Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Aikuisia kehoitetaan lukuisten psykologien ja henkisten valmentajien toimesta välttämään sellaisten ihmisten seuraa jotka ovat energiasyöppöjä, negatiivisia(kuten esim. masentuneet, heikot sos. taidot omaavat, yksinäiset ja mielenterveyshäiriöiset jne) tai jos heistä ei muuten hyödy oman mielialansa parantamisessa. Kuinka he voisivat opettaa lapsilleen toimimaan päinvastoin?

Vierailija

Ensimmäinen kommentti on aivan totta. Sosiaalisesti lahjakkaat lapset eivät vain tahdo olla niiden kanssa, jotka ovat ujompia, "tylsiä", hiljaisia tai ulkopuolisia. Tilanne tietysti korostuu jos opettaja antaa valita jokaiseen ryhmätyöhön pariksi ne omat parhaat kaverit jne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kommentti on aivan totta. Sosiaalisesti lahjakkaat lapset eivät vain tahdo olla niiden kanssa, jotka ovat ujompia, "tylsiä", hiljaisia tai ulkopuolisia. Tilanne tietysti korostuu jos opettaja antaa valita jokaiseen ryhmätyöhön pariksi ne omat parhaat kaverit jne.

En oikein usko tuota tai noin yksinkertainen juttu ei ole kyseessä. Sosiaalisesti lahjakas osaa ottaa kaikki huomioon, osaa vetää ujonkin mukaan leikkiin. Sen sijaan ns. sosiaalinen voi hyvinkin tehdä just sen, että kerää ympärilleen ne joukon äänekkäät ja touhukkaat. 

Vierailija

Tässä ketjussahan se vastaus jo on. Että aikuisten mielestä on aivan ok, että joku lapsi jätetään leikissä yksin, koska on vääränlainen.

Vierailija

Aikuisten ajatukset muuttuu kun se onkin oma lapsi joka jää aina ulkopuolelle, jota ei valita eikä kutsuta.

Isosisko saa sen 15-20 syntymäpäiväkutsua vuodessa ja pikkusisko ei yhtään. Kyllä mä olisin toivonut että edes yhdessä perheessä vanhemmat kävisi lastensa kanssa läpi että ketä hän kutsuu ja millä perusteella.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kommentti on aivan totta. Sosiaalisesti lahjakkaat lapset eivät vain tahdo olla niiden kanssa, jotka ovat ujompia, "tylsiä", hiljaisia tai ulkopuolisia. Tilanne tietysti korostuu jos opettaja antaa valita jokaiseen ryhmätyöhön pariksi ne omat parhaat kaverit jne.

Sosiaalinen lahjakkuus ei tarkoita sitä eniten puhuvaa, kaikkien päälle pälättävää, suosikkeja keräilevää minä-lasta. Sosiaalisesti lahjakas osaa ottaa kaikki huomioon, sopeuttaa itsensä eri tilanteisiin, huomaa toisten tunnetiloja, seuraa ja havannoi...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aikuisten ajatukset muuttuu kun se onkin oma lapsi joka jää aina ulkopuolelle, jota ei valita eikä kutsuta.

Isosisko saa sen 15-20 syntymäpäiväkutsua vuodessa ja pikkusisko ei yhtään. Kyllä mä olisin toivonut että edes yhdessä perheessä vanhemmat kävisi lastensa kanssa läpi että ketä hän kutsuu ja millä perusteella.

Mä kysyisin lapselta myös että ketä hän jättää kutsumatta ja millä perusteella ja keskustelisin siitä.

Vierailija

Entä jos edes korkeasti koulutetut aikuiset eivät osaa omalla työpaikallaan kohdella toisia kunnioittavasti ja kauniisti? Miksi työpaikkakiusaaminen sallitaan?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kommentti on aivan totta. Sosiaalisesti lahjakkaat lapset eivät vain tahdo olla niiden kanssa, jotka ovat ujompia, "tylsiä", hiljaisia tai ulkopuolisia. Tilanne tietysti korostuu jos opettaja antaa valita jokaiseen ryhmätyöhön pariksi ne omat parhaat kaverit jne.

Sosiaalinen lahjakkuus ei tarkoita sitä eniten puhuvaa, kaikkien päälle pälättävää, suosikkeja keräilevää minä-lasta. Sosiaalisesti lahjakas osaa ottaa kaikki huomioon, sopeuttaa itsensä eri tilanteisiin, huomaa toisten tunnetiloja, seuraa ja havannoi...

Lainaamasi kommentin kirjoittaja tässä. Meidän luokalla oli sekä noita "sosiaalisia" lapsia (jotka saattoivat olla ilkeitä ja kiusata) että "sosiaalisesti lahjakkaita" lapsia (jotka olivat kilttejä ja ystävällisiä ja ottivat välillä mukaan, mutta joita ei kuitenkaan kauheasti kiinnostanut olla nokkimisjärjestyksen pohjalla olevien luokkakavereiden, joihin siis itse kuuluin, kanssa). Ymmärrän eron näiden ryhmien välillä. Kuitenkin niillä "sosiaalisesti lahjakkailla" lapsilla, jotka osaavat ottaa toiset huomioon ja vetää syrjäänvetäytyvämpiä mukaan, on jo valmiiksi niin paljon kavereita ja tekemistä että heitä ei välttämättä kiinnosta olla sen ulkopuolisen kavereita, vaikka heillä olisikin erinomaiset taidot siihen.

Luokan dynamiikkaan ja ulkopuolisuuteen tulisi kiinnittää paljon enemmän huomiota. Eivät asiat niinkään hoidu, että niille kivoille ja kilteille sanotaan "noniin, ottakaas nyt Maija/Ville kaveriksi!". Dynamiikkaa ja ryhmähenkeä pitäisi osata rakentaa ja myös ongelmista käydä järkevää keskustelua.

no huhtaas

Muistelen kylläkin aiemmista suomalaisista tutkimuksista, että kiusattu ei ole mikään sosiaalisesti lahjaton, vaan aivan tavallinen lapsi, kun taas se sosiaalinen päällepäsmäri on vallanhaluinen ja suosio on hänelle prioriteetti. Kiusaamiseen löytyy aina tekosyy, mutta kiusaajasta löytyy aina pahuus, siis juoruamisen alulle laittajasta.

Mutta tämä yksi tutkija vain haluaa syyllistää niitä ryhmähengen nostattajia, eli ulkopuolelle jätettyjä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aikuisia kehoitetaan lukuisten psykologien ja henkisten valmentajien toimesta välttämään sellaisten ihmisten seuraa jotka ovat energiasyöppöjä, negatiivisia(kuten esim. masentuneet, heikot sos. taidot omaavat, yksinäiset ja mielenterveyshäiriöiset jne) tai jos heistä ei muuten hyödy oman mielialansa parantamisessa. Kuinka he voisivat opettaa lapsilleen toimimaan päinvastoin?

Se energiasyöppö itse nimenomaan pyrkii hyötymään muista mielialansa parantamisessa ja toisinaan se lienee ihan sallittuakin, onhan varsin luonnollista että esimerkiksi masentunut kaipaa olkapäätä. Sitten kun tilanteessa alkaa olla selvän hyväksikäyttämisen makua, eli esim. empaattisesta ihmisestä ei olla kiinnostuneita ystävänä, vaan vain lähinnä terapeuttina ja ikuisena kuuntelijana, on syytäkin miettiä kannattaako tuollaista tilannetta jatkaa.

Jos energiasyöppöä vaan ymmärtää ja ymmärtää, niin eihän sekään välttämättä ole syöpölle eduksi, silloin hän ei välttämättä edes pyri olemaan mitään muuta kuin energiasyöppö.

Vierailija

Omat lapseni ovat päiväkoti-ikäisiä. kotona puhumme paljon siitä miten kaikki pitää ottaa leikkiin ja miten voi itse mennä leikkiin mukaan. Samoin kuin siitä miten ristiriitatilanteita sovitellaan ja miten kaikkien pitää joustaa, jotta kaikki mahtuisivat porukkaan.

Kuitenkin tuntuu vähän ristiriitaiselta miten ohjata lasta, kun lapsi kertoo toistuvasti, että sama "kaveri" päiväkodissa päättää leikin käyttäymällä väkivaltaisesti (lyö, potkii, puree, väkivalta on niin voimakasta, että siitä jää jälkiä). Henkilökunta kyllä selvittää näitä tilanteita jälkikäteen (puhuu väkivaltaisen lapsen kanssa, pyydetään anteeksi jne.). Olen yrittänyt ehdottaa päiväkodissa, että henkilökunta menisi leikkiin mukaan tai ainakin valvoisi leikkiä ihan vieressä seisomalla, jotta väkivalta saataisiin estettyä, sillä lapsen leikkihalut ko. kaverin kanssa alkaa olla vähissä, kun väkivalta oikeasti satuttaa (vaikka itse leikki onkin kivaa) ja itseäni pelottaa, että milloin väkivalta aiheuttaa mahdollisesti pysyvän, vamman esim. jos nyrkin isku osuu silmään, tai puremahaava tulehtuu, niin että siihen jää arpi.

Samoin harmittaa, kun oma lapsi jätetään välillä pois leikistä, kun hän ehdottaa että leikkii otettaisiin mukaan myös joku "hankala lapsi", kun hän pyytää päästä mukaan eli sitten nämä mieluisammat kaverit sanoo, että leiki sinä hänen kanssaan, he leikkii keskenään.

Enkä nyt tiedä, onko oikeasti lapsilleni hyväksi olla "kaikkien kaveri" ja leikkiä näiden kaikkien päälle päsmärien ja pahnan pohjimmaisten kanssa. Vielä olen tähän kovasti kovasti kannustanut, mutta nyt alkaa tuntua, että en enää jaksa. Päiväkosista tulee jatkuvasti positiivistä palautetta meidän lasten käytöksestä ja leikkitaidoista, mutta myös lasten kertomuksia turhautumisesta, kun leikkien toinen osapuoli on niin hanlala (tai tosiaan usein lopulta jopa väkivaltainen tai selkeästi kiusaava, ja päiväkodin henkilökunta menee apuun vasta sitten, kun vahinko on jo sattunut)

Toivoisin oikeasti, että päiväkodin henkilökunta tekisi osansa tässä sosiallistamisessa eli valvoisivat ja ohjaisivat näiden "vaikeiden lasten" leikkejä, niin että ongelmiin puuttuisiin jo ennen, kuin muut poistuu leikistä määräilyn vuoksi tai leikki menee riidaksi tai jopa väkivaltaiseksi tai vahinko sattuu, kun jomma on mennyt ihan riehumiseksi.

Vierailija

Muutimme tosi pienelle paikkakunnalle, kun toiseksi nuorin lapsi aloitti esikoulun. 

Täällä on nyt neljä lasta käyneet koulua ja jokainen heistä on jäänyt ryhmän ulkopuolelle. Niin, ne, jotka tulivat kesken ala-asteen, kuin nekin jotka aloittivat eskarista lähtien. 

Heille ei vain ole paikkaa tässä yhteisössä. 

Kaikkea on kokeiltu, mutta mikään ei tunnu auttavan. Onneksi heillä on kuitenkin toisensa koulussa, koska muuten olisivat ihan yksin välitunnit. 

Tunneilla ryhmätöihin opettaja määrää ryhmät, joten eivät onneksi niissä jää yksinään. 

Asiaa on puitu rehtorin, opettajien, kuraattorin, psykologin ja terveydenhoitajan kera, mutta sitä viisasten kiveä ei ole löytynyt. 

Itse olen vankasti sitä mieltä, että nyt on kyse kunnan kulttuurista. Tänne ei ulkopuolista huolita. 

Muuttoliikkeestäkin sen huomaa. Tänne muutetaan innokkaasti, mutta sama toistuu toisinkin päin, eli ne lapset, joilla ei ole verkostoa tässä kunnassa(sukulaisia) katoavat parin vuoden sisällä kuntaan muuttamisesta. Tämä on fakta.

Me onnettomat ostettiin täältä yritys, joten emme niin vain pääse muuttamaan.

Lisukkeena on vielä tuo uskonto. Lestatiolaisista osa on todella ilkeitä ei uskovia kohtaan. Sitä ei aikuinen arvaa, kuinka ilkeitä nuo lapset osaavat olla. Tietysti imevät aikuisilta käytöstapoja, mutta eivä osaa yhtään sensuroida sitä, vaan paukuttavat sen suoraan toisen naamalle.

Tuntuu pahalta sanoa, mutta tuota muuttamista kannattaa oikeasti miettiä jos lapset ovat kouluiässä..eikä koskaan alle kolmen tuhannen asukkaan kuntaan. Nämä eivät ole lapsille mitenkään hyvää kasvualustaa, vaikka niin äkkiä luulisi.

Eikä resursseja ole jos lapsi tarvitsee kuraattoria tai psykologia. Minun tyttärellä kesti kolme vuotta päästä heidän puheilleen ja se oli kyllä ehdottomasti liian myöhään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kommentti on aivan totta. Sosiaalisesti lahjakkaat lapset eivät vain tahdo olla niiden kanssa, jotka ovat ujompia, "tylsiä", hiljaisia tai ulkopuolisia. Tilanne tietysti korostuu jos opettaja antaa valita jokaiseen ryhmätyöhön pariksi ne omat parhaat kaverit jne.

Sosiaalinen lahjakkuus ei tarkoita sitä eniten puhuvaa, kaikkien päälle pälättävää, suosikkeja keräilevää minä-lasta. Sosiaalisesti lahjakas osaa ottaa kaikki huomioon, sopeuttaa itsensä eri tilanteisiin, huomaa toisten tunnetiloja, seuraa ja havannoi...

Lainaamasi kommentin kirjoittaja tässä. Meidän luokalla oli sekä noita "sosiaalisia" lapsia (jotka saattoivat olla ilkeitä ja kiusata) että "sosiaalisesti lahjakkaita" lapsia (jotka olivat kilttejä ja ystävällisiä ja ottivat välillä mukaan, mutta joita ei kuitenkaan kauheasti kiinnostanut olla nokkimisjärjestyksen pohjalla olevien luokkakavereiden, joihin siis itse kuuluin, kanssa). Ymmärrän eron näiden ryhmien välillä. Kuitenkin niillä "sosiaalisesti lahjakkailla" lapsilla, jotka osaavat ottaa toiset huomioon ja vetää syrjäänvetäytyvämpiä mukaan, on jo valmiiksi niin paljon kavereita ja tekemistä että heitä ei välttämättä kiinnosta olla sen ulkopuolisen kavereita, vaikka heillä olisikin erinomaiset taidot siihen.

Luokan dynamiikkaan ja ulkopuolisuuteen tulisi kiinnittää paljon enemmän huomiota. Eivät asiat niinkään hoidu, että niille kivoille ja kilteille sanotaan "noniin, ottakaas nyt Maija/Ville kaveriksi!". Dynamiikkaa ja ryhmähenkeä pitäisi osata rakentaa ja myös ongelmista käydä järkevää keskustelua.

Noin varmasti on. Mutta pahinta on varmaan kuitenkin ns. aktiivinen poissulkeminen ryhmästä ja leikistä, jota myös jo päiväkodeissa ilmenee. 

Vierailija

Sosiaalisen lahjakkuuden käsite nyt hakusessa. 

Tätä lahjakkuuden lajia voi käyttää joko hyvään tai pahaan, kuten muitakin. Sosiaalisesti lahjakkaat ovat yliedustettuina kiusaajissa -- varsinkin tyttöjen puolella. He osaavat manipuloida, juonitella suunnitelmallisesti saadakseen päämääränsä (esim. jonkun ulkopuolelle sulkeminen) toteutetuksi. 

Jos lahjakkuuttaan käyttää hyvään, ilmenee se empatiana ja kykynä saada jokaisen hyvät puolet esiin. Sosiaalisesti lahjakas ei välttämättä ole edes tyypiltään ekstrovertti. 

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat