Lapselle eri kutsumanimet kouluun ja kotiin?
Olemme mieheni kanssa kummatkin toisen polven maahanmuuttajia, ja haluaisimme antaa pojallemme (tällä hetkellä 3vk vanha) erään nimen, joka on meidän kulttuurissamme tuttu. Yli puolet nimestä on vierasperäisiä aakkosia, ja suomalaiset eivät todennäköisesti osaisi lausua sitä sinne päinkään, kuin se oikeasti menee.
Nimi on kuitenkin meille todella tärkeä, ja olemme päättäneet antaa tuon kyseisen nimen lapsen etunimeksi, jolla häntä kotona ja sukulaisten parissa kutsuttaisiin. Osa sukulaisistamme ei siis edes asu Euroopassa, joten he eivät taas osaisi lausua kotimaista nimeä.
Toiseksi nimeksi olemme kuitenkin ajatelleet erästä yleistä, mutta kaunista, kotimaista pojannimeä. Tuolla nimellä lasta voisi kutsua esim. koulussa ja harrastuksissa.
Kuulostaako hyvältä vai huonolta idealta?
Kommentit (44)
Meillä on kahden kulttuurin perhe ja asumme Suomessa. Lapsen ensimmäinen nimi on kutsumanimi, jota ihmiset Suomessa käyttävät. Nimi on ns. kansainvälinen ja sopii moneen maahan. Lapsen isä ja isän puoleinen suku ja ystävät käyttävät lapsesta yleensä kolmatta nimeä, tai oikeastaan sen lyhennelmää koska niin on usein tapana miehen kulttuurissa, tyyliin elisabeth » liz. Lapsi tunnistaa ja ymmärtää nuo molemmat nimet. Odotan toista lastamme ja hänen tuleva nimensä noudattaa myös samaa kaavaa. Emme ole kokeneet asiaa mitenkään ongelmalliseksi.
Siskollani oli kaksi nimeä ja ei koskaan hänestä ole käytetty kuin ensimmäistä ja vaihtoi niin siinä kuohunta iässä nimeään niin että nimet on väliviivan kanssa, oli vaihtamassa sukunimeäänkin isoäidin tyttönimeen mutta seurusteli jo ja vaihtoi miehensä sukunimeen.
Hauskinta on että lapsetkaan eivät osaa kirjoittaa äidin kaksiosaista etunimeä, kun kukaan ei kutsu äitiä sillä tuplanimellä.
Itsekään en ole kutsunut ketään tutumpaa, jolla on kolmitavuinen etunimi kuin kahdella ekalla tavulla : Jessika,Annika tai vaikka Jerobeam.
Vierailija kirjoitti:
Säästä lapsesi siltä erikoiselta nimeltä. Varmaan teille tärkeä, mutta ajattelen sitä, että täällä ei osata lausua/kirjoittaa sitä. Itsellä helppo nimi, mutta kirjoitetaan yhdellä vokaalilla ja lausutaan kahdella, niin joka puolella saa olla selittämässä nimen oikeaa kirjoitusasua, että tulee oikein. Mutta joo, teidänhän on asia.
Miksi et sitten lausu sitä yhdellä i:llä? Ainakin silloin, kun joku sitä tarvitsee johonkin kirjoitettavaan tarkoitukseen. Suomessa sanat ja nimet yleensä kirjoitetaan ja luetaan samalla tavalla, jos kyseessä ei ole selvästi ulkomainen ja Suomessa suomenkielisillä harvinainen nimi, vaikka nyt Jacques tms. Joku Lena, Tina, Nina tai Pia äännetään suomessa lyhyellä i:llä, ei vähiten erotukseksi vastaavista kahden i:n nimistä.
No voihan harmi. Minulla väliviivalla ja kahdella vokaalilla etunimi, joka paikassa saan sanoa esim, Anna-Maaria väliviivalla ja kahdella aalla. Toisessa nimessä on c, joka usein mielletään k:ksi Suomessa. Nimi on tullut juuriltani ulkomailta. Vielä tähän reilun kolmenkymmenen ikävuoden aikana en ole kokenut oneglmakseni sitä. Äärimmäisen harvoin nykyään tarvitsee tavata nimeä, kun se niissä papereissa jo sähköisesti on.