Synnytyksen jälkeistä masennusta?
Voiko tämä olla sitä? Vauva on 2,5 vkoa vanha ja itkee aika paljon. Päivät (ja välillä yöt) kuluvat aikalailla itkevää rauhoitellessa, sen jälkeen nukkuu 3-4 h jossain välissä jolloin saa itse nukuttua/syötyä. Varsinkin itkun hetkinä olo on epätoivoinen, itkun jatkuessa pitkään alkaa tulla hyvin väsynyt olo kaikkeen. Sitten kun saa vähän hengähdysrauhaa niin olo vaihtelee pelosta ja surusta suureen onneen. Pelottaa siis milloin lapsi taas herää ja että kehittyykö hänelle perusturvallisuutta kun en häntä saa tyynnytettyä, pelottaa kuinka kauan kestän tätä ennen kuin romahdan. Mutta onnellisuus ilmenee taas siten että uskon asioiden helpottavan tulevaisuudessa, mietin miten ihanaa tulee olemaan kun hän tuosta kasvaa ja alkaa kommunikoimaan muutenkin kuin huutamalla ja tunnen suurta kiitollisuutta läheisiäni kohtaan. Tunteet siis poukkoilevat laidasta laitaan. Onko normaalia, kuinka pitkään tätä voi vielä kestää? Neuvola ensiviikolla, ajattelin ottaa asian siellä myös puheeksi mutta kaipaisin vertaistukea tähän hetkeen.
Kommentit (5)
Voisiko mies hoitaa vauvaa aina välillä koko yön putkeen niin saisit nukuttu kunnon yöunet putkeen. Pumppaa maitoa pulloihin. Näin meillä tehdään. Muuten en jaksaisi. Maailma näyttää kummasti taas kirkkaammalta kun on saanut levättyä.
Tsemppiä ja haleja! <3 Kyllä se siitä!
Jotkut lapset tosiaan itkee enemmän (mikä kulunut fraasi...), mutta kun kuitenkin vaikutat siltä, että hoidat lapsesi hyvin ja aina otat syliin ja yrität lohduttaa ja auttaa, niin kyllä lapsellesi varmasti kehittyy ihan normaali perusturvallisuuden tunne. Vaikka et aina saisikaan itkua laantumaan. Se, että lapsi on sylissäsi ja reagoit häneen, on oleellista. Eri juttu perusturvallisuuden kannalta olisi, jos jättäisin hänet esim. yksin sänkyyn huutamaan etkä välittäisi.
Mitä lapsesi saattaisi itkeä? Missä tilanteissa hän itkee?
Voiko olla, että teidän asunnossa on kuuma? Meillä on tosi kuuma kesäisin ja olen miettinyt, että jestas jos olisi tullut kesävauva...
Tai onko imetys sujunut hyvin? Voiko olla, että sinulla on esim. ns. suihkutissit tai lapsella esim. kireä kielijänne tai huulijänne? Näitä eivät aina sairaalassa tai neuvolassakaan huomaa ja vauvan voi olla vaikea imeä. :-(
Voisiko jumppapallon päällä vauva sylissä istuen hiljaa pompottelu rauhoittaa? Tai meillä auttoi välillä oman mielimusiikin tahtiin "valssaaminen" sellaisilla pitkillä hiihtävillä/vähän keinuvilla askelilla tanssahtelu, kun samalla hiljaa lauloin yöllä pimeässä. Vissiin se musiikki ja laulaminen auttoi saamaan ensin omat hermoni ja ääneni sellaiseen rauhallisempaan "zentilaan", jossa en itse vetänyt kierroksia vauvan itkusta. Kun nimittäin jos itse olin hiemankin hätääntynyt tai ääneni värisevä (vaikken itse olisi niin huomannut) että mikä vauvalla on ja miksei se lopeta itkua, niin silloin se ei ainakaan lopettanut. :-)
Jaksamisia! Välillä kaipaan noita vauva-aikoja, mut sit taas tuo hirveä huoli ja epävarmuus oli jotain ihan kamalaa enkä ollut yhtään osannut varautua tuohon, mikä suuri huoli lapsen puolesta tulee olemaankaan... Nuo muistot saa hyvin äkkiä mielen muuttumaan, että nyt onkin just hyvä tää nykyhetki!
Ota vain rohkeasti kaikki apu vastaan ja pyydä rohkeasti apua! Se on hyvä äiti, joka ajoissa hakee apua. Hävetä ei tarvitse, jos on tuntuu rankalta, koska se on rankkaa hoitaa pientä vauvaa, etenkin paljon iskevää.
Neuvolassa kannattaa kuitenkin ehdottomasti ottaa asia puheeksi. Ite kävin neuvolapsykologillakin juttelemassa. Oli ehkä vähän jotain masennusta ja sit ehkä enemmän tällaista ylisuurta pakkoajatusperäistä huolta, että onhan lapsella nyt varmasti kaikki hyvin... Juonsi juurensa vaikeasta raskaudesta ja omasta lapsuudesta/vanhemmistani, jotka ehkä yrittivät parhaansa, mutta eivät ihan onnistuneet luomaan kunnollista lapsuutta minulle ja sisaruksilleni (alkoholismia ym.). Tämän takia itsellä kova pelko, että osaanko tehdä asiat paremmin kuin he. Mutta olen koittanut ajatella, että ei hirveästi vikaan voi mennä, jos vain yrittää tehdä toisin kuin he...
3 jatkaa vielä.
Meilläkin tosiaan siis oli alkukuukaudet itkuisia/ vauva itkeskeli mahaansa öisin. Vajaan vuoden iässä eräs vanhempi lääkärirouva, jolla kuulemma itsellä seitsemän lasta ja liuta lastenlapsia, vastaanoton päätteeksi totesi kehaisten, että kun on niin turvallisesti kiintyneen oloinen lapsi. Meinasi tulla itselle ilosta itku silmään, kun muistin juurikin nuo alkuaikojen pelkoni. :-)
Hyvä olisi, jos saisitte miehen kanssa vuoroteltua jotenkin, kuten edelliset kirjoittikin. Saisitko esim. viikonloppuaamuisin nukkua yksin pidempään?
Ja neuvolassa voit myös kysyä perhetyöntekijää?
Osteopatiasta tai vyöhyketerapiasta monet on myös saaneet apua. Toki kuitenkin ihan eka hyvä ottaa neuvolassa puheeksi ja käyttää varmuudeksi lääkärissä tutkituttamassa, ettei ole mitään.
Itse synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneena rohkenen epäillä, ettei ap:llä ole synnytyksen jälkeistä masennusta. On vain mahdoton uupumus ja väsymys, kun ei saa nukuttua ja vauva valvottaa.
http://www.aima.fi/vertaistukiryhmaumlt.html
http://www.aima.fi/vertaistuki-internetissauml.html#/
Olisko näistä apua?