HS Mielipide: Yhä harvempi nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja
http://www.hs.fi/mielipide/a1470625865331
"HELSINGIN SANOMISSA on käsitelty puhumisen vaikeutta parisuhteessa. Kaksi kolmasosaa eroista kuulemma tapahtuu naisten aloitteesta. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanoi (HS Kotimaa 8.8.), että joka kolmas mies ei ymmärrä, miksi puoliso haluaa erota.
Olen eronnut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla puolisoni oli yllättynyt, koska hän oli sitä mieltä, että kaikki on hyvin ja minä vain kuvittelen, että meillä menee huonosti. Olin puhunut minua vaivanneista asioista, mutta sitä ei noteerattu. Ainoa vaihtoehto oli erota.
Toisessa liitossa pidin huolta, että puhuimme asioista juuri niin rakentavasti kuin Kontulakin suosittelee. En voi sietää naputusta tai huutamista. Silti sain jossain vaiheessa kuulla, että meillä ei olisi mitään ongelmia, jos minä en niitä tekisi.
Jos olisin tyhjäpäinen kiukuttelija, ymmärtäisin moisen kritiikin, mutta tiedän olevani täyspäinen nainen.
Omien ja ystävieni kokemusten pohjalta olen alkanut miettiä, onko sittenkin kyse vain asenteesta. Siis siitä vanhasta, että naisen esittämiä asioita pidetään vähempiarvoisina miesten mielipiteiden rinnalla.
Toivon, että olen väärässä. Mutta jos ainakin osa miehistä ajattelee näin, heidän kannattaa tarkistaa näkökulmaansa, jos haluavat ylläpitää hyvää parisuhdetta. Yhä harvempi nykyaikainen nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja, kun sen sijaan voi elää rikkaampaa elämää ilman tuonkaltaista väheksyntää.
Tyytyväinen uussinkku
Kommentit (1022)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan täälläkin jokin aika sitten ketju siitå kun jotkin asuat "pitää tehdä niinkuin nainen haluaa ".Siinä ketjussa oli hyviä esimerkkejä siitä millaiset miesten tekemät jutut ei kelpaa, tyyliin lapset viety päiväkotiin talvella ilman toppavaatteita, ruoaksi koko päivänä 3-vuotias saanut banaanin kun nainen ollut muualla ja mies pelannut koko päivän jne. Enkä nyt tarkoita että naiset aina olisivat oikeassa ja miehet itsekkäitä toheloita mutta noita miehiä oikeasti on paljon joiden tapa tehdä asioita ei ihan syystä käy.
Noista esimerkeistä tuli mieleen että miehet ovat poikkeuksellisesti tehneet jonkun homman, jonka normaalisti nainen hoitaa täysin yksin. Miehelle ei ole siis muodostunut mitään käsitystä siitä, miten homma normaalisti hoidetaan eikä nainen ole myöskään neuvonut hanta. Ilman toppavaatteita päiväkotiin viety lapsi on varmaan viety autolla ja kuviteltu, että päiväkodissa lapsella on ulkoiluvaatteet valmiina. Ei kukaan, ei mies eikä nainen, joka on tottunut hoitamaan jonkun asian, hoida sitä noin päin persettä.
Jos vuosia on joka aamu nähnyt kaksi toppapukuista lasta eteisessä tarhaan lähdössä, ei ole huomannut että heillä on toppavaatteet päällä? Tässä on se ongelma, miehiä ei kiinnosta.
Tähän se kiteytyy: vuosia nähnyt mutta ei kertaakaan tehnyt tai ollut itse vastuussa niin silti pitäisi osata kaikki sama mitä se vuosia asiat itse tehnyt ja hoitanut äiti. Varmaan sinäkin olet vuosia nähnyt miten autossa on kesällä kesärenkaat ja talvella talvirenkaat, mikset osaa itse vaihtaa niitä (tähän keksi joku teidän tilanteeseen sopiva esimerkki kotityöstä, jonka mies hoitaa niin että sinä et edes huomaa)?
No jos vastaan tähän esimerkkiin vaikka ei nyt ihan osu; vaikka en vaihtaisi autooni renkaita niin tiedän missä renkaita, pultteja ja rengasrautaa säilytetään ja tiedän koska renkaat kuuluu vaihtaa koska olen "läsnä" kodissamme. Mies ei tiedä missä lasten talvikamppeet ovat vaikka tässä kämpässä ei montaa säilytyspaikkaa ole. Olen yrittänyt kauniisti ja nalkuttamatta näyttää missä talvihaalarit ovat mutta vastauksena tulee että joo, joo kyl mää tiedän. Mikäli satun olemaan työmatkalla sinä aamuna kun talvihaalareita tarvitaan niin 99,9 % varmuudella saan puhelinsoiton että missä h***ssa ne haalarit ovat. Mikäli aavistelen ko. tarvetta ja haen haalarit valmiiksi eteiseen mahdollisen kylmän ilman varalle työmatkani aikana niin mies kokee sen hänen väheksymisenä.
Täytyy sanoa että tässä parisuhteessa on hetkiä jolloin mietin että mitähän vattua... Ja voin sanoa että en nalkuta, en pihtaa, en tiuski, en kyttää ja annan miehen harrastaa ja mennä. Miehen mielestä hän on hyvä aviomies ja isä koska hän ei ryyppää, petä eikä räyhää. Jos yritän puhua nätisti kuinka kaipaisin enemmän osallistuvaa asennetta kodin ja lasten asioihin jotta ei tuntuisi kuinka kaikki on harteillani niin saan takaisin kuinka "naisille ei mikään riitä"- puheen. Niin, ehkä me naiset sitten haluamme liikaa?!?Koitapas kerran huviksesi tosiaan vaihtaa ne renkaat. Kun olet kiskonut rengasraudalla renkaat vanteiltaan niin voin vaikka vannoa että mieheltäsi tulee sinulle vähintään samanlaiset huudot kuin sinulta miehelle noista toppavaatteiden unohtamisesta.
Esimerkki oli huono ja ilmaisin itseni epäselvästi, anteeksi siitä. Pointtini oli se että mikäli mies ei olisi vaihtamassa renkaita niin niin saisin renkaat vaihdettua autooni tavalla tai toisella koska tiedän missä renkaat ym muut on - veisin vaihtoon rengasliikkeeseen tmv. ( siellä muuten nytkin vaihdetaan, en rasita miestä tällaisella työllä huom ironiaa). Mutta mies ei "halua" tietää missä lasten kamppeet ovat koska se on minun "tehtäväni" ja jos en ole paikalla, niin se on silti edelleen minun "tehtäväni".
Tavalla tai toisella myös se miehesi sai lapsen päiväkotiin. Jos ei ollut ulkoiluvaatteita, niin voi voi. Päiväkodeista löytyy tuollaisia varten jotain lainavaatteita ja jos ei, niin ne pyydetään tuomaan ne tai joku jää sisälle hänen kanssaan. Eikä maailma kaadu. Ja tuollaisen "ironian" voit kyllä lopettaa. Naisena minua oikein hävettää miten alentavasti jotkut suhtautuvat miehiinsä.
Eli mies voi aina olettaa, että päiväkodista kyllä tädit tai sedät kertovat, että ulkovaatteet tarvitaan? Mites olisi, jos mies ihan itse huolehtisi ilman, että aina jonkun tarvitsee sanoa asiasta..? Maailma ei kaadu jos lapsi puetaan talvella crocseihin ja shortseihin, mutta se ei ole lapsen perustarpeista huolehtimista ja se poikii lastensuojeluilmoituksen päiväkodin toimesta. Oma isäni jätti minut taaperona yksin laiturille tunniksi kun meni itse kokemaan verkot, äiti oli huutanut kuin hinaaja kun oli kuullut. Saman oli tehnyt uudestaan ja sen jälkeen en enää päässyt isän kanssa mihinkään.
Murrosiässä erehdyin sen kanssa kerran kahdestaan eräretkelle jonne se oli pakannut yhden makkaran, sinappia ja mustaa kahvia. Ei, en kuollut siihenkään sillä sainhan järvestä vettä juotavaksi. Mutta eipä ole mitään suhdetta isäänkään syntynyt, ei sitä kiinnostanut mun hyvinvointi tai perustarpeet koska oli niin pohjattoman itsekäs. Iskä on kuollut aikaa sitten, ei ole ikävä ollut muuta kuin sitä isää, jota en koskaan saanut. Kateellinen olen ollut kavereille joiden isät välitti ja huolehtivat. En pyytänyt isääni saattamaan minua alttarille, koska en kokenut häntä läheiseksi. Lapselle rakkaus ja välittäminen osoitetaan perustarpeista huolehtimalla ja olemalla kiinnostuneita hänestä.
Lapsi ei ole riippakivi tai aikuisen elämän häirikkö, ja sellaiset vanhemmat jotka eivät lapsistaan välitä eivät ymmärrä millaisen vanhuuden turvan menettävät, kun niitä lapsia ei voikaan saada kiinnostumaan isästä enää myöhemmin. Ihmissuhde rakennetaan, ei pystytetä kuten telttaa.
Jospa keskittyisin lukemaan ennen kuin alat vaahtoamaan surkeasta isäsuhteestasi. Kyseessä oli esimerkki, jossa selkeästi äiti on hoitanut kaiken lapsen vaatehuoltoon, pukemiseen ja päiväkotiin viemiseen liittyvät asiat yksin. Isän ei ole annettu (?) osallistua. Nyt kun äidin ollessa työmatkalla isä vie lapset poikkeuksellisesti päiväkotiin, hän saa huudot siitä ettei tee hommaa samalla rutiinilla kuin äiti. Ei kukaan isä eikä äiti, joka ostaa huolehtii lapsen vaatteista ja päiväkotiin viemisistä, vie lasta pakkasella sisävaatteissa tarhaan.
Kylläpä tulkitsit jännittävästi viestini johon viittasit ("Mies ei tiedä missä lasten talvikamppeet ovat vaikka tässä kämpässä ei montaa säilytyspaikkaa ole. Olen yrittänyt kauniisti ja nalkuttamatta näyttää missä talvihaalarit ovat mutta vastauksena tulee että joo, joo kyl mää tiedän. Mikäli satun olemaan työmatkalla sinä aamuna kun talvihaalareita tarvitaan niin 99,9 % varmuudella saan puhelinsoiton että missä h***ssa ne haalarit ovat. Mikäli aavistelen ko. tarvetta ja haen haalarit valmiiksi eteiseen mahdollisen kylmän ilman varalle työmatkani aikana niin mies kokee sen hänen väheksymisenä.") eli meillä mies saa (sic!) osallistua lasten asioihin mutta kun ei kiinnosta. Lasten asiat ovat minun tehtäväni, olen paikalla tai en kuten myös muut arjen pyörittämiseen liittyvät asiat. Ja minä en huuda, en nalkuta, en tiuski.
Kamalinta mielestäni on se että me naisten kollektiivina vielä mahdollistamme miesten "vapaamatkustamisen" arjessa. Yksi tosielämän esimerkki; poikkeuksellisesti eräässä perheessä mies vei lapsen päiväkotiin aamuisin parin viikon ajan ja eikä toiminut päiväkodin aamurutiinien mukaisesti. Sitten taas parin viikon päästä äiti aloitti aamuviennit niin päiväkodin täti kertoi äidille, että iskä oli toiminut väärin ko. ajan että voisiko äiti kertoa ko. isälle että miten lapsi tuodaan ja jätetään päiväkotiin. Äiti oli hämmentynyt ja kysyi että oliko lapsen isälle kerrottu asiasta jo kyseisen kahden viikon aikana. "Ei, kun meillä on tapana jutella äitien kanssa tällaiset asiat" WTF?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. jos toinen on työttömänä, on aika luonnollista että hän ottaa suuremman vastuun kotitöistä. Työt tasataan toki taas sitten kun henkilö palaa töihin.
En oikein ymmärrä miksi työttömän tai esim. vanhempain vapaalla olevan pitäisi olla puolisolle se arjenmahdollistaja? Työssäkäyvänkin luulisi osaavan pestä pyykkinsä, siivoavan jälkensä, huolehtivan ainakin siitä että matkalle lähtiessä omat tavarat on pakattu jne.
Kylläpäs sinä kierolla tavalla suhtaudut perheen arkeen ja kotitöihin. Elättekö kuin jotkut kämppikset, jos kumpikin pesee omat pyykkinsä, hoitelee omat maitotölkkinsä roskiin jne.? Meillä on kotona x määrä kotitöitä (ei sinun tai minun pyykkejä, tiskejä, sinun ja minun tavaroita jne. vaan yhteisiä kotitöitä), jotka tehdään yhdessä. Vanhempain vapaalla hoidetaan lapsia, mutta työttömällä on vähemmän velvollisuuksia kuin töissä käyvällä, joten on luontevaa että hän ottaa enemmän vastuuta kodista. Töissä käyvähän käy tienaamassa perheen elantoa.
Sen takia että olemme parisuhteessa asioita hoidetaan kotiasioita ja perhettä hoidetaan yhdessä ei niin että jossakin tilanteessa minä vastaan perheestä enemmän jossakin tilanteessa puoliso. En silitä puolison vaatteita... en koskaan ole silittänyt, hän haluaa sen kuitenkin tehdä omalla tavallaan. Äitiyslomani aikana isä huolehti lapsista yhtä paljon kuin minä (paisi sillä aikaa kun hän teki töitä), hän siivosi tiskasi jne yhtä paljon kuin minä. Puolison ollessa hoitovapaalla en olettanutkaan että hän tekisi ja ottaisi puolestani vastuun koko kodista tai lapsista, se riittää että hän huolehtii lapsista sillä aikaa kun minä olin töissä ja muuten suunnilleen puoliksi niistä asioista jotka täytyy yhteisesti hoitaa.
Luepa uudelleen. Sanoin jo kerran että lasten hoitaminen on työtä, joten toisen ollessa vanhempain-/hoitovapaalla molemmat ovat töissä ja kotityöt on reilua jakaa tasan. Puhuin esimerkkinä TYÖTTÖMYYDESTÄ , jolloin toisella ei siis ole TÖITÄ. Silloin on luonnollisesti aikaa ottaa enemmän vastuuta kodista kun toinen on kerran sillä hetkellä päävastuussa toimeentulosta. Kaikilla tietysti koti hoidetaan niin kuin heille sopii. Meillä silitellään samalla puolison paidat kuin omatkin.
Eilen telkkarissa brittiohjelmassa nainen selitti olleensa kolme kertaa naimisissa ja kaikki miehet olivat olleet hirveitä katastrofeja. Onko Englannissakin tuo tervepäisten naisten:kehnojen miesten suhdeluku samanlainen kuin tämän ketjun perusteella ja ap:n aloituksen mukaan on? Aina sattuu niitä kehnoja, hyviä ei ole tarjollakaan? Olisiko peiliin katsomisen paikka: kuinka itse käyttäydyn ja kuinka parini valitsen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa parisuhteessa olen huomannut samoja asioita. Monet arkeen liittyvät käytännön asiat ovat jotenkin luiskahtaneet vain minun hoidettavakseni. Olen väsynyt ja stressaantunut siitä. Mies kyllä tekee pyydettäessä, mutta ei oma-aloitteisesti.
Puhuttu on, mutta ei auta. Mies ei kuulemma osaa eikä huomaa. Jokin aikaa sitten minulle sattui töissä ikävä asia, josta tunsin tarvetta puhua, mutta siitäkään ei saanut keskustelua aikaiseksi, tuntui, ettei miestä kiinnosta. Olen miettinyt eroa yhä useammin.Tekeekö se mies teillä joitain asioita, joita sinä et tee?
Kysymyshän ei nyt ole tästä. Vai meneekö se niin että kun maalaa aidan, ei tarvitse kuunnella viikkoon mitä nainen haluaisi jutella?
Ohis mutta kyse on JUURI TUOSTA. Ei anneta arvoa toisen tekemiselle ja panokselle vaan valitetaan vain siitä mitä toinen ei tee. Olen yllätyksekseni huomannut, ettei monilla omakotitalossa asuvilla naisilla ole juurikaan käsitystä siitä, että mitä kaikkea talon ylläpitäminen vaatii. Rännien puhdistuksesta ei ole kuultukaan, nurmikko leikkantuu ja varisseet lehdet tai lumet siivoutuvat pihalta itsekseen.
Voi vitsi mitä yleistävää paskaa. Olen asunut lähes koko ikäni omakotitalossa. Ainut asia noista, jota en tee on rännien puhdistus. Siihen palkataan ulkopuolinen, koska meillä on korkea talo, joten en halua omakaan ukkoa sinne huseeraamaan. Nurmikon osaan leikata, trimmerillä siistiä, lehdet haravoida, lumet luoda, tehdä polttopuita, kantaa niitä sisään, sytyttää tulen uuniin ja hellaan, tyhjentää ulkokompostit, kääntää kasvimaa joko jyrsimellä tai talikolla, leikata omenapuita ja hakettaa oksia, maalata ikkunapuitteet ja käsitellä ulko-ovet, jotka ovat yhdeltä suunnalta kovassa kulutuksessa (aurinko, vesi ja tuuli). Tiedän myös missä on päävesisulku ja kuinka se suljetaan/avataan, sähkökaappi ja kuinka sulake vaihdetaan tai kuinka ilmalämpöpumppu puhdistetaan ja monta, monta muuta asiaa. Etenkään sukupuoleni ei näiden asioiden hoitamiseen vaikuta ja mikään näistä ei ole vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kyllä tietää, että miten te valittavat naiset olette tuollaisiin suhteisiin päätyneet:
Onko mies jo alunalkaen ollut osallistumaton passattava ja te olette sitten omaksuneet sen kodinkoneen roolin Miksi tässä tilanteessa olette sitten edelleen jatkaneet suhdetta miehen kanssa ja tehneet jopa lapsia? Yllätyshän tuo miehen osallitumattomuus ei ole.
Useampi kuvaili, että kotityö "ovat vain jotenkin ajautuneet" naisen hoidettavaksi. Miten ne yhtäkkiä ajautuvat? Eikö keskustella että kuka tekee mitäkin vai mitä ihmettä. Esim. jos toinen on työttömänä, on aika luonnollista että hän ottaa suuremman vastuun kotitöistä. Työt tasataan toki taas sitten kun henkilö palaa töihin.
Omassa tuttavapiirissä on paljon näitä vapaamatkustajamiehiä (omani mukaanlukien) ja kuvio on ollut aina sama. Ennen lapsia asiat menee mukavasti tasan. Mieskin osallistuu ja toisaalta kahden aikuisen taloudessa sitä hommaakaan niin kauheasti ole. Sitten syntyy lapsi/lapsia. Nainen on kotona vuoden/vuosia ja tekee luonnollisesti suurimman osan kotitöistä. Homma jää päälle ja mies taantuu sohvaperunaksi, eikä enää suostu osallistumaan kuin pyydettäessä. Nainen väsyy jatkuvaan pyytämiseen ja siinähän se sotku on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi sietää tai ymmärtää tätä naistenkin viljelemää hyväksyvää mantraa siitä, että miehen puutteellinen lapsenhoito ja kodinhoito pitäisi hyväksyä siksi, että miehelle ei tulisi vaan paha mieli. En oikeasti käsitä, miten typeriä ihmiset ovat joiden mielestä lapsen resupekaksi pukeminen jollain tapaa olisi hyväksyttävää, koska hei, mieshän tekee edes jotain??
Jos katsotaan ihan vaikka virallisia kasvatussuosituksia ja ravintoympyrää jota lapsille suositellaan, selviää että lihapiirakka aamupalaksi ja lakerikengät sadepäivänä päiväkotiin eivät täytä lapsen perustarpeita ja ovat vastoin kasvatusohjeita. Se, että ISÄN mielestä hän voi hyvin laiminlyödä huoltajan vastuunsa ja syyllistää äitiä nalkuttamisesta ja nipottamisesta ei poista sitä tosiasiaa, että isä tekee väärin lasta kohtaan. Vastuullinen vanhempi selvittää, mikä omalle lapselleen on parasta. Voiko lapsi hyvin, jos hän joka aamu syö lihapiirakkaa? Jos isän on tarkoitus OIKEASTI ottaa vetovastuu arjesta yhdessä äidin kanssa, hän ei syötä lapselle epäterveellisiä eineksiä.
Miehet tekevät tahallaan sen, että kun sabotoivat lapsen edunmukaisen hoidon pistämällä kaiken läskiksi juurikin unohtamalla lapsen päiväkotikamppeet tai myöhästymällä jatkuvasti lapsen harjoitusten viemisestä, tai tarjoamalla aamupalaksi jotain ei-ravinteikasta roskaruokaa, he voivat siten hokea mantraansa: Kaikki mitä mä teen, on väärin. Näin nainen joutuu aina kantamaan vastuun lapsen hyvinvoinnista eikä voi luottaa siihen, että mies kykenee tekemään asiat lapsen parhaaksi.
Kaikki mitä tekee vastoin lapsen parasta etua, on väärin. Kaikki tuntemani naiset jotka riitelevät suhteissaan arjen vetovastuusta kamppailevat miesten kassa, jotka mielestään voivat silloin tälloin antaa lapselle roskaruokaa. Silloinhan mies olettaa, että hän voi olla se joka pari kertaa kuussa tekee einessapuskaa kun pääasiallisesti nainen huolehtii ruuan terveellisyydestä. Millainen vanhempi oikeasti haluaa syöttää päivästä toiseen lapselle eineksiä tai pukea hänet päiväkotiin puolipukeissa? Jos isät oikeasti haluaisivat ajatella muuta kuin omaa napaansa, he ottaisivat päivittäistä roolia ja muokkaisivat toimintatapojaan arjessa. Äiti ei ole pahis, jos hän vaatii lapselleen parasta mahdollista hoivaa.
Meillä on toistuvia riitoja siitä, että miehen mielestä joka päivä voi syödä eineksiä ja aamupalaa ei tarvita. Hän ei mielestään ole velvollinen muuttamaan omia ruokailutapojaan lapsen edun vuoksi.
Lapsen biologinen isä sen sijaan opettaa lapsellemme aamupuuron tekemistä, neuvoo ruokailussa ja opastaa astianpesukoneen täytössä ja eläintenhoidossa. Isä kasvattaa, isäpuoli ei piittaa yhtään.
Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa "resupekaksi" pukeminen? Esim ettei legginsit matchaa mekon kanssa? Vai ettei ole MOLON vaatteita? Sekin on niin suhteellista.. mikä toiselle on resupekka, ei toiselle sitä ole.
Ja ei ole oikein että aina äiti sen määrittää mikä se oikea taso on
Ja sulla ei kyllä ole mitään oikeutta vaatia toista muuttamaan elintapojaan sun lasten vuoksi. Taidat olla sellanen kontrollifriikki pahimmasta päästä.
Mulle ja mun lapsen isälle meidän yhteisen lapsen etu on ensisijaista. Me hankitaan sille yhdessä kaikki tarpeellinen ja molemmat ymmärretään terveellisen ravinnon merkitys. Lapsi harrastaa rakkaudesta lajiin, ei ole pakotettu mihinkään. Treenaa viidesti viikossa ja pitää himmailla, kun haluaisi treenata kuudesti viikossa. Lapsella on paljon kavereita ja koulussa menee hyvin, nukkuu pitkiä yöunia ja sokerin ja herkkujen määrää seurataan. Lapsi on aivan mahtava ihminen ja meidän silmäterä. Me ei exän kanssa onnistuttu keskinäisessä parisuhteessa, mutta lapsi on aina ollut meille nro.1. Sen vuoksi ei riidellä lapsen aikana eikä muutenkaan, lapsen etua on myös kunnioittaa toista vanhempaa. Arvostan exääni isänä maailman eniten.
Joten jos mun mies ei suostu muuttamaan elintapojaan ja kasvatusmetodejaan mun lapsen edun vuoksi, niin mies saa mennä. Mä en ole opettanut lasta seuraamaan brändejä tai pukenut sitä trendikkäästi. Kulutusta kestävät vaatteet, käytettynä jos vaan löytyy mutta aina siistit ja puhtaat vaatteet. Puen lapseni kuten puen itseni, en itsekään aamuisin jätä katsomatta peiliin. Kunnioitan lastani kuten ihmistä kuuluu, hän on arvokas ja tärkeä.
Ero tässä itseasiassa onkin tulossa, eikä haittaa tippaakaan. Mun ihmisen hyvyyden mittari on se, miten se kohtelee pienempiään ja lapsiaan. Se on voi voi, jos iso ihminen ei kestä myöntää että on väärässä. Olen varmasti hälläväliä ihmisen mielestä kontrollifriikki ja niin on exäkin, mitä tulee lapsiin. On riidellut samoista asioista omassa suhteessaan, kun äitipuoli ei voi käsittää miten lapsi menee aina hänen edelle.
Hyvinvoiva ja terve lapsi heijastaa niitä prioriteetteja, jotka vanhemmat ovat itselleen asettaneet.
Jos mies haluaa sabotoida lapsen hyvinvointia pukemalla lapsen vaikka vaatteisiin jotka eivät ole sään mukaiset, niin mä hoidan sen sitten itse, ja niin olen hoitanutkin. Ja siitä mä olen ylpeä, miehiä tulee ja menee, mutta se oma lapsi on ikuinen ja siksi merkityksellinen.
Onpas surullista, miten paljon halveksuntaa osoitetaan ihmisiä kohtaan jotka asettavat lapsen aikuisten edelle, sua ei vissiin ole sitten rakastettu tarpeeksi tai et ole saanut kaipaamaasi huomiota muksuna? :(
Miksi erosit tästä ensimmäisestä miehestä, joka on valtavan hyvä isä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan täälläkin jokin aika sitten ketju siitå kun jotkin asuat "pitää tehdä niinkuin nainen haluaa ".Siinä ketjussa oli hyviä esimerkkejä siitä millaiset miesten tekemät jutut ei kelpaa, tyyliin lapset viety päiväkotiin talvella ilman toppavaatteita, ruoaksi koko päivänä 3-vuotias saanut banaanin kun nainen ollut muualla ja mies pelannut koko päivän jne. Enkä nyt tarkoita että naiset aina olisivat oikeassa ja miehet itsekkäitä toheloita mutta noita miehiä oikeasti on paljon joiden tapa tehdä asioita ei ihan syystä käy.
Noista esimerkeistä tuli mieleen että miehet ovat poikkeuksellisesti tehneet jonkun homman, jonka normaalisti nainen hoitaa täysin yksin. Miehelle ei ole siis muodostunut mitään käsitystä siitä, miten homma normaalisti hoidetaan eikä nainen ole myöskään neuvonut hanta. Ilman toppavaatteita päiväkotiin viety lapsi on varmaan viety autolla ja kuviteltu, että päiväkodissa lapsella on ulkoiluvaatteet valmiina. Ei kukaan, ei mies eikä nainen, joka on tottunut hoitamaan jonkun asian, hoida sitä noin päin persettä.
Jos vuosia on joka aamu nähnyt kaksi toppapukuista lasta eteisessä tarhaan lähdössä, ei ole huomannut että heillä on toppavaatteet päällä? Tässä on se ongelma, miehiä ei kiinnosta.
Tähän se kiteytyy: vuosia nähnyt mutta ei kertaakaan tehnyt tai ollut itse vastuussa niin silti pitäisi osata kaikki sama mitä se vuosia asiat itse tehnyt ja hoitanut äiti. Varmaan sinäkin olet vuosia nähnyt miten autossa on kesällä kesärenkaat ja talvella talvirenkaat, mikset osaa itse vaihtaa niitä (tähän keksi joku teidän tilanteeseen sopiva esimerkki kotityöstä, jonka mies hoitaa niin että sinä et edes huomaa)?
No jos vastaan tähän esimerkkiin vaikka ei nyt ihan osu; vaikka en vaihtaisi autooni renkaita niin tiedän missä renkaita, pultteja ja rengasrautaa säilytetään ja tiedän koska renkaat kuuluu vaihtaa koska olen "läsnä" kodissamme. Mies ei tiedä missä lasten talvikamppeet ovat vaikka tässä kämpässä ei montaa säilytyspaikkaa ole. Olen yrittänyt kauniisti ja nalkuttamatta näyttää missä talvihaalarit ovat mutta vastauksena tulee että joo, joo kyl mää tiedän. Mikäli satun olemaan työmatkalla sinä aamuna kun talvihaalareita tarvitaan niin 99,9 % varmuudella saan puhelinsoiton että missä h***ssa ne haalarit ovat. Mikäli aavistelen ko. tarvetta ja haen haalarit valmiiksi eteiseen mahdollisen kylmän ilman varalle työmatkani aikana niin mies kokee sen hänen väheksymisenä.
Täytyy sanoa että tässä parisuhteessa on hetkiä jolloin mietin että mitähän vattua... Ja voin sanoa että en nalkuta, en pihtaa, en tiuski, en kyttää ja annan miehen harrastaa ja mennä. Miehen mielestä hän on hyvä aviomies ja isä koska hän ei ryyppää, petä eikä räyhää. Jos yritän puhua nätisti kuinka kaipaisin enemmän osallistuvaa asennetta kodin ja lasten asioihin jotta ei tuntuisi kuinka kaikki on harteillani niin saan takaisin kuinka "naisille ei mikään riitä"- puheen. Niin, ehkä me naiset sitten haluamme liikaa?!?Koitapas kerran huviksesi tosiaan vaihtaa ne renkaat. Kun olet kiskonut rengasraudalla renkaat vanteiltaan niin voin vaikka vannoa että mieheltäsi tulee sinulle vähintään samanlaiset huudot kuin sinulta miehelle noista toppavaatteiden unohtamisesta.
Esimerkki oli huono ja ilmaisin itseni epäselvästi, anteeksi siitä. Pointtini oli se että mikäli mies ei olisi vaihtamassa renkaita niin niin saisin renkaat vaihdettua autooni tavalla tai toisella koska tiedän missä renkaat ym muut on - veisin vaihtoon rengasliikkeeseen tmv. ( siellä muuten nytkin vaihdetaan, en rasita miestä tällaisella työllä huom ironiaa). Mutta mies ei "halua" tietää missä lasten kamppeet ovat koska se on minun "tehtäväni" ja jos en ole paikalla, niin se on silti edelleen minun "tehtäväni".
Tavalla tai toisella myös se miehesi sai lapsen päiväkotiin. Jos ei ollut ulkoiluvaatteita, niin voi voi. Päiväkodeista löytyy tuollaisia varten jotain lainavaatteita ja jos ei, niin ne pyydetään tuomaan ne tai joku jää sisälle hänen kanssaan. Eikä maailma kaadu. Ja tuollaisen "ironian" voit kyllä lopettaa. Naisena minua oikein hävettää miten alentavasti jotkut suhtautuvat miehiinsä.
Eli mies voi aina olettaa, että päiväkodista kyllä tädit tai sedät kertovat, että ulkovaatteet tarvitaan? Mites olisi, jos mies ihan itse huolehtisi ilman, että aina jonkun tarvitsee sanoa asiasta..? Maailma ei kaadu jos lapsi puetaan talvella crocseihin ja shortseihin, mutta se ei ole lapsen perustarpeista huolehtimista ja se poikii lastensuojeluilmoituksen päiväkodin toimesta. Oma isäni jätti minut taaperona yksin laiturille tunniksi kun meni itse kokemaan verkot, äiti oli huutanut kuin hinaaja kun oli kuullut. Saman oli tehnyt uudestaan ja sen jälkeen en enää päässyt isän kanssa mihinkään.
Murrosiässä erehdyin sen kanssa kerran kahdestaan eräretkelle jonne se oli pakannut yhden makkaran, sinappia ja mustaa kahvia. Ei, en kuollut siihenkään sillä sainhan järvestä vettä juotavaksi. Mutta eipä ole mitään suhdetta isäänkään syntynyt, ei sitä kiinnostanut mun hyvinvointi tai perustarpeet koska oli niin pohjattoman itsekäs. Iskä on kuollut aikaa sitten, ei ole ikävä ollut muuta kuin sitä isää, jota en koskaan saanut. Kateellinen olen ollut kavereille joiden isät välitti ja huolehtivat. En pyytänyt isääni saattamaan minua alttarille, koska en kokenut häntä läheiseksi. Lapselle rakkaus ja välittäminen osoitetaan perustarpeista huolehtimalla ja olemalla kiinnostuneita hänestä.
Lapsi ei ole riippakivi tai aikuisen elämän häirikkö, ja sellaiset vanhemmat jotka eivät lapsistaan välitä eivät ymmärrä millaisen vanhuuden turvan menettävät, kun niitä lapsia ei voikaan saada kiinnostumaan isästä enää myöhemmin. Ihmissuhde rakennetaan, ei pystytetä kuten telttaa.
Jospa keskittyisin lukemaan ennen kuin alat vaahtoamaan surkeasta isäsuhteestasi. Kyseessä oli esimerkki, jossa selkeästi äiti on hoitanut kaiken lapsen vaatehuoltoon, pukemiseen ja päiväkotiin viemiseen liittyvät asiat yksin. Isän ei ole annettu (?) osallistua. Nyt kun äidin ollessa työmatkalla isä vie lapset poikkeuksellisesti päiväkotiin, hän saa huudot siitä ettei tee hommaa samalla rutiinilla kuin äiti. Ei kukaan isä eikä äiti, joka ostaa huolehtii lapsen vaatteista ja päiväkotiin viemisistä, vie lasta pakkasella sisävaatteissa tarhaan.
Kylläpä tulkitsit jännittävästi viestini johon viittasit ("Mies ei tiedä missä lasten talvikamppeet ovat vaikka tässä kämpässä ei montaa säilytyspaikkaa ole. Olen yrittänyt kauniisti ja nalkuttamatta näyttää missä talvihaalarit ovat mutta vastauksena tulee että joo, joo kyl mää tiedän. Mikäli satun olemaan työmatkalla sinä aamuna kun talvihaalareita tarvitaan niin 99,9 % varmuudella saan puhelinsoiton että missä h***ssa ne haalarit ovat. Mikäli aavistelen ko. tarvetta ja haen haalarit valmiiksi eteiseen mahdollisen kylmän ilman varalle työmatkani aikana niin mies kokee sen hänen väheksymisenä.") eli meillä mies saa (sic!) osallistua lasten asioihin mutta kun ei kiinnosta. Lasten asiat ovat minun tehtäväni, olen paikalla tai en kuten myös muut arjen pyörittämiseen liittyvät asiat. Ja minä en huuda, en nalkuta, en tiuski.
Kamalinta mielestäni on se että me naisten kollektiivina vielä mahdollistamme miesten "vapaamatkustamisen" arjessa. Yksi tosielämän esimerkki; poikkeuksellisesti eräässä perheessä mies vei lapsen päiväkotiin aamuisin parin viikon ajan ja eikä toiminut päiväkodin aamurutiinien mukaisesti. Sitten taas parin viikon päästä äiti aloitti aamuviennit niin päiväkodin täti kertoi äidille, että iskä oli toiminut väärin ko. ajan että voisiko äiti kertoa ko. isälle että miten lapsi tuodaan ja jätetään päiväkotiin. Äiti oli hämmentynyt ja kysyi että oliko lapsen isälle kerrottu asiasta jo kyseisen kahden viikon aikana. "Ei, kun meillä on tapana jutella äitien kanssa tällaiset asiat" WTF?!?
Tuo esimerkkisi kuulostaa kieltämättä vähän keksityltä. Montako kertaa noin on tapahtunut että mies soittaa sinulle aamulla että missä helvetissä on haalarit? Kerrot että aavistat tämän etukäteen ja viet haalarit jo valmiiksi eteiseen. Eli ei mies missään vaiheessa pääse soittamaan sinulle kun sinä olet jo ennakoinut tämänkin. Jospa vaan annat ensi kerralla miehen soittaa ja kysyä haalareista. Kotiin palattuasi keskustelette yhdessä nämä teidän perheen säilytysratkaisut läpi: mies väittää tietävänsä että missä haalarit on mutta ei kuitenkaan löydä niitä mistään, joten mietitte yhdessä jonkun loogisen paikan niille ulkovaatteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan täälläkin jokin aika sitten ketju siitå kun jotkin asuat "pitää tehdä niinkuin nainen haluaa ".Siinä ketjussa oli hyviä esimerkkejä siitä millaiset miesten tekemät jutut ei kelpaa, tyyliin lapset viety päiväkotiin talvella ilman toppavaatteita, ruoaksi koko päivänä 3-vuotias saanut banaanin kun nainen ollut muualla ja mies pelannut koko päivän jne. Enkä nyt tarkoita että naiset aina olisivat oikeassa ja miehet itsekkäitä toheloita mutta noita miehiä oikeasti on paljon joiden tapa tehdä asioita ei ihan syystä käy.
Noista esimerkeistä tuli mieleen että miehet ovat poikkeuksellisesti tehneet jonkun homman, jonka normaalisti nainen hoitaa täysin yksin. Miehelle ei ole siis muodostunut mitään käsitystä siitä, miten homma normaalisti hoidetaan eikä nainen ole myöskään neuvonut hanta. Ilman toppavaatteita päiväkotiin viety lapsi on varmaan viety autolla ja kuviteltu, että päiväkodissa lapsella on ulkoiluvaatteet valmiina. Ei kukaan, ei mies eikä nainen, joka on tottunut hoitamaan jonkun asian, hoida sitä noin päin persettä.
Jos vuosia on joka aamu nähnyt kaksi toppapukuista lasta eteisessä tarhaan lähdössä, ei ole huomannut että heillä on toppavaatteet päällä? Tässä on se ongelma, miehiä ei kiinnosta.
Tähän se kiteytyy: vuosia nähnyt mutta ei kertaakaan tehnyt tai ollut itse vastuussa niin silti pitäisi osata kaikki sama mitä se vuosia asiat itse tehnyt ja hoitanut äiti. Varmaan sinäkin olet vuosia nähnyt miten autossa on kesällä kesärenkaat ja talvella talvirenkaat, mikset osaa itse vaihtaa niitä (tähän keksi joku teidän tilanteeseen sopiva esimerkki kotityöstä, jonka mies hoitaa niin että sinä et edes huomaa)?
No jos vastaan tähän esimerkkiin vaikka ei nyt ihan osu; vaikka en vaihtaisi autooni renkaita niin tiedän missä renkaita, pultteja ja rengasrautaa säilytetään ja tiedän koska renkaat kuuluu vaihtaa koska olen "läsnä" kodissamme. Mies ei tiedä missä lasten talvikamppeet ovat vaikka tässä kämpässä ei montaa säilytyspaikkaa ole. Olen yrittänyt kauniisti ja nalkuttamatta näyttää missä talvihaalarit ovat mutta vastauksena tulee että joo, joo kyl mää tiedän. Mikäli satun olemaan työmatkalla sinä aamuna kun talvihaalareita tarvitaan niin 99,9 % varmuudella saan puhelinsoiton että missä h***ssa ne haalarit ovat. Mikäli aavistelen ko. tarvetta ja haen haalarit valmiiksi eteiseen mahdollisen kylmän ilman varalle työmatkani aikana niin mies kokee sen hänen väheksymisenä.
Täytyy sanoa että tässä parisuhteessa on hetkiä jolloin mietin että mitähän vattua... Ja voin sanoa että en nalkuta, en pihtaa, en tiuski, en kyttää ja annan miehen harrastaa ja mennä. Miehen mielestä hän on hyvä aviomies ja isä koska hän ei ryyppää, petä eikä räyhää. Jos yritän puhua nätisti kuinka kaipaisin enemmän osallistuvaa asennetta kodin ja lasten asioihin jotta ei tuntuisi kuinka kaikki on harteillani niin saan takaisin kuinka "naisille ei mikään riitä"- puheen. Niin, ehkä me naiset sitten haluamme liikaa?!?Koitapas kerran huviksesi tosiaan vaihtaa ne renkaat. Kun olet kiskonut rengasraudalla renkaat vanteiltaan niin voin vaikka vannoa että mieheltäsi tulee sinulle vähintään samanlaiset huudot kuin sinulta miehelle noista toppavaatteiden unohtamisesta.
Esimerkki oli huono ja ilmaisin itseni epäselvästi, anteeksi siitä. Pointtini oli se että mikäli mies ei olisi vaihtamassa renkaita niin niin saisin renkaat vaihdettua autooni tavalla tai toisella koska tiedän missä renkaat ym muut on - veisin vaihtoon rengasliikkeeseen tmv. ( siellä muuten nytkin vaihdetaan, en rasita miestä tällaisella työllä huom ironiaa). Mutta mies ei "halua" tietää missä lasten kamppeet ovat koska se on minun "tehtäväni" ja jos en ole paikalla, niin se on silti edelleen minun "tehtäväni".
Ei vaan esimerkkisi oli erinomaisen osuva. Et ole vaihtanut renkaita, mutta uhoat että kyllähän se sinulta hoituisi kun kerran oikein tiedät että missä niitä renkaitakin säilytetään ja pultit ja rengasraudatkin löydät (näillä et btw tee renkaiden vaihdossa yhtään mitään). Pultit on valmiina kiinni autossa pitämässä niitä nykyisiä renkaita paikoillaan ja lisäksi tarvitsisit tuohon tunkin, sopivan kokoisen pulttiavaimen sekä vaseliinia. No sitten kun meni pieleen, niin toteat "no kyllä minä ne tavalla tai toisella vaihdan!"
Samalla tavalla mies ei näköjään ole vienyt lapsia tarhaan tai ulkoilemaan kovin paljon, mutta olettaa että kyllä ne sinne hoituu kun tietää kerran missä se tarhakin on. Ei mennyt sekään ihan putkeen, mutta asia hoitui tavalla tai toisella.
Ainoa ero näissä nyt on se, että sinun mokasi ei mielestäsi ole yhtään mitään ja esimerkki se ainoastaan oli huono. Miehelle sen sijaan naureskelet että "miten se ei voi tuotakaan osata!"
Yli puolet tuntemistani miehistäkin vaihdattaa renkaat liikkeessä eikä kyseessä ole todellakaan mikään ydinfyysikon pätevyyttä vaativa toiminto. Olen itsekin vaihtanut renkaat, mutta en tykkää tehdä sitä syksyn tai kevään koleilla säillä ja kesällähän sitä luonnollisesti ei voi tehdä. Olen usein kuitenkin pessyt vanteet säilöön menevistä renkaista, sekään ei vaadi kovin paljoa. Vain hetken aikaa.
Vapaaehtoisesti lapsettomana miehenä lähinnä naurattaa, minkälaisiin tilanteisiin naiset lisääntymiskiimassaan ajautuvat. En usko hetkeäkään, etteikö lusmuilun merkkejä olisi voinut nähdä. Ne vain haluaa sivuuttaa, koska paine perheen perustamiseen on niin kova. Surullista kaikkien kannalta, surullisinta tietenkin sen lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. jos toinen on työttömänä, on aika luonnollista että hän ottaa suuremman vastuun kotitöistä. Työt tasataan toki taas sitten kun henkilö palaa töihin.
En oikein ymmärrä miksi työttömän tai esim. vanhempain vapaalla olevan pitäisi olla puolisolle se arjenmahdollistaja? Työssäkäyvänkin luulisi osaavan pestä pyykkinsä, siivoavan jälkensä, huolehtivan ainakin siitä että matkalle lähtiessä omat tavarat on pakattu jne.
Kylläpäs sinä kierolla tavalla suhtaudut perheen arkeen ja kotitöihin. Elättekö kuin jotkut kämppikset, jos kumpikin pesee omat pyykkinsä, hoitelee omat maitotölkkinsä roskiin jne.? Meillä on kotona x määrä kotitöitä (ei sinun tai minun pyykkejä, tiskejä, sinun ja minun tavaroita jne. vaan yhteisiä kotitöitä), jotka tehdään yhdessä. Vanhempain vapaalla hoidetaan lapsia, mutta työttömällä on vähemmän velvollisuuksia kuin töissä käyvällä, joten on luontevaa että hän ottaa enemmän vastuuta kodista. Töissä käyvähän käy tienaamassa perheen elantoa.
Sen takia että olemme parisuhteessa asioita hoidetaan kotiasioita ja perhettä hoidetaan yhdessä ei niin että jossakin tilanteessa minä vastaan perheestä enemmän jossakin tilanteessa puoliso. En silitä puolison vaatteita... en koskaan ole silittänyt, hän haluaa sen kuitenkin tehdä omalla tavallaan. Äitiyslomani aikana isä huolehti lapsista yhtä paljon kuin minä (paisi sillä aikaa kun hän teki töitä), hän siivosi tiskasi jne yhtä paljon kuin minä. Puolison ollessa hoitovapaalla en olettanutkaan että hän tekisi ja ottaisi puolestani vastuun koko kodista tai lapsista, se riittää että hän huolehtii lapsista sillä aikaa kun minä olin töissä ja muuten suunnilleen puoliksi niistä asioista jotka täytyy yhteisesti hoitaa.
Luepa uudelleen. Sanoin jo kerran että lasten hoitaminen on työtä, joten toisen ollessa vanhempain-/hoitovapaalla molemmat ovat töissä ja kotityöt on reilua jakaa tasan. Puhuin esimerkkinä TYÖTTÖMYYDESTÄ , jolloin toisella ei siis ole TÖITÄ. Silloin on luonnollisesti aikaa ottaa enemmän vastuuta kodista kun toinen on kerran sillä hetkellä päävastuussa toimeentulosta. Kaikilla tietysti koti hoidetaan niin kuin heille sopii. Meillä silitellään samalla puolison paidat kuin omatkin.
Meillä työttömyys ei ole millään tavalla vaikuttanut siihen miten kodista on otettu vastuuta... tai no mä varmasti säästin työttömänä enemmän esim. leipomalla (nykyään ostetaan melkein kaikki valmiina). En silti sanoisi että päävastuu kodista olisi ollut minulla. Pääosin työttömyys aika kului kyllä enemmän opiskeluun, töiden hakuun yms. (Lapsia meillä ei tosin ole ollut vielä silloin kun jompikumpi tai molemmat oli työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomana miehenä lähinnä naurattaa, minkälaisiin tilanteisiin naiset lisääntymiskiimassaan ajautuvat. En usko hetkeäkään, etteikö lusmuilun merkkejä olisi voinut nähdä. Ne vain haluaa sivuuttaa, koska paine perheen perustamiseen on niin kova. Surullista kaikkien kannalta, surullisinta tietenkin sen lapsen.
Kyllä moni mieskin haluaa lapsen. Jos ei aina lapsen itsensä vuoksi niin ankkuroimaan naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kyllä tietää, että miten te valittavat naiset olette tuollaisiin suhteisiin päätyneet:
Onko mies jo alunalkaen ollut osallistumaton passattava ja te olette sitten omaksuneet sen kodinkoneen roolin Miksi tässä tilanteessa olette sitten edelleen jatkaneet suhdetta miehen kanssa ja tehneet jopa lapsia? Yllätyshän tuo miehen osallitumattomuus ei ole.
Useampi kuvaili, että kotityö "ovat vain jotenkin ajautuneet" naisen hoidettavaksi. Miten ne yhtäkkiä ajautuvat? Eikö keskustella että kuka tekee mitäkin vai mitä ihmettä. Esim. jos toinen on työttömänä, on aika luonnollista että hän ottaa suuremman vastuun kotitöistä. Työt tasataan toki taas sitten kun henkilö palaa töihin.
Omassa tuttavapiirissä on paljon näitä vapaamatkustajamiehiä (omani mukaanlukien) ja kuvio on ollut aina sama. Ennen lapsia asiat menee mukavasti tasan. Mieskin osallistuu ja toisaalta kahden aikuisen taloudessa sitä hommaakaan niin kauheasti ole. Sitten syntyy lapsi/lapsia. Nainen on kotona vuoden/vuosia ja tekee luonnollisesti suurimman osan kotitöistä. Homma jää päälle ja mies taantuu sohvaperunaksi, eikä enää suostu osallistumaan kuin pyydettäessä. Nainen väsyy jatkuvaan pyytämiseen ja siinähän se sotku on valmis.
Miten se on luonnollista että nainen rupeaa yhtäkkiä hoitamaan kaikki kotityöt kun on kerran lapsetkin hoidettavana? Mutta summa summarum: nainen siis itse ottaa kotityöt itselleen, passivoittaa miehen ja sitten valittaa ettei mies osallistu mihinkään. Ja syyttää tästä kaikesta vielä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan täälläkin jokin aika sitten ketju siitå kun jotkin asuat "pitää tehdä niinkuin nainen haluaa ".Siinä ketjussa oli hyviä esimerkkejä siitä millaiset miesten tekemät jutut ei kelpaa, tyyliin lapset viety päiväkotiin talvella ilman toppavaatteita, ruoaksi koko päivänä 3-vuotias saanut banaanin kun nainen ollut muualla ja mies pelannut koko päivän jne. Enkä nyt tarkoita että naiset aina olisivat oikeassa ja miehet itsekkäitä toheloita mutta noita miehiä oikeasti on paljon joiden tapa tehdä asioita ei ihan syystä käy.
Noista esimerkeistä tuli mieleen että miehet ovat poikkeuksellisesti tehneet jonkun homman, jonka normaalisti nainen hoitaa täysin yksin. Miehelle ei ole siis muodostunut mitään käsitystä siitä, miten homma normaalisti hoidetaan eikä nainen ole myöskään neuvonut hanta. Ilman toppavaatteita päiväkotiin viety lapsi on varmaan viety autolla ja kuviteltu, että päiväkodissa lapsella on ulkoiluvaatteet valmiina. Ei kukaan, ei mies eikä nainen, joka on tottunut hoitamaan jonkun asian, hoida sitä noin päin persettä.
Jos vuosia on joka aamu nähnyt kaksi toppapukuista lasta eteisessä tarhaan lähdössä, ei ole huomannut että heillä on toppavaatteet päällä? Tässä on se ongelma, miehiä ei kiinnosta.
Tähän se kiteytyy: vuosia nähnyt mutta ei kertaakaan tehnyt tai ollut itse vastuussa niin silti pitäisi osata kaikki sama mitä se vuosia asiat itse tehnyt ja hoitanut äiti. Varmaan sinäkin olet vuosia nähnyt miten autossa on kesällä kesärenkaat ja talvella talvirenkaat, mikset osaa itse vaihtaa niitä (tähän keksi joku teidän tilanteeseen sopiva esimerkki kotityöstä, jonka mies hoitaa niin että sinä et edes huomaa)?
No jos vastaan tähän esimerkkiin vaikka ei nyt ihan osu; vaikka en vaihtaisi autooni renkaita niin tiedän missä renkaita, pultteja ja rengasrautaa säilytetään ja tiedän koska renkaat kuuluu vaihtaa koska olen "läsnä" kodissamme. Mies ei tiedä missä lasten talvikamppeet ovat vaikka tässä kämpässä ei montaa säilytyspaikkaa ole. Olen yrittänyt kauniisti ja nalkuttamatta näyttää missä talvihaalarit ovat mutta vastauksena tulee että joo, joo kyl mää tiedän. Mikäli satun olemaan työmatkalla sinä aamuna kun talvihaalareita tarvitaan niin 99,9 % varmuudella saan puhelinsoiton että missä h***ssa ne haalarit ovat. Mikäli aavistelen ko. tarvetta ja haen haalarit valmiiksi eteiseen mahdollisen kylmän ilman varalle työmatkani aikana niin mies kokee sen hänen väheksymisenä.
Täytyy sanoa että tässä parisuhteessa on hetkiä jolloin mietin että mitähän vattua... Ja voin sanoa että en nalkuta, en pihtaa, en tiuski, en kyttää ja annan miehen harrastaa ja mennä. Miehen mielestä hän on hyvä aviomies ja isä koska hän ei ryyppää, petä eikä räyhää. Jos yritän puhua nätisti kuinka kaipaisin enemmän osallistuvaa asennetta kodin ja lasten asioihin jotta ei tuntuisi kuinka kaikki on harteillani niin saan takaisin kuinka "naisille ei mikään riitä"- puheen. Niin, ehkä me naiset sitten haluamme liikaa?!?Koitapas kerran huviksesi tosiaan vaihtaa ne renkaat. Kun olet kiskonut rengasraudalla renkaat vanteiltaan niin voin vaikka vannoa että mieheltäsi tulee sinulle vähintään samanlaiset huudot kuin sinulta miehelle noista toppavaatteiden unohtamisesta.
Esimerkki oli huono ja ilmaisin itseni epäselvästi, anteeksi siitä. Pointtini oli se että mikäli mies ei olisi vaihtamassa renkaita niin niin saisin renkaat vaihdettua autooni tavalla tai toisella koska tiedän missä renkaat ym muut on - veisin vaihtoon rengasliikkeeseen tmv. ( siellä muuten nytkin vaihdetaan, en rasita miestä tällaisella työllä huom ironiaa). Mutta mies ei "halua" tietää missä lasten kamppeet ovat koska se on minun "tehtäväni" ja jos en ole paikalla, niin se on silti edelleen minun "tehtäväni".
Ei vaan esimerkkisi oli erinomaisen osuva. Et ole vaihtanut renkaita, mutta uhoat että kyllähän se sinulta hoituisi kun kerran oikein tiedät että missä niitä renkaitakin säilytetään ja pultit ja rengasraudatkin löydät (näillä et btw tee renkaiden vaihdossa yhtään mitään). Pultit on valmiina kiinni autossa pitämässä niitä nykyisiä renkaita paikoillaan ja lisäksi tarvitsisit tuohon tunkin, sopivan kokoisen pulttiavaimen sekä vaseliinia. No sitten kun meni pieleen, niin toteat "no kyllä minä ne tavalla tai toisella vaihdan!"
Samalla tavalla mies ei näköjään ole vienyt lapsia tarhaan tai ulkoilemaan kovin paljon, mutta olettaa että kyllä ne sinne hoituu kun tietää kerran missä se tarhakin on. Ei mennyt sekään ihan putkeen, mutta asia hoitui tavalla tai toisella.
Ainoa ero näissä nyt on se, että sinun mokasi ei mielestäsi ole yhtään mitään ja esimerkki se ainoastaan oli huono. Miehelle sen sijaan naureskelet että "miten se ei voi tuotakaan osata!"Yli puolet tuntemistani miehistäkin vaihdattaa renkaat liikkeessä eikä kyseessä ole todellakaan mikään ydinfyysikon pätevyyttä vaativa toiminto. Olen itsekin vaihtanut renkaat, mutta en tykkää tehdä sitä syksyn tai kevään koleilla säillä ja kesällähän sitä luonnollisesti ei voi tehdä. Olen usein kuitenkin pessyt vanteet säilöön menevistä renkaista, sekään ei vaadi kovin paljoa. Vain hetken aikaa.
Miten tämä tuohon ylempään liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan täälläkin jokin aika sitten ketju siitå kun jotkin asuat "pitää tehdä niinkuin nainen haluaa ".Siinä ketjussa oli hyviä esimerkkejä siitä millaiset miesten tekemät jutut ei kelpaa, tyyliin lapset viety päiväkotiin talvella ilman toppavaatteita, ruoaksi koko päivänä 3-vuotias saanut banaanin kun nainen ollut muualla ja mies pelannut koko päivän jne. Enkä nyt tarkoita että naiset aina olisivat oikeassa ja miehet itsekkäitä toheloita mutta noita miehiä oikeasti on paljon joiden tapa tehdä asioita ei ihan syystä käy.
Noista esimerkeistä tuli mieleen että miehet ovat poikkeuksellisesti tehneet jonkun homman, jonka normaalisti nainen hoitaa täysin yksin. Miehelle ei ole siis muodostunut mitään käsitystä siitä, miten homma normaalisti hoidetaan eikä nainen ole myöskään neuvonut hanta. Ilman toppavaatteita päiväkotiin viety lapsi on varmaan viety autolla ja kuviteltu, että päiväkodissa lapsella on ulkoiluvaatteet valmiina. Ei kukaan, ei mies eikä nainen, joka on tottunut hoitamaan jonkun asian, hoida sitä noin päin persettä.
Jos vuosia on joka aamu nähnyt kaksi toppapukuista lasta eteisessä tarhaan lähdössä, ei ole huomannut että heillä on toppavaatteet päällä? Tässä on se ongelma, miehiä ei kiinnosta.
Tähän se kiteytyy: vuosia nähnyt mutta ei kertaakaan tehnyt tai ollut itse vastuussa niin silti pitäisi osata kaikki sama mitä se vuosia asiat itse tehnyt ja hoitanut äiti. Varmaan sinäkin olet vuosia nähnyt miten autossa on kesällä kesärenkaat ja talvella talvirenkaat, mikset osaa itse vaihtaa niitä (tähän keksi joku teidän tilanteeseen sopiva esimerkki kotityöstä, jonka mies hoitaa niin että sinä et edes huomaa)?
No jos vastaan tähän esimerkkiin vaikka ei nyt ihan osu; vaikka en vaihtaisi autooni renkaita niin tiedän missä renkaita, pultteja ja rengasrautaa säilytetään ja tiedän koska renkaat kuuluu vaihtaa koska olen "läsnä" kodissamme. Mies ei tiedä missä lasten talvikamppeet ovat vaikka tässä kämpässä ei montaa säilytyspaikkaa ole. Olen yrittänyt kauniisti ja nalkuttamatta näyttää missä talvihaalarit ovat mutta vastauksena tulee että joo, joo kyl mää tiedän. Mikäli satun olemaan työmatkalla sinä aamuna kun talvihaalareita tarvitaan niin 99,9 % varmuudella saan puhelinsoiton että missä h***ssa ne haalarit ovat. Mikäli aavistelen ko. tarvetta ja haen haalarit valmiiksi eteiseen mahdollisen kylmän ilman varalle työmatkani aikana niin mies kokee sen hänen väheksymisenä.
Täytyy sanoa että tässä parisuhteessa on hetkiä jolloin mietin että mitähän vattua... Ja voin sanoa että en nalkuta, en pihtaa, en tiuski, en kyttää ja annan miehen harrastaa ja mennä. Miehen mielestä hän on hyvä aviomies ja isä koska hän ei ryyppää, petä eikä räyhää. Jos yritän puhua nätisti kuinka kaipaisin enemmän osallistuvaa asennetta kodin ja lasten asioihin jotta ei tuntuisi kuinka kaikki on harteillani niin saan takaisin kuinka "naisille ei mikään riitä"- puheen. Niin, ehkä me naiset sitten haluamme liikaa?!?Koitapas kerran huviksesi tosiaan vaihtaa ne renkaat. Kun olet kiskonut rengasraudalla renkaat vanteiltaan niin voin vaikka vannoa että mieheltäsi tulee sinulle vähintään samanlaiset huudot kuin sinulta miehelle noista toppavaatteiden unohtamisesta.
Esimerkki oli huono ja ilmaisin itseni epäselvästi, anteeksi siitä. Pointtini oli se että mikäli mies ei olisi vaihtamassa renkaita niin niin saisin renkaat vaihdettua autooni tavalla tai toisella koska tiedän missä renkaat ym muut on - veisin vaihtoon rengasliikkeeseen tmv. ( siellä muuten nytkin vaihdetaan, en rasita miestä tällaisella työllä huom ironiaa). Mutta mies ei "halua" tietää missä lasten kamppeet ovat koska se on minun "tehtäväni" ja jos en ole paikalla, niin se on silti edelleen minun "tehtäväni".
Tavalla tai toisella myös se miehesi sai lapsen päiväkotiin. Jos ei ollut ulkoiluvaatteita, niin voi voi. Päiväkodeista löytyy tuollaisia varten jotain lainavaatteita ja jos ei, niin ne pyydetään tuomaan ne tai joku jää sisälle hänen kanssaan. Eikä maailma kaadu. Ja tuollaisen "ironian" voit kyllä lopettaa. Naisena minua oikein hävettää miten alentavasti jotkut suhtautuvat miehiinsä.
Eli mies voi aina olettaa, että päiväkodista kyllä tädit tai sedät kertovat, että ulkovaatteet tarvitaan? Mites olisi, jos mies ihan itse huolehtisi ilman, että aina jonkun tarvitsee sanoa asiasta..? Maailma ei kaadu jos lapsi puetaan talvella crocseihin ja shortseihin, mutta se ei ole lapsen perustarpeista huolehtimista ja se poikii lastensuojeluilmoituksen päiväkodin toimesta. Oma isäni jätti minut taaperona yksin laiturille tunniksi kun meni itse kokemaan verkot, äiti oli huutanut kuin hinaaja kun oli kuullut. Saman oli tehnyt uudestaan ja sen jälkeen en enää päässyt isän kanssa mihinkään.
Murrosiässä erehdyin sen kanssa kerran kahdestaan eräretkelle jonne se oli pakannut yhden makkaran, sinappia ja mustaa kahvia. Ei, en kuollut siihenkään sillä sainhan järvestä vettä juotavaksi. Mutta eipä ole mitään suhdetta isäänkään syntynyt, ei sitä kiinnostanut mun hyvinvointi tai perustarpeet koska oli niin pohjattoman itsekäs. Iskä on kuollut aikaa sitten, ei ole ikävä ollut muuta kuin sitä isää, jota en koskaan saanut. Kateellinen olen ollut kavereille joiden isät välitti ja huolehtivat. En pyytänyt isääni saattamaan minua alttarille, koska en kokenut häntä läheiseksi. Lapselle rakkaus ja välittäminen osoitetaan perustarpeista huolehtimalla ja olemalla kiinnostuneita hänestä.
Lapsi ei ole riippakivi tai aikuisen elämän häirikkö, ja sellaiset vanhemmat jotka eivät lapsistaan välitä eivät ymmärrä millaisen vanhuuden turvan menettävät, kun niitä lapsia ei voikaan saada kiinnostumaan isästä enää myöhemmin. Ihmissuhde rakennetaan, ei pystytetä kuten telttaa.
Jospa keskittyisin lukemaan ennen kuin alat vaahtoamaan surkeasta isäsuhteestasi. Kyseessä oli esimerkki, jossa selkeästi äiti on hoitanut kaiken lapsen vaatehuoltoon, pukemiseen ja päiväkotiin viemiseen liittyvät asiat yksin. Isän ei ole annettu (?) osallistua. Nyt kun äidin ollessa työmatkalla isä vie lapset poikkeuksellisesti päiväkotiin, hän saa huudot siitä ettei tee hommaa samalla rutiinilla kuin äiti. Ei kukaan isä eikä äiti, joka ostaa huolehtii lapsen vaatteista ja päiväkotiin viemisistä, vie lasta pakkasella sisävaatteissa tarhaan.
Kylläpä tulkitsit jännittävästi viestini johon viittasit ("Mies ei tiedä missä lasten talvikamppeet ovat vaikka tässä kämpässä ei montaa säilytyspaikkaa ole. Olen yrittänyt kauniisti ja nalkuttamatta näyttää missä talvihaalarit ovat mutta vastauksena tulee että joo, joo kyl mää tiedän. Mikäli satun olemaan työmatkalla sinä aamuna kun talvihaalareita tarvitaan niin 99,9 % varmuudella saan puhelinsoiton että missä h***ssa ne haalarit ovat. Mikäli aavistelen ko. tarvetta ja haen haalarit valmiiksi eteiseen mahdollisen kylmän ilman varalle työmatkani aikana niin mies kokee sen hänen väheksymisenä.") eli meillä mies saa (sic!) osallistua lasten asioihin mutta kun ei kiinnosta. Lasten asiat ovat minun tehtäväni, olen paikalla tai en kuten myös muut arjen pyörittämiseen liittyvät asiat. Ja minä en huuda, en nalkuta, en tiuski.
Kamalinta mielestäni on se että me naisten kollektiivina vielä mahdollistamme miesten "vapaamatkustamisen" arjessa. Yksi tosielämän esimerkki; poikkeuksellisesti eräässä perheessä mies vei lapsen päiväkotiin aamuisin parin viikon ajan ja eikä toiminut päiväkodin aamurutiinien mukaisesti. Sitten taas parin viikon päästä äiti aloitti aamuviennit niin päiväkodin täti kertoi äidille, että iskä oli toiminut väärin ko. ajan että voisiko äiti kertoa ko. isälle että miten lapsi tuodaan ja jätetään päiväkotiin. Äiti oli hämmentynyt ja kysyi että oliko lapsen isälle kerrottu asiasta jo kyseisen kahden viikon aikana. "Ei, kun meillä on tapana jutella äitien kanssa tällaiset asiat" WTF?!?
Tuo esimerkkisi kuulostaa kieltämättä vähän keksityltä. Montako kertaa noin on tapahtunut että mies soittaa sinulle aamulla että missä helvetissä on haalarit? Kerrot että aavistat tämän etukäteen ja viet haalarit jo valmiiksi eteiseen. Eli ei mies missään vaiheessa pääse soittamaan sinulle kun sinä olet jo ennakoinut tämänkin. Jospa vaan annat ensi kerralla miehen soittaa ja kysyä haalareista. Kotiin palattuasi keskustelette yhdessä nämä teidän perheen säilytysratkaisut läpi: mies väittää tietävänsä että missä haalarit on mutta ei kuitenkaan löydä niitä mistään, joten mietitte yhdessä jonkun loogisen paikan niille ulkovaatteille.
Valitettavasti kyllä nyt aliarvioit minua pahasti. Kyseisiä soittoja tulee joka kerta (99,9 % tod näk), ei tietty aina haalareista mutta jostain muusta vastaavasta asiasta ja kyllä olemme keskustelleet asiasta ja hakeneet ratkaisuja mutta kun miehen pääajatus on se että nämä "lapsijutut" ei ole hänen juttuja niin mitä teet. Mitä enemmän ennakoin asioita sitä vähemmällä mies pääsee. Mutta en halua lasten "kärsivän" niin joudun tasapainoilemaan ennakoimisen määrän suhteen. MOT eli tämä on juuri sitä arjen mahdollistamista mihin moni nainen väsyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan täälläkin jokin aika sitten ketju siitå kun jotkin asuat "pitää tehdä niinkuin nainen haluaa ".Siinä ketjussa oli hyviä esimerkkejä siitä millaiset miesten tekemät jutut ei kelpaa, tyyliin lapset viety päiväkotiin talvella ilman toppavaatteita, ruoaksi koko päivänä 3-vuotias saanut banaanin kun nainen ollut muualla ja mies pelannut koko päivän jne. Enkä nyt tarkoita että naiset aina olisivat oikeassa ja miehet itsekkäitä toheloita mutta noita miehiä oikeasti on paljon joiden tapa tehdä asioita ei ihan syystä käy.
Noista esimerkeistä tuli mieleen että miehet ovat poikkeuksellisesti tehneet jonkun homman, jonka normaalisti nainen hoitaa täysin yksin. Miehelle ei ole siis muodostunut mitään käsitystä siitä, miten homma normaalisti hoidetaan eikä nainen ole myöskään neuvonut hanta. Ilman toppavaatteita päiväkotiin viety lapsi on varmaan viety autolla ja kuviteltu, että päiväkodissa lapsella on ulkoiluvaatteet valmiina. Ei kukaan, ei mies eikä nainen, joka on tottunut hoitamaan jonkun asian, hoida sitä noin päin persettä.
Jos vuosia on joka aamu nähnyt kaksi toppapukuista lasta eteisessä tarhaan lähdössä, ei ole huomannut että heillä on toppavaatteet päällä? Tässä on se ongelma, miehiä ei kiinnosta.
Tähän se kiteytyy: vuosia nähnyt mutta ei kertaakaan tehnyt tai ollut itse vastuussa niin silti pitäisi osata kaikki sama mitä se vuosia asiat itse tehnyt ja hoitanut äiti. Varmaan sinäkin olet vuosia nähnyt miten autossa on kesällä kesärenkaat ja talvella talvirenkaat, mikset osaa itse vaihtaa niitä (tähän keksi joku teidän tilanteeseen sopiva esimerkki kotityöstä, jonka mies hoitaa niin että sinä et edes huomaa)?
No jos vastaan tähän esimerkkiin vaikka ei nyt ihan osu; vaikka en vaihtaisi autooni renkaita niin tiedän missä renkaita, pultteja ja rengasrautaa säilytetään ja tiedän koska renkaat kuuluu vaihtaa koska olen "läsnä" kodissamme. Mies ei tiedä missä lasten talvikamppeet ovat vaikka tässä kämpässä ei montaa säilytyspaikkaa ole. Olen yrittänyt kauniisti ja nalkuttamatta näyttää missä talvihaalarit ovat mutta vastauksena tulee että joo, joo kyl mää tiedän. Mikäli satun olemaan työmatkalla sinä aamuna kun talvihaalareita tarvitaan niin 99,9 % varmuudella saan puhelinsoiton että missä h***ssa ne haalarit ovat. Mikäli aavistelen ko. tarvetta ja haen haalarit valmiiksi eteiseen mahdollisen kylmän ilman varalle työmatkani aikana niin mies kokee sen hänen väheksymisenä.
Täytyy sanoa että tässä parisuhteessa on hetkiä jolloin mietin että mitähän vattua... Ja voin sanoa että en nalkuta, en pihtaa, en tiuski, en kyttää ja annan miehen harrastaa ja mennä. Miehen mielestä hän on hyvä aviomies ja isä koska hän ei ryyppää, petä eikä räyhää. Jos yritän puhua nätisti kuinka kaipaisin enemmän osallistuvaa asennetta kodin ja lasten asioihin jotta ei tuntuisi kuinka kaikki on harteillani niin saan takaisin kuinka "naisille ei mikään riitä"- puheen. Niin, ehkä me naiset sitten haluamme liikaa?!?Koitapas kerran huviksesi tosiaan vaihtaa ne renkaat. Kun olet kiskonut rengasraudalla renkaat vanteiltaan niin voin vaikka vannoa että mieheltäsi tulee sinulle vähintään samanlaiset huudot kuin sinulta miehelle noista toppavaatteiden unohtamisesta.
Esimerkki oli huono ja ilmaisin itseni epäselvästi, anteeksi siitä. Pointtini oli se että mikäli mies ei olisi vaihtamassa renkaita niin niin saisin renkaat vaihdettua autooni tavalla tai toisella koska tiedän missä renkaat ym muut on - veisin vaihtoon rengasliikkeeseen tmv. ( siellä muuten nytkin vaihdetaan, en rasita miestä tällaisella työllä huom ironiaa). Mutta mies ei "halua" tietää missä lasten kamppeet ovat koska se on minun "tehtäväni" ja jos en ole paikalla, niin se on silti edelleen minun "tehtäväni".
Tavalla tai toisella myös se miehesi sai lapsen päiväkotiin. Jos ei ollut ulkoiluvaatteita, niin voi voi. Päiväkodeista löytyy tuollaisia varten jotain lainavaatteita ja jos ei, niin ne pyydetään tuomaan ne tai joku jää sisälle hänen kanssaan. Eikä maailma kaadu. Ja tuollaisen "ironian" voit kyllä lopettaa. Naisena minua oikein hävettää miten alentavasti jotkut suhtautuvat miehiinsä.
Eli mies voi aina olettaa, että päiväkodista kyllä tädit tai sedät kertovat, että ulkovaatteet tarvitaan? Mites olisi, jos mies ihan itse huolehtisi ilman, että aina jonkun tarvitsee sanoa asiasta..? Maailma ei kaadu jos lapsi puetaan talvella crocseihin ja shortseihin, mutta se ei ole lapsen perustarpeista huolehtimista ja se poikii lastensuojeluilmoituksen päiväkodin toimesta. Oma isäni jätti minut taaperona yksin laiturille tunniksi kun meni itse kokemaan verkot, äiti oli huutanut kuin hinaaja kun oli kuullut. Saman oli tehnyt uudestaan ja sen jälkeen en enää päässyt isän kanssa mihinkään.
Murrosiässä erehdyin sen kanssa kerran kahdestaan eräretkelle jonne se oli pakannut yhden makkaran, sinappia ja mustaa kahvia. Ei, en kuollut siihenkään sillä sainhan järvestä vettä juotavaksi. Mutta eipä ole mitään suhdetta isäänkään syntynyt, ei sitä kiinnostanut mun hyvinvointi tai perustarpeet koska oli niin pohjattoman itsekäs. Iskä on kuollut aikaa sitten, ei ole ikävä ollut muuta kuin sitä isää, jota en koskaan saanut. Kateellinen olen ollut kavereille joiden isät välitti ja huolehtivat. En pyytänyt isääni saattamaan minua alttarille, koska en kokenut häntä läheiseksi. Lapselle rakkaus ja välittäminen osoitetaan perustarpeista huolehtimalla ja olemalla kiinnostuneita hänestä.
Lapsi ei ole riippakivi tai aikuisen elämän häirikkö, ja sellaiset vanhemmat jotka eivät lapsistaan välitä eivät ymmärrä millaisen vanhuuden turvan menettävät, kun niitä lapsia ei voikaan saada kiinnostumaan isästä enää myöhemmin. Ihmissuhde rakennetaan, ei pystytetä kuten telttaa.
Jospa keskittyisin lukemaan ennen kuin alat vaahtoamaan surkeasta isäsuhteestasi. Kyseessä oli esimerkki, jossa selkeästi äiti on hoitanut kaiken lapsen vaatehuoltoon, pukemiseen ja päiväkotiin viemiseen liittyvät asiat yksin. Isän ei ole annettu (?) osallistua. Nyt kun äidin ollessa työmatkalla isä vie lapset poikkeuksellisesti päiväkotiin, hän saa huudot siitä ettei tee hommaa samalla rutiinilla kuin äiti. Ei kukaan isä eikä äiti, joka ostaa huolehtii lapsen vaatteista ja päiväkotiin viemisistä, vie lasta pakkasella sisävaatteissa tarhaan.
Kylläpä tulkitsit jännittävästi viestini johon viittasit ("Mies ei tiedä missä lasten talvikamppeet ovat vaikka tässä kämpässä ei montaa säilytyspaikkaa ole. Olen yrittänyt kauniisti ja nalkuttamatta näyttää missä talvihaalarit ovat mutta vastauksena tulee että joo, joo kyl mää tiedän. Mikäli satun olemaan työmatkalla sinä aamuna kun talvihaalareita tarvitaan niin 99,9 % varmuudella saan puhelinsoiton että missä h***ssa ne haalarit ovat. Mikäli aavistelen ko. tarvetta ja haen haalarit valmiiksi eteiseen mahdollisen kylmän ilman varalle työmatkani aikana niin mies kokee sen hänen väheksymisenä.") eli meillä mies saa (sic!) osallistua lasten asioihin mutta kun ei kiinnosta. Lasten asiat ovat minun tehtäväni, olen paikalla tai en kuten myös muut arjen pyörittämiseen liittyvät asiat. Ja minä en huuda, en nalkuta, en tiuski.
Kamalinta mielestäni on se että me naisten kollektiivina vielä mahdollistamme miesten "vapaamatkustamisen" arjessa. Yksi tosielämän esimerkki; poikkeuksellisesti eräässä perheessä mies vei lapsen päiväkotiin aamuisin parin viikon ajan ja eikä toiminut päiväkodin aamurutiinien mukaisesti. Sitten taas parin viikon päästä äiti aloitti aamuviennit niin päiväkodin täti kertoi äidille, että iskä oli toiminut väärin ko. ajan että voisiko äiti kertoa ko. isälle että miten lapsi tuodaan ja jätetään päiväkotiin. Äiti oli hämmentynyt ja kysyi että oliko lapsen isälle kerrottu asiasta jo kyseisen kahden viikon aikana. "Ei, kun meillä on tapana jutella äitien kanssa tällaiset asiat" WTF?!?
Tuo esimerkkisi kuulostaa kieltämättä vähän keksityltä. Montako kertaa noin on tapahtunut että mies soittaa sinulle aamulla että missä helvetissä on haalarit? Kerrot että aavistat tämän etukäteen ja viet haalarit jo valmiiksi eteiseen. Eli ei mies missään vaiheessa pääse soittamaan sinulle kun sinä olet jo ennakoinut tämänkin. Jospa vaan annat ensi kerralla miehen soittaa ja kysyä haalareista. Kotiin palattuasi keskustelette yhdessä nämä teidän perheen säilytysratkaisut läpi: mies väittää tietävänsä että missä haalarit on mutta ei kuitenkaan löydä niitä mistään, joten mietitte yhdessä jonkun loogisen paikan niille ulkovaatteille.
Valitettavasti kyllä nyt aliarvioit minua pahasti. Kyseisiä soittoja tulee joka kerta (99,9 % tod näk), ei tietty aina haalareista mutta jostain muusta vastaavasta asiasta ja kyllä olemme keskustelleet asiasta ja hakeneet ratkaisuja mutta kun miehen pääajatus on se että nämä "lapsijutut" ei ole hänen juttuja niin mitä teet. Mitä enemmän ennakoin asioita sitä vähemmällä mies pääsee. Mutta en halua lasten "kärsivän" niin joudun tasapainoilemaan ennakoimisen määrän suhteen. MOT eli tämä on juuri sitä arjen mahdollistamista mihin moni nainen väsyy.
Miksi ihmeessä tuollaisen miehen kanssa on ruvettu tekemään lapsia, joka on sitä mieltä ettei lapsi jutut ole ollenkaan hänen juttunsa. Jos tämä oli jo tiedossa niin mitä ihmettä oikein valitat? Jos taas mieskin halusi lapsia, niin muistuta ja pistä hänet ottamaan niistä vastuuta myös normaalissa arjessa ja silloinkin kun sinä et ole työmatkoilla.
Vierailija kirjoitti:
[Meillä oli aikoinaan ongelmana erilaiset siivousstandardit: itse siivosin vähintään kerran viikossa, mies harvemmin. Minä taas pesin pyykkiä vasta sitten kun pyykkikori tulvi yli, mies heti kun pyykkiä riitti yhteen koneelliseen. Näistä selvittiin keskustelemalla yhdessä, ei tosiaan millään patistamisella että "imuroi nyt!, pese nyt sitä pyykkiä!". Juteltiin myös omien lapsuudenkotiemme toimintatavoista ja tuosta keskustelusta tuli tosi mielenkiintoinen. Pääsi vähän kartalle siitä, miksi kumpikin toimii kuten toimii.
Eikö ole itsestäänselvää, että näin tehdään? Ei ole tullut mieleenkään, ettei siivousstandardien erioista keskusteltaisi jo hyvissä ajoin ennen yhteen muuttamista. Minkälainen ihminen jättää tämän keskustelun käymättä?
Käsi sydämelle naiset/miehet joilla oma puoliso ei ota vastuuta eikä tiedä missä tavarat on ja tekee mielestänne vähemmän töistä: Onko teilä samanlainen olo töissä, joudutteko sielläkin tekemään enemmän kuin muut tumpeloiden työkaverien takia? Entä esim. sukujuhlissa jossa esim. yhdessä kokataan, eikö ne muut ymmärrä kuinka asiat tulisi hoitaa? Jos nita ongelmallisia ihmisiä on kertynyt paljon omaan elämään kannattaa katsoa peiliin: kontrollifriikki ihminen on rasittava ympäristölleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomana miehenä lähinnä naurattaa, minkälaisiin tilanteisiin naiset lisääntymiskiimassaan ajautuvat. En usko hetkeäkään, etteikö lusmuilun merkkejä olisi voinut nähdä. Ne vain haluaa sivuuttaa, koska paine perheen perustamiseen on niin kova. Surullista kaikkien kannalta, surullisinta tietenkin sen lapsen.
Kyllä moni mieskin haluaa lapsen. Jos ei aina lapsen itsensä vuoksi niin ankkuroimaan naisen.
Kyllä, mutta naisethan ovat niitä, jotka eivät ole puolisoonsa sitten kuitenkaan tyytyväisiä ja ottavat eron. Tämä johtuu siitä, että he tyytyvät itselleen sopimattomiin miehiin, kun lapsia pitäisi saada hyvissä ajoin.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voi olla onnellinen vai silloin kun nainenkin on. Ja jos sattuu saamaan naisen, joka ei koskaan tule olemaan onnellinen mihinkään, voi miesparkaa. Toisinpäin tuo ei yleensä mene.
Nainen on hyvin usein se tunneilmapiirin määrittelevä kunkku talossa.
Tällä elämänkokemuksella sanoisin, että asia on juuri näin.
Yhtälö toimii, kun mies saa tehdä uraa, ja vaimo häärää onnellisen akotona. Yleensä nämä vaimot ovat esim. lastentarhanopettajia, sairaanhoitajia tms. ei niin korkeasti koulutettuja. Mukaan mahtuu myös niitä vaimoja, joilla on korkea koulutus, mutta jotka ovat luopuneet omista urahaaveistaan ja tekevät esim. opettajana pätkätöitä vähän niinkuin harrastusmielessä.
Sitten taas jos vaimo haluaa oikeasti tienata ja tehdä uraa, niin se on valitettavasti yhtälö, joka ei toimi. Nähty on.
Hieman ohi aiheen, mutta lastentarhanopettajat ja sairaanhoitajat on niitä ei niin korkeasti koulutettuja? :DD Molemmat ovat korkeakoulutettuja, kyllä tästä maasta varmaan löytyy ihan oikeastikin ei niin korkeasti koulutettuja...
Ei vaan esimerkkisi oli erinomaisen osuva. Et ole vaihtanut renkaita, mutta uhoat että kyllähän se sinulta hoituisi kun kerran oikein tiedät että missä niitä renkaitakin säilytetään ja pultit ja rengasraudatkin löydät (näillä et btw tee renkaiden vaihdossa yhtään mitään). Pultit on valmiina kiinni autossa pitämässä niitä nykyisiä renkaita paikoillaan ja lisäksi tarvitsisit tuohon tunkin, sopivan kokoisen pulttiavaimen sekä vaseliinia. No sitten kun meni pieleen, niin toteat "no kyllä minä ne tavalla tai toisella vaihdan!"
Samalla tavalla mies ei näköjään ole vienyt lapsia tarhaan tai ulkoilemaan kovin paljon, mutta olettaa että kyllä ne sinne hoituu kun tietää kerran missä se tarhakin on. Ei mennyt sekään ihan putkeen, mutta asia hoitui tavalla tai toisella.
Ainoa ero näissä nyt on se, että sinun mokasi ei mielestäsi ole yhtään mitään ja esimerkki se ainoastaan oli huono. Miehelle sen sijaan naureskelet että "miten se ei voi tuotakaan osata!"