies ei tiedä missä lasten talvikamppeet ovat vaikka tässä kämpässä ei montaa säilytyspaikkaa ole. Olen yrittänyt kauniisti ja nalkuttamatta näyttää missä talvihaalarit ovat mutta vastauksena tulee että joo, joo kyl mää tiedän. Mikäli satun olemaan työmatkalla sinä aamuna kun talvihaalareita tarvitaan niin 99,9 % varmuudella saan puhelinsoiton että missä h***ssa ne haalarit ovat. Mikäli aavistelen ko. tarvetta ja haen haalarit valmiiksi eteiseen mahdollisen kylmän ilman varalle työmatkani aikana niin mies kokee sen hänen väheksymisenä.") eli meillä mies saa (sic!) osallistua lasten asioihin mutta kun ei kiinnosta. Lasten asiat ovat minun tehtäväni, olen paikalla tai en kuten myös muut arjen pyörittämiseen liittyvät asiat. Ja minä en huuda, en nalkuta, en tiuski.

Kamalinta mielestäni on se että me naisten kollektiivina vielä mahdollistamme miesten "vapaamatkustamisen" arjessa. Yksi tosielämän esimerkki; poikkeuksellisesti eräässä perheessä mies vei lapsen päiväkotiin aamuisin parin viikon ajan ja eikä toiminut päiväkodin aamurutiinien mukaisesti. Sitten taas parin viikon päästä äiti aloitti aamuviennit niin päiväkodin täti kertoi äidille, että iskä oli toiminut väärin ko. ajan että voisiko äiti kertoa ko. isälle että miten lapsi tuodaan ja jätetään päiväkotiin. Äiti oli hämmentynyt ja kysyi että oliko lapsen isälle kerrottu asiasta jo kyseisen kahden viikon aikana. "Ei, kun meillä on tapana jutella äitien kanssa tällaiset asiat" WTF?!?

Tuo esimerkkisi kuulostaa kieltämättä vähän keksityltä. Montako kertaa noin on tapahtunut että mies soittaa sinulle aamulla että missä helvetissä on haalarit? Kerrot että aavistat tämän etukäteen ja viet haalarit jo valmiiksi eteiseen. Eli ei mies missään vaiheessa pääse soittamaan sinulle kun sinä olet jo ennakoinut tämänkin. Jospa vaan annat ensi kerralla miehen soittaa ja kysyä haalareista. Kotiin palattuasi keskustelette yhdessä nämä teidän perheen säilytysratkaisut läpi: mies väittää tietävänsä että missä haalarit on mutta ei kuitenkaan löydä niitä mistään, joten mietitte yhdessä jonkun loogisen paikan niille ulkovaatteille.

Valitettavasti kyllä nyt aliarvioit minua pahasti. Kyseisiä soittoja tulee joka kerta (99,9 % tod näk), ei tietty aina haalareista mutta jostain muusta vastaavasta asiasta ja kyllä olemme keskustelleet asiasta ja hakeneet ratkaisuja mutta kun miehen pääajatus on se että nämä "lapsijutut" ei ole hänen juttuja niin mitä teet. Mitä enemmän ennakoin asioita sitä vähemmällä mies pääsee. Mutta en halua lasten "kärsivän" niin joudun tasapainoilemaan ennakoimisen määrän suhteen. MOT eli tämä on juuri sitä arjen mahdollistamista mihin moni nainen väsyy.

Mitä "arjen mahdollistamista" liittyy kahden aikuisen ja lapsettoman ihmisen yhteiselämään?

Vierailija
242/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan täälläkin jokin aika sitten ketju siitå kun jotkin asuat "pitää tehdä niinkuin nainen haluaa ".Siinä ketjussa oli hyviä esimerkkejä siitä millaiset miesten tekemät jutut ei kelpaa, tyyliin lapset viety päiväkotiin talvella ilman toppavaatteita, ruoaksi koko päivänä 3-vuotias saanut banaanin kun nainen ollut muualla ja mies pelannut koko päivän jne. Enkä nyt tarkoita että naiset aina olisivat oikeassa ja miehet itsekkäitä toheloita mutta noita miehiä oikeasti on paljon joiden tapa tehdä asioita ei ihan syystä käy.

Noista esimerkeistä tuli mieleen että miehet ovat poikkeuksellisesti tehneet jonkun homman, jonka normaalisti nainen hoitaa täysin yksin. Miehelle ei ole siis muodostunut mitään käsitystä siitä, miten homma normaalisti hoidetaan eikä nainen ole myöskään neuvonut hanta. Ilman toppavaatteita päiväkotiin viety lapsi on varmaan viety autolla ja kuviteltu, että päiväkodissa lapsella on ulkoiluvaatteet valmiina. Ei kukaan, ei mies eikä nainen, joka on tottunut hoitamaan jonkun asian, hoida sitä noin päin persettä.

Jos vuosia on joka aamu nähnyt kaksi toppapukuista lasta eteisessä tarhaan lähdössä, ei ole huomannut että heillä on toppavaatteet päällä? Tässä on se ongelma, miehiä ei kiinnosta.

Tähän se kiteytyy: vuosia nähnyt mutta ei kertaakaan tehnyt tai ollut itse vastuussa niin silti pitäisi osata kaikki sama mitä se vuosia asiat itse tehnyt ja hoitanut äiti. Varmaan sinäkin olet vuosia nähnyt miten autossa on kesällä kesärenkaat ja talvella talvirenkaat, mikset osaa itse vaihtaa niitä (tähän keksi joku teidän tilanteeseen sopiva esimerkki kotityöstä, jonka mies hoitaa niin että sinä et edes huomaa)?

No jos vastaan tähän esimerkkiin vaikka ei nyt ihan osu; vaikka en vaihtaisi autooni renkaita niin tiedän missä renkaita, pultteja ja rengasrautaa säilytetään ja tiedän koska renkaat kuuluu vaihtaa koska olen "läsnä" kodissamme. Mies ei tiedä missä lasten talvikamppeet ovat vaikka tässä kämpässä ei montaa säilytyspaikkaa ole. Olen yrittänyt kauniisti ja nalkuttamatta näyttää missä talvihaalarit ovat mutta vastauksena tulee että joo, joo kyl mää tiedän. Mikäli satun olemaan työmatkalla sinä aamuna kun talvihaalareita tarvitaan niin 99,9 % varmuudella saan puhelinsoiton että missä h***ssa ne haalarit ovat. Mikäli aavistelen ko. tarvetta ja haen haalarit valmiiksi eteiseen mahdollisen kylmän ilman varalle työmatkani aikana niin mies kokee sen hänen väheksymisenä.

Täytyy sanoa että tässä parisuhteessa on hetkiä jolloin mietin että mitähän vattua... Ja voin sanoa että en nalkuta, en pihtaa, en tiuski, en kyttää ja annan miehen harrastaa ja mennä. Miehen mielestä hän on hyvä aviomies ja isä koska hän ei ryyppää, petä eikä räyhää. Jos yritän puhua nätisti kuinka kaipaisin enemmän osallistuvaa asennetta kodin ja lasten asioihin jotta ei tuntuisi kuinka kaikki on harteillani niin saan takaisin kuinka "naisille ei mikään riitä"- puheen. Niin, ehkä me naiset sitten haluamme liikaa?!?

Koitapas kerran huviksesi tosiaan vaihtaa ne renkaat. Kun olet kiskonut rengasraudalla renkaat vanteiltaan niin voin vaikka vannoa että mieheltäsi tulee sinulle vähintään samanlaiset huudot kuin sinulta miehelle noista toppavaatteiden unohtamisesta.

Esimerkki oli huono ja ilmaisin itseni epäselvästi, anteeksi siitä. Pointtini oli se että mikäli mies ei olisi vaihtamassa renkaita niin niin saisin renkaat vaihdettua autooni tavalla tai toisella koska tiedän missä renkaat ym muut on - veisin vaihtoon rengasliikkeeseen tmv. ( siellä muuten nytkin vaihdetaan, en rasita miestä tällaisella työllä huom ironiaa). Mutta mies ei "halua" tietää missä lasten kamppeet ovat koska se on minun "tehtäväni" ja jos en ole paikalla, niin se on silti edelleen minun "tehtäväni".

Ei vaan esimerkkisi oli erinomaisen osuva. Et ole vaihtanut renkaita, mutta uhoat että kyllähän se sinulta hoituisi kun kerran oikein tiedät että missä niitä renkaitakin säilytetään ja pultit ja rengasraudatkin löydät (näillä et btw tee renkaiden vaihdossa yhtään mitään). Pultit on valmiina kiinni autossa pitämässä niitä nykyisiä renkaita paikoillaan ja lisäksi tarvitsisit tuohon tunkin, sopivan kokoisen pulttiavaimen sekä vaseliinia. No sitten kun meni pieleen, niin toteat "no kyllä minä ne tavalla tai toisella vaihdan!"

Samalla tavalla mies ei näköjään ole vienyt lapsia tarhaan tai ulkoilemaan kovin paljon, mutta olettaa että kyllä ne sinne hoituu kun tietää kerran missä se tarhakin on. Ei mennyt sekään ihan putkeen, mutta asia hoitui tavalla tai toisella.

Ainoa ero näissä nyt on se, että sinun mokasi ei mielestäsi ole yhtään mitään ja esimerkki se ainoastaan oli huono. Miehelle sen sijaan naureskelet että "miten se ei voi tuotakaan osata!"

Esimerkki oli huono koska ilmeisesti pointtini meni ohi; kyse ei ole suorituksesta vaan ymmärryksestä ja kiinnostuksesta. Omistan auton niin tiedän litä asioita siihen liittyy kuten renkaanvaihdot ja huollot. Samoin " lapsenomistamiseen" liittyy asioita joihin molempien vanhempien olisi syytä olla kiinnostunut eikä olettaa että toinen hoitaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
243/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

.

Vierailija
244/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan täälläkin jokin aika sitten ketju siitå kun jotkin asuat "pitää tehdä niinkuin nainen haluaa ".Siinä ketjussa oli hyviä esimerkkejä siitä millaiset miesten tekemät jutut ei kelpaa, tyyliin lapset viety päiväkotiin talvella ilman toppavaatteita, ruoaksi koko päivänä 3-vuotias saanut banaanin kun nainen ollut muualla ja mies pelannut koko päivän jne. Enkä nyt tarkoita että naiset aina olisivat oikeassa ja miehet itsekkäitä toheloita mutta noita miehiä oikeasti on paljon joiden tapa tehdä asioita ei ihan syystä käy.

Noista esimerkeistä tuli mieleen että miehet ovat poikkeuksellisesti tehneet jonkun homman, jonka normaalisti nainen hoitaa täysin yksin. Miehelle ei ole siis muodostunut mitään käsitystä siitä, miten homma normaalisti hoidetaan eikä nainen ole myöskään neuvonut hanta. Ilman toppavaatteita päiväkotiin viety lapsi on varmaan viety autolla ja kuviteltu, että päiväkodissa lapsella on ulkoiluvaatteet valmiina. Ei kukaan, ei mies eikä nainen, joka on tottunut hoitamaan jonkun asian, hoida sitä noin päin persettä.

Jos vuosia on joka aamu nähnyt kaksi toppapukuista lasta eteisessä tarhaan lähdössä, ei ole huomannut että heillä on toppavaatteet päällä? Tässä on se ongelma, miehiä ei kiinnosta.

Tähän se kiteytyy: vuosia nähnyt mutta ei kertaakaan tehnyt tai ollut itse vastuussa niin silti pitäisi osata kaikki sama mitä se vuosia asiat itse tehnyt ja hoitanut äiti. Varmaan sinäkin olet vuosia nähnyt miten autossa on kesällä kesärenkaat ja talvella talvirenkaat, mikset osaa itse vaihtaa niitä (tähän keksi joku teidän tilanteeseen sopiva esimerkki kotityöstä, jonka mies hoitaa niin että sinä et edes huomaa)?

No jos vastaan tähän esimerkkiin vaikka ei nyt ihan osu; vaikka en vaihtaisi autooni renkaita niin tiedän missä renkaita, pultteja ja rengasrautaa säilytetään ja tiedän koska renkaat kuuluu vaihtaa koska olen "läsnä" kodissamme. Mies ei tiedä missä lasten talvikamppeet ovat vaikka tässä kämpässä ei montaa säilytyspaikkaa ole. Olen yrittänyt kauniisti ja nalkuttamatta näyttää missä talvihaalarit ovat mutta vastauksena tulee että joo, joo kyl mää tiedän. Mikäli satun olemaan työmatkalla sinä aamuna kun talvihaalareita tarvitaan niin 99,9 % varmuudella saan puhelinsoiton että missä h***ssa ne haalarit ovat. Mikäli aavistelen ko. tarvetta ja haen haalarit valmiiksi eteiseen mahdollisen kylmän ilman varalle työmatkani aikana niin mies kokee sen hänen väheksymisenä.

Täytyy sanoa että tässä parisuhteessa on hetkiä jolloin mietin että mitähän vattua... Ja voin sanoa että en nalkuta, en pihtaa, en tiuski, en kyttää ja annan miehen harrastaa ja mennä. Miehen mielestä hän on hyvä aviomies ja isä koska hän ei ryyppää, petä eikä räyhää. Jos yritän puhua nätisti kuinka kaipaisin enemmän osallistuvaa asennetta kodin ja lasten asioihin jotta ei tuntuisi kuinka kaikki on harteillani niin saan takaisin kuinka "naisille ei mikään riitä"- puheen. Niin, ehkä me naiset sitten haluamme liikaa?!?

Koitapas kerran huviksesi tosiaan vaihtaa ne renkaat. Kun olet kiskonut rengasraudalla renkaat vanteiltaan niin voin vaikka vannoa että mieheltäsi tulee sinulle vähintään samanlaiset huudot kuin sinulta miehelle noista toppavaatteiden unohtamisesta.

Esimerkki oli huono ja ilmaisin itseni epäselvästi, anteeksi siitä. Pointtini oli se että mikäli mies ei olisi vaihtamassa renkaita niin niin saisin renkaat vaihdettua autooni tavalla tai toisella koska tiedän missä renkaat ym muut on - veisin vaihtoon rengasliikkeeseen tmv. ( siellä muuten nytkin vaihdetaan, en rasita miestä tällaisella työllä huom ironiaa). Mutta mies ei "halua" tietää missä lasten kamppeet ovat koska se on minun "tehtäväni" ja jos en ole paikalla, niin se on silti edelleen minun "tehtäväni".

Ei vaan esimerkkisi oli erinomaisen osuva. Et ole vaihtanut renkaita, mutta uhoat että kyllähän se sinulta hoituisi kun kerran oikein tiedät että missä niitä renkaitakin säilytetään ja pultit ja rengasraudatkin löydät (näillä et btw tee renkaiden vaihdossa yhtään mitään). Pultit on valmiina kiinni autossa pitämässä niitä nykyisiä renkaita paikoillaan ja lisäksi tarvitsisit tuohon tunkin, sopivan kokoisen pulttiavaimen sekä vaseliinia. No sitten kun meni pieleen, niin toteat "no kyllä minä ne tavalla tai toisella vaihdan!"

Samalla tavalla mies ei näköjään ole vienyt lapsia tarhaan tai ulkoilemaan kovin paljon, mutta olettaa että kyllä ne sinne hoituu kun tietää kerran missä se tarhakin on. Ei mennyt sekään ihan putkeen, mutta asia hoitui tavalla tai toisella.

Ainoa ero näissä nyt on se, että sinun mokasi ei mielestäsi ole yhtään mitään ja esimerkki se ainoastaan oli huono. Miehelle sen sijaan naureskelet että "miten se ei voi tuotakaan osata!"

Esimerkki oli huono koska ilmeisesti pointtini meni ohi; kyse ei ole suorituksesta vaan ymmärryksestä ja kiinnostuksesta. Omistan auton niin tiedän litä asioita siihen liittyy kuten renkaanvaihdot ja huollot. Samoin " lapsenomistamiseen" liittyy asioita joihin molempien vanhempien olisi syytä olla kiinnostunut eikä olettaa että toinen hoitaa.

Sinä LUULET tietäväsi autoon liittyviä juttuja, mutta kokemattomuuttasi etä kuintekaan selviä niitä ilman apua. Miehesi LUULEE tietävänsä lapsiin liittyviä juttuja, mutta kokemattomuuttaan ei kuintekaan selviä niistä ilman apua. Lopputulos on prikuleen sama: vieras homma ei hoidu teiltä kummaltakaan ilman apua, mutta ainoastaan miehesi on mielestäsi ansainnut asiasta haukut.

Vierailija
245/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kyllä tietää, että miten te valittavat naiset olette tuollaisiin suhteisiin päätyneet:

Onko mies jo alunalkaen ollut osallistumaton passattava ja te olette sitten omaksuneet sen kodinkoneen roolin Miksi tässä tilanteessa olette sitten edelleen jatkaneet suhdetta miehen kanssa ja tehneet jopa lapsia? Yllätyshän tuo miehen osallitumattomuus ei ole.

Useampi kuvaili, että kotityö "ovat vain jotenkin ajautuneet" naisen hoidettavaksi. Miten ne yhtäkkiä ajautuvat? Eikö keskustella että kuka tekee mitäkin vai mitä ihmettä. Esim. jos toinen on työttömänä, on aika luonnollista että hän ottaa suuremman vastuun kotitöistä. Työt tasataan toki taas sitten kun henkilö palaa töihin.

Omassa tuttavapiirissä on paljon näitä vapaamatkustajamiehiä (omani mukaanlukien) ja kuvio on ollut aina sama. Ennen lapsia asiat menee mukavasti tasan. Mieskin osallistuu ja toisaalta kahden aikuisen taloudessa sitä hommaakaan niin kauheasti ole. Sitten syntyy lapsi/lapsia. Nainen on kotona vuoden/vuosia ja tekee luonnollisesti suurimman osan kotitöistä. Homma jää päälle ja mies taantuu sohvaperunaksi, eikä enää suostu osallistumaan kuin pyydettäessä. Nainen väsyy jatkuvaan pyytämiseen ja siinähän se sotku on valmis.

Miten se on luonnollista että nainen rupeaa yhtäkkiä hoitamaan kaikki kotityöt kun on kerran lapsetkin hoidettavana? Mutta summa summarum: nainen siis itse ottaa kotityöt itselleen, passivoittaa miehen ja sitten valittaa ettei mies osallistu mihinkään. Ja syyttää tästä kaikesta vielä miestä.

HAH! Miten nainen ottaa kotityöt itselleen? Lukitsee pyykinpesukoneen, tiskikoneen ja siivouskaapin?  Piilottaa tiskiharjan ja luutun? Ei, kyllä kyse on siitä että mies ei tee mitään omatoimisesti, eikä kaikissa tapauksissa edes neuvottelun jälkeen eikä kauniisti pyytämällä eikä pahimmissa tapauksissa edes suuttumisen jälkeen...

Vierailija
246/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

-nai ameeba

-lisäänny ameeban kanssa

-kotona ollessasi opeta ameeba siihen, että hoidat lapsen ja kodin

-älä neuvo ja opasta ameebaa osallistumaan arkeen

-totea ameeba kelvottomaksi, koska ameeba ei osallistu arkeen

-tee ameebavihapalstalle kaikkia ameeboja koskevia yleistyksiä, ja totea kaikki ameebat paskoiksi

Näin.

Ja vika on kenessä? Ameebassa vai siinä mahdollistajassa ja tilanteet tähän jamaan ohjanneella?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
247/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Käsi sydämelle naiset/miehet joilla oma puoliso ei ota vastuuta eikä tiedä missä tavarat on ja tekee mielestänne vähemmän töistä: Onko teilä samanlainen olo töissä, joudutteko sielläkin tekemään enemmän kuin muut tumpeloiden työkaverien takia? Entä esim. sukujuhlissa jossa esim. yhdessä kokataan, eikö ne muut ymmärrä kuinka asiat tulisi hoitaa? Jos nita ongelmallisia ihmisiä on kertynyt paljon omaan elämään kannattaa katsoa peiliin: kontrollifriikki ihminen on rasittava ympäristölleen.

Näinpä. En todella usko hetkeäkään etteikö jonkun mies muka tietäisi missä vaikka talvihaalarit on (meillä lapset itsekin jo tietävät ja kaivavat ne omista naulakoistaan esiin vaikka pukemisessa tarvitseekin auttaa). Missä niitä yhden vastaajan talvihaalareita edes säilytetään, jos niitä ei kerran kukaan muu kuin äiti niitä löydä? Kaikesta päätellen ei ainakaan kovin loogisessa paikassa, mutta mahdollista sisustaja-äitiä miellyttävässä paikassa?

Vierailija
248/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kyllä tietää, että miten te valittavat naiset olette tuollaisiin suhteisiin päätyneet:

Onko mies jo alunalkaen ollut osallistumaton passattava ja te olette sitten omaksuneet sen kodinkoneen roolin Miksi tässä tilanteessa olette sitten edelleen jatkaneet suhdetta miehen kanssa ja tehneet jopa lapsia? Yllätyshän tuo miehen osallitumattomuus ei ole.

Useampi kuvaili, että kotityö "ovat vain jotenkin ajautuneet" naisen hoidettavaksi. Miten ne yhtäkkiä ajautuvat? Eikö keskustella että kuka tekee mitäkin vai mitä ihmettä. Esim. jos toinen on työttömänä, on aika luonnollista että hän ottaa suuremman vastuun kotitöistä. Työt tasataan toki taas sitten kun henkilö palaa töihin.

Omassa tuttavapiirissä on paljon näitä vapaamatkustajamiehiä (omani mukaanlukien) ja kuvio on ollut aina sama. Ennen lapsia asiat menee mukavasti tasan. Mieskin osallistuu ja toisaalta kahden aikuisen taloudessa sitä hommaakaan niin kauheasti ole. Sitten syntyy lapsi/lapsia. Nainen on kotona vuoden/vuosia ja tekee luonnollisesti suurimman osan kotitöistä. Homma jää päälle ja mies taantuu sohvaperunaksi, eikä enää suostu osallistumaan kuin pyydettäessä. Nainen väsyy jatkuvaan pyytämiseen ja siinähän se sotku on valmis.

Miten se on luonnollista että nainen rupeaa yhtäkkiä hoitamaan kaikki kotityöt kun on kerran lapsetkin hoidettavana? Mutta summa summarum: nainen siis itse ottaa kotityöt itselleen, passivoittaa miehen ja sitten valittaa ettei mies osallistu mihinkään. Ja syyttää tästä kaikesta vielä miestä.

Luonnollista siksi, että kun perheeseen syntyy ensimmäinen lapsi, vauva nukkuu suurimman osan ajasta ja naisella on aikaa ja mahdollisuus tehdä kotitöitä vauvanhoidon sijasta. Ja koska mieskin on päivät töissä, on helpompaa, että se siivoaa, jolla on enemmän aikaa. Kun perheeseen syntyy toinen lapsi, tilanne muuttuu. Nainen on yleensä edelleen se, joka on lasten kanssa kotona, mutta tällöin isompi lapsi jo sotkee, isommalle lapselle on laitettava ruokaa jne. Äiti ei voi odottaa kuutta tuntia, että mies tulee töistä kotiin keräämään isomman lapsen levittämät legot lattialta, jotta pienempi ei laita niitä suuhunsa ja tukehdu, tai että mies laittaa lapselle lounaan. Naisen siis täytyy huolehtia, että kotona on lapsille riittävän siistiä ja turvallista, laittaa ruokaa jne. Kun nainen tämän jälkeen palaa työelämään, mies on jo tottunut siihen, että nainen hoitaa - ainakin suurimmaksi osaksi - kotityöt ja tämä on miehen mielestä ollut niin mukavaa, että muutos tasapuolisesta vastuunkantamisesta ei tunnukaan kivalta. 

Minusta on hyvä muistaa myös sekin, että parisuhteen alussa molemmilla saattaa olla hyvinkin samanlainen käsitys esimerkiksi siisteydestä, mutta lasten syntymän jälkeen naisella vaatimustaso nousee. Pieni lapsi laittaa kaiken mahdollisen suuhunsa ja kodin on oltava lasten vuoksi siisti ja turvallinen. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
249/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mainitsen isäni esimerkkinä miehestä, jolla ei todellakaan pitäisi olla lapsia.

Äiti huolehti yksin meistä lapsista ja teki kaikki kotityöt, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä. Isä teki "pitkää päivää", ts. kävi juoksemassa ja kaljalla kavereiden kanssa töiden jälkeen.  

Lopulta äiti kyllästyi olemaan yksinhuoltaja avioliitossa ja erosi.

Isä tapasi meitä lapsiaan pari kertaa, kunnes lopetti meihin - OMIIN lapsiinsa - yhteydenpidon kokonaan.

Isällä oli käytössään kuukaudessa enemmän rahaa, kuin meillä kolmella eli äidillä ja sisaruksellani. Siitä huolimatta hän maksatti elatusmaksumme vanhemmillaan - ja hänen isällään oli OTSAA syyttää meitä lapsia tilanteesta. 

Isä meni uusiin naimisiin itseään 17 vuotta nuoremman naisen kanssa ja he saivat kolme lasta. Hänen vaimonsa on koko parisuhteen aikana tehnyt 95 prosenttia kotitöistä, vaikka vaimo on ollut jo pitkään töissä hoidettuaan ensin pieniä lapsia kotona useita vuosia.

Vaimo huolehti ja huolehtii täysin lapsista, hoitaa kaiken siivoamisen, tekee valtaosan pihatöistä jne.

Isää markkinoi Mensan jäsenyyttään. Häntä kiinnostaa tieto, joten hän joko tutkii tietokoneelta mielenkiintoisia juttuja - tai nukkuu sohvalla. Vaimo tekee lähes kaikki työt.

Onneksi vaimo oli ystävällinen ihminen ja otti yhteyttä sisarukseeni ja minuun, joten tapasimme jälleen isää ja hänen uutta perhettään.

Joidenkin miesten pitäisi elää koko elämä yksin tai korkeintaan ottaa itselleen tilanteeseen sopiva vaimo passaajakseen. Ei todellakaan hankkia lapsia, joista hän ei ole yhtään kiinnostunut.

Vierailija
250/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kyllä tietää, että miten te valittavat naiset olette tuollaisiin suhteisiin päätyneet:

Onko mies jo alunalkaen ollut osallistumaton passattava ja te olette sitten omaksuneet sen kodinkoneen roolin Miksi tässä tilanteessa olette sitten edelleen jatkaneet suhdetta miehen kanssa ja tehneet jopa lapsia? Yllätyshän tuo miehen osallitumattomuus ei ole.

Useampi kuvaili, että kotityö "ovat vain jotenkin ajautuneet" naisen hoidettavaksi. Miten ne yhtäkkiä ajautuvat? Eikö keskustella että kuka tekee mitäkin vai mitä ihmettä. Esim. jos toinen on työttömänä, on aika luonnollista että hän ottaa suuremman vastuun kotitöistä. Työt tasataan toki taas sitten kun henkilö palaa töihin.

Omassa tuttavapiirissä on paljon näitä vapaamatkustajamiehiä (omani mukaanlukien) ja kuvio on ollut aina sama. Ennen lapsia asiat menee mukavasti tasan. Mieskin osallistuu ja toisaalta kahden aikuisen taloudessa sitä hommaakaan niin kauheasti ole. Sitten syntyy lapsi/lapsia. Nainen on kotona vuoden/vuosia ja tekee luonnollisesti suurimman osan kotitöistä. Homma jää päälle ja mies taantuu sohvaperunaksi, eikä enää suostu osallistumaan kuin pyydettäessä. Nainen väsyy jatkuvaan pyytämiseen ja siinähän se sotku on valmis.

Miten se on luonnollista että nainen rupeaa yhtäkkiä hoitamaan kaikki kotityöt kun on kerran lapsetkin hoidettavana? Mutta summa summarum: nainen siis itse ottaa kotityöt itselleen, passivoittaa miehen ja sitten valittaa ettei mies osallistu mihinkään. Ja syyttää tästä kaikesta vielä miestä.

HAH! Miten nainen ottaa kotityöt itselleen? Lukitsee pyykinpesukoneen, tiskikoneen ja siivouskaapin?  Piilottaa tiskiharjan ja luutun? Ei, kyllä kyse on siitä että mies ei tee mitään omatoimisesti, eikä kaikissa tapauksissa edes neuvottelun jälkeen eikä kauniisti pyytämällä eikä pahimmissa tapauksissa edes suuttumisen jälkeen...

Tuolla ylempänähän se juuri kerrottiin. Nainen tekee luonnollisesti kaikki kotityöt. Ei mies tietenkään tee omatoimisesti mitään, koska on tottunut siihen että nainen on ehtinyt jo hoitaa kaiken ja hoitaa jatkossakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
251/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

-nai ameeba

-lisäänny ameeban kanssa

-kotona ollessasi opeta ameeba siihen, että hoidat lapsen ja kodin

-älä neuvo ja opasta ameebaa osallistumaan arkeen

-totea ameeba kelvottomaksi, koska ameeba ei osallistu arkeen

-tee ameebavihapalstalle kaikkia ameeboja koskevia yleistyksiä, ja totea kaikki ameebat paskoiksi

Näin.

Ja vika on kenessä? Ameebassa vai siinä mahdollistajassa ja tilanteet tähän jamaan ohjanneella?

Ameebassa.

Naurettavaa syyllistää parisuhteen toinen osapuoli siitä, että ameeba on ääliö.

Vierailija
252/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kyllä tietää, että miten te valittavat naiset olette tuollaisiin suhteisiin päätyneet:

Onko mies jo alunalkaen ollut osallistumaton passattava ja te olette sitten omaksuneet sen kodinkoneen roolin Miksi tässä tilanteessa olette sitten edelleen jatkaneet suhdetta miehen kanssa ja tehneet jopa lapsia? Yllätyshän tuo miehen osallitumattomuus ei ole.

Useampi kuvaili, että kotityö "ovat vain jotenkin ajautuneet" naisen hoidettavaksi. Miten ne yhtäkkiä ajautuvat? Eikö keskustella että kuka tekee mitäkin vai mitä ihmettä. Esim. jos toinen on työttömänä, on aika luonnollista että hän ottaa suuremman vastuun kotitöistä. Työt tasataan toki taas sitten kun henkilö palaa töihin.

Omassa tuttavapiirissä on paljon näitä vapaamatkustajamiehiä (omani mukaanlukien) ja kuvio on ollut aina sama. Ennen lapsia asiat menee mukavasti tasan. Mieskin osallistuu ja toisaalta kahden aikuisen taloudessa sitä hommaakaan niin kauheasti ole. Sitten syntyy lapsi/lapsia. Nainen on kotona vuoden/vuosia ja tekee luonnollisesti suurimman osan kotitöistä. Homma jää päälle ja mies taantuu sohvaperunaksi, eikä enää suostu osallistumaan kuin pyydettäessä. Nainen väsyy jatkuvaan pyytämiseen ja siinähän se sotku on valmis.

Miten se on luonnollista että nainen rupeaa yhtäkkiä hoitamaan kaikki kotityöt kun on kerran lapsetkin hoidettavana? Mutta summa summarum: nainen siis itse ottaa kotityöt itselleen, passivoittaa miehen ja sitten valittaa ettei mies osallistu mihinkään. Ja syyttää tästä kaikesta vielä miestä.

Luonnollista siksi, että kun perheeseen syntyy ensimmäinen lapsi, vauva nukkuu suurimman osan ajasta ja naisella on aikaa ja mahdollisuus tehdä kotitöitä vauvanhoidon sijasta. Ja koska mieskin on päivät töissä, on helpompaa, että se siivoaa, jolla on enemmän aikaa. Kun perheeseen syntyy toinen lapsi, tilanne muuttuu. Nainen on yleensä edelleen se, joka on lasten kanssa kotona, mutta tällöin isompi lapsi jo sotkee, isommalle lapselle on laitettava ruokaa jne. Äiti ei voi odottaa kuutta tuntia, että mies tulee töistä kotiin keräämään isomman lapsen levittämät legot lattialta, jotta pienempi ei laita niitä suuhunsa ja tukehdu, tai että mies laittaa lapselle lounaan. Naisen siis täytyy huolehtia, että kotona on lapsille riittävän siistiä ja turvallista, laittaa ruokaa jne. Kun nainen tämän jälkeen palaa työelämään, mies on jo tottunut siihen, että nainen hoitaa - ainakin suurimmaksi osaksi - kotityöt ja tämä on miehen mielestä ollut niin mukavaa, että muutos tasapuolisesta vastuunkantamisesta ei tunnukaan kivalta. 

Minusta on hyvä muistaa myös sekin, että parisuhteen alussa molemmilla saattaa olla hyvinkin samanlainen käsitys esimerkiksi siisteydestä, mutta lasten syntymän jälkeen naisella vaatimustaso nousee. Pieni lapsi laittaa kaiken mahdollisen suuhunsa ja kodin on oltava lasten vuoksi siisti ja turvallinen. 

Menee pieleen tuossa vaiheessa kun ainoastaan äiti päätyy olemaan kotona niiden lasten kanssa. Miksi ihmeessä? Nykyperheissä ei ole edes kovin tavallista enää sekään että mies olisi parempipalkkaisessa työssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
253/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kyllä tietää, että miten te valittavat naiset olette tuollaisiin suhteisiin päätyneet:

Onko mies jo alunalkaen ollut osallistumaton passattava ja te olette sitten omaksuneet sen kodinkoneen roolin Miksi tässä tilanteessa olette sitten edelleen jatkaneet suhdetta miehen kanssa ja tehneet jopa lapsia? Yllätyshän tuo miehen osallitumattomuus ei ole.

Useampi kuvaili, että kotityö "ovat vain jotenkin ajautuneet" naisen hoidettavaksi. Miten ne yhtäkkiä ajautuvat? Eikö keskustella että kuka tekee mitäkin vai mitä ihmettä. Esim. jos toinen on työttömänä, on aika luonnollista että hän ottaa suuremman vastuun kotitöistä. Työt tasataan toki taas sitten kun henkilö palaa töihin.

Omassa tuttavapiirissä on paljon näitä vapaamatkustajamiehiä (omani mukaanlukien) ja kuvio on ollut aina sama. Ennen lapsia asiat menee mukavasti tasan. Mieskin osallistuu ja toisaalta kahden aikuisen taloudessa sitä hommaakaan niin kauheasti ole. Sitten syntyy lapsi/lapsia. Nainen on kotona vuoden/vuosia ja tekee luonnollisesti suurimman osan kotitöistä. Homma jää päälle ja mies taantuu sohvaperunaksi, eikä enää suostu osallistumaan kuin pyydettäessä. Nainen väsyy jatkuvaan pyytämiseen ja siinähän se sotku on valmis.

Miten se on luonnollista että nainen rupeaa yhtäkkiä hoitamaan kaikki kotityöt kun on kerran lapsetkin hoidettavana? Mutta summa summarum: nainen siis itse ottaa kotityöt itselleen, passivoittaa miehen ja sitten valittaa ettei mies osallistu mihinkään. Ja syyttää tästä kaikesta vielä miestä.

Luonnollista siksi, että kun perheeseen syntyy ensimmäinen lapsi, vauva nukkuu suurimman osan ajasta ja naisella on aikaa ja mahdollisuus tehdä kotitöitä vauvanhoidon sijasta. Ja koska mieskin on päivät töissä, on helpompaa, että se siivoaa, jolla on enemmän aikaa. Kun perheeseen syntyy toinen lapsi, tilanne muuttuu. Nainen on yleensä edelleen se, joka on lasten kanssa kotona, mutta tällöin isompi lapsi jo sotkee, isommalle lapselle on laitettava ruokaa jne. Äiti ei voi odottaa kuutta tuntia, että mies tulee töistä kotiin keräämään isomman lapsen levittämät legot lattialta, jotta pienempi ei laita niitä suuhunsa ja tukehdu, tai että mies laittaa lapselle lounaan. Naisen siis täytyy huolehtia, että kotona on lapsille riittävän siistiä ja turvallista, laittaa ruokaa jne. Kun nainen tämän jälkeen palaa työelämään, mies on jo tottunut siihen, että nainen hoitaa - ainakin suurimmaksi osaksi - kotityöt ja tämä on miehen mielestä ollut niin mukavaa, että muutos tasapuolisesta vastuunkantamisesta ei tunnukaan kivalta. 

Minusta on hyvä muistaa myös sekin, että parisuhteen alussa molemmilla saattaa olla hyvinkin samanlainen käsitys esimerkiksi siisteydestä, mutta lasten syntymän jälkeen naisella vaatimustaso nousee. Pieni lapsi laittaa kaiken mahdollisen suuhunsa ja kodin on oltava lasten vuoksi siisti ja turvallinen. 

Menee pieleen tuossa vaiheessa kun ainoastaan äiti päätyy olemaan kotona niiden lasten kanssa. Miksi ihmeessä? Nykyperheissä ei ole edes kovin tavallista enää sekään että mies olisi parempipalkkaisessa työssä.

Nykyperheissäkin on aivan tavallista, että nainen on matalapalkka-alalla ja tienaa vähemmän kuin mies. 

254/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kovasti sulla näitä paskamies-tarinoita riittää, ja olet siis toisessa ketjussa yksityisyrittäjä , joka tekee vain priimatuotteita, tässä ketjussa olet sosiaalitantta ja tämän kaiken lisäksi päivystät palstalla aamusta iltaan miesvihaketjuissa.

Ööh... en ole sosiaalityöntekijä, vaikka olen ollut töissä sosiaalialalla. En myöskään myy mitään tuotteita, vaan palveluita yrityksessäni, joka tuottaa sosiaalialaan liittyvää it-alan palvelua.

Selvensikö yhtään?

Kiva että minun asiat kiinnostaa edes jotakuta.

🇺🇦🇮🇱

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
255/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa parisuhteessa olen huomannut samoja asioita. Monet arkeen liittyvät käytännön asiat ovat jotenkin luiskahtaneet vain minun hoidettavakseni. Olen väsynyt ja stressaantunut siitä. Mies kyllä tekee pyydettäessä, mutta ei oma-aloitteisesti.

Puhuttu on, mutta ei auta. Mies ei kuulemma osaa eikä huomaa. Jokin aikaa sitten minulle sattui töissä ikävä asia, josta tunsin tarvetta puhua, mutta siitäkään ei saanut keskustelua aikaiseksi, tuntui, ettei miestä kiinnosta. Olen miettinyt eroa yhä useammin.

Tekeekö se mies teillä joitain asioita, joita sinä et tee?

Kysymyshän ei nyt ole tästä. Vai meneekö se niin että kun maalaa aidan, ei tarvitse kuunnella viikkoon mitä nainen haluaisi jutella?

Ohis mutta kyse on JUURI TUOSTA. Ei anneta arvoa toisen tekemiselle ja panokselle vaan valitetaan vain siitä mitä toinen ei tee. Olen yllätyksekseni huomannut, ettei monilla omakotitalossa asuvilla naisilla ole juurikaan käsitystä siitä, että mitä kaikkea talon ylläpitäminen vaatii. Rännien puhdistuksesta ei ole kuultukaan, nurmikko leikkantuu ja varisseet lehdet tai lumet siivoutuvat pihalta itsekseen.

Hohhoijaa! Ne rännit pitää puhdistaa 2 x vuodessa ja eipä noita lumitöitäkään montaa kertaa joutunut viime talvena tekemään? Toisin on taas lasten kanssa, ne kun pitää syöttää 5 x päivässä! Joten uroilla on sitä hommaa enemmän??

Oliskohan kyse ollut esimerkistä? Mieheltäsi voit kysellä että mitä kaikkea muuta hän tekee ja päättää sitten meneekö tasan vai ei. Mutta näkisin jotain eroa kyllä niiden hommien raskaudessakin. Että yksi aamupala ja yksi rännien putsaus ei mene minusta ihan tasan.

Aina voi tilata rännien puhdistuksen, jos se on liian raskasta kummallekaan itse tehtäväksi ja samoin voi ostaa siivouspalveluita. Aamiaisia toki harvemmin ulkoistetaan, joten jonkun on pakko jaksaa vääntää ne aamusta toiseen. 

Tiedoksi että kotiin voi palkata kodinhoitajan tekemään myös ne aamupalat jos ne on sinulle liian raskaita. Jälleen tällaista vähättelyä miehen töitä ja panosta kohtaan, että sen voi hyvin teettää ulkopuolisellakin mutta kyllä TÄMÄ MINUN TEKEMÄ AAMUPALA on niin haasteellinen ja vaativa ettei siihen kukaan muu pysty.

Vertaatko aamupalan tekemistä rännien puhdistukseen? :D

"Nainen,vuotavatko rännisi aamuisin? Ei hätää! Aviomiespalvelu saapuu paikalle joka aamuiseen rännienpuhdistukseen!" :D

Rännien putsaus kaksi kertaa vuodessa maksaa 90euroa/kerta. Kodinhoitajan kuukausiliksa n.1800e/kk. Palkkaaja toimii myös työnantajana, joten päällehän tulee myös kivasti muita maksuja. Toinen mihin verrataan, on autonrenkaiden vaihto. Se maksaa huimat 90 euroa vuodessa, aurauskulmien säätö tuo lisämaksuja 45e kerta, jos tarvitsee säädättää, usein kannattaa.

Naisten tekemien kotitöiden rahallinen arvo on kymmeniä tuhansia euroja vuodessa,selvää säästöä miehelle. Perinteisten miesten töiden tekeminen taas on pikkurahaa,ei kait kukaan nainen pidä miestä sen takia, että jotenkin SÄÄSTÄÄ kun on joku vaihtamassa autonrenkaat tai putsaamassa rännit.. :D

Itse sinkkuna ollessa en edes omistanut autoa ja asuin kerrostalossa, ja niin muuten tekee yllättävän moni muukin sinkkulikka. ;)

Pyysikö oma äitisikin sinulta maksua , kun täytit 18 vuotta?

Kotiäitiys on oma itsekäs valinta, josta nainen saa etuuksia ja tukia. Se ei ole palkkatyö , eikä kerrytä eläkettä. Jos valitset lastenhankinnan ja kotiäitiyden, on se ihan oma valintasi.

7 Katkeraa , omaan kotiäitys-valintaansa syvästi pettynyttä palstamammaa ilmoittautunut  ;D

Ahaa, en ole itse huomannut yhtäkään, suurin osa täällä tarinansa kertoneista on ihan työssäkäyviä. 

Itsellä on vähän samanlainen tarina. Suhteen alussa olin itse työttömänä, joten hoidin kotihommat tietysti kokonaan. Sitten syntyi lapsi ja hoidin lasta 2 vuotta kotona, ja tietysti edelleen kaikki kotihommat, kotona kun olin. No, sitten lähdin töihin, mutta kuinkas kävikään? Eipä alkanut ex-mies osallistua edelleenkään mihinkään, ei vaikka asiasta puhuttiin sen sata kertaa, sain edelleen yksin siivota, hoitaa lapsen jne jne... Ex teki jotain jos erikseen käskin, ehkä sitten muutaman kymmenen pyynnön/käskyn jälkeen. Oman työn, opintojen, lapsen, kotitöiden ja eläinten lisäksi hoidin vielä ex-miehen yrityksen laskutuksenkin, kun hän ei siihenkään kyennyt. Väsyin siihen vajaassa parissa vuodessa, jätin exän. Yritys heitti häränpyllyä, talo oli hetkessä kun sikolätti. Exällä kesti pitkä aika saada pikkuhiljaa talosta asuttava, ja estettyä yrityksen totaalinen kaatuminen ja omien luottotietojensa meno jne. 

Ja vaihtamalla parani. Nykyinen mieheni osaa osallistua kotitöihin ja muuhun aivan ilman käskemättä ja vaatimatta. 

Vierailija
256/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mainitsen isäni esimerkkinä miehestä, jolla ei todellakaan pitäisi olla lapsia.

Äiti huolehti yksin meistä lapsista ja teki kaikki kotityöt, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä. Isä teki "pitkää päivää", ts. kävi juoksemassa ja kaljalla kavereiden kanssa töiden jälkeen.  

Lopulta äiti kyllästyi olemaan yksinhuoltaja avioliitossa ja erosi.

Isä tapasi meitä lapsiaan pari kertaa, kunnes lopetti meihin - OMIIN lapsiinsa - yhteydenpidon kokonaan.

Isällä oli käytössään kuukaudessa enemmän rahaa, kuin meillä kolmella eli äidillä ja sisaruksellani. Siitä huolimatta hän maksatti elatusmaksumme vanhemmillaan - ja hänen isällään oli OTSAA syyttää meitä lapsia tilanteesta. 

Isä meni uusiin naimisiin itseään 17 vuotta nuoremman naisen kanssa ja he saivat kolme lasta. Hänen vaimonsa on koko parisuhteen aikana tehnyt 95 prosenttia kotitöistä, vaikka vaimo on ollut jo pitkään töissä hoidettuaan ensin pieniä lapsia kotona useita vuosia.

Vaimo huolehti ja huolehtii täysin lapsista, hoitaa kaiken siivoamisen, tekee valtaosan pihatöistä jne.

Isää markkinoi Mensan jäsenyyttään. Häntä kiinnostaa tieto, joten hän joko tutkii tietokoneelta mielenkiintoisia juttuja - tai nukkuu sohvalla. Vaimo tekee lähes kaikki työt.

Onneksi vaimo oli ystävällinen ihminen ja otti yhteyttä sisarukseeni ja minuun, joten tapasimme jälleen isää ja hänen uutta perhettään.

Joidenkin miesten pitäisi elää koko elämä yksin tai korkeintaan ottaa itselleen tilanteeseen sopiva vaimo passaajakseen. Ei todellakaan hankkia lapsia, joista hän ei ole yhtään kiinnostunut.

Mielenkiintoista olisi tietää että miten isäsi on sitten kuintenkin päätynyt tulemaan isäksi. Täällä palstallakin tulee aina välillä pohdintoja siitä, että nainen haluaa lapsen ja mies ei. Mies suostuisi hankkimaan sen sillä ehdolla, ettei hänen tarvitse ottaa vastuuta lapsesta. Väärinhän tuo toki on tulevaa lasta kohtaan, mutta ei ole kyllä naiseltakaan oikein mankua lasta ja tehdä lasta tällaisiin ihmeellisiin sopimuksiin perustuen.

Vierailija
257/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Käsi sydämelle naiset/miehet joilla oma puoliso ei ota vastuuta eikä tiedä missä tavarat on ja tekee mielestänne vähemmän töistä: Onko teilä samanlainen olo töissä, joudutteko sielläkin tekemään enemmän kuin muut tumpeloiden työkaverien takia? Entä esim. sukujuhlissa jossa esim. yhdessä kokataan, eikö ne muut ymmärrä kuinka asiat tulisi hoitaa? Jos nita ongelmallisia ihmisiä on kertynyt paljon omaan elämään kannattaa katsoa peiliin: kontrollifriikki ihminen on rasittava ympäristölleen.

Tämä niin totta. Muutama tuttu jotka valittavat mieheistään koko ajan etteivät osaa eivätkä tee mitään, mutta kahvilla alkavat neuvoa minullekin kuinka täyttää oikein tiskikonetta. Ei koskaan tee mieli tehdä mitään yhdessä heidän kanssaan kun neuvoja sataa niskaan kuin sadepisaroita. Sääliksi käy miehet - ja nuo naisetkin, eivät raukat tajua käytöstään, ihmettelevät vaan kun eivät saa ylennyksiä johtotehtäviin vaikka ovat paljon pätevämpiä kuin pomot...

258/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

-nai ameeba

-lisäänny ameeban kanssa

-kotona ollessasi opeta ameeba siihen, että hoidat lapsen ja kodin

-älä neuvo ja opasta ameebaa osallistumaan arkeen

-totea ameeba kelvottomaksi, koska ameeba ei osallistu arkeen

-tee ameebavihapalstalle kaikkia ameeboja koskevia yleistyksiä, ja totea kaikki ameebat paskoiksi

Näin.

Ja vika on kenessä? Ameebassa vai siinä mahdollistajassa ja tilanteet tähän jamaan ohjanneella?

Syypään etsiminen on aivan turhaa. Nykyään nainen voi erota, ja eroaakin herkästi, siitä ameebamiehestään. Kaikki miehet eivät ole ameeboja, sitä ei ole kukaan täällä väittänyt. Mutta jos löytää itsensä parisuhteesta sellaisen kanssa, on fiksuinta vetää johtopäätökset ja erota.

Huonoon suhteeseen ei missään tapauksessa kannata jäädä. Ei miehen eikä naisen.

(Ja siis HUOM! Myös ameebanaisia on olemassa)

🇺🇦🇮🇱

Vierailija
259/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kyllä tietää, että miten te valittavat naiset olette tuollaisiin suhteisiin päätyneet:

Onko mies jo alunalkaen ollut osallistumaton passattava ja te olette sitten omaksuneet sen kodinkoneen roolin Miksi tässä tilanteessa olette sitten edelleen jatkaneet suhdetta miehen kanssa ja tehneet jopa lapsia? Yllätyshän tuo miehen osallitumattomuus ei ole.

Useampi kuvaili, että kotityö "ovat vain jotenkin ajautuneet" naisen hoidettavaksi. Miten ne yhtäkkiä ajautuvat? Eikö keskustella että kuka tekee mitäkin vai mitä ihmettä. Esim. jos toinen on työttömänä, on aika luonnollista että hän ottaa suuremman vastuun kotitöistä. Työt tasataan toki taas sitten kun henkilö palaa töihin.

Omassa tuttavapiirissä on paljon näitä vapaamatkustajamiehiä (omani mukaanlukien) ja kuvio on ollut aina sama. Ennen lapsia asiat menee mukavasti tasan. Mieskin osallistuu ja toisaalta kahden aikuisen taloudessa sitä hommaakaan niin kauheasti ole. Sitten syntyy lapsi/lapsia. Nainen on kotona vuoden/vuosia ja tekee luonnollisesti suurimman osan kotitöistä. Homma jää päälle ja mies taantuu sohvaperunaksi, eikä enää suostu osallistumaan kuin pyydettäessä. Nainen väsyy jatkuvaan pyytämiseen ja siinähän se sotku on valmis.

Miten se on luonnollista että nainen rupeaa yhtäkkiä hoitamaan kaikki kotityöt kun on kerran lapsetkin hoidettavana? Mutta summa summarum: nainen siis itse ottaa kotityöt itselleen, passivoittaa miehen ja sitten valittaa ettei mies osallistu mihinkään. Ja syyttää tästä kaikesta vielä miestä.

Luonnollista siksi, että kun perheeseen syntyy ensimmäinen lapsi, vauva nukkuu suurimman osan ajasta ja naisella on aikaa ja mahdollisuus tehdä kotitöitä vauvanhoidon sijasta. Ja koska mieskin on päivät töissä, on helpompaa, että se siivoaa, jolla on enemmän aikaa. Kun perheeseen syntyy toinen lapsi, tilanne muuttuu. Nainen on yleensä edelleen se, joka on lasten kanssa kotona, mutta tällöin isompi lapsi jo sotkee, isommalle lapselle on laitettava ruokaa jne. Äiti ei voi odottaa kuutta tuntia, että mies tulee töistä kotiin keräämään isomman lapsen levittämät legot lattialta, jotta pienempi ei laita niitä suuhunsa ja tukehdu, tai että mies laittaa lapselle lounaan. Naisen siis täytyy huolehtia, että kotona on lapsille riittävän siistiä ja turvallista, laittaa ruokaa jne. Kun nainen tämän jälkeen palaa työelämään, mies on jo tottunut siihen, että nainen hoitaa - ainakin suurimmaksi osaksi - kotityöt ja tämä on miehen mielestä ollut niin mukavaa, että muutos tasapuolisesta vastuunkantamisesta ei tunnukaan kivalta. 

Minusta on hyvä muistaa myös sekin, että parisuhteen alussa molemmilla saattaa olla hyvinkin samanlainen käsitys esimerkiksi siisteydestä, mutta lasten syntymän jälkeen naisella vaatimustaso nousee. Pieni lapsi laittaa kaiken mahdollisen suuhunsa ja kodin on oltava lasten vuoksi siisti ja turvallinen. 

Menee pieleen tuossa vaiheessa kun ainoastaan äiti päätyy olemaan kotona niiden lasten kanssa. Miksi ihmeessä? Nykyperheissä ei ole edes kovin tavallista enää sekään että mies olisi parempipalkkaisessa työssä.

Nykyperheissäkin on aivan tavallista, että nainen on matalapalkka-alalla ja tienaa vähemmän kuin mies. 

Monella naisella työsuhteet ovat määräaikaisia eli ei ole työpaikkaa, johon palata siksi aikaa, että mies hoitaisi lapsia kotona, eikä perheen talous kestä, että molemmat olisivat kotona. 

Vierailija
260/1022 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käsi sydämellä: ei mulla ole sellainen olo duunissa, koska jokaisella on oma leiviskänsä ja en minä niihin millään lailla puutu, eivätkä he minun työhöni. Kaikki osaa ja tekee asiansa asiallisesti. Paitsi että sukujuhlissa kyllä huomaa sen, että keittiö on naisten valtakuntaa ja sinne ei yksikään mies koskaan eksy edes kohteliaisuuttaan kysymään, että voisiko tehdä jotain osallistuakseen.

Vierailija kirjoitti:

Käsi sydämelle naiset/miehet joilla oma puoliso ei ota vastuuta eikä tiedä missä tavarat on ja tekee mielestänne vähemmän töistä: Onko teilä samanlainen olo töissä, joudutteko sielläkin tekemään enemmän kuin muut tumpeloiden työkaverien takia? Entä esim. sukujuhlissa jossa esim. yhdessä kokataan, eikö ne muut ymmärrä kuinka asiat tulisi hoitaa? Jos nita ongelmallisia ihmisiä on kertynyt paljon omaan elämään kannattaa katsoa peiliin: kontrollifriikki ihminen on rasittava ympäristölleen.