En jaksa nähdä poikaystävää masennuksen takia, vaikka rakastan häntä.
Muutin tänä kesänä omilleni, kun valmistuin keväällä ylioppilaaksi. Mua oli masentanut jo pitkän aikaa ja pari kuukautta sitten sain lopulta diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta. Yritän vielä toistaiseksi käydä töissä, niin elämä olisi helpompaa.
Ongelma on poikaystäväni. Hän on erittäin ulospäinsuuntautunut ja aina iloinen, enkä usko että oikein tajuaa mistä masennuksessani on kyse. En jaksa nähdä häntä enkä ketään muutakaan, mieluiten vain makaisin yksin sisällä.
Saan keskusteluapua, lääkkeitä en ole vielä huolinut. Olen yrittänyt sanoa kauniisti, että rakastan häntä kyllä mutta en vaan jaksa olla sosiaalinen.
Olisiko reilumpaa erota? Kun poikaystävä kuitenkin haluaa jatkaa? Ollaan seurusteltu reilu vuosi.
Asun yksin, poikaystävä armeijan takia vielä vanhemmillaan.
Älä nyt ainakaan jätä poikaa jos rakastat ja hän haluaa jatkaa. Puhut rehellisesti siitä miltä tuntuu.