Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä minulla on? Identiteettikriisi vai mitä ihmettä? Neuvokaa!

Vierailija
07.08.2016 |

Ihan ensimmäisenä kerron, että olen hyvin huono otsikoimaan joten tein uuden aloituksen. Kerran olen siis jo kokeillut ja kun keskustelu ei lähtenyt käyntiin niin pakko kokeilla vielä koska tarvitsen oikeasti ihmisten näkökulmaa tilanteeseeni.

Toivon saavani kuolettavan sairauden koska kantti ja läheisten kärsimys ei riitä itsemurhan tekoon.

Olen niin helvetin tyhmä ihminen, minulla ei ole mitään sosiaalisia taitoja, seurassani on vaivalloista olla kun olen niin paska jauhamaan sontaa, tunnen itseni aina ulkopuoliseksi.
En riitä itselleni millään vaikka olenkin saanut arvostetun työpaikan ja minua kehutaan työntekijänä usein.

Kuitenkaan ei ole mitään kiinnostusta mihinkään, en tahdo nähdä ihmisiä vapaa-ajalla, mikään harrastus tai opiskelu ei kiinnosta.
Toisaalta kiinnostaa mutta en tiedä mistä alotan enkä vain jaksa, aloitekyky puuttuu.
Olen niin sivistymätön ja hölmö, että usein ihmiset pyörittää silmiään jos olen jutussa mukana enkä aivan tajunnut.
Inhoan olla seurassa ja kun edes yritän niin nolaan vain itseni.
Aivan kauheaa. En kuulu ollenkaan tänne. Koko elämä on pilalla ollut lapsuudesta saakka alkoholistiperheen, mielisairaiden läheisten ympäröimänä ja lopulta johti minutkin alkoholin ihmeelliseen maailmaan.
Sieltä pääsin ylös ja lähdin yksin eteenpäin elämässäni mutta epävarmuus, pelko ja rikottu luottamus ihmisiin senkun seuraa perässä vaikka olen yrittänyt tappaa nuo tuntemukset.
Olen yrittänyt olla reipas ja sopia muottiin mutta ei..
Olen ikuisesti se outo ja yksinäinen.
En tiedä mitä enää teen. Tahtoisin vain nukkua ja haistattaa jokaiselle.
Tämä viha joka sisällä on niin on aivan valtava mutta pysyy onneksi vain sisälläni.
Anteeksi epäselvä aloitus.
Oli vaan pakko kirjoittaa ja avautua.
Tämä nyt lyhennettynä tunteistani, toinen juttu on se mitä kaikkea sitä on joutunut kokemaan. Väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä yms.
Olen vasta parikymppinen ja aivan helvetin hukassa.
Tarvitsen apua kai tai jotain.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
07.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päivänäkin kuluvat aikalailla sumussa.

Töissä pystyn skarppaamaan ja se onkin ainoa elämäni sisältö ja muuta en osaa kaivatakaan paitsi jonkinlaista vapautumista tästä tukahduttavasta olosta.

En pysty minkäänlaisiin uusiin suhteisiin, ahdistavat kauheesti. Enkä tahdo olla ihmisten näkyvillä sen enempää kun on pakko. Eli työt ja kaupassakäynti.

Muuten olen kotona yksin. En tee juuri mitään paitsi siivoan jos jaksan mutta useimpina päivinä vain nukun ja nukun.

Töitä ja nukkumista..

Ei tämä ole elämää, tiedän. En vain saa itseäni koottua enää vaikka yritän innostua niin en vain osaa. Suutun ja turhaudun vain kun alan suunnittelemaan mitä voisin tehdä muuttaakseni arkeni.

Kerran kuukaudessa suunnilleen näen ystäviä, tosin nekin ovat etääntyneet niin paljon, etten osaa pitää kovin läheisinä ystävinä kun eivät edes koskaan tule käymään. Asumme siis eri paikkakunnilla.

Ymmärtäisin jos minäkään en kävisi heidän luonaan tai jos olisi lapsia tms. mutta aina on rahasta tai muusta kyse mutta silti heillä on rahaa reissata tms, eivät siis pidä minua niin tärkeänä, joten olen alkanut tietoisesti etääntymään.

Aika samantekevää kaikki..

Ap

Vierailija
2/10 |
07.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tämän! Minäkin yritän olla sosiaalinen ja luoda ystävyyssuhteita mutta jotenkin vaan alkaa kyrpimään muut ihmiset. Minulla on myös huonot sosiaaliset taidot. Lisäksi suutun liian helposti mikä on tuhoamassa parisuhteeni miehen kanssa jota rakastan todella paljon. En tiedä mikä tähän auttaisi kuin että tee vain mitä mieli tekee mutta järjen kanssa. Jos siis tarvitset omaa aikaa nukkuen, niin nuku jos se tekee sut onnelliseksi :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
07.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kannata luovuttaa, tuossa iässä monilla -myös itsellä oli ahdistusta - liittyen opiskelujen jne. kaikkien isojen elämänvalintojen takana. Kyllä se myöhemmin helpottaa.

Vierailija
4/10 |
07.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

asperger?

Vierailija
5/10 |
07.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, sun pitää löytää keino (esim. terapia, vertaisryhmät) purkaa sun perhetaustan raskaat kokemukset ennen kuin voit tulla täysin omaksi itseksesi.

T. Yksi väkivaltaisesta alkoholisti- yms. kodista, nyt 40+ jo ihan seesteinen

Vierailija
6/10 |
07.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
07.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä luovuta vaan hanki apua.Sulla selkeästi on asioita joita olisi hyvä käsitellä esim. terapiassa. Ota yhteyttä terkkariin tai jos varaa niin yksityiseen psykiatriin. Sieltä sitten pääset eteenpäin. En tarkoita että sussa olisi mitään vikaa mutta kuulostaa siltä että henkistä painolastia on paljon. Kyllä se vielä paremmaksi muuttuu!

Vierailija
8/10 |
08.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
08.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoisin, että sinulla on yksinkertaisesti kusta päässä ja liikaa aikaa märehtiä asioitasi.

Ei tuossa ole mitään kovin kummallista, outoa tai eriskummallista.

Tee töitä ja nuku, miksi pitäisi tehdä muuta?

Vierailija
10/10 |
08.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että sinulla on yksinkertaisesti kusta päässä ja liikaa aikaa märehtiä asioitasi.

Ei tuossa ole mitään kovin kummallista, outoa tai eriskummallista.

Tee töitä ja nuku, miksi pitäisi tehdä muuta?

Kusta päässä? Mitä helvettiä, luitko edes aloitusta?