Kesäloma loppui 3 vk sitten ja olen jo nyt aivan väsynyt ja stressaantunut töistä. Mitä tehdä?
Eniten stressaa työpaikalla kun työtehtävät ja vastuut on niin epämääräisesti määritelty. Ikinä ei tiedä mitä pitäisi tehdä eikä ketään kiinnosta muuttaa asiaintilaa. En myöskään viihdy tässä työporukassa, jossa on lähes pelkkiä sisäpiirejä. Miesvaltainen paikka enkä naisena ole päässyt oikein porukkaan mukaan.
Tuntuu kamalalta ettei ole mitään lomaa taas kuukausiin. Joka aamu on yhtä tuskaa raahautua töihin.
Kommentit (13)
Irtisanoudu vaikka tulisi haitallisia taloudellisia vaikutuksia. Muutaman huonon päivän tai edes muutan huonon viikon vuoksi ei tietenkään kannata irtisanoutua mutta jos työ tai työilmapiiri on jatkuvasti yhtä tuskaa, niin sitten kannattaa lähteä. Ihmisellä on (kai) vain yksi elämä kuitenkin.
Mietin vain joskus, että johtuuko tämä sittenkin minusta itsestäni. Enkö vain sovi tähän porukkaan. Tosin ei ole tämmöistä fiilistä ollut aiemmissa työpaikoissa. Minulla on myös vakituinen paikka joten aika hullua olisi irtisanoutua ellei ole muuta tiedossa.
ap
Minä neuvottrlin irtisanomispaketin. Haluan muutakin kuin uupumusta.
Vierailija kirjoitti:
Minä neuvottrlin irtisanomispaketin. Haluan muutakin kuin uupumusta.
Miten irtisanomispaketti oikein neuvotellaan? Itse olen töissä asiantuntijatehtävissä suurehkossa suomalaisessa yrityksessä, ei meillä ole koskaan ollut mitään irtisanomispaketteja kenellekään. (Ylin johto voi olla eri asia kun heillä on ns. johtajasopimukset, jolloin heidät voidaan irtisanoa tuosta vain)
Eli pitäisikö mennä henkilöstöpäällikön pakeille ja alkaa neuvottelemaan irtisanomispakettia itselleen? Tyyppi varmaan kuolisi nauruun. En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vain joskus, että johtuuko tämä sittenkin minusta itsestäni. Enkö vain sovi tähän porukkaan. Tosin ei ole tämmöistä fiilistä ollut aiemmissa työpaikoissa. Minulla on myös vakituinen paikka joten aika hullua olisi irtisanoutua ellei ole muuta tiedossa.
ap
Ei ole itsessä välttämättä mitään vikaa. Henkilökemiat voivat olla ihan arpapeliä.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vain joskus, että johtuuko tämä sittenkin minusta itsestäni. Enkö vain sovi tähän porukkaan. Tosin ei ole tämmöistä fiilistä ollut aiemmissa työpaikoissa. Minulla on myös vakituinen paikka joten aika hullua olisi irtisanoutua ellei ole muuta tiedossa.
ap
Ala hakea ainakin uutta paikka. Siinähän ei menetä vielä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vain joskus, että johtuuko tämä sittenkin minusta itsestäni. Enkö vain sovi tähän porukkaan. Tosin ei ole tämmöistä fiilistä ollut aiemmissa työpaikoissa. Minulla on myös vakituinen paikka joten aika hullua olisi irtisanoutua ellei ole muuta tiedossa.
ap
No, sitten ei auta muu kuin valittaa, jos et aio tehdä mitään asialle :)
Mikset ottaisi jonkun kehityskeskustelun esimiehen kanssa. Käyt läpi, mitkä asiat ahdistaa (et tiedä miten vastuut menee, mitä pitää tehdä jne), ja keksitte siihen ratkaisun. Joko niin, että saat parempaa ohjeistusta, jonkun asiaa helpottavan työkalun (ongelma lienee myös muilla, ei vain sinulla? Auttaisko parempi projektinhallinta?) , selkeämmät työtehtävät jne. Juttele myös duunikavereittesi kanssa, miten voisitte tehostaa työskentelyä niin ettei kukaan pala loppuun. Eikö oikeasti ketään kiinnosta? Ehkä et oo puhunut oikealle ihmiselle, tai tarpeeksi painokkaasti.
Työpaikoilla voi ihan oikeasti yrittää parantaa omaa oloaan ja työskentelyä, kaikkeen ei tarvitse vain sopeutua pakolla.
Olen itse miettinyt vähän samaa, ap. Työ nyt itsessään ei ole kovin stressaavaa, mutta en vain viihdy. Mutta vakkarisoppari on, joten vähän arveluttaa lähteä tyhjän päälle tai määräaikaiseen sopimukseen...
Työ on työtä. Siitä ei tarvitse pitää. Sieltä käydään hakemassa palkka, jotta voidaan rahoittaa se todellinen elämä.
Kehityskeskustelua suosittelen minäkin, jotta saat selville, mitä kaikkea tarkasti ottaen kuuluu sinun työhösi.
Olen totta kai ottanut esille tuon vastuidenjako-ongelman, esimerkiksi kehityskeskustelussa, mutta ei sille tunnu mitään tapahtuvan. Muiden mielestä tilanne on ilmeisesti ihan ok, että on vähän epämääräistä ja tehotonta. Onpahan aikaa käydä vaikka salilla kesken päivää ja läpistä viikonlopun kuulumisia.
Kun muut ovat kavereita vapaa-ajallakin niin onhan se helppo töissäkin jakaa tietoa ja tehdä töitä kaverinsa kanssa. Olen ainoa naispuolinen, joka ei ole esim. sihteeri vaan teen ns. varsinaisia töitä, ja tuntuu että osalle miespuolisista on jotenkin vaikeaa suhtautua minuun kuten muihin kollegoihinsa. Ja kuten sanottua, en ole tällaiseen aiemmin törmännyt.
ap
Kyllä työpaikkojen ilmapiirissä ja työkavereissa on suuria eroja.
Karsee työpaikka imee ihmisen elämänilon tehokkaasti, se on henkinen keskitysleiri pahimmillaan ankeudessaan.
Hyvässä työilmapiirissä työntekijä antaa parhaan työpanoksen koska on parhaimmillaan terveessä työyhteisössä ja voi hyvin!
Vertailun vuoksi
Maailman toiseksi rikkain mies teettää työntekijöillään vain kolme päivää viikossa.
irtisanoudu!
Mulla on samantyyppinen tilanne ja olen jo päättänyt irtisanoutua, muutaman kuukauden vielä kärvistelen ja säästän.
Ota lusikkaa kauniiseen käteen! Sä vaikutat itse sun elämään.