Hermot menee, kun lapsi pelkää ihan kaikkea, eikä suostu tekemään mitään, kun menemme esim. johonkin lastentapahtumaan
Tänäänkin oli kiva lastentapahtuma, niin lapseni ei suostunut tekemään yhtään mitään. Olis ollut pomppulinnoja. paloauto, maalausta, muskaria ym, niin lapseni vaan kirkui, että ei halua, hän haluaa pois. Miten pystyisin rohkaisemaan lastani, kun sitten, kun hänet joskus saan esim. pomppulinnaan, hän kyllä nauttii kovasti, mutta mihinkään ei yleensä suostu, kun kaikki pelottaa. Varsinkin, jos on paljon väkeä ja ääntä. Lapsi on 4 v.
Kommentit (28)
Sanomalla, et ei oo pakko mennä. Heti mennessä kerrot, et mennään tapahtumaan, mut ei oo pakko osallistua mihinkään, jos ei halua. Yhdessä ihastelette, että näyttää kivalta, mutta ei oo pakko mennä mihinkään. Et yhtään kertaa tuputa. Menee varmasti useampi kerta, jolloin lapsi ei halua osallistua. Mutta kun saa rauhassa tutkailla tilanteita, voi olla, että jossain kohtaa löytyykin halua osallistua johonkin. Mut ei pakolla.
Olin itse lapsena samanlainen. Vanhemmat yrittivät pakottaa vähän ja ilmaisivat pettymystä, kun en rohkaistunut. Siitä jäi traumat ja heikko itseluottamus, kokemus, etten kelpaa ja tuotan pettymyksen olemalla oma itseni. Mene lapsen persoonan ehdoilla. Ehkä lapsesi tykkää rauhallisista ja hiljaisista ympäristöistä, kuten minä lapsena (ja vielä aikuisenakin).
En ehdi kirjoittaa enempää. Ota vaari neuvostani, jos haluat lapsellesi hyvää.
Mikä pakko niihin tapahtumiin on osallistua? Menkää vaikka ongelle tai metsäretkelle.
Mikä siinä on että lapsen täytyy osallistua ja kokea ja tehdä? Ettei vaan äitille ja isille tule paha mieli? Voi kyynel, jos tulee paha mieli. Lapsi ehkä tykkää vaan seurata sivusta, osallistuu jos on osallistuakseen ja jos ei, mitä sitten? Ei se sulta ole pois? Vai pelkäätkö mitä muut ajattelevat kun lapsesi ei osallistu? Onko tullut mieleen, ettei lapsi halua osallistua, jos kirkuu että haluaa pois? Äly hoi! Kuuntele lasta ja etene lapsen ehdoilla! Mieti, miltä susta tuntuis, jos joku yrittäs pakottaa hyppää benjihypyn ja pelkäät korkeita paikkoja? Lapsella voi olla samanlainen fiilis jos yrität pakottaa osallistumaan
Mun kokemusten mukaan tuollaiset tapahtumat on monille lapsille vain stressaavia. Älä hermoile tuon takia, kaikkia ei kiinnosta samat asiat. Moni aikuinenkin inhoaa suuria ihmisjoukkoja, festareita ja ns. pakkohauskanpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Tänäänkin oli kiva lastentapahtuma, niin lapseni ei suostunut tekemään yhtään mitään. Olis ollut pomppulinnoja. paloauto, maalausta, muskaria ym, niin lapseni vaan kirkui, että ei halua, hän haluaa pois. Miten pystyisin rohkaisemaan lastani, kun sitten, kun hänet joskus saan esim. pomppulinnaan, hän kyllä nauttii kovasti, mutta mihinkään ei yleensä suostu, kun kaikki pelottaa. Varsinkin, jos on paljon väkeä ja ääntä. Lapsi on 4 v.
Jätä se sika!
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko niihin tapahtumiin on osallistua? Menkää vaikka ongelle tai metsäretkelle.
Just tätä ajattelin. Olen introvertti ja olin lapsena jo sellainen, että en halunnut osallistua ryhmätapahtumiin tai joihinkin "hauskoihin" joukkuepeleihin. Anna lapsen harrastaa muuta, tai käy tapahtumissa, mutta älä yritä tuputtaa väkisin mukaan. Anna katsella ja jos kaipaa välillä omaa rauhaa ja hiljaisuutta, hyväksy se.
Mun lapset oli kanssa pieninä sellaisia tarkkailijoita. Eivät haluneet osallistua mihinkään. Kasvoivat ulos siitä koulun myötä ja nyt ovat ihan "normaaleja":)
Minä en lapsena ollu kiinnostunu mistää muusta ku omasta rauhasta ja jos tahdoin leikkiä leikin vain yhden parhaan kaverin kanssa. Olin kovin sisäänpäin kääntyny ja olen vieläki. Ahdistaa kovasti jos pakotetaan lähtemään jonnekin vaikka en tahtoisi.
Lapsesi on yksinkertaisesti temperamentiltaan vähän ujompi ja varautuneempi. Minkäänlainen syyttely tai painostus ei auta. Moni lapsi haluaa vain tarkkailla. Ja kyllä oppimistakin tapahtuu aivan pelkästään tarkkailemalla, esimerkiksi jotkut oppilaani osaavat kyllä kotona kaikki laulut ulkoa etu- ja takaperin, vaikka eivät suostu ryhmätilanteessa avaamaan suutansa lainkaan! Monille lapsille auttaa myös se, että joku muu, esimerkiksi oma vanhempi tai sisarus näyttää ensin mallia. Ehkä sitten kolmannella kerralla itsekin uskaltaa kokeilla jo. Terveisin musiikin varhaiskasvattaja.
Milloin tarkastettu näkö? Meillä lapsella huomattiin neljä vuotiaana että näkee huonosti. Silmälasit saatuaan on reipastunut hurjasti! Sitä ennen arkaili kaikkea ja ihmekös tuo, jos ei kunnolla nähnyt kunnolla.
Sukulaistyttö oli tälläinen ja sai myöhemmin asperger diagnoosin.
Isoin ja vaikein kysymys on, estääkö arkuus lastasi tekemästä kivoja asioita, vai onko lapsesi yksinkertaisesti introvertti ja rauhaa rakastava ihminen. Vai onko hän vähän molempia, niin kuin oma esikoiseni.
Välillä on melkoista tasapainottelua löytää ne asiat, joista hän oikeasti nauttii, ja ne, joista ei. Huvipuistoissakin hän kammoaa monia härveleitä, mutta rakastaa pienen kannustuksen jälkeen joitakin juttuja.
Ja kyllä, välillä on pakko pakottaa. Lapsi (viisivuotias) itki ja kamppaili fyysisesti vastaan, kun lähdimme hänen ystävänsä synttäreille. Sanoin, että käydään vaikka vain ovella viemässä lahja. Sisälle päästyämme ja leikin alettua lapseni nauru kuului ylimpänä.
Miksi pitäisi osallistua kaikenlaiseen "hauskaan"? Oma kokemus on se, että lastentapahtumissa jne. ei säännöillä ole isoa merkitystä. Lapseni oli jonottamassa poniratsastukseen jonossa ensimmäisenä, niin siihen pyyhältää äiti kahden lapsen kanssa ja selittää lapsilleen, että seuraavana on teidän vuoronne. Kun minä sivusta sanon, että eipä ole, siinä jonottaa jo kolme lasta, niin äiti sanoo, että kun hän jo lupasi! Ja tietty tuntee sen poniomistajan ja tämän kanssa sopii, että totta kai hänen lapsensa saavat ohittaa jonon, eihän siinä ole kuin 3 lasta. Ja oma lapsi jonossa pettyy.
Sama pomppulinnan kanssa: jos on lappu, että max 5 lasta kerrallaan, niin lapseni ollessa siellä 4 muun kanssa paikalle yleensä ryntää saman verran lisää lapsia ja tuloksena on tönimistä, taklaamista ja kiusantekoa. Minä ainoana vanhempana olen pitämässä kiinni säännöistä ja saan kuulla, että ei se nyt niin tarkkaa ole, että onko lapsia 5 vai 10.
Joten lapsestani on tullut arka. Hän huomaa, että röyhkeys toimii, mutta ei vielä 5v iässä sitä osaa olla. Suurin osa kaikenlaisesta hauskasta kuivuu kokoon muiden lasten takia. Viimeksi kasvomaalauksessa sai valita poskeensa kukkasen tai merirosvomerkin tai sitten kokonaisen kissameikin. Lapsi halusi kissameikin, mutta jonosta huudeltiin, että siihen menee liikaa aikaa, tee kukkanen. Kasvomaajaaja oli samaa mieltä, lapsi ei siihen suostunut vaan lähti pois ja kas, seuraava sai sitten kissameikin. Päätin palata takaisin jonoon ja vaadin sen kissameikin, koska se oli vaihtoehtona. Vain inttävä ja vaativa aikuinen otettiin lopulta tosissaan, lapsen toivetta ei.
Huolestuttaa lapsen tulevaisuuden puolesta, kun sitten myöhemmin koulussakin pitäisi pystyä osallistumaan rohkeasti erilaisiin asioihin.
Onko tullut mieleen, että lapsi ei tee tuota tahalleen. Onko tullut mieleen , että lapsi voi olla sairas? Meiltä löytyi ääniyliherkkyys ja pelkoja.
Miksi pitää mennä johonkin josta ei nauti? Siksi että vanhemmat saa muille somessa kertoa kuinka meidän Ronja-Kasmiriina saa elämyksiä ja vanhemmat on niin aktiivisia.
Sulla menee hermot kun lapsi pelkää? Great.
Aika auttaa. Lapseni on nyt 9-vuotiaana päässyt kertaheitolla eroon useista oudoista peloista. Myönnän kyllä, että oli ärsyttävää ja turhauttavaa, kun pienempänä pelkäsi esim. kylään menoa ja naamiaispukuun pukeutumista.
Lopeta stressaaminen. Vie lapsi arkailusta huolimatta "pakolla" vain sellaisiin asioihin, jossa voit olla itse mukana turvana koko ajan. Älä vaadi menemään pomppulinnaan tms, jossa vanhempi ei voi olla mukana. Älä odota, että lapsi näyttää iloiselta tapahtumissa, vaan hyväksy, ettei hän ehkä niin kamalasti nauti. Ja anna nauttia aikuisen kädestä pitäen ilman stressiä, että äiti pettyy, jos ei suorita mitään.
Meillä esikoinen oli ihan samanlainen. Vähän patistettiin, ei onneksi paljoa, jälkeenpäin olen ajatellut, että patistus oli ihan turhaa stressiä lapselle. 9-vuotiana lapsi sitten vaan yks kaks kysyi, että saako lähteä kaverille yökylään. Sittemmin ei mitään ongelmia.
Aistiyliherkkyyttä? Mieltymyksiä?
Meillä 3v. ei viihdy esim. Hoplopissa eikä kaverisynttäreillä, mutta Linnanmäellä olisi viihtynyt vaikka koko päivän. Siellä ei meteli tai ihmispaljous häirinnyt, koska laitteissa oli se oma tila eikä kukaan tullut sillä tavalla iholle kuin vaikkapa pomppulinnassa tai liukumäessä.
Meilläkin on hieman arka lapsi, nyt pian 7-vuotias. Esim. alkeisuimakoulussa meni pitkään ennen kun uskalsi laittaa pään veden alle, mutta tätä nykyä on jo varsinainen vesipeto. Pakottamalla hän ei uusia asioita kokeile, paljon paremmin toimii se, että annetaan hänen edetä omassa tahdissa eikä tehdä isoa juttua siitä, että osa uusista asioista jää kokeilematta. Iän myötä hän on rohkaistunut jonkin verran.