HS Mielipide: Yhä harvempi nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja
http://www.hs.fi/mielipide/a1470625865331
"HELSINGIN SANOMISSA on käsitelty puhumisen vaikeutta parisuhteessa. Kaksi kolmasosaa eroista kuulemma tapahtuu naisten aloitteesta. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanoi (HS Kotimaa 8.8.), että joka kolmas mies ei ymmärrä, miksi puoliso haluaa erota.
Olen eronnut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla puolisoni oli yllättynyt, koska hän oli sitä mieltä, että kaikki on hyvin ja minä vain kuvittelen, että meillä menee huonosti. Olin puhunut minua vaivanneista asioista, mutta sitä ei noteerattu. Ainoa vaihtoehto oli erota.
Toisessa liitossa pidin huolta, että puhuimme asioista juuri niin rakentavasti kuin Kontulakin suosittelee. En voi sietää naputusta tai huutamista. Silti sain jossain vaiheessa kuulla, että meillä ei olisi mitään ongelmia, jos minä en niitä tekisi.
Jos olisin tyhjäpäinen kiukuttelija, ymmärtäisin moisen kritiikin, mutta tiedän olevani täyspäinen nainen.
Omien ja ystävieni kokemusten pohjalta olen alkanut miettiä, onko sittenkin kyse vain asenteesta. Siis siitä vanhasta, että naisen esittämiä asioita pidetään vähempiarvoisina miesten mielipiteiden rinnalla.
Toivon, että olen väärässä. Mutta jos ainakin osa miehistä ajattelee näin, heidän kannattaa tarkistaa näkökulmaansa, jos haluavat ylläpitää hyvää parisuhdetta. Yhä harvempi nykyaikainen nainen jaksaa olla miehelle vain arjen mahdollistaja, kun sen sijaan voi elää rikkaampaa elämää ilman tuonkaltaista väheksyntää.
Tyytyväinen uussinkku
Kommentit (1022)
Erosin pitkästä parisuhteesta, missä mies oli aina ykkönen. Hänen menonsa, hänen harrastuksensa, hän meni jopa lasten edelle. Tästä tuli kyllä vuosisadan sotia, kun asetin lapset hänen edelleen.
Nyt olen sitä mieltä, että olin se parisuhteen työjuhta ja rahoittaja. Kävin töissä, huolehdin kaiken muun ajan miehen yrityksestä ja ennen kaikkea yritin olla lapsille läsnä.
Nyt eron jälkeen olen kuullut lapsilta lukuisia kertoja siitä, että olin aina töissä..en ollut riittävästi läsnä, enkä paikalla. Tein väärän ratkaisun sillä, että lähdin väärän miehen matkaan ja vielä suuremman virheen, kun hankin tällaisen luomakunnankruunun kanssa lapsia. Ulkopuolisesta hän on vuosisadan isä..suorastaan isien isä. Kelpaisi malliksi ihan mihin tahansa perhelehteen. Isyyden symboli.
Oikeastaan olisi alunperinkin ollut parempi olla yksinhuoltajana tai vain puhtaasti sinkkuna..elämässä olisi ollut muutakin kuin yövalvomisia, töitä ja kaaoksen siivousta.
Miehen mielestä olin vain raivohullu akka, jota hänen piti paeta harrastuksiin ja edustamisiin..
Nyt on sitten aikaa tehdä sitä..minullakin.
En siis ole enää tulppana miehen kehitykselle, enkä riippana lasten kanssa..mutta kummasti mies on nykyään taantunut noissa pyrkimyksissään..
Herääkin kysymys, tarvitseeko miehen ego sen naisen sinne kotiin ja taakseen henkisesti?
Olemmeko se perusta ja jalusta, mistä nämä miehet sen elonsa täyttää?
Näin miehenä on hauska lukea tällaisia kirjoituksia. Koskettaahan aihe juuri itseäni miehenä.
Kuulostaa kyllä todella vieraalta näkökulmalta. Aloituksen lainauksessa nainen kertoo tietävänsä olevan täysipäinen nainen eikä turha kiukuttelija. Se on hänen oma näkökulmansa. En tiedä ainuttakaan parisuhdetta, jossa mies pitäisi naisen näkökulmaa vähäisempänä vain se takia että esittäjä on nainen. Sen sijaan tiedän lukuisia tapauksia, joissa parisuhde- ja perhe-elämää eletään enemmän tai vähemmän naisen sanelemalla tavalla ja rakentavaa keskustelua ei osata käydä. Jos mies ei ole itse tajunnut tehdä jotain asiaa juuri naisen suunnittelemalla tavalla, saa kuulla huudot siitä miten ei osata yhtään mitään jne.
Mä en tiedä miksi niin monessa suhteessa ajatelaan et automaattisesti se on ne naisen asettamat ja edellytykset ja standardit, jotka on se "normaali" tila ja miehen tehtävä ja asema on jotenkin perustella ja vakuuttaa nainen siitä, jos niistä halutaan poiketa. Niin on monessa suhteessa, koskipa asiat siivousta, sosiaalisia suhteita, yleistä tyytyväisyyttä, tai mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Erosin pitkästä parisuhteesta, missä mies oli aina ykkönen. Hänen menonsa, hänen harrastuksensa, hän meni jopa lasten edelle. Tästä tuli kyllä vuosisadan sotia, kun asetin lapset hänen edelleen.
Nyt olen sitä mieltä, että olin se parisuhteen työjuhta ja rahoittaja. Kävin töissä, huolehdin kaiken muun ajan miehen yrityksestä ja ennen kaikkea yritin olla lapsille läsnä.
Nyt eron jälkeen olen kuullut lapsilta lukuisia kertoja siitä, että olin aina töissä..en ollut riittävästi läsnä, enkä paikalla. Tein väärän ratkaisun sillä, että lähdin väärän miehen matkaan ja vielä suuremman virheen, kun hankin tällaisen luomakunnankruunun kanssa lapsia. Ulkopuolisesta hän on vuosisadan isä..suorastaan isien isä. Kelpaisi malliksi ihan mihin tahansa perhelehteen. Isyyden symboli.
Oikeastaan olisi alunperinkin ollut parempi olla yksinhuoltajana tai vain puhtaasti sinkkuna..elämässä olisi ollut muutakin kuin yövalvomisia, töitä ja kaaoksen siivousta.
Miehen mielestä olin vain raivohullu akka, jota hänen piti paeta harrastuksiin ja edustamisiin..
Nyt on sitten aikaa tehdä sitä..minullakin.
En siis ole enää tulppana miehen kehitykselle, enkä riippana lasten kanssa..mutta kummasti mies on nykyään taantunut noissa pyrkimyksissään..
Herääkin kysymys, tarvitseeko miehen ego sen naisen sinne kotiin ja taakseen henkisesti?
Olemmeko se perusta ja jalusta, mistä nämä miehet sen elonsa täyttää?
Eikö tällainen ajattelu ole aika... itsekeskeistä? Ilman sua hän ei olis juuri mitään?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä todella vieraalta näkökulmalta. Aloituksen lainauksessa nainen kertoo tietävänsä olevan täysipäinen nainen eikä turha kiukuttelija. Se on hänen oma näkökulmansa. En tiedä ainuttakaan parisuhdetta, jossa mies pitäisi naisen näkökulmaa vähäisempänä vain se takia että esittäjä on nainen. Sen sijaan tiedän lukuisia tapauksia, joissa parisuhde- ja perhe-elämää eletään enemmän tai vähemmän naisen sanelemalla tavalla ja rakentavaa keskustelua ei osata käydä. Jos mies ei ole itse tajunnut tehdä jotain asiaa juuri naisen suunnittelemalla tavalla, saa kuulla huudot siitä miten ei osata yhtään mitään jne.
Niinpä niin. Jos kuultaisiin miesten puoli asiasta, niin voisi saada erilaista näkökulmaa asiaan. Kuinkahan tarkkaan niitä miehiä kuunnellaan suhteessa? Ja siten, että ne miesten näkökannat otetaan tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Erosin pitkästä parisuhteesta, missä mies oli aina ykkönen. Hänen menonsa, hänen harrastuksensa, hän meni jopa lasten edelle. Tästä tuli kyllä vuosisadan sotia, kun asetin lapset hänen edelleen.
Nyt olen sitä mieltä, että olin se parisuhteen työjuhta ja rahoittaja. Kävin töissä, huolehdin kaiken muun ajan miehen yrityksestä ja ennen kaikkea yritin olla lapsille läsnä.
Nyt eron jälkeen olen kuullut lapsilta lukuisia kertoja siitä, että olin aina töissä..en ollut riittävästi läsnä, enkä paikalla. Tein väärän ratkaisun sillä, että lähdin väärän miehen matkaan ja vielä suuremman virheen, kun hankin tällaisen luomakunnankruunun kanssa lapsia. Ulkopuolisesta hän on vuosisadan isä..suorastaan isien isä. Kelpaisi malliksi ihan mihin tahansa perhelehteen. Isyyden symboli.
Oikeastaan olisi alunperinkin ollut parempi olla yksinhuoltajana tai vain puhtaasti sinkkuna..elämässä olisi ollut muutakin kuin yövalvomisia, töitä ja kaaoksen siivousta.
Miehen mielestä olin vain raivohullu akka, jota hänen piti paeta harrastuksiin ja edustamisiin..
Nyt on sitten aikaa tehdä sitä..minullakin.
En siis ole enää tulppana miehen kehitykselle, enkä riippana lasten kanssa..mutta kummasti mies on nykyään taantunut noissa pyrkimyksissään..
Herääkin kysymys, tarvitseeko miehen ego sen naisen sinne kotiin ja taakseen henkisesti?
Olemmeko se perusta ja jalusta, mistä nämä miehet sen elonsa täyttää?
Sorry mutta tekstisi kuulostaa naurettavalta uhriutumiselta. Kerrot olleesi töissä ja käyttäneesi kaiken lopun ajan miehen yrityksestä, joten onko se sinulle sitten yllätys että lapsesi kokevat sinun olleen aina töissä eikä läsnä heille.
Tekstistäsi paistaa läpi myös se seikka, ettei rakentavaa keskustelua osattu teilläkään käydä.
Omassa parisuhteessa olen huomannut samoja asioita. Monet arkeen liittyvät käytännön asiat ovat jotenkin luiskahtaneet vain minun hoidettavakseni. Olen väsynyt ja stressaantunut siitä. Mies kyllä tekee pyydettäessä, mutta ei oma-aloitteisesti.
Puhuttu on, mutta ei auta. Mies ei kuulemma osaa eikä huomaa. Jokin aikaa sitten minulle sattui töissä ikävä asia, josta tunsin tarvetta puhua, mutta siitäkään ei saanut keskustelua aikaiseksi, tuntui, ettei miestä kiinnosta. Olen miettinyt eroa yhä useammin.
Mies voi olla onnellinen vai silloin kun nainenkin on. Ja jos sattuu saamaan naisen, joka ei koskaan tule olemaan onnellinen mihinkään, voi miesparkaa. Toisinpäin tuo ei yleensä mene.
Nainen on hyvin usein se tunneilmapiirin määrittelevä kunkku talossa.
Vierailija kirjoitti:
Omassa parisuhteessa olen huomannut samoja asioita. Monet arkeen liittyvät käytännön asiat ovat jotenkin luiskahtaneet vain minun hoidettavakseni. Olen väsynyt ja stressaantunut siitä. Mies kyllä tekee pyydettäessä, mutta ei oma-aloitteisesti.
Puhuttu on, mutta ei auta. Mies ei kuulemma osaa eikä huomaa. Jokin aikaa sitten minulle sattui töissä ikävä asia, josta tunsin tarvetta puhua, mutta siitäkään ei saanut keskustelua aikaiseksi, tuntui, ettei miestä kiinnosta. Olen miettinyt eroa yhä useammin.
Tekeekö se mies teillä joitain asioita, joita sinä et tee?
Jaha. Ketju pilalla, paskan jankkaaja paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin pitkästä parisuhteesta, missä mies oli aina ykkönen. Hänen menonsa, hänen harrastuksensa, hän meni jopa lasten edelle. Tästä tuli kyllä vuosisadan sotia, kun asetin lapset hänen edelleen.
Nyt olen sitä mieltä, että olin se parisuhteen työjuhta ja rahoittaja. Kävin töissä, huolehdin kaiken muun ajan miehen yrityksestä ja ennen kaikkea yritin olla lapsille läsnä.
Nyt eron jälkeen olen kuullut lapsilta lukuisia kertoja siitä, että olin aina töissä..en ollut riittävästi läsnä, enkä paikalla. Tein väärän ratkaisun sillä, että lähdin väärän miehen matkaan ja vielä suuremman virheen, kun hankin tällaisen luomakunnankruunun kanssa lapsia. Ulkopuolisesta hän on vuosisadan isä..suorastaan isien isä. Kelpaisi malliksi ihan mihin tahansa perhelehteen. Isyyden symboli.
Oikeastaan olisi alunperinkin ollut parempi olla yksinhuoltajana tai vain puhtaasti sinkkuna..elämässä olisi ollut muutakin kuin yövalvomisia, töitä ja kaaoksen siivousta.
Miehen mielestä olin vain raivohullu akka, jota hänen piti paeta harrastuksiin ja edustamisiin..
Nyt on sitten aikaa tehdä sitä..minullakin.
En siis ole enää tulppana miehen kehitykselle, enkä riippana lasten kanssa..mutta kummasti mies on nykyään taantunut noissa pyrkimyksissään..
Herääkin kysymys, tarvitseeko miehen ego sen naisen sinne kotiin ja taakseen henkisesti?
Olemmeko se perusta ja jalusta, mistä nämä miehet sen elonsa täyttää?
Sorry mutta tekstisi kuulostaa naurettavalta uhriutumiselta. Kerrot olleesi töissä ja käyttäneesi kaiken lopun ajan miehen yrityksestä, joten onko se sinulle sitten yllätys että lapsesi kokevat sinun olleen aina töissä eikä läsnä heille.
Tekstistäsi paistaa läpi myös se seikka, ettei rakentavaa keskustelua osattu teilläkään käydä.
Sama mullekin tuli heti mieleen.. Marttyyri mikä marttyyri.
Itse teet valintasi! Elä niiden mukaan äläkä syytä muita siitä, että valinnoillasi on tietyt seuraukset, jotka ennalta sun pitäis tietää.
Vierailija kirjoitti:
Jaha. Ketju pilalla, paskan jankkaaja paikalla.
Paskan jankkaaja kun ei ole kanssasi samaa mieltä? Kuulostaa kyllä niiiiin joidenkin parisuhteiden naiselta... on vain naisen mielipide ja väärä mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miksi niin monessa suhteessa ajatelaan et automaattisesti se on ne naisen asettamat ja edellytykset ja standardit, jotka on se "normaali" tila ja miehen tehtävä ja asema on jotenkin perustella ja vakuuttaa nainen siitä, jos niistä halutaan poiketa. Niin on monessa suhteessa, koskipa asiat siivousta, sosiaalisia suhteita, yleistä tyytyväisyyttä, tai mitä tahansa.
Totta. Jotenkin naisen näkemystä suhteesta ja naisen tarpeita suhteessa pidetään tärkeämpinä kuin miehen. Kyseessä on jonkinlainen kuuliaisen vaimon backlash, jonka läpi älykkään yksilön pitäisi nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa parisuhteessa olen huomannut samoja asioita. Monet arkeen liittyvät käytännön asiat ovat jotenkin luiskahtaneet vain minun hoidettavakseni. Olen väsynyt ja stressaantunut siitä. Mies kyllä tekee pyydettäessä, mutta ei oma-aloitteisesti.
Puhuttu on, mutta ei auta. Mies ei kuulemma osaa eikä huomaa. Jokin aikaa sitten minulle sattui töissä ikävä asia, josta tunsin tarvetta puhua, mutta siitäkään ei saanut keskustelua aikaiseksi, tuntui, ettei miestä kiinnosta. Olen miettinyt eroa yhä useammin.Tekeekö se mies teillä joitain asioita, joita sinä et tee?
Kysymyshän ei nyt ole tästä. Vai meneekö se niin että kun maalaa aidan, ei tarvitse kuunnella viikkoon mitä nainen haluaisi jutella?
Olen itse nainen ja en tiedä yhtäkään miestä, joka pitäisi naisen esittämää asiaa vähäisempänä siksi, että asian esittäjä on nainen. Mutta monet naiset tuppaavat sitten vähättelemään miehen esittämiä asioita tai tapaa hoitaa asiat siksi, koska se ei mene tismalleen kuten nainen haluaisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaha. Ketju pilalla, paskan jankkaaja paikalla.
Paskan jankkaaja kun ei ole kanssasi samaa mieltä? Kuulostaa kyllä niiiiin joidenkin parisuhteiden naiselta... on vain naisen mielipide ja väärä mielipide.
Joo, samaa olin tulossa itekin kirjoittamaan :D Eihän täällä ole edes ollut mitään jankkausta, vaan keskustelu on pysynyt ihan asialinjalla. Ainoa, mitä tässä on tehty, on pyritty tuomaan esiin toistakin näkökulmaa. Mut sehän ei sovi kaikille alkuunsakaan!
En ihmettele yhtäään näitä eroja, jos tämä on joillain se asennoituminen kun tulee vastaan erilaisia mielipiteitä...
Hesari ei taida itsekään huomata sitä, että pyrkimys ylittää "arjen mahdollistaminen" kohti naisjohtoisia puitekeskusteluja on vain naiskeskeistä ideologiaa, jonka tehtävä on vastustaa patriarkaattia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa parisuhteessa olen huomannut samoja asioita. Monet arkeen liittyvät käytännön asiat ovat jotenkin luiskahtaneet vain minun hoidettavakseni. Olen väsynyt ja stressaantunut siitä. Mies kyllä tekee pyydettäessä, mutta ei oma-aloitteisesti.
Puhuttu on, mutta ei auta. Mies ei kuulemma osaa eikä huomaa. Jokin aikaa sitten minulle sattui töissä ikävä asia, josta tunsin tarvetta puhua, mutta siitäkään ei saanut keskustelua aikaiseksi, tuntui, ettei miestä kiinnosta. Olen miettinyt eroa yhä useammin.Tekeekö se mies teillä joitain asioita, joita sinä et tee?
Kysymyshän ei nyt ole tästä. Vai meneekö se niin että kun maalaa aidan, ei tarvitse kuunnella viikkoon mitä nainen haluaisi jutella?
Kysymys on tosi usein juuri tuosta: nähdään ne mitä itse tehdään, mutta ei sitä mitä toinen tekee.
Tapahtuuhan sitä myös niin, että avioon astututtuaan mies kuulee millainen aviomies hänen pitäisi olla. Ihmisten tulisi ennen yhteen muuttamistaaan puhua mitä haluaa suhteeltaan. Itse en esim. odota naisen kokkaavan tai leipovan kun olen taidokas kokki ja vihaan pullia ja kakkuja. jne.