Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

keskustelevatko koululaisenne mielellään vieraiden aikuisten/harvoin nähtävien sukulaisten kanssa?

Vierailija
08.08.2016 |

Minun koululaiseni ei, vastaa vain lyhyesti, mutta ei selvästikään oikein haluaisi olla mukana keskustelussa. Tuttujen kanssa on kyllä puhelias, mutta vetäytyy näissä harvoin nähtävien sukulaisten tapaamisissa. En tiedä miten tukea aktiiviseen keskusteluun, kun ei hänellä itsellään ole siihen halua. Annanko vaan olla vai miten ohjailla hienovaraisesti mukaan juttelemaan?

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
08.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mistäs ne keskustelisi?

Vierailija
2/11 |
08.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllähän keskustelun aiheita on aika paljonkin, koulu, harrastukset, vapaa-ajan vietto. Mutta tuntuu että keskustelu on lähinnä sitä, että jos sukulainen kysyy vaikka että miten on loma mennyt, niin vastaus on hyvin, eikä siinä sitten oikein mitään pitempää jutustelua synny. Voiko small talkiin edes ohjailla, jos lapsi luontaisesti on rauhallinen eikä välitä sen enempää suhteellisen vieraille mitään kertoa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
08.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkä ikäisistä koululaisista on puhe? Alakoululaiset nyt voivat olla ujoja vielä, eikä rentoa keskusteluyhteyttä vieraiden aikuisten kanssa synny. Samoin nämä vieraat aikuiset voivat suhtautua jotenkin alentuvan tätimäisesti tai setämäisesti, eikä sellaisessa tilanteessa mitään keskustelua voikaan syntyä.

Vierailija
4/11 |
08.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koululaiseni on jo 13, ja aloittaa yläkoulussa. On aina ollut hyvin rauhallinen eikä pidä nopeasti tilanteisiin menemisestä, vaan on luonteeltaan hyvin harkitsevainen ja tarkkailija. Ystäviä on useita, ja siinä mielessä kyllä viihtyy ikäistensä kanssa, Ei siis selvästikään mikään yksinolija. Mutta nämä aikuisten kanssa kohtaamiset eivät ole selvästikään hänelle mitenkään sellaisia, että haluaisi osallistua keskusteluun tai ylipäätään olla mitenkään äänessä. Itse koen että saa olla sellainen kun on, mutta toisten kysymyksiin pitää edes jotenkin vastata. Joillekin sukulaisille koululaiseni vähäsanaisuus on selvästi kiusallista eivätkä ymmärrä ollenkaan miksi hän ei iloisesti ja vuolaasti ole heille kertomassa kuulumisiaan tms. Minua taas omasta puolestani harmittaa että koululaistani arvostellaan minulle, eikä häntä enää pyydetä kyläilemään näille sukulaisille kuten puheliaampia lapsia. Koulusta on sen sijaan tullut hyvää palautetta siitä, että koululaiseni on mukava, rauhallinen, toisille työrauhan antava koulukaveri.

Vierailija
5/11 |
08.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onneksi kaikkien ei tarvitse olla ekstrovertteja hölöttäjiä. Korvat lepäävät.

Vierailija
6/11 |
08.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan sama täällä meidän lapsilla. Olin itse myös samanlainen lapsena ja olen vieläkin huono rupattelemaan, jos toinen osapuoli ei vedä keskustelua. Siis vieraiden/puolituttujen kanssa.

Meillä on lapsilla kuitenkin selvästi halu olla vähän esillä, ja kun keskustelu ei luonnistu, niin sitten alkaa kauhea esittäminen=riehuminen, kun vähän ensin ovat tarkkailleet tilannetta sivusta ja rentoutuneet. Vaivaannuttava tapa, ja olisin kyllä myös kiinnostunut kuulemaan neuvoja, miten ohjailla ja rohkaista lapsia näissä tilanteissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
08.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi hyvänen aika, oletteko itse suupaltteina kertomassa henkilökohtaisista asioistanne jos olette keskellä täysin ventovieraita ihmisiä? Jo lapsi ei tässä kohtaa yhtään hillitsisi puheitaan niin silloin olisi ongelma. Teille on oikein reippaat lapset ja terveellä itsehillinnällä varustettuna.

Jos ette usko, niin tulkaapas minun juhliini ja keskustelaa luontevasti kenen tahansa kanssa omista asioistanne.

Vierailija
8/11 |
08.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Keskustelee, mutta ei halua olla kuulusteltavana. Siksi ei rupattele, jos joku aloittaa, että "milläs luokalla olet, jokos teillä on sitä ruotsia, tuleeko kokeista hyviä numeroita..." mutta jos aikuinen sanoo, että "minä menin aikanaan kouluun pyörällä ja pelkäsin koko päivän, että pyörä varastetaan, kun ne pyörätelineet oli pihan reunassa niin, että sinne ei nähnyt luokkien ikkunoista - mites sinä menet kouluun, vieläkö moni tulee pyörällä vai pääseekö bussilla". Siinä on jo keskusteluntynkää eikä kuulustelumeininkiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
08.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika, oletteko itse suupaltteina kertomassa henkilökohtaisista asioistanne jos olette keskellä täysin ventovieraita ihmisiä? Jo lapsi ei tässä kohtaa yhtään hillitsisi puheitaan niin silloin olisi ongelma. Teille on oikein reippaat lapset ja terveellä itsehillinnällä varustettuna.

Jos ette usko, niin tulkaapas minun juhliini ja keskustelaa luontevasti kenen tahansa kanssa omista asioistanne.

No en kyllä tarkoittanut tilanteita, joissa ollaan ihmisjoukon keskellä!! Ihan tavallisia kohtaamisia, esim kotiin tulee vierailulle sukulainen, joka kohteliaasti huomioi myös lapset kyselemällä kuulumisia ja lapsen vastaukset ovat yksisanaisia "joo", "ei", "hyvää", jonka jälkeen livetään paikalta.

6

Vierailija
10/11 |
08.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun iäkäs sukulaistätini antoi minun ymmärtää, että rauhallinen, hiljainen ja vähäsanainen koululaiseni ei ole niin kiva lapsi että hän kutsuisi tätä kylään, Sen sijaan suulas sukulaistyttö kyllä pyydetään. Jotenkin vaan tuntui haikealta kun koululaiseni ei kelpaa sellaisena kuin on. Hänkin kuitenkin kiva lapsi vaikkakin harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Oikeastaan ajattelin, että miksi itse enää pitäisin yhteyttä tuohon tätiin...aika tökeröä käytöstä häneltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
08.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna lapsesi kokea että hän kelpaa sellaisena kuin on. Tietysti voit olla mukana virittämässä keskustelua silloin kun niitä harvoin käyviä sukulaisia tavataan, mutta ei varmasti kukaan väkisin ala keskustelemaan.