Lue keskustelun säännöt.
Työpaikat jaetaan suhteilla, tämä on fakta joka kannattaa tosiaan kaikkien tietää
06.08.2016 |
Asia on ihan totta sillä tavalla, että kaikenlaiset työpaikat menee suhteilla; niin paremmat ja huonommatkin työt. Turhauttaa seurata ihmisiä, jotka hakee ja hakee pelkkien hakemusten ja papereiden kanssa työpaikkoja vuosikaupalla, eivätkä suostu ymmärtämään että ne menee suhteilla.
Kotikaupungissani Turussa menee valtion, ja kaupungin paikat suhteilla, samoin kesätyöpaikat nuorille, samoin tuttujen kautta ja suosittelemalla muutkin paikat.
Opiskeluaikana kannattaa hakeutua johonkin opiskelijoiden poliittisiin yhdistyksiin , vaikka ei tajuaisi tai välittäisi politiikasta ollenkaan. Nimittäin sitten kun valtsikasta valmistuu ja pitäisi virkoja hakea, niin yllättäen nekin paikat menee sen perusteella kuka tuntee kenetkin.
Näin on asiat ja tämän tiedon jaan teille ihan ilmaiseksi.
Kommentit (71)
Ap on oikeassa. Suurin osa työpaikoista menee suhteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärin, ketään ei varmasti ole varaa valita töihin vain siksi, että hän on jonkun tuttu (ehkä kesätyöpaikkoja lukuun ottamatta), mutta tottakai verkostot auttavat työllistymään. Ilman muuta kahdesta suunnilleen tasavertaisesta ehdokkaasta työnantaja valitsee sen, jota joku hänen tuttunsa pystyy suosittelemaan. Samalla henkilöllä on todennäköisesti myös pitempi työhistoria kuin sillä, joka ei ole ollut työelämässä eikä siksi ole suosittelijoita. Ehdottomasti kannattaa luoda verkostoja ja olla aktiivinen.
Näin on tosiaan. Itse saanut aina työpaikat omin avuin, mutta sivusta on saanut seurata miten työpaikkoja jaetaan.
Olin yhdessä isossa firmassa 20-vuotta ja kesätyöpaikatkin meni kivasti työntekijöiden lapsille..niin lähinnä pomojen lapsille.
Monesti oli joku työpaikka avoinna ja pistettiin hakuun, vaikka siihen oli jo periaatteessa joku valittu. Eli koko hakuprosessi oli pelkkää teatteria.
Suhteilla = omalla verkostolla, minkä olet itse luonut.
Jos teet työsi hyvin sana kiirii. Pyytäkää ihmeessä työtodistus aina arvioin.
Siten voi ' todistaa' että on hoitanut työnsä erinomaisesti.
Minua hävettää tunnustaa, mutta olen saanut kaikki työpaikkani yhtä lukuunottamatta suhteilla. Ja sekin yksi oli vain harjoittelupaikka, jonka sain vain siksi, että ensin valittua ei hyväksytty etnisen taustansa vuoksi (rekrytoijat olivat ihastuneet, mutta myöhemmin isot pomot puuttuivat asiaan). Että tosi ylpeä voin olla itsestäni, varsinkin kun olen nyt ollut pitkään työtön, koska asun nykyään paikkakunnalla jossa ei näitä suhteita minulla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteilla menee monia paikkoja (kesätyöpaikoissa enemmän sääntö kuin poikkeus), mutta sitten on töitä joihin on tietyt valintakriteerit ja vaatimustaso, esim. lääkäri tai juristi.
Hyvällä maineella tietysti voi saada paikkoja.
Kun on CV:tä tarpeeksi, niin suhteilla ei ole niin suurta merkitystä, mutta niiden ekojen työpaikkojen saamisessa nuorella iällä suhteet voivat olla todella merkittäviä eli ei mikään varsinainen osaaminen silloin ratkaise välttämättä mitään vaan ihan esim. se, että oma isä/äiti tuntee jonkun jossain tai muuta vastaavaa.
Olen asunut suomessa monella eri paikkakunnalla, myös turussa, ja olen aina saanut työpaikan olemalla ihan oma itseni. Kai sitä sitten jo haastattelutilanteessa luo sen suhteen. Mutta en ole koskaan sen isompia kytköksiä tarvinnut. Omat suosittelijat on toki ollut, että heille voi soittaa ja kysyä minusta.
Kyllä se oma aktiivisuus on tärkeintä. Ja verkostoituminen. Ja se, että saa hyvät suositukset entisistä työpaikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olen omin silmin todistanut kuinka kahden määräaikaisen välillä jatkopestin sai tottakai pomon perhetutun lapsi eikä talossa jo pitkään ollut. Lisäksi tämä paikan saanut hoiti tonttinsa luokarttoman huonosti verrattuna rannalle jääneeseen. Kuntatyönantaja. Ja ei, en itse ollut kumpikaan heistä.
Hmm. Millä suhteella minä sain työni? Hain vieraasta kaupungista virkaa. En ollut koskaan ko kaupungissa käynyt tai tuntenut sieltä ketään. Hain työtä, pääsin haastatteluun ja samana iltana minulle soitettiin, että minut on valittu työhön. Et siis voi väittää, että ihan kaikki saataisiin suhteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveydenhoidossakin moni ilmoitus on mollissa, koska pakko. Paikka menee loppujen lopuksi talon sisällä olevalle.
Suomi on pätkätöiden luvattu maa, jos et tähän karuselliin pääse mukaan niin se oli sitten aikalailla siinä.
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhoidossakin moni ilmoitus on mollissa, koska pakko. Paikka menee loppujen lopuksi talon sisällä olevalle.
Suomi on pätkätöiden luvattu maa, jos et tähän karuselliin pääse mukaan niin se oli sitten aikalailla siinä.
Virat on nimenomaan pakko ilmoittaa julkisesti haettaviksi, mutta tottakai talossa jo oleva valitaan, jos hän on työnsä hyvin hoitanut. Onhan se oikein ja kohtuullista hänen itsensäkin näkökulmasta. Ja samalla vapautuu määräaikainen pesti jollekin toiselle haettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä yleisduunaripaikat meneekin suhteilla. Eri juttu silloin kun työ vaatii älyä ja osaamista.
Noin on. Turha elää pilvilinnoissa ja kuvitella, että pätevin saa paikan. Lipevin saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut työpaikkoja sekä ihan ilmoitukseen vastaamalla (eka ja 3. ammatillinen työ, siivouspestit opiskelijana) tai menemällä kysymään (eka kesätyö), että opiskelu/työkavereiden puskaradion kautta (2. Ja 4. ammatillinen työ).
Olin aikoinaan työkkärissä töissä, työllistettynä eli valtion avustuksilla pätkätöissä. Aina välillä, tosin nykyään yhä harvemmin, tuli sitten vakivirka hakuun. Virkaan valittiin aina, aikajärjestyksessä semmoinen joka oli pisimpään ryynänyt ko. toimistossa pätkätyöläisenä. Kuten esimerkiksi henkilö, joka oli istunut siinä samassa työhuoneessa tekemässä niitä samoja hommia 6 (kuusi) vuotta.
Ja sitten niitä virkoja hakee ihan tosissaan joku viimeiset 8 vuotta työttömänä ollut kauppatieteen kandi joka odottelee haastattelukutsua ja on jostain syystä sitä mieltä, että virkaa pukkaa. Muistan, miten olin suorastaan närkästynyt näistä "laitanpa paperit menemään ja kohta on vakivirka plakkarissa"-tyypeistä. Mitä ne oikein luulee olevansa??
Joskus tuli tietysti joku ministeriön/helsingin toimiston/te-keskusken pomon vävy tai lapsi, josta vaan ilmoitettiin toimiston johtajalle, että tälle sitten tämä virka- Ja näin se menee.
Kyllä. Ja siksi olenkin niin ylpeä itsestäni että olen päässyt molempiin vakipaikkoihin 100 hakijan joukosta ilman mitään suhteita! :-)
Itse olen saanut yhtä lukuunottamatta kaikki aikuisiän työpaikat omin avuin.
Yhden olen saanut suositusten kautta. Puhuin pitkään, että kyllästyttää määräaikaiskierre ja kaveri puhui esimiehelleen. Kävin haastattelussa ja tuleva esimies lipsautti pari kertaa kun sitten tulet meille.
Lupasivat ilmoittaa joulun jälkeen. Mulla oli työsuhde katkolla, mutta nyk. työnantaja tarjosi vuoden jatkosopimusta. Yleensä tarjosivat 3-6kk:tta.
Tein työni hyvin ja sain kiitosta, mutta psykologiset testit menivät päin hel...tiä. Juttelin suoraan HR:n kanssa ja he olivat sitä mieltä, että uranäkymät ovat heikot.
Tämä on uskomatonta kun olin ylivoimaisesti paras (meitä pystyi helposti mittaamaan rahassa) samaa duunia tekevien kesken. Hain työantajan sisältäkin paikkoja, mutta tuo HR:n nihkeä kanta esti kaikki ponnistelut.
Uusi vakiduuni, ei testejä ja olen edennyt useita steppejä uralla eteenpäin.
Sen verran testeistä, että jos myyntiin haetaan puhtaasti helppoheikkiextroverteja niin muistakaa, että me introvertit sitten paikataan katteettomat lupaukset ja alihintaan myynti.
Ei kaikki, mutta suurin osa. Osa menee suhteilla, vaikka ei itse sitä hakiessaan tajuaisi. Esim. jos olet Silmäätekevä Pampun lapsi, saat helpommin työpaikan kuin samaa työtä hakeva Pena Pitkäisaikaistyöttömän lapsi. Omakin poika haki kesätyötä ja sai. Ei edes tiennyt hakiessaan, että kaverinsa äiti tekee valinnat - ja tästä paikasta sanottiin, ettei sinne pääse kuin suhteilla.
Turussa asia on tosiaan noin, koska on pieni kaupunki ja hyvin kuppikuntainen.
Olen saanut kaikki työpaikkani omin avuin. Myös julkiselta.